Onx pojat OIKEESTI näin villei?

Heti aamusta alkaa meno.Mutta kaupassa kyllä osaa olla kunnolla.

Mä en ihan oikeasti ole nähnyt missään villejä tai menoiloisia poikia..



Monta kertaa on tullu mietitytä ku tuota yritän saada innostumaan vaikka piirtämisestä niin että hurjien viivojen ja ympyröiden siasta voisi vaikka auringon piirtää.. =D



-ap-

Meillä myös yksi villikkopoika. Ikää nyt reilut neljä ja vauhtia on riittänyt 10 kuukautisesta asti, kun oppi juoksemaan. Aluksi, itse asiassa muutaman vuoden, epäilin, että pojassa on jotain vikaa (adhd tms.). Nyttemmin olen rauhoittunut, kun olen todella oppinut tuntemaan poikani. Hänellä vain on niin paljon tarmoa ja kiinnostusta kaikkeen, ettei äiti jaksa aina uskoa. Neuvolassa ovat useampaan otteeseen todenneet, että ihan normaalia on. Jos lapsi jaksaa hiljaa keskittyä johonkin puuhaan (esim. telkkarin katsominen, palapelit, piirtäminen, askartelu, muovailuvahalla muovailu jne) lapsi on ihan ok. Ja muista vielä, että juuri sellaisista lapsista, jotka ovat toimeliaita, tulee niitä isonakin. Vaahteramäen Eemelistäkin tuli isona kunnanvaltuuston puheenjohtaja. :)

Ihanaa että tosiaan niitä on. Mutta kyllä tuo videoihin keskittyy ja askarteluunkin ihan hyvin.. Onko se sitten niin ettei ADHD lapsi keskity mihinkään?



-ap-

mutta kaupassa ei tietenkään juosta ympäriinsä. En ole koskaan päästänyt kävelemään kaupassa vaikka olisi kurkku suorana tapellu rattaita vastaan. Kiitos tuosta sinnikkyydestä mulla on nyt poika joka istuu rattaissa nätisti ja välillä laulelee ja juttelee =) Odotan tosin että kohta alkaa ikää tulemaan sen verran paljon että tappelua taas odotettavissa, varsinkin kun ei rattaat enää riitä. Teillä taitaa olla jo sitten rattaat pois jättäny poika kun juoksee pitkin kauppaa =) Kohta seki on meillä edessä, apua. Hirvittää jo valmiiksi miten tuon teräsmiesbatmansupersankariukon saa pysymään vieressä ja rauhassa.

Neuvolan täti ainakin oli ehdottomasti sitä mieltä, että adhd-lapsi ei keskity pitkää aikaa mihinkään. Mikä sitten on pitkä aika minkäkin ikäiselle? Mutta ole huoleti ja rakasta lastasi yli kaiken. Vilkas lapsikin tarvitsee paljon positiivista palautetta. Välillä tuntuu, että aina saa kieltää. Joten olen ottanut tavaksi, että jotkuut " pienet" rikkeet sallitaan meillä, ettei elämä mene pelkästään kielloiksi. Tarkoitan tällä esim. sohvalla pomppimista äidin silmien alla. Tietyt kiellot ovat tietenkin ehdottomia (toisten kiusaaminen, ajotielle meno). Lue käsiisi osuva informaatio vilkkaiden lasten kohtelusta ja muista aina kehua, kun pienintäkin aihetta on.

ja kieltämättä adhd on käynyt mielessä. Poika on nyt vähän päälle 2 v ja keskittyy kyllä ainakin videoihin ja kirjaa lukiessa ihan mallikkaasti. On myös tosi terävä ja oppivainen, oppi esim. kävelemään ja puhumaan ihan poikkeuksellisen aikaisin ja tuntuu muutenkin olevan kehityksessä ikäisiään edellä. Tuo taitaa olla merkki siitä, ettei adhd:ta ole, koska eikö siihen yleensä liity oppimisvaikeuksia?

Lukaiskaa Liisa Keltikangas-Järvisen kirja aiheesta niin silmät aukenevat.

Sitten lisätyt sokerit pois ruokavaliosta ja malttia itselle.

Välillä olen myös miettinyt että onko pojissani jotain vikaa vai onko olemassa edes rauhallisia poikia.. Kiva tietää etten ole ainoa villien poikien äiti. =)

Mutta pojillekin VOI opettaa käytöstavat, esim. sen ettei yleisillä paikoilla kiljuta eikä juosta toisten ihmisten tiellä.

Riehumisellekin on aikansa ja paikkansa.

eikä meillä syödä sokeria :) . Mutta kiitoksia kuitenkin vinkeistä.



Välillä on kyllä rankkaa tuon pojan kanssa ja olen toki toisinaan huolissani. Mutta ehkä hänestäkin vielä tulee vaikka kunnanvaltuuston puheenjohtaja ;) .



t:9

Vierailija:

Mutta pojillekin VOI opettaa käytöstavat, esim. sen ettei yleisillä paikoilla kiljuta eikä juosta toisten ihmisten tiellä.

Riehumisellekin on aikansa ja paikkansa.

Niin, mitenköhän tuon sitten saisi asettumaan ja oppimaan käytöstavat? Ainakin tuollaisella 2-vuotiaalla ne tuntuvat olevan vielä aika hakusessa. Kauppareissuilla ainakin aika usein karkaa käsistä ihan totaalisesti. Ja kun ne ostoksetkin on joskus pakko tehdä...

alusta alkaen poika tosi villi,puhuin neuvolassa monta kertaa,eivät uskoneet.poika nyt 6v ja dg.kielellinen erityisvaikeus.

terapian ansiosta rauhottunut huomattavasti mutta paljon on vielä ongelmia.

eli sain apua vasta pojan ollessa 4v8kk(toimintaterapia ja puhetarapia)

eli jos uskot jotain olevan pielessä,VAADI apua,tutkimuksia...

On aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan. Kaiken lisäksi vielä puhuu ja käveleekin unissaan. On hän vähän rauhottunut kasvaessaan ja osaa käyttäytyäkin tarpeen mukaan esim. ei riehu kaupassa. Ei sairasta adhd:tä vaikka joskus niin pelkäsinkin. Hän pystyy keskittymäänkin ihan hyvin jos on jotain mielenkiintoista esim. Legot, pelit piirtäminen tv. Kunhan ei tarvi liian kauan aikaa väkertää saman jutun kanssa ja pääsee säännöllisesti ulos riehumaan.

Niin, mitenköhän tuon sitten saisi asettumaan ja oppimaan käytöstavat? Ainakin tuollaisella 2-vuotiaalla ne tuntuvat olevan vielä aika hakusessa. Kauppareissuilla ainakin aika usein karkaa käsistä ihan totaalisesti. Ja kun ne ostoksetkin on joskus pakko tehdä...



Toki siitä huuto syntyy jos olet ennemmin antanut juosta miten sattuu.

Suosittelen. Kahden kohtalaisen tarmokkaan pojan äidille se avasi muutamia juttuja, joita en ennen ollut ymmärtänyt. Ihan oikeasti koen, että olen nyt " parempi kasvattaja" , jos nyt mikään kasvattaja edes tarvitsee olla. Suosittelen. :)

mutta sen varjolla ei kannata jättää tapakasvatusta antamatta kokonaan.

Mulla on aktiivinen 1,5 vee ja se tykkää huomiosta. Istuu vieraiden syliin. Aina on jotain meneillään, nytkin kävelee kämppää ympäri harjaa heilutellen.. :)



Mulla oli pienenä S-vika, miehellä laahas R -ainakin julkisesti, ittekseen osas R-kirjaimen.. ;)



Mää epäilen että mulla on keskittymisvaikeuksia eikä kestä pojallakaan pinna..



4. kuinen pikkuveli on kamala nauraan, seuraa kaikkea ja tylsistyy helposti. On nalkissa telkkariin.. Sitterissä painaa ympäri jos sitä ei sido kiinni..



Mun kasvatusmetodiin ei kuulu niinkään lapsen kieltäminen jankkaamalla vaan vien huomion muualle. Samaten jos lapsi kiljuu niin kehun hienoa ääntä ja innostan lisää: sitten onkin aika keksiä muuta! :)

Itse olen myös ihmetellyt kaupoissa, että onko meidän poika ainoa lajiaan... onneksi sentään joskus törmää " pahempiinkin " tapauksiin, tosin harvoin :))

minä laitan 2-vuotiaani kaupassa sinne ostoskärryyn istumaan. on siellä kiltisti eikä juoksentele ympäri kauppaa ja järjestelee mielenkiinnolla kauppareissun ajan ostoksia pinoihin.



koitimme kerran kaupassa tuota mitä olen joidenkin nähnyt tekevän, eli pidetään lasta kädestä kiinni ja tehdään ostokset siinä samalla. lopputuloksena oli että sillä välin kun ojensin käteni hyllyyn ottaakseni sieltä tavaran niin poika oli jo ehtinyt livahtaa karkuun ja meni hukkaan. onneksi löysimme pojan pian eikä ehtinyt tulla lapselle paniikkia (vaikka vanhemmille jo tulikin).