Lue keskustelun säännöt.
miten päästä yli rakastumisesta?
04.02.2006 |
On käynyt niin että olen rakastunut toiseen mieheen, olen siis rouvasihminen. Tämä toinen on renttu ja itsetuhoinen, keskenkasvuinen ja ihan väärä. Ei oikeasti ole mitään syytä että olen häneen rakastunut. Mutta silti olen. En haluaisi olla. Miten tunteen saa kuolemaan? Miten tällaisesta pääsee yli, pääseekö mitenkään? Kohtalotovereita?
Kommentit (23)
Tietääkö miehesi asiasta? Minulla tietää. Ja nyt tulee todennäköisesti ero. Mies ymmärtää etten voi tunteilleni mitään, mutta ei halua olla " toiseksiparas" . Itkettää ja harmittaa ja vaikka mitä se että olen tässä tilanteessa enkä tiedä kuinka pääsen pois.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös tää toinen on varattu. Monta kertaa yritetty " erota" mutta niin taas toistemme luo päädytään... silti ei suostu sanomaan tunteistaan muuta kun ei hänellä ole mitn tarjottavaa, ja olenhan mä käyny mielessä ja et tunteita on... Ota siitä sitte selvää.
Vierailija:
Monta kertaa yritetty " erota" mutta niin taas toistemme luo päädytään... silti ei suostu sanomaan tunteistaan muuta kun ei hänellä ole mitn tarjottavaa, ja olenhan mä käyny mielessä ja et tunteita on... Ota siitä sitte selvää.
Tuo toinen mies vain on nyttemmin vapaa. Ja kohta ilmeisesti minäkin. Silti en usko että meistä tulee mitään. Eikä varmasti olisi hyväkään jos tulisi, sen verran hulttio tapaus kyseessä...
ap
Olisi niin paljon helpompi olla. On sanonu et vaihtais kyllä minuun jos olosuhteet toisenlaiset (omassa suhteessaan) ja myös ettei meistä koskaan paria tule. Jos ei itsekkään tiedä?
ei mulla tunteet ole kuollut millään vaik olen jo 3v yrittäny puhua itselleni järkeä,mieheni ei tiedä tästä toisesta,eikä me oikein voida kauheesti tavatakkaan,tunne on molemmin puolinen tuon toisen kanssa,nyt harkitsen eroa.Oma mies ahkera ja hyvä isä,tekee paljon kotitöitä...vieras renttu,käy töissä ja aivan ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kerran täällä eletään. Antakaa rakkaudelle mahdollisuus. Miksi jarrutella ja tahkota paikoillaan kun voisi ELÄÄ.
Miten antaa rakkauden viedä? Rakastan omaakin miestäni, enkä oikein usko et tämä toinen alkaisi mun kaa perhettä perustamaan jos eroaisinkin. Sen verran sillä on omia " periaatteita" tms. Raha ja omistaminen hälle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en uskalla erota,pelkään mieheni reagtiota
renttuun. Tätä on jatkunut jo melkein kaksi vuotta. " Eroamme" jokaisen tapaamisen jälkeen, mutta sitten taas jonkin ajan kuluttua yhdessä. Meistä ei paria tulisi millään, olemme aivan liian temperamenttisia ja myös kovin erilaisia.
Silti molemmat lääpällään toisiimme ja molemmilla omat perheet. Vaikeeta... Kai sitä vaan täytyis olla kova. Ei mitään yhteydenottoja ja vähitellen yrittään unohtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma elämä tuntuu turvalliselta ja kenties puuduttavalta niin on hauska leikkiä ajatusleikkejä.
mun toinen mies ei ole edes renttu. :o/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos oma elämä tuntuu turvalliselta ja kenties puuduttavalta niin on hauska leikkiä ajatusleikkejä.
Joo, vois olla niinkin, muttan kuitenkaan en halua sellaista elämää kun tämäntoisen kanssa tulisi olemaan! Enkä osaa edes sanoa onko tunteeni rakastumista...
en ala ketään hoivata,enkä muuta yhteen,haluan silti tuon miehen,oma määräilevä ja hallitseva,ero tulis kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö voi olla omassa mielessänne rakastuneita, etenkin jos tiedätte ettei suhteesta tule mitään ja toinen on omaanne huonompi? Aivan varmasti kyllästytte ihanaan renttuunkin kun tarpeeksi kauan katselette.
Mä ainakin annan itseni olla ihan vapaasti rakastunut, mutta en tee asialle mitään. Mies viehättää, mutta omani on kuitenkin parempi. Kai se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen..Ja todella, rakastan omaa miestäni myös ja paljon enemmän kuin tätä toista.
Älä yritä päästä yli vaan hyväksy tunteesi.
Minusta ei vain ole reilua miestäni kohtaan, että asetan tuon toisen hänen edelleen. Tuo toinen on se jota ajattelen, josta murehdin, jota kaipaan ja jota haluan. Ei oma mies. Ei ole reilua itkeä toisen miehen perään oman miehen sylissä.
En ymmärrä itseäni, mutta rakkauden on sanottu olevan kuin psykoosi. Mieluusti ottaisin takaisin entisen elämäni, jossa kaikki oli hyin, oman miehen kanssa ihan kivaa, arki tasaista ja vakaata.
ap
jolla voi antaa ylipääsemiselle edes jonkinlaisen mahdollisuuden, on olla tapaamatta tuota kohdetta lainkaan. Ei ainuttakaan pikaista tapaamista, puhelua tai edes tekstiviestiä.
Jos tilanne on se, ettei todellakaan tahdo olla rakastunut, tuo on ihan välttämätön edellytys. Tietenkään se ei ohi mene sillä, että tapaillaan ja pidetään suhdetta yllä.
Vierailija:
jolla voi antaa ylipääsemiselle edes jonkinlaisen mahdollisuuden, on olla tapaamatta tuota kohdetta lainkaan. Ei ainuttakaan pikaista tapaamista, puhelua tai edes tekstiviestiä.Jos tilanne on se, ettei todellakaan tahdo olla rakastunut, tuo on ihan välttämätön edellytys. Tietenkään se ei ohi mene sillä, että tapaillaan ja pidetään suhdetta yllä.
Nyt olemme lähes joka päivä tekemisissä keskenämme ja tapaammekin muutaman kerran viikossa (opiskelun ja harrastuksien merkeissä). Pitäisi vaihtaa kaveripiiriä ja harrastuksia tykkänään. Enkä tiedä kuinka pystyn katkaisemaan välejä, olen tottunut tuon toisen läsnäoloon kuitenkin vuosien varrella. Tarvitsisin nyt mielenlujuutta jostain :/
ap
Itse haluaisin todella lähteä tämän toisen matkaan, mutta näen kyllä, että se elämä ei johtaisi mihinkään.
Enkä voi tehdä lapselleni sitä, että häipyisin kelvottoman juopon kelkkaan. Eikä oma mieheni halua erota. Ei vaikka mikä olis.
On meitä paljon... Mulla on niin hirvee morkkis tästä koko ajan, tää on jatkunu jo liian kauan...
Jos tuohon mieheen vaihtaisin, huonompaan vaihtaisin.. ja hurjaa uusperhe elämää teineineen joutuisin elämään... Eikä tämä mies varmaankaan ole minuun rakastunut. huoh.