Liikunta on oikeasti lääke lähes kaikkiin vaivoihin!

Tämä on niin totta!
Silti, miksi ihminen jää sohvanpohjalle herkästi vaikka kokee ton?

Kyllä näin on. Välillä tuo tieto on katkera kalkki, kun tekisi vaikka selkäkipujen kanssa käpertyä vain surkeana potemaan. Se on kuitenkin selkäkivuille pahinta, ja oikea lääke on olla liikkeellä ensin pienesti ja sitten vaivojen helpottaessa isosti. Ja vaikken ole kärsinyt masennuksesta, huomaan silti myös mentaalisen vaikutuksen: liikunta tekee iloisemmaksi ja aikaansaavemmaksi.

Juuri näin! Aivan liikaa mennään lääkärille pillerireseptiä pyytämään, kun asia olisi hoidettavissa lisäämällä liikuntaa.

Itse olen lisännyt liikuntaa ja nyt mulla vasta ongelmia onkin! Hb laskenu 108, järkyttävät menkat, suolistossa vikaa, selkä paskana jne eli mulle vaikka nyt liikunkin paljon ei ole ollut apua vaan päin vastoin! Teen n 10 km lenkkiä päivässä ja nää kivut, huh huh.....

Olisi ihanaa, kun saisin edes jonkun ymmärtämään tämän vaikka tämän palstan kautta, joka vei minulta itseltäni 40 vuotta tajuta ja hyväksyä. Ihan oikeasti, ihminen on tarkoitettu liikkumaan. Keho ja mieli ovat sellaisessa yhteydessä, että liikunta auttaa tosi moniin vaivoihin.

Esimerkiksi itse olen masennukseen taipuvainen ja ymmärrän nyt, että pysyäkseni hyvässä voinnissa, minun on suhtauduttava sairauteeni koko loppuelämän kestävänä asiana ja liikunta on kuin pilleri, joka minun on pakko ottaa voidakseni hyvin.

ap

5, hemoglobiinin tippuminen ei tarkoita, että sinun pitäisi lopettaa liikunta. Korjaa ruokavaliotasi, pidä liikunnasta välipäiviä. Menkat eivät liity liikuntaan millään lailla nekään. Selkävaivat - ovatko jalan asentosi kunnossa, onko juoksu sinulle liian vaativa laji tässä kohtaa jne. 

Suolisto on mysteeri, koska niihin vaivoihin minulla liikunta auttoi kaikkein parhaiten.

ap

Ei hätää ap! Minä olen ymmärtänyt.

Lapsenikin on tämän ymmärtänyt. Hän on 6v ja kun minulla oli paha ruokamyrkytys ja makasin sohvalla ja kävin oksentamassa välillä niin lapsi tuli luokseni ja sanoi "Äiti! tule juoksemaan ja pomppimaan niin että sydän hyppii ilosta! Se auttaa ja paranet!"

Hengästyminen= sydän pomppii ilosta.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 08:48"]

Itse olen lisännyt liikuntaa ja nyt mulla vasta ongelmia onkin! Hb laskenu 108, järkyttävät menkat, suolistossa vikaa, selkä paskana jne eli mulle vaikka nyt liikunkin paljon ei ole ollut apua vaan päin vastoin! Teen n 10 km lenkkiä päivässä ja nää kivut, huh huh.....

[/quote]

ehkä kannattaa vaihtaa liikuntamuotoa. Juoksu on aika yksipuolista.  kivaa sinällään, mutta jos vain juoksee niin se melkein vain pahentaa . kokeile joogaa tai naisvoimistelua

Minuun puri liikuntakärpänen näin nelikymppisenä. Lähinnä olin kai tympääntynyt lösähtäneeseen itseeni, kun en kolmen lapsen jälkeen tuntenut olevani enää oikein edes elossa.

Ja kyllä se on minutkin yllättänyt, miten paljon liikunta auttaa kaikkeen. Kulunut selkä voi hyvin, kun jaksan jumpata. Lasten kanssa jaksaa, kun kunto on hyvä. Kiireisenäkin aikana jaksaa tsempata, kun pitää koko ajan myös itsestään ja liikkumisesta huolta. Yllättävintä minulle oli, että tosiaankin vatsavaivat hävisivät liikunnan myötä. Ennen en pystynyt närästyksen vuoksi syömään esim. paprikaa, nyt laitan sitä joka salaattiin. Ja mieltä kohentaa sekin, että vaatteet näyttävät hyvältä päällä, kun kroppa on kuosissa.

Toivon, etten unohda tätä olotilaa ja päästä itseäni uudelleen lösähtämään. Haasteitahan nimittäin aina tulee vastaan, kuten minulla viime talvena nilkan murtuminen. Mutta sitten tein niitä jumppaliikkeitä ja laitteita, joita pystyi, ja pahaa rapautumista ei tapahtunut.

On vaikea kuvitella, että joku voisi olla aloituksesta millään lailla eri mieltä. JOs joku kuitenkin ajattelee toisin, niin olisi kiva kuulla niitä ajatuksia tässä ketjussa ja koettaa käännyttää sellainen henkilö;)

Kuten myös, aina tiennyt tämän mutta kiitosta vaan. Se oivallus sisältää  myös tasapainon ymmärtämisen. Ei siis mitään 10km lenkkejä päivittäin! Sehän on hullua!

Moni ajattelee, että liikkuminen on jotain, mitä tehdään sen jälkeen, kun on oltu ensin päivä töissä, haettu lapset päiväkodista, käyty kaupassa,  laitettu ruoka ja syöty, siivottu, pesty pyykkiä, kuskattu lapsia harrastuksiin ja vietetty aikaa puolison ja lasten kanssa. Ja koska koko päivä yöunia lukuunottamatta meneekin noihin, ei liikkumiseen jää aikaa. 

Mä aloitin oman rapakuntoni parantamisen jäämällä ensin pysäkkiä aikaisemmin pois bussista ja kävelemällä loppumatkan. Sen jälkeen pari pysäkkiä aikaisemmin. Työpaikalla en käytä enää hissiä vaan kävelen rappuset 5. kerrokseen.  Ryhdyin käymään pari kolme kertaa viikossa pyörällä kauppareissuilla aiemman "koko perhe autolla markettiin" -lauantaiden sijasta. Kun lauantaita ei tarvitse uhrata markkinataloudelle, käydään perheen kanssa uimassa, talvisin luistelemassa ja hiihtämässä jne.

No ihottumaan ei liikunta kyllä auta päinvastoin. Muutoin kyllä.

Minusta liikunnan merkitystä mm. lievän masennuksen hoidossa vähätellään. Vai kuinka monelle on se tutkimustieto tuttu, että säännöllinen ja rasittava liikunta on yhtä tehokas lievään masennukseen kuin lääkitys? 

Minulla on myös masennukseen taipuvaisuutta ja tästä syystä olen alkanut treenaamaan säännöllisesti. Toimii itselle, pitää mielialan tasaisella, itselleni normaalilla tasolla ja erityisesti se liikunnan jälkeinen euforinen olo on aivan ihanaa. Auttaa myös saamaan paremman unenlaadun ja vähentää epäterveen stressin määrää.

Ruotsissa lääkärit määräävät jo masennukseen ensisijaisesti liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota!

Liikuunnasta tulee minulle paha olo sekä fyysisellä että henkisellä tavalla. Olen vielä nuori, en todellakaan ylipainoinen, enemmänkin lähellä alipainoa.

Liikkuessani masennun kun huomaan etten yksinkertaisesti jaksa. Juostessa en jaksa juosta pitkään (n. 3km vaikka kävelen osan matkasta) ja sitten tuleekin ihan järkyttävän huono olo, oksettaa, pyörryttää ja ihan jokapaikkaan sattuu.

Jumpatessa/lihaskuntoa harjoittaessa masennun kun en osaa tehdä liikkeitä oikealla tavalla ja tuntuu että kaikki on tuloksetonta, tai että esimerkiksi harjoitan vääriä lihaksia joiden en halua kasvavan (esim. etureidet). Pelkään myös että polveni rasittuvat liikaa, sillä suvussani on tätä paljon ja minullakin ollut lapsena näissä ongelmia.

Yksinkertaisesti siis liikuntasurituksen aikana usein kaadun vain maahan itkemään koska oloni on niin mitään aikaan saamaton ja koen olevani täysin arvoton, kömpelö ja huono ihminen.

Onneksi tulee viikonloppu niin pääsee liikkumaan, iyse en viikolla jaksa vaikka kuinka haluaisin. koska työ vie voimat .

Mä olen tiennyt tän aina. Isäni oli aikoinaan kilpayleisurheilija ja hän aina puhui kavereilleen samaa asiaa kuin sinä ap. Kavereilla oli vaivoja ja isäni sanoi että tulkaa mukaan lenkille. Kavereilta hävisivät vaivat.

Isä on nyt 65-vuotias ja hän juoksee edelleen kerran vuodessa maratonin.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 09:25"]

Liikuunnasta tulee minulle paha olo sekä fyysisellä että henkisellä tavalla. Olen vielä nuori, en todellakaan ylipainoinen, enemmänkin lähellä alipainoa. Liikkuessani masennun kun huomaan etten yksinkertaisesti jaksa. Juostessa en jaksa juosta pitkään (n. 3km vaikka kävelen osan matkasta) ja sitten tuleekin ihan järkyttävän huono olo, oksettaa, pyörryttää ja ihan jokapaikkaan sattuu. Jumpatessa/lihaskuntoa harjoittaessa masennun kun en osaa tehdä liikkeitä oikealla tavalla ja tuntuu että kaikki on tuloksetonta, tai että esimerkiksi harjoitan vääriä lihaksia joiden en halua kasvavan (esim. etureidet). Pelkään myös että polveni rasittuvat liikaa, sillä suvussani on tätä paljon ja minullakin ollut lapsena näissä ongelmia. Yksinkertaisesti siis liikuntasurituksen aikana usein kaadun vain maahan itkemään koska oloni on niin mitään aikaan saamaton ja koen olevani täysin arvoton, kömpelö ja huono ihminen.

[/quote]

Muistatko syödä ennen ja jälkeen liikkumisen? Oletko kokeillut sulkkista, uintia tai joogaa? Etsi oma laji rauhassa.

Näin se on. En ole nyt urheiluvamman takia voinut treenata kunnolla kahteen kuukauteen, ja elämänlaatu sekä itsetunto tuntuvat sen takia vain heikkenevän päivä päivältä. Mielenterveys on koetuksella kun ei pääse liikkumaan, eikä mikään sosiaalinen elämä kiinnosta.