Jehovat

Eli veren ottaminen suoneen on heidän mielestään sama asia kuin sen syöminen.

Siinähän selvästi on kyse vieraalle jumalle antamasta polttouhrista.

Siihen aikaan uhrattiin eläimiä jumalille ja sen jälkeen niiden liha annettiin koyhistolle.



Noin pienestä lauseesta rakennettu iso oppi mikä joskus määrää jonkun ihmisen elämän ja kuoleman?





Mitä sitten tapahtuu henkilolle joka rikkoo tuon säännon?



Tai voiko henkilo joka on joskus saanut veronsiirron kääntyä Jehovaksi?

JEHOVAN TODISTAJAT ovat tunnettuja siitä, että he kieltäytyvät verensiirroista. Miksi he ovat asettuneet tällaiselle kannalle? Sen takia, että Raamatun mukaan veri edustaa luomuksen elämää tai sielua ja on näin ollen pyhää. Kun Nooa sai luvan syödä eläinten lihaa vedenpaisumuksen jälkeen, Jumala varoitti häntä painokkaasti: ¿Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.¿ (1. Mooseksen kirja 9:4) Tämä kielto toistettiin Jumalan Israelin kansalle antamassa laissa. (3. Mooseksen kirja 17:10) Myöhemmin pyhä henki ja apostolit määräsivät, että kristittyjen tulee ¿karttaa epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta¿. ¿ Apostolien teot 15:28, 29.



Jehovan todistajat ovat yksi niistä harvoista ryhmistä, jotka edelleen noudattavat tätä Jumalan antamaa verensyömiskieltoa. Onko tällainen järjetöntä? Lisäksi he ovat ilmeisesti ainoita, jotka ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että tähän kieltoon sisältyvät myös verensiirrot. Ovatko he ainoita Raamatun tutkijoita, jotka ovat koskaan ajatelleet näin?



Ensimmäiseen kysymykseen vastaus kuuluu: kunnioitus veren pyhyyttä kohtaan on jo pitkään erottanut Jumalan palvelijat kaikista kansoista. Verta on läpi historian käytetty yleisesti ravinnoksi, naisprofeettojen hurmoksiin saattamiseen, salaliittolaisten yhteen sitomiseen ja sopimusten sinetöimiseen. Sitä on käytetty jopa myrkkynä. Toisaalta raamatunoppinut Joseph Benson kuvaili sattuvasti Jumalan suhtautumista tähän asiaan: ¿Huomattakoon, ettei tätä verensyömiskieltoa, joka annettiin Nooalle ja kaikille hänen jälkeläisilleen ja joka toistettiin israelilaisille mitä juhlallisimmin Mooseksen välittämässä liitossa, ole koskaan kumottu, vaan se on päinvastoin vahvistettu Uudessa testamentissa, Apostolien tekojen 15. luvussa, ja on siten jatkuvasti voimassa pysyvä velvollisuus.¿



Historian kuluessa monet ovat yrittäneet pysyä uskollisina tälle Jumalan antamalle laille. Kun esimerkiksi vuonna 177 uskonnolliset viholliset syyttivät kristittyjä väärin lasten syömisestä, nainen nimeltä Biblis protestoi sitä vastaan, ja hän selitti: ¿Kuinka nämä, jotka eivät saa syödä järjettömien eläinten verta, söisivät lapsia?¿ Tertullianus (noin 160¿230) vahvistaa sen, että hänen aikanaan kristityt kieltäytyivät syömästä verta. Ja roomalainen lainoppinut Minucius Felix, joka kuoli noin vuonna 250, selitti: ¿Me kavahdamme siinä määrin ihmisverta, että kartamme aterioillamme eläintenkin verta, jota on käytetty ruokaan.¿



Muutama sata vuotta myöhemmin, vuonna 692 Konstantinopolissa pidetyssä niin sanotussa trullaanisessa kokouksessa, julkaistiin seuraavanlainen sääntö: ¿Eläinten veren syöminen kielletään jo Pyhässä Raamatussa. Pappia, joka syö verta, rangaistakoon viraltapanolla ja maallikkoa kirkonkirouksella.¿



Noin 200 vuotta myöhemmin osoitti [nykyään Länsi-Saksassa sijaitsevan] Prümin apotti Regino, että raamatullista verensyömiskieltoa kunnioitettiin yhä hänen aikanaan. Hän kirjoitti: ¿Apostolien Jerusalemista lähettämästä kirjeestä ilmenee, että näitä seikkoja pitää ehdottomasti noudattaa (Apostolien tekojen 15. luku). Myös [kristittyjen täytyy pidättyä syömästä] sellaista, minkä jokin eläin on pyydystänyt, sillä sekin on kuristettua; lisäksi täytyy karttaa verta, siis olla syömättä lihaa, jossa on verta. ¿ ¿



¿Samanaikaisesti täytyy ottaa huomioon sekin, että siihen, mikä on kuristettua, ja vereen suhtaudutaan samalla tavoin kuin epäjumalanpalvelukseen ja haureuteen. Sen tähden kaikille tulee tehdä tiettäväksi se, miten vakava synti veren syöminen on, koskapa se mainitaan yhdessä epäjumalten ja haureuden kanssa. Jos joku rikkoo näitä Herran ja apostolien käskyjä, hänet on suljettava seurakunnan ulkopuolelle, kunnes hän vilpittömästi katuu.¿



1100-luvulla verta pidettiin yhä yleisesti pyhänä. Esimerkiksi saarnaaja, filosofi Joseph Priestley (1733¿1804) kirjoitti: ¿Vuonna 1125 Bambergin piispa Otto auttoi pommerilaisten käännyttämisessä. ¿ ¿ Uusille käännynnäisille annetuista ohjeista ansaitsee tulla mainituksi sellainen seikka, että heitä kiellettiin syömästä verta ja eläimiä, jotka oli tapettu kuristamalla, mistä voidaan tehdä se johtopäätös, että siihen aikaan tällaista ravintoa pidettiin sekä Euroopassa että kaikissa muissa kristillisen maailman osissa lainvastaisena.¿



1600-luvulla elänyt teologi Étienne de Courcelles (1586¿1659) oli myös vakuuttunut siitä, että kristityt eivät saa syödä verta. Hän selittää Apostolien tekojen 15:28, 29:ää seuraavasti:



¿Apostoleitten tarkoituksena ei ollut kieltää mitään sellaista, mitä ihminen luonnostaan kavahtaisi ja minkä pakanat olivat kieltäneet laeissaan, vaan ainoastaan sellaista, mikä oli siihen aikaan aivan yleistä ja mitä uudet käännynnäiset eivät olisi pitäneet syntinä, ellei heidän huomiotaan olisi kiinnitetty siihen. He tiesivät varmasti, että heidän täytyy karttaa kaikkia epäjumalanpalveluksen muotoja, mutta he eivät kuitenkaan ymmärtäneet heti, että heidän täytyisi pidättäytyä sellaisesta, mikä oli epäjumalille uhrattua; vastaavasti he pitivät ihmisen veren vuodattamista rikoksena mutta eivät kuitenkaan suhtautuneet samalla tavoin eläimen [veren] syömiseen. Säädöksellään apostolit halusivat poistaa näiden ihmisten tietämättömyyden ja vapauttaa heidät siten ympärileikkauksen ja muiden sääntöjen ikeestä; silti he kehottivat pitämään kiinni siitä, mikä oli ilmoitettu esimerkiksi Nooalle ja hänen pojilleen ja mitä jo vanhoista ajoista saakka olivat israelilaisten seassa eläneet muukalaiset noudattaneet.¿



1700-luvulla ilmaisi nimekäs tiedemies ja Raamatun tutkija Isaac Newton kiinnostuksensa veren pyhyyttä kohtaan. Hän selittää: ¿Tämä [veren karttamista koskeva] laki annettiin kauan ennen Mooseksen ja Aabrahamin aikaa Nooalle ja hänen pojilleen. Kun apostolit ja vanhimmat sitten Jerusalemin kirkolliskokouksessa selittivät, että pakanat eivät olleet velvollisia ympärileikkauttamaan itseään ja noudattamaan Mooseksen lakia, he lähtivät siitä, että laki veren ja sen karttamisesta, mikä on kuristettua, oli vanhempaa perua oleva Jumalan laki, jota ei ollut annettu ainoastaan Aabrahamin pojille vaan kaikille kansoille.¿



Verensyömiskieltoa kunnioitetaan vielä tänäkin päivänä joissakin piireissä. Esimerkiksi vuonna 1982 ilmestyneessä teoksessa Encyclopedia of Bible Difficulties sanotaan: ¿Syntyy selvästi sellainen käsitys, että meidän on yhä kunnioitettava veren pyhyyttä, koska Jumala on määrännyt sen Jeesuksen synnit sovittavan veren vertauskuvaksi. Sen tähden ei kenenkään uskovan, joka haluaa totella Raamattua, pidä syödä sitä.¿



Monet ovat siis olleet ¿ ja jotkut ovat yhä ¿ sitä mieltä, että uskovien tulee noudattaa verensyömiskieltoa. Jehovan todistajat ovat heidän kanssaan samaa mieltä. Jehovan todistajat eivät varmastikaan ole järjettömiä vain sen takia, että useimmat ¿kristityt¿ eivät nykyään noudata tätä Raamatun lakia. Pikemminkin se on jälleen yksi osoitus siitä, miten kauas kristikunta on harhaantunut tosi kristillisyydestä.



Mitä sitten on sanottava verensiirroista? Ei edes ortodoksijuutalaisilla, jotka karttavat tunnontarkasti veren syömistä, näytä olevan mitään verensiirtoja vastaan. Esimerkiksi teoksessa Jewish Medical Ethics sanotaan: ¿Veren luovuttaminen on poikkeuksetta sallittua, silloinkin kun verta säilytetään ohimenevästi veripankeissa tai kun siitä maksetaan.¿ Ovatko Jehovan todistajat siis ainoita, joiden mielestä veren karttamiskäsky soveltuu myös verensiirtoihin?



Veren käyttö lääkintätarkoituksiin



Miten varhaiskristityt suhtautuivat veren lääkinnälliseen käyttöön? Satoja vuosia ennen apostolien aikaa eräs lääkäri kirjoitti kuningas Assarhaddonille hoidossaan olleesta kuninkaan pojasta. Lääkäri kertoi: ¿¿ama¿-¿umu-ukin voi paljon paremmin; kuningas, herrani, voi olla iloinen. 22. päivästä alkaen annan (hänelle) juotavaksi verta, ja hän juo (sitä) kolmena päivänä. Sen jälkeen annan vielä kolmena päivänä (hänelle verta) käytettäväksi sisäisesti.¿ Olisiko kukaan sen ajan uskova juutalainen tai kukaan tosi kristitty myöhemmin hyväksynyt tällaista hoitokeinoa?



Toisella vuosisadalla elänyt lääkäri Aretaios Kappadokialainen kertoo, miten hänen aikanaan käytettiin verta kaatumataudin hoitamiseen: ¿Olen nähnyt ihmisten pitävän maljaa juuri tapetun ihmisen haavan alla ja juovan kulauksittain verta!¿ Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt luonnontutkija Plinius kertoo myös, että ihmisverta käytettiin kaatumataudin hoitamiseen. Tosiasiassa verta käytettiin vuosisatoja myöhemminkin lääkintätarkoituksiin. Historioitsija Reay Tannahill mainitsee yhden esimerkin: ¿Vuonna 1483 Ranskan Ludvig XI teki kuolemaa. ¿Joka päivä hänen vointinsa huononi, eikä epätavallisesta lääkityksestä ollut apua; hän nimittäin joi eräitten lasten verta toivoen kiihkeästi toipuvansa sen avulla.¿ ¿



Kokoveren lääkinnällisellä käytöllä on siis pitkä historia. Epäilemättä monet uskoivat sen parantamisvoimaan ¿ vaikka Aretaios epäilikin sitä. Siitä huolimatta Raamattu ei salli poikkeuksia veren karttamismääräyksestä. Joku voi kuitenkin olla eri mieltä ja sanoa, että edellä olleissa tapauksissa verta otettiin suun kautta, juomalla. Mitä on sanottava veren lääkinnällisestä käytöstä silloin, kun sitä pannaan suoraan suoneen?



Verensiirrot ja apostolien säädös



Ensimmäinen verensiirto, josta historia tietää kertoa, tehtiin vuonna 1492 paavi Innocentius VIII:lle. Eräs hänen aikalaisensa kertoo: ¿Sillä välin kärsimyksistä ja kuolemantapauksista ei ole tullut loppua tässä kaupungissa [Roomassa]; sillä ensin kuoli kolme kymmenvuotiasta poikaa, joiden suonista eräs juutalainen lääkäri (joka oli luvannut paaville, että hän tekisi tämän terveeksi) oli ottanut verta. Juutalainen oli sanonut heille, että hän haluaa parantaa paavin ja että hän tarvitsee sitä varten tietyn määrän nuorten ihmisten verta. Sen tähden hän määräsi sitä otettavaksi kolmesta pojasta, joille hän suoneniskennän jälkeen antoi kullekin yhden dukaatin. Pian sen jälkeen he kuolivat. Juutalainen pakeni, eikä paavi parantunut.¿



1600-luvun loppupuolella tehtiin jälleen kokeita verensiirroilla. Italialainen lääkäri Bartolomeo Santinelli epäili niiden lääkinnällistä arvoa. Hän oli niitä vastaan toisestakin syystä. Hän kirjoittaa:



¿Jättäkäämme lääketieteen alue hetkeksi. Lukijoitten uteliaisuuden tyydyttämiseksi riittävästi ¿ sillä verensiirtojen epätarkoituksenmukaisuus on jo todistettu lääketieteellisesti ¿ sallittakoon meidän Pyhän Raamatun todisteiden avulla vahvistaa tämä, sillä tällä tavalla saavat lääkärit ja lisäksi myös muut sivistyneet ihmiset tietää verensiirtojen vastenmielisyydestä. ¿ ¿ Verensyömiskielto koski tosin pelkästään veren syömistä, joten sillä näyttäisi olevan vain vähän tekemistä asiamme kanssa, mutta silti tämän kiellon tarkoitus on ristiriidassa nykyisten verensiirtojen kanssa, joten sellainen, joka käyttää niitä [verensiirtoja], nähtävästi asettautuu vastustamaan Jumalaa, joka osoittaa armoa.¿



Santinellin mielestä verensiirrot olivat siis vastoin Jumalan lakia. Tanskalainen oppinut Thomas Bartholin oli samaa mieltä. Vuonna 1673 hän kirjoitti: ¿Aloittelijoiden tekemissä nestesiirroissa on viime vuosina menty yli tavanomaisen, sillä niissä on sairaan ihmisen sydämeen johdettu avatun suonen kautta vahvistavien nesteiden lisäksi myös lämmintä eläimen tai ihmisen verta. ¿ ¿ Jopa oppinut Elsholtz (Neues Klistier, 7. luku) puolustautuu sillä, että apostolien määräyksen täytyy todellisuudessa ymmärtää tarkoittavan veren ottamista suun kautta, ei sen panemista suoniin. Silti kumpikin [verenottamis]tapa palvelee yhtä ja samaa tarkoitusta, nimittäin sairaan ruumiin ravitsemista tai parantamista tämän veren avulla.¿



Kysymys siitä, saako verta käyttää ravinnoksi tai verensiirroissa, ei siis selvästikään ole vain tämän päivän ongelma. Siitä on kiistelty jo kauan. Entisaikoina tehdyt verensiirrot eivät olleet lääketieteellisesti onnistuneita, mutta eräät oppineet olivat kuitenkin huolissaan siitä, että verensiirroilla loukattiin Jumalan lakia.



Nykyään verensiirrot onnistuvat paremmin, jos mittapuuna pidetään sitä, että potilaiden eloonjääntimahdollisuudet ovat paremmat. Silti eivät nykyajan Jehovan todistajat, kuten eivät menneitten aikojen vilpittömät Raamatun tutkijatkaan, voi hyväksyä veren yleistä lääkinnällistä käyttöä tavoilla, jotka Jumala kieltää. Vaikka joidenkuiden on vaikea ymmärtää Jehovan todistajien asennetta, nämä ovat päättäneet omalta osaltaan totella apostolien säädöstä, joka kuuluu: ¿Karttakaa verta.¿ ¿ Apostolien teot 15:29; 5:29.



[Alaviitteet]

Siis olenko nyt ymmärtänyt oikein? Jehovien kartettava verta, syömiskiellon ymmärrän, aina löytyy vaihtoehtoja. Mutta verensiirto? Esimerkki: auto-onnettomuudessa on lapsia, jotka ovat jehovia ja heidän henkensä on kiinni verensiirrosta, eikö TÄSSÄKÄÄN TAPAUKSESSA saa antaa verta?

oikein, paitsi Suomessa vanhemmat eivät voi " tapattaa" lapsiaan. Lapset otetaan huostaan, jos vanhemmat yrittävät kieltää lapselta elintärkeän hoidon. Jehovan todistaja aikuiset kuitenkin saavat itse päättää kohtalostaan, eivätkä ota verensiirtoa, vaikka se merkitsisi kuolemaa.

rock:

Jehovan todistaja aikuiset kuitenkin saavat itse päättää kohtalostaan, eivätkä ota verensiirtoa, vaikka se merkitsisi kuolemaa.

Entäs ne muut Jumalan käskyt?

Niitä luultavasti saa rikkoa. Onhan Jehovien keskuudessakin avioeroja perheväkivaltaa jne.

Siis millä tavalla Jumala tuomitsee verensiirron saannen ihmisen? Jos se on seurakunnasta erottamalla, niin olen kuullut että jos sinut erotetaan ja haluat takaisin niin se on mahdollista.

Tuo verensiirron ja syonnin historia on todella mielenkiintoinen asia - mutta se ei ole osa raamattua. Ja minua kiinnostaa raamatun kanta asiaan, ei historioitsen tulkinta.

Jeesus sanoi että se mikä menee ihimisestä sisää tulee lopulta ulos. Ja se mikä menee sisään ei tee ihmistä saastaiseksi - vaan se mitä tulee ihmisen sydämestä ulos. - Sama teema toistuu monta kertaa uudessa testamentissa.

Sori vaan, mutta en tulkitse asiaa vain yhden virkkeen perusteella - en ainakaan kun muu kirja ei samaa tue.

Verensiirron kieltäminen kuuluu mielestäni samaan sarjaan kuin ehkäisyn kieltäminen. Missään kohdin raamattua ei kielletä verensiirtoa tai ehkäisyä, mutta jotkut " suuntaukset" tulkitsevat raamattua niin, että ne on kielletty. Aivan yhtä hyvin raamattua voi kuitenkin tulkita myös niin, että nämä asiat eivät ole kiellettyjä.

Jos se on synti niin sen voi saada anteeksi.



VAi eiko Jumala kaikessa armeliaisuudessaan voi sellaista anteeksi antaa?

Ensiksikin olen pahoillani, en ole lukenut kuin viimeisimmät viestit tästä ketjusta. Eli jos tulee toistoa niin se johtuu sitten siitä.



Minun mielestäni on tärkeä muistaa, että Apostolien teot, josta veren kielto on otettu, kertoo kristikunnan synnystä ja etenemisen alkuvaiheista. Sen vuoksi sen yhdestä tai kahdesta jakeesta ei voi vetää oppia ottamatta huomioon mitä evankeliumeissa ja opetuskirjeissä on sanottu. Apostolien teot on historiaa siitä miten kristinusko alkoi.



Tuo luku (Apt 15) alkaa kertomalla miten apostolit kävivät kiivasta keskustelua siitä miten pakanakristittyjen tulisi suhtautua Mooseksen lakiin Antiokiassa. Ensimmäiset juutalaiskristityt (Pietari mukaan lukien) elivät Mooseksen lain mukaan koska he olivat syntymästään asti tehneet niin ja heille se oli luonnollista elämää. Erkki Koskenniemi ( http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Apt/15EK.htm )kirjoittaa:



" Nyt Jaakobin mukaan ei ollut syytä rasittaa Mooseksen lailla niitä, jotka pakanuudesta kääntyivät Jumalan puoleen. Heille piti vain antaa ohje karttaa sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa josta veri ei ole laskettu. Jaakob päättää puheenvuoronsa merkittävään perusteluun: Juutalaisia on joka kaupungissa ja laki on tunnettu kaikkialla. Tämä näyttäisi viittaavan siihen, että ateriasäädökset annettiin siksi, että kristityt eivät ärsyttäisi juutalaisia veljiään. Tämä on hyvin ymmärrettävä perustelu. Jos joku menee nykyisen Jerusalemin vanhaan kaupunkiin paistamaan verilättyjä, hän ilmiselvästi tekee sen vain ärsyttääkseen juutalaisia. Missä juutalaisia ei ole käytännöstä loukkaantumassa, voidaan menetellä toisin."



Nyt voidaan kysyä: " Miksi voidaan menetellä toisin, kun Apostolien teoissa niin lukee?" . Vastaus: " Siksi, kun Jeesus evankeliumeissa ja opetuskirjeet (Paavali) opettavat toisin." Pyhä Henki antoi (jae 28) todellakin muutaman ohjeen ensimmäisille pakanakristityille helpottamaan yhteiseloa juutalaisten kanssa. Myöskin sen vuoksi, että Antiokian kristityt elivät pakanallisissa yhteisöissä, joissa nämä epäjumalanpalvelus ja niille uhraaminen kukoisti. Paavali selittää tätä tarkemmin, ettemme söisi epäjumalille uhrattua lihaa a. omantunnon vuoksi b. etteivät olisi viettelyksenä tai lankeemuksen aiheuttajana toisille. Etteivät he luulisi, että kunnioitamme epäjumalia, kun syömme heille uhrattua lihaa.(1Kor. 10:19-33 1 Kor. 8:1-13). Paavali myös opetti, ettemme ole enää Mooseksen lain alaisia, johon verensyöntikielto liittyy.



1Tim. 4:1-5:



1. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja

2. valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty

3. ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.

4. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;

5. sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.



Jos Raamatussa erotetaan jakeita yhteyksistään ja tehdään niistä laki, ollaan vaarallisilla vesillä. Koko Uusi Testamentti korostaa, että me emme ole enää Mooseksen lain alaisia. Ja varoitetaan joutumasta takaisin lain alle. Jos tehdään laki kahdesta sanasta " Karttakaa verta" , heittäisin kysymyksen, että eikö tällaisten ihmisten silloin pitäsi laskea itsestäänkin veri, kun sitä pitää karttaa. Jos elämän suojelu ei ole enää pääasia, vaan lain sanat " karttakaa verta" , ettei sitä voi käyttää elämän ylläpitämiseen, niin eikö tässä käännetä päälaelleen kaikki mitä Raamattu opettaa elämän kunnioittamisesta ja rakkaudesta lähimmäisiin. Raamattua pitää tulkita Raamatulla, ei keskiaikaisilla verensiirtokokeiluilla.

Jaimini:

Raamattua pitää tulkita Raamatulla, ei keskiaikaisilla verensiirtokokeiluilla.

Minulle tuli vielä mieleen se että verensiirto annetaan pelastamaan henki.

- Vastustaako elämän herra elämää?

Se ei tule eläimeltä joka on vieraalle jumalalle uhrattu vaan ihmiseltä joka on sen antanut niin että toisen henki sillä pelastettaisiin.

Ja sen saava henkilo ei sitä syo.

Joten eihän edes ole kyse eläimen verestä. Raamattu puhuu vain eläimen verestä - en ole loytänyt kohtaa ihmisen verestä.

haave_82:

Eli veren ottaminen suoneen on heidän mielestään sama asia kuin sen syöminen.

Ravintoliuostakin otetaan suoneen, eli syödään. Samoin veren ottaminen suoneen on myöskin veren syömistä.

Samalla tavalla kuin Jehovan todistajat hyväksyvät elinsiirrot, he voisivat myös hyväksyä verensiirrot.



Mutta turha heidän kanssaan on tästä väitellä. Toivon vain, että " valo kirkastuu" Jehovan todistajien opissa tältäkin osin. Muuten moni kuolee turhaan.

Ja raamatun mukaan ihmisen tulee pelastaa toinen ihminen jos se on mahdollista.



Onko rakkaus vastaan lakia?

Minusta näyttää siltä, että aina kun Iehovan todistajat siteeraavat vanhan testamentin profetioita, jotka koskevat selkeästi Israelilaisia, he tulkitsevat niiden tarkoittavan itsejään. Puhutaanko mielestänne raamatussa Israelin kansasta vai Jehovan todistajista? Miksi näin on?

Me emme ole Jehovia, niinkuin viesteistänne käy puolipilkallisesti ilmi.



Vaan me olemme Jehovan todistajia. Jehova on jumalan persoonanimi ja vain hän on yksi ainoa jumala. Me emme siis ole jumalia !



Verensiirrosta kieltäytyminen ei todellakaan ole itsensä tai lapsensa tapattamista, vaan se on uskonkäsitys, jonka pohjaamme Raamattuun. Se on sitten eri asia, moniko täällä uskooja luottaa Raamattuun.



Veri on pyhä elämän neste, jossa on sielu. Emme halua käyttää sitä jumalan antamaa lahjaa väärin...

" 2. Vanhan testamentin verensyöntikielto oli osa juutalaisten lakia. 3Ms 17:10-11 " Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa. Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä."

Tässä ja muutamassa muussa lain kohdassa verensyöntikieltoa perustellaan (vanhemmissa suomenkielisissä kirkkoraamatuissa) sillä, että sielu on veressä. Tämä käännös on kuitenkin harhaanjohtava. Parempi ja alkutekstin mukaisempi käännös kuuluu: " Sillä lihan elämä on sen veressä" Suurin osa esim. englannin kielisistä raamatunkäännöksistä käyttää tätä ilmaisua. Uusin suomenkielinen käännös puhuu " elämänvoimasta" .

Siten puhuminen siitä, että esim. ihmisen sielu asuu veressä on Raamatun sanan pakottamista sellaiseen, johon sitä ei ole tarkoitettu. Jumala kielsi veren syönnin siksi, että veri edusti eläimen tai ihmisen elämää. Kyse on syvimmältään Jumalan antaman elämän kunnioittamisesta, ei sielun varjelemisesta. Sitä paitsi, eläimillä ei Raamatun mukaan ole sielua samassa merkityksessä kuin ihmisellä."



http://www.avaimia.net/index.htm



Uudessa liitossa meille on annettu lupa syödä kaikkea. Niistä Raamatun kohdista onkin ollut jo puhetta. Vanhan Liiton verensyönti kielto koski juutalaisia, mutta ei enää kristittyjä, (lukuunottamatta niitä, jotka Apt teoissa elivät juutalaisten keskellä). Veri kuvasi vanhassa liitossa sovitusverta, joka oli eläinten verta. " Veri tuottaa sovituksen, koska sen elämänvoima on siinä" . Nyt meidän sovituksemme on Kristuksen veri. Eläinten veri ei ole enää sovitusverta meille. Kristuksen veri antaa meille elämänvoiman, uuden elämän. Härkien veren kunnioittaminen sen esikuvana on poistunut. Sillä ei ole enää sitä merkitystä mikä sillä oli.

Me emme ole jehovia, vaan JEHOVAN TODISTAJIA. Jehova on jumalan persoona nimi joka löytyy alkukielisistä raamatunkäännöksistä. Kirkkoraamatuista se on jätetty kokonaan pois suurimmaltaosin pappien toimesta. Yksikään tähän järjestöön kuuluva ei siis voi olla Jehova jumala.



Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin olen samaa mieltä ensimmäisen vastaajan kanssa. Syntymäpäivien viettoon ei tosiaan ole raamatullisia velvoitteita tai perusteita. Ainoa mitä käsketään tekemään toistuvasti kerran vuodessa on kristuksen jeesuksen kuoleman muistonvietto..



Kysyä saa toki lisää, jos jokin aihe on hakusessa järjestöömme tai toimintaamme liittyen..

kokoukset on, eli kokouksen kulku? Telkusta kerran kattelin, mutta en oikein päässy käsitykseen.. Myös jostain kuulin tai luin, että vietätte sisäpiirin bileitä, eli tanssi, viina ja muuta sellaista. Pitääkö paikkaansa? Nämä ei oo siis mun pään tuotosta.

Minua on aina särähdyttänyt Jehovan todistajien tapa muistella Kristuksen kuolemaa. Kristityistä heidät erottaa se, että kristikunta juhlii Jeesuksen ylösnousemusta, sillä ilman sitä ei olisi elämää eikä toivoa. Jeesuskin sanoi, että antaa kuolleiden haudata kuolleensa.

Kristus Jeeus ei jäänyt hautaan!

Kokouksiamme on viikossa 5. Tiistai- iltaisin on seurakunnan kirjantutkistelu yksityiskodissa, n 45 min, käsitellään jotain järjestön julkaisemaa kirjaa kysymyksin ja vastauksin. aluksi on rukous, jonka yksi miespuolinen pitää, sitten käsitellään kappaleita siitä julkaisusta ja lopuksi lyhyehkö rukous.



Tortai- iltaisin kokoonnumme valtakunnansalillemme. Aluksi laulamme laulun laulukirjastamme, sitten rukous, sen jälkeen on teokraattinen palveluskoulu, jossa kuullaan toisten valmistamia lyhyehköjä puheita, kesto 45 min. Sitten laulamme taas laulun ja menemme palveluskokous- ohjelman puolelle. Palveluskokouksessa meitä valmennetaan näyttein ja erilaisin ehdotuksin ihmisten ovilla tapahtuvaan lehtityöhön kesto n 40 min. Lopuksi laulu ja rukous.



Lauantaiaamuisin on pääsääntöisesti lyhyehkö kenttäkokoontuminen valtakunnansalilla, käsitellään ajatuksia ajankohtaisista lehdistä ja muusta ihmisille tarjottavasta kirjallisuudesta. Sen jälkeen on mahdollista lähteä kentälle, eli ihmisten oville..



Sunnuntaisin on yleisöesitelmä, jolloin vieraileva puhuja puhuu, jostain ajankohtaisesta aiheesta. Aloitetaan myös laululla ja rukouksella, kesto

n 45 min. Tämän jälkeen laulamme laulun, sitten tutkimme Vartiotorni- Lehdestä tukittavan aineiston kysymyksin ja vastauksin, kesto 45 min. Lopuksi laulu ja rukous..



Mitä tulee seuranpitotilaisuuksiin, jossa on alkoholia tarjolla, kenties runsaastikin, eivät ole suositeltavia. Jos joku kastettu Jehovanpalvelija tällaiseen toimintaan osallistuu tai järjestää sellaisia, niin hän ei täytä raamatun moraalinormeja..



Saiktko vastauksistani selkoa?