Uusi ilmoittautuu :)

jotain tuollaista halusinkin kuulla :)

Paitsi että mulla oli inssissä se iso munasolu puhjennut, mutta vielä kyllä näkyvissä. Pienempi (muistaakseni vaan 7mm eli ei hedelmöittymiskykyinen) oli vielä ehjä. Eli ovulaatio oli juuri tapahtunut/tapahtumassa, ja koska ovulaatio saatiin aikaiseksi Pregnylin kanssa ei hedelmöittyminen voi heittää inssipäivästä kuin korkeintaan kahdella päivällä. Lisäksi mä olen lapsettomuus-palstalta " oppinut" että pestyt siittiöt elää vähemmän aikaa kuin tavalliset.

Eli siinä syitä miksi pessimisti-minä pääsi valloilleen.



Hain täältä keskusteluista " ei sykettä" ja löytyi kyllä monia kenellä ei ole vielä vkolla 7 löytynyt sykettä, ja sikiö on ollut liian pieni viikkoihin nähden - mutta kenellä kaikki on silti mennyt ihan ok. Eli sekin on tosi positiivista.



En mä nyt ihan kokonaan ole toivoa kaivoon heittänyt, osan toivosta kuitenkin.

Toivotaan kuitenkin parasta, joskus elämä yllättää :)

Tulethan päivänsäde sit perjantaina kertomaan mitä ultrassa näkyi!

että olihan se ihan hyvä että kävin ultrassa, jos tämä nyt kesken menee niin ainakaan se ei tule niin isona iskuna kuin jos en olisi ultrassa käynyt. Mut olihan se kivempaa odottaa vauvaa kuin odottaa keskenmenoa.

No, nyt piristyn ja yritän ajatella muita asioita :)

Se tapahtuu mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi, eikös niin! Ja kävi miten kävin niin hyvä uutinen tässä on se että me kuitenkin plussattiin ja vielä oikeaan paikkaan :)

Joo, sullakin oli se siis puhjennut. Eli se mun teoria on siis mahdoton. Täytyy siis vaan nyt ajatella siten, että se syke ei vaan jostain syystä vielä näkynyt. Onhan kiinnittymiseen voinut mennä kauemmin aikaa? ja jostain luin kerran, että sekin vaikuttaa, jos kohtu on kauhean taaksepäin kallistunut niin ultrassa on huonommat näkyvyydet eli täytyy olla pitemmällä että näkyy. En tiedä. Kuten sanoin toivotaan nyt vielä. Täytyy kyllä myöntää, että koko päivän olen ajatellut sinua ja alkanut hirveästi pelkäämään omaakin ultraa. Kyllä nämä vauvat ovat lujassa!

ei mitenkään tarkotus lietsoo mitään paniikkia, mut ymmärrätte varmaan et mieli on aika sekava saamiemme uutisten jälkeen ja pitäis olla joka yltiöpositiivi että jaksais pitää mielen koko ajan iloisena.



Mulla on taaksepäin kallistunu kohtu, ja ehdotinkin sitä lääkärille että jos syke ei sen takia näy, mutta hän vastas että ei se siitä ole kiinni koska kohtu ja sikiöpussi näky ultrassa tosi selvästi.



Eli ei auta kuin odottaa, ja katsoa mitä tapahtuu. Itku on kyllä herkässä, epätietoisuus ja piinailu on kyllä kaikista pahinta! Eiköhän me se itse kukin täällä olla karvaasti koettu...

Tulin lukemaan uutiset ja pidän täällä kovasti kädet ristissä että kaikki menee kuitenkin hyvin!! Tuntuu epäreilulta että lapsettomuuden kanssa painineet joutuu vielä kokemaan tuollaista! Mutta kaikki on vielä mahdollista, vaikka varmasti välillä tuntuu ihan kamalalta. Ihanasti jaksoit ajatella positiivisesti että hyvä juttu on se että kuitenkin plussattiin mikä on ihan totta. Tietää että tämä voi jokatapauksessa onnistua! Mutta voimia kovasti tuleviin päiviin, täällä ollaan jännityksessä mukana!

päivänsäde - mitäs ultrassa näkyi!?

Entäs tiluliini - jokos oot päässy vessanpönttöä halimaan?



Aika kuluu hitaasti... on vaikea keskittyä töihin tai yhtään mihinkään, koko ajan mietin ja jännitän että mitä tapahtuu. Lähden viikonlopuksi äidin luokse käymään, kotona istuminen on kaikkein pahinta. Tunteet vaihtelee laidasta toiseen.

Hölmöintä tässä on se, että nyt mun masussa on ruvennu olemaan enemmän tuntemuksia, ts. siellä " pulputtaa" ja " murisee" ja alaselkää toisinaan jomottaa - aika menkkamaisia tuntemuksia siis. Ja nyt on tullu raudan maku suuhun. Rinnat on edelleen arat ja jano on kova, ja pissakin on ärhäkän väristä. Toivon että nää ois merkkejä onnistumisesta, mutta sit taas jos on vaikkapa tuulimuna niin ihan samat oireethan siitä tulee.

No, ensi viikolla helpottaa! Mielummin sitä kuulis varmat uutiset, vaikka huonotkin, kunhan tää epätietoinen odotus päättyy.



Hyvää viikonloppua :)

MENINA: Mietin tossa tuota sun vikaa viestiäsi ja mun päähän jäi soimaan tuo lause, että tuulimunasta olisi samat raskausoireet. Muistelen nimittöin lukeneeni jostain odotus-lapsettomuuspuolen pinosta, että tuulimunasta ei olisi raskausoireita ja se juuri saa lääkärinkin epäilemään tuulimunaa. Eli sun tapauksessa se kuulostaisi hyvältä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1



Mun ultraan...Positiivista oli, että syke näkyi. MUTTA sikiö ei oikein vastannut viikkoja täälläkään eli oli kuitenkin hedelmöittynyt myöhemmin. Eli koska munkin munasolu oli puhjennut niin MENINA sunkin sikiö voi siis todella olla nuorempi kuin inssin ajankohdasta päätellään. Heittoa saa olla 4 päivää ja mulla oli kaksi. Se jäi vähän kaihertamaan, mutta eihän asialle nyt mitään mahda vaan eteenpäin mennään. Lääkäri oli myös näkevinään endometrioosia mun kohdussa, mikä oli huono tieto ja ihmeellinen sinänsä, koska 10 inssin ohessa mua on ultrattu ainakin 20 kertaa ja kukaan muu ei ole koskaan nähnyt mitään.



No, joka tapauksessa hedelmöityksen mukaan päiviä olisi 7+1 ja ultran mukaan 6+6. En ymmärrä, mutta hedelmöityksen mukaan mennään, vaikka oletettavaa on, ettei ole silloin hedelmöittynyt.



En muuten ole oksentanut aen yhden illan jälkeen, joten pöntön halailu ei näemmä raskaudessa ola välttämätöntä.



No, nyt jatketaan matkaa yhdessä, eikös joo?



MENINA peukutusta!

TILULIINI mitenkäs siellä?

kirjotan vielä!

Kiva oli kuulla sun kuulumiset päivänsäde, oonkin täällä päivystäny ja oottanu et miten sulla meni! Hienoa että syke löytyi :)

Tuulimunaraskaudessa voi olla ihan samanlaiset oireet kuin tavallisessakin raskaudessa, mut moni on kirjoittanut että oireet on lievempiä. Joillain taas ei ole oireita ollenkaan. Vaikeaa tuostakin mennä sanomaan kun ei ole omia kokemuksia mihin vertailla!

Nyt lähden kotio ja viikonlopun viettoon,

palataan asioihin ensi viikon puolella :)

T. tällä hetkellä taas optimistisempi Menina

Kiva kuulla teistä ja vielä noin hyviä uutisia! Menina, nuo sinun oireet kuulostaa hyvältä ja kiva kuulla että mielikin on positiivinen! Ja paivansade, ihanaa kun syke kuului! Se on tosi mahtavaa! Siellä se on ja polskii ja nyt riskit on taas paljon pienemmät! :)



Menina kyselit olenko päässyt jo pönttöä halaamaan... no en! (harmi!) päinvastoin, olo on mitä mainion! sehän tässä ihmetyttää. Soittelin jo terveydenhoitajallekin ja valitin peloissani oireettomuuttani. Sain sitten ajan aiemmin eli ensi tiistaina! eli Meninan kanssa samassa mennään. Pelottaa ihan hirveesti se ultra, tuntuu etten kestä mennä siihen saati katsoa sitä ruutua. Kun täytyy varautua ihan kaikkeen. Mutta, kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan, eikö vaan?



paivansade, milloin on sinun seuraava ultra tai neuvola-aika? Mites sinun oireet, onko voimistuneet? Voi kun me kaikki saataisiin iloita täällä vielä viikkojen päästä ja oltaisiin lähempänä pitkäaikaista unelmaa..! sitä todella toivon! Kuullaan taas pian, voikaa hyvin ! !



Terkuin Tiluliinuska =)

Ole ihan oikeasti onnellinen oireettomuudestasi! Mun raskaus tuntuu olevan aika kamalaa. Pahoinvointia ei ole juurikaan enää, mutta mä olen niin väsynyt, että vaatii tosi kovia ponnistuksia päästä sängystä ylös aamulla. Se on harmillista, koska en ole kertonut vielä raskaudesta kenellekään enkä aiokaan. Jos väsymys jatkuu näin rajuna, ihmiset kyllä alkavat ihmetellä. En käy iltaisin missään, menen jo 21 nukkumaan!



Mites TILULIINi ja MENINA. Oletteko te kertoneet raskaudesta? Minä en jotenkaan vielä uskalla.



Mun seuraava ultra on varmaan se tavallinen niskapoimu-ultra viikolla 12 tai jotain. Harkitsin tässä välissä jos kävisin vielä yksityisellä, kun tuo viikkojuttu jäi kaivelemaan, mutta enpä taida mennä. Se maksaa kuitenkin sen noin 100 euroa. Neuvola mulla on 14.3. Sinnekin on siis aikaa eikä siellä oikeastaan mitään tehdäkään ekalla käynnillä: täytellään vaan papereita. Nyt pitää vaan jaksaa sinne np-ultraan saakka!



MENINALLE edelleen peukutusta!

Voi paivansade, kuulostaa aikamoiselta tuo sinun väsymys!! Olen kertonut raskaudesta siskolleni ja muutamalle läheiselle ystävälle, vanhemmille olisi tarkoitus kertoa ultran jälkeen jos kaikki ok. Mutta sen laajemmin ei olla vielä ajateltu kertoa, kuitenkin tämä alkuvaihe vielä kummittelee. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa vanhempien luokse, toivottavasti hyvät uutiset matkassa!



eiköhän se pikkuinen siellä kasva ja vahvistu paivansade, ainakin antaa itsestään lupaavia merkkejä..! siihen me uskotaan! Mukavaa viikon alkua ja kuullaan pian, taas ollaan askel paremmalla puolella! =)

palasin juuri viikonlopun reissusta, teki kyllä ihan hyvää, paitsi että mieli oli aika apea. Onneksi äiti fiksuna ihmisenä ei painostanu puhumaan tms. vaan antoi mun olla niinkuin halusin (äippä siis tietää tästä meidän " tilanteesta" ).

Äitini lisäksi mun kaksi parasta ystävää tietää sekä plussauksesta että tämänhetkisestä epävarmuudesta. Mies ei ole halunnut kertoa kenellekkään koska oli heti alusta sitä mieltä että varmistetaan nyt ensin että kaikki on hyvin.



Ihanaa kun jaksatte olla niin kannustavia Tiluliini ja Päivänsäde :) - tuntuukin että täältä se paras tuki tulee. Ei ne mun ystävät osaa kai oikein suhtautua asiaan, eikä tietenkään voi ymmärtää näitä tuntemuksia vaikka ihania ihmisiä ovatkin. Toisella on reilun vuoden ikäinen " vahinko" vauva ja toinen ei ole edes varma haluaako koskaan lapsia.



On tää kyllä edelleenkin ihan kamalaa tää epävarmuus! Tunteet ja odotukset menee aika pitkälti samalla kaavalla kun meille annettu onnistumissuhdekin - eli fifty/fifty. Onneks se ultra on tiistaina heti aamusta - kunhan vielä huomisesta selvitään.



Voimia Päivänsäteelle väsymykseen, ja tsemppiä Tiluliinille ultraan :) Tiistaina ollaankin jo vähän " viisaampia" ...

MENINA: Tiistai on onneksi kohta!!!!!!!!!!!! Ei enää pitkää piinaa! Minä pidän peukkuja! Mietin itse asiassa, että oisko sittenkin mahdollista, että se olis se 7mm munasolu joka olis hedelmöittynyt. Harrastitteko miehen kanssa luonnontouhuja inssin jälkeen? Jospa se raskaus lähtikin inssin jälkeen vasta käyntiin? Olisko mahdollista? Kaikkea mäkin täällä mietin...Ja mä olen kyllä sun kanssa samaa mieltä. Niillä, joilla on vahinkoraskaus, ei voi millään ymmärtää tätä piinaa! Mun siskolla oli vahinko, jota ei oikein edes jaksa hoitaa, enkä voisi kuvitellakaan kertovani hänelle yhtään mitään omasta yrityksestäni! Mä olen edelleen ihan hiljaisuus-linjalla.

Menina, miten ultrareissu meni?



Täällä huokaisen hiljaisesti pitkään, pieni syke näkyi ja kaikki oli hyvin. En ollut uskoa silmiäni ja vieläkin olen ihan mykistynyt. Olen viikolla 7+1. Tule pian Menina kertomaan miten siellä meni ja mikä on tilanne!!

Ja mitä kuuluu paivansade? :)

Onnea Tiluliini :)



Meillä meni huonommin. Sikiö oli kuollut, ja joudun to tai pe joko lääkkeelliseen kohduntyhjennykseen tai kaavintaan - sekin pitäis huomenna päättää että kumpaan " haluan" .

On kyllä hirveä olla, ihan kun ois vedetty matto jalkojen alta. Kaikki nää yritykset ja pettymykset - ja sit kun vihdoin tärppää niin eikös sekin ilo vielä kesken pois.



No, täytyy vaan jaksaa uskoa että vielä kohta minäkin saan jäädä tälle palstalle " asumaan" .



Kaikkea hyvää teille Päivänsäde ja Tiluliini :)

VOI EI MENINA!! Olipas surkeita uutisia! Olen kyllä aivan sanaton! Miten se nyt noin. Osasiko lääkäri arvella mitään syytä? Milloin pääsette seuraavaan yritykseen, kun nyt oli keskenmeno? pitäääkö kauan odottaa? Toivottavasti ei. Nyt vaan uutta yritystä kehiin, olihan tuo jo lupaava alku! Eikös joo? Älä luovuta! Ethän! Me odotellaan TILULIININ kanssa sua perää pitämään!



TILULIINI: Onnittelut sulle, vaikka tuntuu hieman pahalta, kun saa vain toista onnitella. Mutta tosi samoissa mennään. Mulla on nyt kaiketi 7+2 tai 7+3. Voidaan tallustaa yhdessä. Vaikka mieli on kyllä hieman apea MENINAN takia.

Voi ei Menina, itku pääsee..... En tiedä mitä sanoa, ei varmasti mikään nyt lohduta. Toivon kovasti että saisitte pian uutta uskoa jatkamiseen vaikka ei varmasti nyt siltä tunnu. Olen todella pahoillani ja suruissani teidän puolesta! Suru vie aikansa, mutta varmasti tulee vielä uusi aika. Eikä siihen varmasti mene enää kauan!! Voimia teille kaiken tämän keskellä, ei tätä voi ymmärtää, voi vain ajatella että ainakin raskaus on sinulle mahdollinen!



Lämpimän ajatuksen

tahtoisin lähettää.

Tahtoisin luoksesi tulla

keskelle ikävää.

(A-M kaskinen)



terv.Tiluliini

Mites menee Tiluliini ja Päivänsäde? Toivottavasti kaikin puolin hyvin :)

Kiitos lohduttavista sanoista :)



Tuntuu vähän hölmöltä kertoo tälle palstalle omia juttuja, mutta mieli tekee päivittää teille kuulumiset, ja kertoa että olo on nyt oikeastaan jo suht ok.

Olin tänään lääkkeellisessä tyhjennyksessä, menin osastolle kahdeksalta ja nyt oon ollu jo kohta puoli tuntia kotona - aika pikaisesti pääsin siis pois. Kaikki isompi on jo tullut pois, vuoto jatkunee pari-kolme viikkoa. Kipuja tietysti oli ja on edelleen (nyt enää menkkakipuihin verrattavia) - toistaiseksi tuntuu että ei se nyt niin hirveää ollutkaan. Olo voi tosin johtua pienestä kodeiini-pöllystäkin.. No, pientä kuitenkin tuleviiin synnytyskipuihin verrattuna :)



Tarkempaa syytä tapahtuneeseen ei edes lähdetty selvittämään, luultavasti kyseessä oli vain luonnon oma valinta. Nyt sen jo rupeaa hyväksymään - hyvä että tämä tapahtui näinkin varhaisessa vaiheessa.

Lapsettomuushoidot voi taas aloittaa sitten kun tämän vuodon jälkeen tulee seuraavat luomut menkat - eli toivottavasti noin parin kuukauden päästä. Näin siis jos kaikki menee loppuun asti ok ja kohtu tyhjenee täydellisesti.



Me ollaan miehen kanssa (joka on ollut aivan ihana tuki ja turva, vaikka luulen että hän ei vielä ollut ihan sisäistänytkään tätä raskautta koska eihän se ulospäin näkynyt mitenkään) vakaasti päätetty että me saadaan uusi ja kestävä plussa aikaiseksi pian, ihan seuraavien kuukausien aikana! Elämä jatkuu, ja kyllä meitä vielä onnistaa. Varmasti mulle tulee vielä huonojakin hetkiä (pari edellistä päivää on ollut ihan kamalia) - mutta en taida kuulua niihin joilla toipuminen vie kuukausia, jopa vuosia.



Että näin meillä.

Käyn varmasti jatkossa kurkkimassa tällä palstalla että mitä teille kuuluu, tuntuu hyvältä lukea tarinoita jotka päättyvät iloisesti!



Onnellista odotusta,

t. Menina

Olipa kiva kuulla sinusta! ja ihanaa että olo on parempi! Ja aivan ihana tuo päätös minkä miehesi kanssa teit että pysyvä plussa tulee pian, ja varmasti tuleekin! :) En voi kuvitellakaan mitä olet käynyt läpi, hienoa huomata miten positiivisesti pystyt jatkamaan eteenpäin ja sinulla on ihana mies! :)



Itse kuljeskelen vielä täällä hyvin varovaisesti ja hieman vielä peläten. Hölmöä on varmaan odottaa sitä 12 viikkoa, koska ainahan voi jotain sattua, mutta ehkä olen siitä ottanut taas jonkinlaisen seuraavan etapin. Varmaan pelkään koko raskauden ajan. Ja sen jälkeenkin... kun on tämmöinen hätäilijä!



Tule kirjoittelemaan kuulumisia tänne, olisi kiva tietää milloin jatkatte taas hoitoja ja miten menee! Toivon sinulle koko sydämestäni sitä pysyvää plussaa taas pian ja kaikkea hyvää muutenkin! Täällä odotellaan! :)

MENINA: Hienoa, että mieli on jo parempi ja suuntaatte tulevaan. Niin kannattaakin ajatella. Toivottavasti plussa paukahtaa hyvinkin pian! Ja ihan oikeasti haluaisin TSEMITTÄÄ sinua, että kannattaa jaksaa uskoa lopputulokseen! tiedän, että se on vaikeaa, mutta mahdollista. Itselläni kun on takana ne megamääräiset 10 inssiä niin välillä oli todella vaikea jaksaa eteenpäin ja uskoa, että vielä sieltä plussa napsahtaa, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole.Jään odottelemaan sinua.



TILULIINI: Mikäs iellä on olo ja fiilikset? Kyllä tämä odotus on sellainen jännitysnäytelmä eikä koskaan ole varman päällä. Itse en ole vieläkään uskaltanut kertoa edes vanhemmilleni tai kenellekään ystävälle.Ajattelen odottaa sitämaagista 12 viikkoa! Tuntuu aika kulkevan hitaasti...Tosin voi olla, että tieto paljastuu vahingossa, jos oksennan jotenkin liian julkisesti tai tämä yletön väsymys ihmetyttää ihmisiä. Ja onhan tuo kumpu hieman pyöristynyt tosin varmaan vaan turvotusta! Oletko ajatellut mitä synnystyssairaalaa? Sehän täytyy kai heti ekalle neuvolakäynnillä päättää? Millois sulla se neuvola oli? Mulla on vasta 14.3. Pitäisikö meidän muuten tehdä uusi aloitus?