Sairaalakassi pitäisi vissiin jo pakata, mutta ahdistaa.
Nyt rv37. Olen lykännyt koko hommaa, koska synnytys ahdistaa ja vähän pelottaakin. Ei ole eka synnytys ja siksi homma pelottaakin. Esikoisen kanssa synnytys venyi ja olin todella kipeä synnytyksen jälkeen :( Sain kohtutulehduksen ja antibiooteista pitkän ripulin, eppari haava tulehtui ja muutenkin koko touhu ei mennyt ihan putkeen. Nyt en haluaisi kokoea samaa Itse asiassa haluaisin skipata koko synnytyksen ja saada vain vauvan nopeasti syliin. Se kun ei ole mahdollista, niin pitää toivoa, että kaikki menisi hyvin.
Mutta huomaan lykkääväni väistämätöntä. Tänään pesin vasta vauvan lakanoita ja etsin kaapista esikoiselta jääneitä tuttipulloja ja rintapumpun. Vielä olisi valmisteltavaa, mutta en saa nyt otetta oikein mistään, kun synnytys pyörii mielessä koko ajan.
Kommentit (4)
Eipä vauva muuta tartte alkuun kuin sinut :) Että kyllä sä ehdit sit järkkäilee/hoitaa asioita vaikka vauva on syntynyt. Pikku hiljaa kaikki asettuu uomiinsa.. Äläkä ressaa, sitä vaan ei voi etukäteen tietää että miten se synnytys tulee menemään. Mä en osaa itse pelätä, kaikki muut pelkää enemmän kuin mä :D Tottakai se kipu jännittää/kauhistuttaa mutta kun ei vaan voi tietää. Homma voi kääntyä täysin päälaelleen, myös sun tapauksessa. Entä jos onkin tosi helppo synnytys ja ei tuu edes tikkejä?!
No en usko että kokisit tuommoisen epäonnensarjan uudestaan 😊
Siis minähän en asiasta mitään tiedä, mutta eikös ne seuraavat synnytykset ole yleensä ensimmäisiä helpompia? Näin olen kuullut kerrottavan.
Pääsisitkö pelkopolille keskustelemaan vielä ennen synnytystä? Yleensä toinen synnytys sujuu nopeammin kuin ensimmäinen.