¤¤¤NELIAPILAT, viikolla 6¤¤¤

Muutaman tunnin kun on poissa niin on jo monta sivua luettavaa.



[color=blue]Helmiini[/color]hienostihan tuo Neliapiloiden päivittäminen sinulta käy, ties miksi bittinikkariksi vielä tämän palstan ansiosta pääset!



[color=blue]Kaisa[/color]en usko, että kukaan loukkaantui sanoistasi, eiköhän me kaikki ymmärretty, että puhuit nimenomaan tuosta kierukasta ja kaiken lisäksi vielä pilke silmäkulmassa...



Miten te työssä käyvät äidit olette järjestäneet tuon iltaruokailun? Meillä on aina hirveä huuto ja riita kun ruoka ei ole pöydässä sillä sekunnilla kun astumme tytön kanssa sisälle... Onko jotain hyviä vinkkejä sarjassamme, valmistuu vartissa????

Tämä äippä on tod. väsynyt. Meillä nuorimmainen piti yöllä pientä elämää... Heräsi yhden aikaan yöllä ja mikään ei ollut hyvin. Tuli meidän viereen, hetki hyvin, sitten taas joku oli huonosti; sitten omaan sänkyyn takas, siellä hetki hyvin; taas huonosti... lopuksi nukahti meidän sänkyyn klo 4... Hohhoijaa, eipä siinä paljon tullut nukuttua. En tiiä mikä sillä oli yöllä, yritin kysellä painajaisista ym, mutta ei oikein ollut vastailu tuulella... :( Yleensä nukkuu hyvin, onhan sentään jo 5 ja puol vuotias (äitin vauva kuitenkin... :)) Aamulla ei ollut mitään, äiti taas oli hiukan väsynyt, mutta ei auttanut valittelut, vaan töihin mars...



Kaisa-78 tais suunnitella perhepäivähoitajaksi ryhtymistä. Itse olen ollut sellainen syksystä saakka. Mulla on viisi lasta hoidossa, tai oikeestaan 3 (1 kokopäiväinen ja 4 puolipäiväistä=3 kokonaista). Nuo puoli päiväiset eivät ole jokapäivä. Kotona meidän lapsista on siis nuorin (5v), isommat on eka ja toka luokalla koulussa. Välipalapöydässä kyllä riittää porukkaa... Ammatiltani olen lähihoitaja, halusin olla kotona kunnes nuorimmainenkin on koulussa (ainakin 3 luokalla). Nyt vaan iski tämä hillitön vauvakuume...



Iltapalaa täytyy lähteä loihtimaan, palailen takaisin myöhemmin.



-emma-

Mua niin huvitti tönö sun viesti, taidetaan olla ihan samanlaisella tuulella tänään! Mä sain hepulit jo ihan aamupäivästä, karjasin lapsille niin, että ne suorastaan jähmettyi! Ylensä mä olen huutamista vastaan, en kestä sitä, että koko ajan pitää kiljua kurkku suorana, mutta jotenkin tänään vaan karkas mopo käsistä. Ei ne mitään sen kummempaa tehneet, koko ajan vaan jotain pientä riitaa ja kätisemistä ja " byääh, se otti mun pikkuauton" , ja sitten vedetään rallia ympäri kämppää...



Pyysin kyllä heti anteeksi, mutta ihmeen kireellä on tämä akan pipo tänään. Oikeestaan jo kolmatta päivää. Kaikki hermostuttaa ja suututtaa ja ärsyttää. Ja syötättää. Suu täynnä on huomattavasti vaikeampi huutaa.



Taitaa olla PMS jo vähän aikaisessa. Ja näyttää tulevan voimalla tässä kuussa! Nyt vielä mies tuli kotiin ja sanoi, että sen ehkä pitää lähteä puolen vuoden komennukselle hevon kuuseen kesäkuusta joulukuuhun. Just joo. Eli saadaan laittaa vauvahaaveet taka-alalle.

(ELLEI sitten nyt olisi jo tärpännyt..voi pliis pliis....jos jo olisin raskaana, ne ei varmaan lähettäisi mun miestä, vaan joku muu sais mennä! Eikä kukaan voisi sanoa, että me tekemällä tehtiin tämä vauva sen takia, ettei sen tarvii mennä. Ei kyllä hyvältä näytä, mutta ainahan sitä voipi toivoa!)



*lähtee etsimään suklaata ja jätskiä lohdutukseksi*



Chicky kp 20

Huh... Sain olla illan aikuisten seurassa; meillä oli pyhäkouluopettajien kokoontuminen ja kun tulin kotiin niin isommat oli nukkumassa. Kuopus kapsahti syliin ja nyt yhdessä täällä istuskellaan =)



Kiitokset kun ymmärsitte asiani juuri niin kuin sen tarkoitinkin (harrastan usein itseironiaa...). Ja onneksi täällä ei kukaan halua tieten tahtoen toista loukata!!



Hmm, Chicky, nuo oireet kuulostavat ainakin minusta vähän lupaavilta... Mie ainakin olen raskauden alussa aivan kuin äärimmilleen viritetty hormonikimppu, joka räjähtää ilman syytä (mielummin kuin syystä...). Kuopusta odottaessa meillä oli niin mies kuin lapset koetuksella kun suutuin tämän tästä ilman syytä. Ja sitten toki lohdutin ITSEÄNI herkuilla... Lapsille en minäkään halua huutaa, viimeiseen asti puren hammasta ja hakkaan omaa päätäni seinään, mutta raskaus muutti minussa tämän piirteen <--> näin pitkäksi =).

Mies tuossa vähän aikaa sitten tokaisikin että onneksi en ole raskaana ollessa vaivojani valittanut (tosin olen ollut " terve" odottaja). Lisäsi siihen, että alussa häntä ärsytti juuri se kun itkin vähän väliä...

Joten Chicky, toivottavasti miehesi hevon-kuusen -reissu peruuntuu ja pääsettekin ihan toisenlaiselle " matkalle" ...



Eiköhän tuo olisi jo aika jonkun saada se täti häädetyksi!



Kuulostaa Emman päivät aika työntäyteisiltä! Minusta olisi ihana saada olla kotona hoitamassa omia lapsiani, kun esikoinen lähtee kouluun ja koska (ellei nyt sitten saada vauvaa sitä ennen) kuopuksemme täyttää 3 vuoden päästä, pitäisi joka tapauksessa jotain töitä etsiä, niin ajattelin yhdistää nämä kaksi asiaa... Täällä meidän kunnassa on ihan hirveä pula perhepäivähoitajista, joten oletan/toivon saavani tähän aluksi yhden kokopäiväisen ja syksyllä sitten kaksi.



[color=violet]Jään odottelemaan muiden ajatuksia... Jos kohta sais tuon kuopuksenkin unille!!



[size=5]♥[/size] k@isa

K@isa-78



k@isa-78



haluan vaan kokeilla että tuleeko tuo värilliseksi, vai onko helmiinillä vaan jotain taikapölyä sormenpäissä kun onnistuu siinä ilman hakasulkuja=) (helmiini on jo niin taitava näissä väriasioissa että tietokone tekee pyytämättä niitä...)

Ei mulle tullut mieleenkään, että raskaus voisi kiristää tätä pipoa! Mulla oli jotenkin sellainen kuva, että jos olisin raskaana, niin varmasti leijuisin ikäänkuin pilvissä vaaleansiniset lasit silmillä koko ajan hyräillen ja pullalta tuoksuen! (Ai miten niin muisti pettää???) No, parin viikon päästähän se nähdään! Mua lohduttaa suuresti tieto, että kaikki tämä on suuremmissa käsissä, sekä miehen lähdöt, että vauvojen tulot!



Siitä tulikin mieleeni, että mun piti jo aiemmin kiittää sua ihan kaikien lasten puolesta siitä arvokkaasta työstä, mitä pyhäkoulunopettajana teet! Mä kävin itse lapsena pyhiksessä, ja nyt kiikutan uskollisesti pojat sinne joka sunnuntai.



Mitä muuten muumimammallemme kuuluu? Olet paljon ajatuksissani, ja vieläkin jännitän, että josko sittenkin...



Chicky taas vaan

En meinannut tänään päästä tietsikalle ollenkaan kun oli viiden ihmisen jono koneen edessä.... ja tietenkin äityli vihonviimeisenä....



Joo, outoa on toi värien käyttäytyminen....?....? mistä johtunee moinen?



K@isa, ei sun viestisi ollut ollenkaan mitenkään loukaava, ei tosiaankaan! Ihmeellistä toi itsekritiikki, eikös vaan? (itse syyllistyn siihen turhankin usein), jotenkin se vaan nostaa päätään monasti ihan syyttäsuotta, kukaan tuskin ajatteli teksistäsi niin kuin sinä itse... Toisaalta ymmärrettävääkin tälläisissä jutuissa, kun kukaan tuskin toistaan tuntee ja mielikuva ihmisistä luodaan ainoastaan tekstien perusteella :)

Kiva, että miehesi tilanne selvisi ja hän pääsi sairaalasta kotiin!



Haavekuva kyselit arkiruokaideaoita. Tunnustan, että itse olen laiska arkena ruokaa laittamaan, mutta onneksi miehen työajat ovat sellaiset, että on 2-3 arkipäivänä kotona ja hän laittaa silloin ruuan. Muulloin, eli silloin kun mies on töissä (vuorokauden yhtäputkeen) meillä syödään hyvin pitkälti valmisruokia; maksalaatikkoa, pinaatti- tai kasvissosekeittoa, kalapuikkoja, nakkeja, perunasallaattia jne. jne. Mutta viikonloppuisin on kiva laittaa ruokaa oikein kunnolla koko perheen voimin ja yleensä siitä jääkin tähteitä vielä alkuviikoksikin.



Täytyy kyllä ihailla teitä kotiäitejä, kun te vielä perhepäivähoitajiksikin ryhdytte (nostaa hattua)!!! Itsestäni ei sellaiseen olisi. Lapsia kyllä rakastan ja heidän kanssaan hyvin toimeen tulen, niin vieraiden kuin omienkin (kai itsekkin vähän lapsenmielinen=)). Nuoresta lähtien olen haaveillut isosta perheestä... Kummasti se veri vetää taas (8 vuoden jälkeen) kotiin.



No, ehkä taas aika sekavaa tekstiä... mutta laitetaan nyt vaikka väsymyksen piikkiin =)



[color=purple]Minnilotta kp 21



[color=black]Ps. Chichy; täälläkin syötättää (ja turvottaa) ihan vietävästi, tänäänkin jumpan jälkeen olis mennyt vaikka kokonainen hevonen =)

ei siis ollut mikään ihanne päivä tänään :-(

Nyt on jotenkin erityisen takkityhjä -kurjaa kun olin niin kurja kurjille ipanoillemme...

Onneksi huomenna on päivä uusi!



Kotiäitinä siis minäkin, seuranani 5v2vko, 2v9kk ja 1v1kk.

Pph-hommat myös tuttuja; niitä tein ennen esikkoa ja esikon syntymän jälkeen. Työ on kivaa, siinä suurimman kiitoksen saa tyytyväisiltä lapsilta -muuten työ on erittäin aliarvostettua, huonosti palkattua! Kotisi on työpaikkasi, otat sinne vastaan vieraita perheitä, hoidat lapsia; ensimmäiset aamuaikaisesta, viimeiset iltamyöhäiseen -ehkä yöhoitoa...

Tällä hetkellä taloudellisesti lienee plus-miinus-nolla, olenko kotiäiti vaiko otan hoitolapsia? (omat 3 niin ei siihen hoitolapsia mahdu kuin max 2)

Blääh....ei ollut tarkoitus litistää työniloa :-( Kuten sanoin, lasten kanssa on ihana tehdä töitä -he ovat niin aitoja!!



Tästä mökötyksestäni vielä rivillinen, mieheni on aivan ihana! Hän alkoi heti huolestuneena miettimään mitä voisi tehdä toisin -siis mitenkä hän voisi olla enemmän lasten kanssa. Mitenkä saataisiin MULLE sitä omaa aikaa enemmän, jotain harrastusta? jne.. Minä nyyhkyttelin... ja ilmoitin kaipaavani vain sitä pikkuruista omaa-hiljaista hetkeäni... Mä lataannun vaikkapa pyykkien parissa, kun saan hetken olla aivan rauhassa omien ajatusteni seurassa...

Mahtoiko KUKAAN tajuta pätkääkään höpinöistäni?! :-) Hohhoijakkaa...unille viisainta olisi suunnistaa!!



Tönö

Se ryökäle tuli ja tainnutti. Sammuin ku tuikku. Kyllä väsyttää, mutta silti vielä piti tulla pinoilemaan.



Nyt se sitten selvisi...

Kun kirjotan K@isa-78... tulee väriä, mutta jos kirjotan saman ilman loppu pisteitä, ei väriä tulekaan... K@isa-78

Siinä vaan on joku juttu.



Olen itsekin harkinnut perhepäivähoitajan hommia. Saisin olla kotona niin kauan ku haluan. Mutta jotenkin hieman vieraitten lapset ahistaa. En voi niin vapaasti päättää menemisistä. Nyt voin yllättäen lähteä lasten kanssa kyläilemään kesken päivän. Toisaalta se pitäisikin asennoitua niin, että se on työ eikä mikään huvi. Voi olla että mieli tässä vielä vaihtuu, kun joskushan nuo lapsoset pitää hoitoon viedä. Haluisin olla kotona, kun nuorimmainenkin menee kouluun.



Mä oon sellanen ruoanlaittaja etten hirveesti osaa hyödyntää valmisruokia. Teen lähes kaikki alusta loppuun asti itse. Rakastan ruoanlaittoa ja se ikävä kyllä näkyy vyötärölläkin. En yhtään paheksu valmisruokia. Se on mitä ihanin helpotus, jos osaa niitä tarjota ja perhe vielä niitä syökin. Meillä ainakin makaroniruoat on pienten mieleen.

Joskus niinkin yksinkertainen kuin keitetyt makaronit ja kalapuikot ketsupin kera on oikein herkkua. Nopea ja lasten mieleen. Valmistuu alle 15min sisällä. Ei se mikään juhlaruoka ole, mutta kotoinen pikaruoka.

Tarjoilen myös usein keskeneräistä makaronilaatikkoa. Ennen ku laitan munamaidon, otan pienille lautaselliset jauheliha-makaroni-sotkua. Se herkutellaan sitten ketsupin ja tuoreen kurkun kanssa. Laatikon tyrkkään uuniin ja myöhemmin on tarjolla valmis laatikko. Tämä myös melkoinen pikaeväs.



Mulla on myös ollu pinna aika tiukalla parina päivänä. Väsymys on valtava. Yöt on ollu kamalia jo viikon. Jatkuvasti joku inisee, vikisee, kömpii, mönkii...ja yksi vielä siinä kaivelee evästä paidan alta. Alkaa siinä pinna kiristyä vähemmästäkin. Millään en ois tänään jaksanu nousta klo 7, ku kello pirisi. Vaan niin nousin. Viime yönä taisin valvoa peräti yli 1.

Kohta on pakko lähteä nukkumaa, vaikka jo tunnin tirsat vetäsin.Ei se uni pahaksi oo.



Mulla ei oo vielä tullu sitä tavallisesti ovulaation aikoihin alkavaa pahaa oloa. Mietin jo tänään, että jääköhän tästä kierrosta koko ovulaatio pois. Sen verran kuiva olo on. Yhtään ei halutakaan. Ukko jo kyseli, että saiskohan sitä " kyläillä" emännän peiton alla, mutta ei oo oikein sellanen fiilis.



Mukavaa kun taas olette niin kovasti kirjoitellu. Tästähän alkaa tulla jo elämän tapa.

Toivon niin kovasti, että moni saisi sen odottamansa plussan :)

Voi kuinka tutulta kuulostaa sun arki. Mulla välillä aivan voimaton olo. Rakastan kotona oloa ja niitä kotitöitäkin, mutta jos on 24h lasten kanssa, viikko toisensa perään, alkaa väkisinkin väsyä. Mulla mies ei aina huomaa mun väsymystä ja sitten se tulee esille itkuna. Saatan vaikka laitella niitä pyykkejä ja nyyhkyttää. Sen jos mies huomaa, niin sillon tuli mulle lähtö kävelylle tai vaikka shoppaileen. Tunti pois kotiympyröistä ja taas jaksaa :)

Tästä alkuyöstä/loppuillasta se oma aika otettava että edes jotenkin jaksaa. Vaikka vastahan minä työttömäksi jäin tammikuun lopusta, mutten ehtinyt " nauttia" työnteosta kuin pari kuukautta. Nyt taas sitten äitinä 24/7. Mies ei jaksa ymmärtää sitä väsymistä, mutta on se sentään kiitellyt kun koti on taas siistimpi ja saa oikeaa ruokaa useammin eineksien sijaan!! :) Ja patistelee isompia muksujakin siivoamiseen " ei äiti ole täällä aina se joka vaan siivoaa!" On se jotakin sentään oppinut kohta 7 yhdessäolovuoden aikana! ;)

Tämä tässä pinoilussa on niin ihanaa, kun aina on joku jolla saman kaltaisia kokemuksia ja fiiliksiä. Ei tarvii aina ukolle murista näistä asioista, kun on vastaavassa tilanteessa olevia muitakin.

Kiitos kun olette Neliapilasisaret olemassa!!!

kaitpa se on sitten tuo miehen kurkkupöpö iskenyt muhunkin, kun illalla jo nukkumaan mennessäni tunsin kurkkukipua, ja huonosti nukuttujen muutaman tunnin jälkeen päätin nousta ylös, join lämmintä mustaherukkamehua ja höyryhengittelin, ja yllättäen avasin tietokoneenkin :)

Kuopuskin valtasi sänkymme, nukkui alkuyön omassaan, mutta itkeskeli, ja hain väliimme, ettei nyt vaan sekin sairastuisi, kun toisella on perjantaina 2 v synttäritkin.



Piinaa pitää yhä edelleenkin, täti ei ole tullut, ja oireilut jatkuvat.

En tiedä milloin testailen seuraavaksi, mutta tässä nyt vaan pähkäilen, että ollakko vaiko eikö olla, siinäpä vasta pulma :)



Nuo kotiäidin ajatukset ovat hyvin tutut mullekkin. Nautin lasten kanssa olemisesta kotona, mutta välillä ahdistaakin kun omaa aikaa ei ole tarpeeksi.

Tai olisi varmaan, jos sitä vaan ottaisi ;O

Kuten jo aiemmin kerroin, meillä tuo kuopus on ihan " auttamaton äidin poika" , itkee niin lohduttomana perääni, että en yksinkertaisesti kovin usein henno jättää, vaikka kylläpä tottuisi varmasti siihenkin, että äiti tulee aina takaisin.

Meillä on vaan jonkinmoinen napanuora vielä katkaisematta ;)

Uskoisin, että tuolla 11/05 tapahtuneella isolla leikkauksellakin on osansa tähän, tuntuukin, että sen jälkeen on ollut entistäkin enemmän kiinni mussa. On isänsäkin perään, mutta selkeästi enemmän roikkuu äidin liepeillä, mikä on jossakin määrin ihan " imartelevaakin" , mutta toisekseen " vangitsevaakin" .

On toipunut fyysisesti todella hyvin tuosta isosta selkäleikkauksesta missä oli, mutta " henkiset arvet" ovat varmasti suuret, kuten myös meillä vanhemmilla...niin iso operaatio oli, että siinä ihan omaakin selkäpiitä karmaisi, että selviääkö pikkuisemme tuosta koittelemuksesta. Onneksi se on nyt ohi, ja kaikki meni kuten oli suunniteltukin :)



En valita osaani kolmen lapsen äitinä, mutta sanottakoon, että tunnen tämän jotensakin " haastavana" , kun on äitinä murrosikäiselle (15 v), uhmaikäiselle (3,5 v) ja sitten tälle iki-vireälle (2 v) :)

Ja tähän vielä haluan niin kovasti sitä neljättä ;)

Uusperheellisyyskin asettaa omat " haasteensa" , kun tuo tytärhän on ex-suhteestani.

Täällä taisi muuten olla joku muukin uusperheellinen? Vai muistanko ihan väärin? ;O



Olen tullut miettineeksi, että olisiko täällä muita kiinnostuneita ns. " suljettuun yhteisöön" liittymisestä?

Ei muutoin, mutta täällä monesti kirjoitellaan henk.koht. asioitakin, ja siksi ajattelinkin, etten itse ainakaan ihan hirveästi tykkää, että kuka tahansa voi lukea näitä omiakin höpinöitäni ;)

En tiedä kuinka semmoinen perustetaan, mutta kyselenkin, että tietääkö joku muu? Ja olisiko täällä kiinnostuneita semmoiseen siirtymisestä?



Ei, kait mun pitää kömpiä takaisin miehen ja kuopuksen vierelle, yrittää levätä, että jaksan taas aamusta kaitsea lapsia, ja tulla taas aamusta turisemaan tänne kanssanne ;)



t: kurkkukipuinen Muumimamma-72, kp 29/26-28

Eikö lapset olekin suloisia nukkuessaan?! Että mä kehtasinkin niille niin ärjyä tänään... piti taas monta kertaa pyytää anteeksi. No, huomenna yritetään uusin voimin!



Tuosta omasta ajasta, olen juuri miettinyt samaa (ylläri, ylläri). Mä kyselinkin juuri asiasta tänään meidän porukalta tuolla laihdutuspuolella (juu, yks näitä mun ikuisuusprojekteja... roikun sinnikkäästi mukana laihdutusryhmässä, vaikka paino senkun nousee - tuleepahan ainakin jossain plussia, heh!!!).



Mä olen yrittänyt käydä jumpassa 2-4 kertaa viikossa, mutta mulla on vähän huono omatunto, kun ne ajoittuu juuri poikien nukkumaanmenorituaalien aikoihin. Tykkään jumpasta kovasti, eikä mieskään valita, ja tunnen jaksavani paljon paremmin, kun saan vähän omaa aikaa, mutta silti välillä kaihertaa... Voisin kait periaatteessa käydä lenkillä poikien mentyä nukumaan, mutta mun ei vaan tule mentyä. Vaikeeta tämä on, nimittäin tasapainon löytäminen...



Minnilotta, vieläkö sua syötättää? Mä juuri vetäsin iltapalaksi kokonaisen pizzan, ja paketillisen suklaata, en edes kehtaa tunnustaa muita syömisiäni... kohta taas vingun tuolla laihdutuspuolella, että " mikä mättää, kun paino ei tipu...yhyyy ja byääh?"



Pikaista paranemista Muumimammalle, ja Helmiinille voimia sinne vilskeeseen!



Tipuliini ähkynä

Mä oon ollu jonku aikaa palstapimennossa, kiireitä mukamas. Enhän mä itseasiassa ole koneelle päässytkään viiteen päivään kun oltiin reissussa (motarimessuilla ym.) ja sit alkoikin työt. Lisäksi pari päivää oon aamusta iltaan siivonnut. Kävin kaikki talon kaapit ja komerot läpi ja löysin 8 jätesäkillistä turhaa roinaa, jotka sitten lähti kaatopaikalle.



Silti talo ei näytä yhtään siltä että täällä ois siivottu. Mieskin sanoi että missään ei näy että ois niin paljon roinaa karsittu pois.



Jeps, mulla ei vissiin ollut ovulaatiota lainkaan tässä kierrossa. =( Tai sit se oli aiemmin kuin piti. Testeissä sitä nimittäin ei ole näkynyt, vaikka menossa on jo kp 21. Ja ei kyllä mitään sen suuntaisia oireitakaan oo ollu. Mies lohdutti että sitä ei ole siksi koska mä oon jo raskaana. Oisinkin! Mutta missä vaiheessa oisin voinu raskautua kun viimisten menkkojen jälkeen ei ovista ole ollu. =o



Aattelin että jos lakkais kokonaan stressaamasta tätä asiaa. Ja oonhan mä jo vähän vähentänytki sitä turhaa stressaamista. Siis sillain että otan välillä sidukkaa jne. kun välillä tuntu että ei passaa ottaa mitään, jos se vaikka vaikeuttaa mun raskautumista.



Ukkeli lähti äsken kolmeks vrk:ks reissuun ja pitihän se antaa sille mahdollisuus pikaiseen tyhjennykseen, kun edelliskerrasta oli maanantaina, tiiä vaikka osuis se ovis nuille hänen poissaolopäiville. Jos sitä siis tulee ollenkaa.



Mulla nuita muksuja on kotona vielä kaksi kappaletta. Vanhin on ekalla, kotosalla mua viihdyttää suloiset 5 ja 2.5-vuotiaat pikkumiehet. Meillä lapset on kotihoidossa, vaikka mä olenkin osa-aikatyössä 25h viikossa. Mies on aikuis-/etäopiskelija ja hällä koulupäiviä ei ole kuin pari per viikko. Jos sattuu päällekkäin mun työt ja miehen koulu, me otetaan kotiin hoitaja (kuka milloinkin saadaan, joko joku kavereistamme tai sukulaistyttö) ja toisinaan lapset viedään mummulaan.



Mulla omia harrastuksia ei tällä hetkellä isommin ole, paitsi sitten kesällä moottoripyöräily. Siihen en silti kuluta vapaa-aikaani liiemmin, vaan kuljen työmatkat ym. pakolliset menot motskulla. Ja pari kertaa kesässä käydään miehen kanssa kaksin jossain kokoontumisajoissa. Siellä kyllä meininki on sellasta, että voip olla että raskaana ollessa jättäsin väliin tai kävisin ihan vaan päiväseltään. Tykkään myös sisustamisesta, mutta ihan harrastukseksi en sitä laske. Tulihan tuota reissussakin bongattua jotain mikä oli pakko saada meän taloon! Mies välillä kauhuissaan kahtoo että mitä se taas meni ostamaan, mutta on kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen..



Tulleepa pitkä stoori, mutta kerranki on omaa aikaa. Vein aamulla aikasin ukkoni junaan ja lapset katsoo yläkerrassa aamun lastenohjelmia, kuopus nukkuu vielä tossa olkkarin sohvalla enonsa vieressä, mikään ei riko tätä ihanaa hiljaisuutta! [color=red]=)



[color=green] Nyt siirrän kyllä vuoron jo seuraavalle, eihän tätä tarinaa kukaan jaksa lukea kun itsestäni jauhan metrikaupalla.



[color=red][size=6]Plussatuulia puhallellen: MÖRMELÖ

Täällä luen teidän juttuja ja mietin että saako miehet erilaista äidinmaitoa vai mistä johtuu että he suhtautuvat omaan aikaan niin eri tavalla kuin me äidit. Meillä ainakin mies menee ja tulee melkein miten huvittaa, tosin olen antanut hänen mennäkin, mutta välillä ihmettelen että miten se VOI olla niin helppoa, koska itselle se on niin vaikeaa :). Esim. kun eilen olin siellä pyhiskokoontumisessa, niin siitä olin sanonut kaksi viikkoa aikaisemmin ja matkan varrella vielä kahdesti muistutin siitä :). Minäkin kyllä SAAN mennä, mutta joskus se on vaan niin pirun vaikeaa saada tuo kiireinen mies olemaan tunnin pari kotona, että jätän menemättä... Siihenkin tottuu, mutta totta täälläkin se että jos ei piiiitkään aikaan pääse minnekään yksin niin sen kyllä huomaa!!! Silloin on tämä äiti semmoinen tuittupää, että kannattaa pysyä kaukana =)...



Noniin. Nyt taas unohdin mitä piti sanoa...

[color=olive]Muumimamma[/color]:köh, köh... Luenko liian tarkkaan kaikki mahdolliset [b]raskausoireet[/b], mutta tuo sinun sairastuminenkin voisi olla sitä!.. ;) Siis monet, monet ystäväni olen bongannut olevan raskaana, kun ovat sanoneet että " mitenhän minä taas sain flunssan" ... Siis oire on tosi " tyhmän" kuuloinen, mutta minä itse olen sairastunut tosi helposti kaikkiin mahdollisiin tauteihin raskaana ollessa (kai se kuuluisa immuunikyky on alhaalla) ja tässä " normaalitilassa" sairastan aika harvoin. Ehkä minun " raskaudenharavointiantenni" on joskus liiankin herkällä ja teen vääriä diagnooseja =) mutta koska muumimammalla on noita oireita lupaavasti muutenkin niin nyt uskallan tuon teorian tännekin laittaa...



Ja: miekin olisin hiukan kiinnostunut siitä " yhteisöstä" . Juuri siksi että joskus haluaisi sanoa enemmän, mutta ei " voi" koska sen voi kuka tahansa täällä lukea... Siis mukavaahan tämäkin on!! =) you know...



Ja täällä en osaa sanoa kierrostani mitään... kp:n pitäisi olla 21/30-31 (mikäli muistan oikein) mutta sen antennin ulostamisen jälkeen olen ruvennut vuotamaan ihan kunnolla :(. Vaikka olisikin ollut ovulaatio su-ma niin tuskin tuonne mikään nyt kiinnittyisikään kun tulee kaikki ulos...

Joten jatkan suunnitelmiani eteenpäin:) ja lähetänkin täältä

[color=fuchsia]+++++++++++++ kaikille!!



[color=maroon][size=4]♥ -k@isa-

täällä sitä taas kukutaan, eikä viimeöiset unet olleet järin hyvät ;O

Kävin tuossa aamusella kääntyilemässä sängyssä, mutta unta en saanut, niin ilkeä olo on ;(

Mietin kanssa tuota, että niin harvoin kuitenkaan sairastan, että miksi just nyt ;O

Ja outoa on sekin, että vaikka nenäni on tukkoinen, hajuaisti on varsin hyvä, haistan asioita mitä en aiemmin ole noteerannut, mm. tänä aamuna lasten vellin ;O

Kurkku on kuin olisin takiaisen niellyt ;(

Eikä tätiä näy vieläkään, vaan eipä silti, vois jättää tulemattakin :)

Mitähän tää mun " homma" oikein on...en käsitä!

Mietin vaan, että olisko kuitenkin voinut käydä niin, että ovis oliskin ollut (limojen bongailustani huolimatta) myöhemmin, ja tuo tulos voisikin vielä muuttua + suuntaan? ;O

26-28 päivää on ollut kiertojen välit pitkään, ja nyt siis mennään 29 päivässä, tosin voivathan ne heittää ihan silkasta jännittämisestä ja " vouhkoamisestakin" .

Kait se on katsottava viikonlopun yli, ja testailtava uudemman kerran, ja aamupissasta (nyt tein iltapäiväisestä), jolleivat kuukautiset sitä ennen kerkeä alkamaan.



Huoh, väsyttää niin makoisasti, mutta nuo pojan viikarit ovat mitä pirteimmillään, joten ei toivoakaan lepäämisestä.



Palataan taasen!

*Toiveikasta torstaita!* :)

Muumimamma-72...Nyt kun asia oikein otettiin esille, niin mulla on myös ollu flunssa heti raskauden alkumetreillä. Yleensä myös sairastelen harvakseltaan. raskauksien aikanakin vain alussa. Kai siinä on keho niin sekasin, että päästää pöpöt niskanpäälle.

Tuosta testailusta. Mä oon kaikki plussani testannut sinä päivänä kun tätin olisi pitänyt tulla. Ennen kiertoni oli lähes kellon tarkka. Nyt varmaan imetys hieman heittää hormooneja, kun on monen päivän heittoja.

Tytöistä tuli selvät viivat, mutta pojasta hyvin hyvin haalea hähmötys. Pojan aikaan oli varmaan ovulaatio vähän myöhemmin tai mikä sitten lieneekään. Kaikki testit oon tehnyt eri aikaan vuorokaudesta.

Voin sanoa, ettei ne testit tosiaankaan aina toimi. Tuttavani ei tiennyt olevansa raskaana, mutta epäili. Hänellä oli pienin 6kk vanha. Sai tehdä monta testiä ja vasta verikoe todisti aavituksen oikeaksi. Hän oli jo toisella vai olikohan peräti kolmannella kuulla. Siinä sitä sitten ihmeteltiin iloisin mielin. Kaikki meni hyvin loppuun asti. sitä ei osattu sanoa että miksi testit ei toimineet Ja nyt ei ollu kyse kotitesteistä vaan terveyskeskuksen omista.

Kuten jo eilen sanoin, uskon vielä vahvasti +tulokseen :)



Täällä ihanan tyyni hetki. Kaikki leikit sujuu kitkatta. Harvoin näin pääsenkään koneelle. En ainakaan ehdi pitkiä turisemaan.



Omasta navasta hiukan...jotain jomotusta ehkä olen tuntevinaan. Heikot on oireet. Voi tosiaan olla, ettei nyt ovulaatiota tulekaan. Nyt olis ne tikut kivat, mutta en vielä raskinut ostaa. Aika arvoikkaita kuitenkin.



Pinokin on venähtänyt pitkäktteitäsi. Huomenna viimeistään voisi uuden pistää pystyyn.



Siitä yhteisöstä en tiedä mitään. Hiukan arveluttaa, kun ei ole kokemuksia. Ja kun en oikein näistä tietokoneista ymmärrä, niin osaako siellä toimia.

Se on totta, että täällä täytyy aina muistaa miettiä mitä kirjottaa, jos joku tuttu vaikka sattuu eksymään näille nurkille.



Mulla oli varmaan vaikka mitä muitakin mietteitä, mutta nyt pätkii. No kai ne vielä tulee mieleen myöhemmin...



Mukavaa päivää kaikille ja positiivisia tuulia :)

Koitakaa nyt sit ottaa jotain tolkkua mun jutuista, kun en itsekään meinaa siitä selvitä.



Niin ja kp 15/28-31



Helmiini

Meilläkin nukuttiin huonosti. Neiti 3v näki kai pahoja unia ja kiljui kurkku suorana pariin otteeseen.. Piti pian herätellä, ettei toisetkin olis heränny. Ja sit taas rauhoiteltiin nukkumaan takas.. *huoh* :/ Ja kuopuksen tutti oli taas ainakin sata kertaa hukassa, sitä sai jahdata kissojen ja koirien kanssa ettei pieni ehtis kunnolla herätä ja alkaa siten kukkumaan.. Lapset kyllä sitten nukkuikin, mutta äiskäpä ei juurikaan..



Aamulla piti esikoiselle taas teroittaa, että kun kerta osaa kellonajat, miksei ole lähtenyt ajoissa kouluun?! Makasi pyjamassa sängyssään ja pelasi kännykällä, kun olis pitäny jo olla uklovaatteita pukemassa! Voi krääh.. Sitten alkoi vielä kiukuta, et mun pitäis laittaa hänelle aamupalaa. Just. Patistelin sitten kiireesti pukemaan ja lähtemään kävelemään (meiltä n.3km koululle, melk. tunnin kävelymatka). Mutisten lähti, käskin sitten syödä ruokailussa paremmin.. Ilkeäähän tuo oli laittaa syömättä, vaan toisina aamuina vinkuu ettei ole nälkä eikä tahdo syödä. Olen ottanut periaatteen, että pitää jo osata huolehtia edes jostakin omista asioistaan, varsinkin kun sitä jokapuolelta tolkutetaan. Pojalla kun on ongelmia koulun sujumisessa, eikä mikään suju kunnolla jos ei aikuinen ole vieressä. Ikää siis on kuitenkin jo9v, etten ihan pientä " heitteille" jätä!



No juu, nyt sit olen saanu tuon isomman neidin kanssa taistella että sain syömään, eikä pukea ole saanut vieläkään.. Tappelua kaikki tyyni hänen kanssaan, ei vaan pinna tahdo kestää vähillä unilla...



Muumimamma, minä myöskin olen uusperheellinen. Tuo esikoiseni siis eri isästä kuin nämä pienet typykät. Ja hae nyt ihmeessä se testi ennen maanantaita, hullukshan me kaikki tullaan jänityksestä!! Mulla näytti esikoiselta kanssa pitkään testit negaa, ihan tk:ssa kävin kuitenkin. Taisin olla jo viikolla 7-8 kun viimein plussa tuli.



Se yhteisö kuulostaisi hyvältä idealta, minäkään en vaan ole tietotekniika osaaja että osaisin sen perustaa.. Joku muu?? Olisi se kiva jakaa arempiakin asioita teidän kanssanne.



Lämmityspuuhat kutsuu taas, samoin kuopus..