Kaduttaa, että otin kissan...

Mun kissa on elämäni valo:)

Omaa asennettaan voi muuttaa. Ei ole kissojen vika, että otit ne. Peiliin katsomisen paikka.

Muakin kaduttaisi. En osaa muuta sanoa :D Ei kissaa mulle, kiitos. Ei tänään, ei huomenna, ei koskaan. 

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 11:05"]

Omaa asennettaan voi muuttaa. Ei ole kissojen vika, että otit ne. Peiliin katsomisen paikka.

[/quote]

No siis sitähän mä tässä yritän. Muuttaa asennettani. Any ideas?

ap

Hyi :( kissaraukat. Missä asut?
Voisin ottaa ne!!

Muakin ärsytti kissat kun lapsi oli pieni mutta nykyään (lapsi 7v) nuo kissat on aivan ihania ja rakkaita ja onnellinen olen että en niistä luopunut. Enää ei ärsytä kissanhiekat eikä karvat. Nyt taas jaksaa keskittyä niiden leikittämiseen hellittelyyn jne. Tottakai huolehdin niiden perustarpeista sillonkin kun ne ärsytti mutta sellaista hellyttävää rakkautta en tuntenut niitä kohtaan ja sillä tavalla mentiin lapsen syntymästä muutama vuosi.

Relax. Kaikki ole ole niin vakavaa. Tutustu kissoihisi uudestaan!

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 11:11"]

Muakin ärsytti kissat kun lapsi oli pieni mutta nykyään (lapsi 7v) nuo kissat on aivan ihania ja rakkaita ja onnellinen olen että en niistä luopunut. Enää ei ärsytä kissanhiekat eikä karvat. Nyt taas jaksaa keskittyä niiden leikittämiseen hellittelyyn jne. Tottakai huolehdin niiden perustarpeista sillonkin kun ne ärsytti mutta sellaista hellyttävää rakkautta en tuntenut niitä kohtaan ja sillä tavalla mentiin lapsen syntymästä muutama vuosi.

[/quote]

Voiskohan tää kissaviha olla jotenkin hormonaalista? Kun lapset pieniä niin kai niitä jotenkin alitajuisesti koittaa suojella kaikelta ja siis kissoiltakin. Meidän kissat ovat kuitenkin aina olleet peruskilttejä, ettei hätää pitäisi olla. Mainittakoon, että kaikki eläimet ärsyttää tällä hetkellä, naapurin koirakin kun haukkuu koko ajan. En kuitenkaan missään olosuhteissa kohtelisi eläimiä kaltoin ja todella hyvällä hoidolla ovat meidän kissatkin. 

ap

Heippa!!!!
...
...
...
Hiekka pelletteihin, karvojen harjaus/leikkaus, kissoille leluja ja puuhaa ja huomiota myös sinulta etteivät raavi huonekaluja.. IHAN ON OMASTA KÄYTÖKSESTÄSI KIINNI MITEN KAUNIISTI LEMMIKKI OSAA OLLA EIKÄ TURHAUDU!! N25

Milloin viimeksi olet kuullut kissojesi kehräävän? T.10.

Päästä pihakissoiksi, pääset helpommalla ja kissat nauttivat. Kissoilla on oikeus kulkea pihalla, he ovat luojanluomia siinä missä muutkin.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 11:04"]ja vieläpä kaksinkappalein. Ovat nyt kuusivuotiaita. Pari ekaa vuotta menivät kivasti, mutta sitten tää klassinen, että saatiin lapsia ja kiintymys kissoihin vaihtui ärsytykseen. Niiden karvaa on joka paikassa, hiekkaa on joka paikassa, maukumista, sohvan raapimista, pyllynpesua ruokapöydällä, hyppimistä tiskipöydälle, hoitopaikkajärjestelyitä jos lähdemme matkalle jne. En jaksa noita. ...Mies kuitenkin rakastaa meidän kissoja, joten kissat ovat ja pysyvät. Miten saisin muutettua oman asenteeni? Onko jollakulla toisella sama fiilis lemmikkiään kohtaan? Muuttuiko fiilis ajan myötä? Pahinta täs on vielä se, että nuo rontit saattavat elää vielä 10-15v. eli mun olis pakkokin saada itseni jotenkin rentoutuneeksi niiden seurassa. Kertokaa jotain hyvää kissoista!
[/quote]

Haha! Maailman wanhin kissa oli lähes nelikymppinen.;)

Koittakaa selvittää syy kissojen maukumiseen varsinkin jos se on lähes taukoamatonta ja on alkanut vasta lapsien tullessa. Sohvien raapimisesta voi kyllä opettaa kissan pois, voi kokeilla kiipeily-/raapimispuiden lisäämistä tai paikan vaihtamista, voi kokeilla karkotteita tai... Netti on täynnä vinkkejä! Meillä sohvan raapimiset loppuivat kun vaihdoimme sohvan uuteen.

Karvalle nyt ei oikein voi mitään, niitä tulee koko ajan lisää. Tiheä imurointi, kissojen harjaus ja oikeanlaiset matot auttavat hiukan.

Pyllynpesua ruokapöydällä? Jos kissat hyppivät pöydille, niin tehkäähän heille jonnekin kirjahyllyn päälle tai muualle korkealle omat paikkansa. Niin isot tasot, että siellä mahtuu sen pepun pesemään. Kissoilla on taipumusta haluta korkealle, jolloin näkee kivasti koko huoneen ja reviirin tarkkailu on helpompaa. Jollette halua kissoja pöydälle ja tiskipöydälle, kokeilkaa suihkepulloa, kokeilkaa vihaista sähisemistä aina kun kissa on luvattomassa paikassa tai hyppäämässä sellaiseen. Meillä auttoi sähinä tehokkaimmin, piti toistella ensin kerran päivässä, sitten kerran viikossa ja nykyään ei enää ollenkaan.

Vaikka kissoilla on seuraa toisistaan, leikittääkö heitä kukaan? Kissanne vaikuttavat tylsistyneiltä ja huomion hakuisilta. 

Hiekan kulkeutumiseen voi auttaa erilainen hiekkalaatikko, laatikon 'eteismatto', hiekan vaihtaminen erilaiseen (mikrohiekka/puupohjainen/kristalli/pelletti). Tai sitten siihenkään ei auta muu kuin tiheä siivoaminen. Meillä auttoi laatikon ja hiekan vaihto, sekä laatikon edessä oleva kynnysmatto.

Tsemppiä.

Miksi kissat hyppivät ruokapöydälle/tiskipöydälle? Miksi raapivat huonekaluja? Olisiko omassa kissankasvatuksessa jotain puutteita? Hiekankin voi vaihtaa sellaiseksi ettei se sotke joka paikkaa.

PeeWee kissan vessa ja puupellettejä. Kannattaa tutustua.

Johtuu hormoneista. Ole itsellesi armollinen, tunteesi ovat ihan normaaleja ja menevät ohi kun lapsi on vähän isompi. Ajattele, että kissataloudessa eläminen on lapsellesi parhaaksi. Vauvasta asti lemmikkien parissa kasvavat oppivat käsittelemään eläimiä ja allergisoituminen on epätodennäköisempää kun eläinpölylle altistuu vauvasta asti. Olen myös huomannut, että lemmikkitaloudessa kasvaneista lapsista on tullut todella empaattisia, eläinten elekieltä ymmärtäviä ja yleisesti eläimiä hyvin kohtelevia. On hyvä että lapsi oppii itsestäänselvänä kuinka eläin on perheenjäsen.

Kunhan kissojen perustarpeista huolehditaan, kaikki on hyvin. Anna ärsytykselle tilaa ja pohdi sen syitä ilman huonoa omaatuntoa.

Mulla on tällä hetkellä kissakuume, ja meillä on kotona ollut aina kissa (vanhemmillani edelleen). Äitini sanoi jyrkän neuvon kissojen hankinnalle eli ei missään tapauksessa, koska työmäärä on niin valtava ja yöunetkin häiriintyy todennäköisesti varsinkin aamuöisin. :D Tässä elämänvaiheessa, kun tod.näk. teemme mieheni kanssa kohta lapsen, kissat eivät varmaankaan ole järkevä perheenlisäys. Pitää ottaa hoitokissoja taltuttamaan kissakuume. Ja omia sitten tulevaisuudessa, kun mahdolliset lapset on isompia ja on iso asuntokin. :)

On ihan normaalia, että nainen vihaa kaikkea muuta kuin lapsia, silloin kun ne ovat pieniä. Mies ja kissat pitää vain sietää, jos ei halua yksinhuoltajaksi ja katua miehen ja kissojen menetystä sitten, kun hormonitoiminta on taas normalisoitunut.

Minulla on 15v kissa, se on asunut minun kanssani pennusta asti. Se on nähnyt lasteni syntymän ja kulkenut mukana muutosta toiseen, aina sopeutuen. Vaikeita aikoja on toki ollu, karvaa lähtee ja ääntä. Sisäsiisteydessäkin alkaa vanhuksella olla omat ongelmansa. Mutta nuo kaikki unohtuu, kun ystäväni istuu ihan joka kerta viereeni kun istahdan työtuoliini tai keittiön pöydän ääreen ja katsoo minua rakastavasti silmiin. Yhdessä jatketaan loppuun asti.

Ajattele niin,että miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos joku katsoisi sinua vain inhoten ja ajatellen, että tuokin tuossa, jospa kuolisi pois. Ei varmaan mukavalta.  Eivätkö ne lapsesikaan tykkää kissosita. Outoja tenavia, jos eivät, yleensä normaalit lapset ovat eläinrakkaita.