AA-kerhosta kokemuksia? Auttaako?

Joitain auttaa, useampia ei. Tyhmää olisi olla kokeilematta. Itselle en saanut sellaista apua jota olisin toivonut.

Jos ongelmaa on niin kaikki keinot kannattaa käyttää hyväkseen.  Mene suljettuun ja koe kuinka ystävällisesti ja rakastavasti ja kannustavasti sinut otetaan vastaan.  Selvin päin tietenkin, vain se on ehto.

Olen tuurijuoppo, selvänä viikot ja viikonloppuisin menee ihan ryyppämiseksi. Viinko mennä suljettuun kokoukseen ekakertalaisena? Onko siellä pakko kertoa jotain? Miksi ette kokeneet saavanne apua?
t.ap

Voit mennä suljettuun palaveriin jos haluat. Se on nimenomaan tarkoitettu alkoholisteille, jotka haluavat raitistua, eikä siellä todellakaan ole pakko puhua yhtään mitään, jopa oman nimesi voit jättää sanomatta. Olen ollut viitisen vuotta AA:n jäsenenä enkä vieläkään tiedä läheskään kaikkien kavereiden oikeita nimiä, lempinimet kylläkin. Minulla oli takana parikymmentä vuotta lähes pävittäistä humalahakuista juopottelua, jota yritin lopettaa lähes yhtä monta kertaa kuin pulloja tyhjensin. Kahdentoista askeleen ja kahdentoista perinteen avulla onnistuin raitistumaan todella helposti, itsekin sitä ihmettelen.

AA:ssa ei pidetä kirjaa siitä kuinka moni on raitistunut ja kuinka moni ei, minä tunnen ehkä satakunta raitistunutta. Toki moni on palannut pullohommiinkin, mutta avun saaneita on arveltu olevan maailmassa miljoonia, AA:han on maailman laajuinen ja voit mennä palaveriin vaikka toisella puolen maapalloa jos haluat.

Toivotan sinut ja kaikki alkoholistiksi itsensä tuntevat tervetulleeksi mukaan. Kokeilu ei maksa mitään, ja mukaan tarvitset vain halun lopettaa juomisen.

Vierailin kerran AA  kerhossa vaimon pakottamana. Jotenkin se ei ollut minun paikkani.

Sitten lopetin ryypäämisen. Myöhemmin olen   maistanut alkoholia mm. juonut  yhden konjakkipullon  ( lahjaksi saadun)  muutaman illan aikana. Mitään kimoketta  en siitä saanut. Sitten oli   vuorossa lahjaksi saatu kolmen vartin kossu  (?)  ajattelin juoda senkin. Sen mausta tuli kuitenkin niin huonot fiilikset että  kaadoin vessanpönttöön.

Ainut  alkoholi mitä juon on  kotikalja. Siihenkin   viiteen litraan sokeria n 2,5 dl kun en halua että on voimakkaampaa.

Eli että monelle tuo viinan litkiminen on vaan  juurtunut  paha tapa josta ei tahdo päästä eroon. Nykyään ei  tule mieleenkään ryypiskellä. Aina löytyy mielekästä tekemistä. Mm. puutarhan  hoitoa,  marjassa käyn,  ,sieniä  keräämässä ja netissä roikun.

Elämä menee  hukkaan kun   kännissä kaikki viikonloput.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 20:56"]

Vierailin kerran AA  kerhossa vaimon pakottamana. Jotenkin se ei ollut minun paikkani.

Sitten lopetin ryypäämisen. Myöhemmin olen   maistanut alkoholia mm. juonut  yhden konjakkipullon  ( lahjaksi saadun)  muutaman illan aikana. Mitään kimoketta  en siitä saanut. Sitten oli   vuorossa lahjaksi saatu kolmen vartin kossu  (?)  ajattelin juoda senkin. Sen mausta tuli kuitenkin niin huonot fiilikset että  kaadoin vessanpönttöön.

Ainut  alkoholi mitä juon on  kotikalja. Siihenkin   viiteen litraan sokeria n 2,5 dl kun en halua että on voimakkaampaa.

Eli että monelle tuo viinan litkiminen on vaan  juurtunut  paha tapa josta ei tahdo päästä eroon. Nykyään ei  tule mieleenkään ryypiskellä. Aina löytyy mielekästä tekemistä. Mm. puutarhan  hoitoa,  marjassa käyn,  ,sieniä  keräämässä ja netissä roikun.

Elämä menee  hukkaan kun   kännissä kaikki viikonloput.

[/quote]

No joo, vaimon tai kenenkään muunkaan pakottamat eivät useinkaan ole kovin pitkäaikaisia kävijöitä, kyllä se halu pitää itsesta lähteä. Olet oikeassa siinä, että se on usein vain opittu tapa eikä alkoholismi-niminen sairaus, minulla se oli selvästi sairaus eikä juomiseni rajoittunut läheskään viikonloppuihin vaan join aina kun jotakin juotavaa vain oli, ja join myös niin paljon kuin juomaa riitti. Jos jouduin olemaan jostakin syystä useampia päiviä selvin päin, olin kuin poissaoleva, vapisin, en pystynyt keskittymään mihinkään ja tuntui kuin suustani olisi valunut kuolaa, en myöskään tahtonut saada unta ja heräsin yleensä aamuyöllä helvetilliseen hikoiluun.

En  uskalla juoda mitään missä edes epäilen olevan pientäkään määrää alkoholia, en kotikaljaa enkä simaa, en tietenkään pilsneriäkään, pärjään varsin hyvin ilmankin ja hyvänmakuisia juomia on paljon muitakin. Pidän kyllä kotikaljan mausta nutta en ota riskiä.

Elämästäni meni tavallaan hukkaan iso siivu viinan vuoksi, paljon jäi tekemättä ja paljon näkemättä, paljon meni myös rahaa eikä hengenlähtökään kaukana ollut, maksa-arvot olivat sellaisissa lukemisssa, että moni on kuollut pinemmilläkin. En silti osaa katua eikä se mitään auttaisikaan. Hyväksyn sen. että tämä oli yksi osa elämääni ja nyt pelataan seuraavaa erää, saas nähdä miten käy...

Aa ei niitä varten jotka tarvitsevat sitä. Aa on vain heitä varten jotka haluavat sitä.

Suomessa on 600000 juovaa alkoholistia jotka tarvitsisivat AA:ta. Mutta vain 10000 jotka haluavat sitä.

Muutama fakta alkoholista, olkaa hyvä.

1.Alkoholi on tutkitusti ihmiselle, eli myös sinulle joka luet tätä, ykkösluokan syöpää aiheuttava aine.

2.Alkoholilla ihminen, eli myös sinä joka luet tätä, pääsee vain ajatustensa alapuolelle eli eläimen henkiselle tasolle.

3.Alkoholi on ihmisen, eli myös sinun joka luet tätä, keskushermostoon erittäin haitallisesti vaikuttava hermomyrkky.

Ja kaikille äideille täällä vielä, äidin ainoa päätehtävä äitiydessään on antaa elämä ja suojella elämää.

Jos siis tuhoat elämääsi alkoholilla, et ole vielä ymmärtänyt omaa päätehtävääsi.

Parhaaksi äidiksi pääset siis haluamalla AA:ta.

Kävin AA kokouksessa muutaman kuukauden harkinnan jälkeen. En ole ns rapajuoppo, vaan työssä käyvä tuurijuoppo. Mutta juoppo ku juoppo. Ennen kokoukseen menoa olin päättänyt lopettaa juomisen.. ehkä kokonaa. Kokous iski syvälle. Aion käydä myös jatkossa, jotta pysyn raittiina päivä kerrallaan. Suosittelen!

Kävin 15 vuotta AAssa. Petyin sekä ryhmäläisiin, että ohjelmaan. Juominen loppui kyllä. Elämä alkoi vasta kun irtaannuin AAsta.

Sellaista.

Auttoi minua. Nyt selvänä 23 vuotta.

Jp kirjoitti:

Kävin 15 vuotta AAssa. Petyin sekä ryhmäläisiin, että ohjelmaan. Juominen loppui kyllä. Elämä alkoi vasta kun irtaannuin AAsta.

Sellaista.

Itselle riitti puoli vuotta...

Tietoisuus kirjoitti:

Aa ei niitä varten jotka tarvitsevat sitä. Aa on vain heitä varten jotka haluavat sitä.

Suomessa on 600000 juovaa alkoholistia jotka tarvitsisivat AA:ta. Mutta vain 10000 jotka haluavat sitä.

Muutama fakta alkoholista, olkaa hyvä.

1.Alkoholi on tutkitusti ihmiselle, eli myös sinulle joka luet tätä, ykkösluokan syöpää aiheuttava aine.

2.Alkoholilla ihminen, eli myös sinä joka luet tätä, pääsee vain ajatustensa alapuolelle eli eläimen henkiselle tasolle.

3.Alkoholi on ihmisen, eli myös sinun joka luet tätä, keskushermostoon erittäin haitallisesti vaikuttava hermomyrkky.

Ja kaikille äideille täällä vielä, äidin ainoa päätehtävä äitiydessään on antaa elämä ja suojella elämää.

Jos siis tuhoat elämääsi alkoholilla, et ole vielä ymmärtänyt omaa päätehtävääsi.

Parhaaksi äidiksi pääset siis haluamalla AA:ta.

"Parhaaksi äidiksi pääset siis haluamalla AA:ta."

 Ei se aivan noin ole. Toki itse selvittelin oman pään AA:n avulla ja lukemalla vuosia alkoholismiin liittyviä teoksia suhteellisen paljon. Myös Sigmund Freid'in psykoanalyysi oppia tuli luettua että oppisin tuntemaan itseni ja tulkitsemaan ympärilläni olevia ihmisiä.

Ei AA ole ainoa paikka missä voi selvitä, tai tulla  parhaaksi  äidiksi AA:n kautta. Kyllä jokaisen alkoholiongelmaisen on itse tehtävä ratkaisu ja sen myötä myös etsiä juuri itselle sopivin keino irrottautua alkoholista.

Availin noita AA:n ovia 5 ensimmäsitä vuotta, tosin kiitollisena. Tuon ajan jälkeen alkoi maistua puurolle. Pidin 5 vuoden tauon, lukuun ottamatta vuosipäiviä. Ajattelin 10 vuoden jälkeen käymään uudelleen jos tarinat olisivat erilaisia. Samat tutut stoorit ja pääsääntöisesti naamat olivat paikalla. No siinä meni epämääräisen epäsäännöllisesti seuraavat viisi vuotta kuunnellessa. Tuon ajan jälkeen eräät fundamentalistit alkoivat tulokkaille väittää ettei ole muita vaihtoehtoja  jos pääsee kiinni AA:han. Jos putoaa uudelleen juomaan se on kuolema. Otin noiden kanssa raskaasti yhteen mm, väitin heitä valehtelijoksi ja ohjata tulokkaita tietämättä edes heidän taustojaan, huomioimatta heidän tahtoaan tehdä valinnat itse, tms.

Ryhmä (usea) jakaantui 2 leiriin, toiset olivat kannallani, toiset vastaan. Totesin todistavani  kuolenko jos lähden uudelleen juomaan. Tein sen yli 16,5 vuoden jälkeen. Otin alkoholia yli 8 vuotta ilman että olisin kuollut viinaan, jonkun pahoinpitelyyn, jäänyt auton alle, etc....Lopulta ajattelin että lopetan ja elelen raittiina loppuelämäni. Olen raittiina ns, "kantillani," eli omin voimin.                                                                   Koomista että ent. AA-laiset eivät halua olla tekemisissä kanssani. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia, mutta eivät jostain syystä halua olla ns, "kamu."Tosin ei ole enää todistettavaa tuolta rintamalta mutta elän hienoa elämää ilman alkoholia. Juuri eilen viimeksi tuli jostain syystä hyvänolon tunne elää raitista elämää. Tuosta edellä mainitusta kokeilusta ja todistettavuudesta voisin kirjoittaa paljon. Kyseisen ajan analysoin alkoholin käyttöäni, vaikusta spyykkeeseen, käytöstapoihin, alkoholi määriin, vuosien vaikustusta juonti tapoihin, etc...

Hyvää kesää 2017 kaikille!!

Minusta tuli AA:ssa kohtuukäyttäjä. ja hyvä niin - Kohtuukäyttö on iloinen asia.

AA on perustettu ihmisille jotka ovat aivan pohjalla ja meinaavat kuolla viinaan ja hyvinkin pikaisesti ja sellaisille AA on hemmetin hyvä, mutta huomasin jossain vaiheessa olevani väärässä paikassa.

Luulin olevani patajuoppo, mutta kävin kokeilemassa eikä ollut mitään ongelmaa juoda kohtuudella.

Siellä kuuli tarinoita, missä oli menetetty kaikki; Asunto, muija, työ, kaverit ja melkein henkikin.

Itselläni oli aina oma kämppä, töitäkin ja kaveritkin on säilynyt.

Nyt olen vetänyt kohtuudella pari vuotta, eikä tulisi mieleenikään juoda viikon putkia, kun en edes tiennyt miksi aikoinani niitä putkia joina, noh ihminen viisastuu aikuistuessaan ja muuttuukin - Ikävä olisi jos ei vanhemmiten viisastuisi.

Uskoni Korkeampaan Voimaan loppui seitsemännen raittiin vuoden aikana, kun kaikki kaatui päälle ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Tuloksena yritystoiminnan lopettaminen, 4kk karenssi ja vuosien ulosotto. Siitä on nyt 10 vuotta ja nykyisin olen taas vahvasti työelämässä kiinni, velat on maksettu ja alkoholia käytän. Uskoa en ole koskaan enää saanut takaisin.

AA sopii joillekin, toisille taas ei.

Jos tunnet, että sinulla on alkoholin kanssa ongelmia, kannattaa toki kokeilla. Tunnen kavereita, jotka ovat käyneet AA:ssa ja käyvät edelleen korvaten alkon AA-riippuvuudella eli joka päivä pitää löytää kokous jostakin. Toisaalta, monet ovat raitistuneet pysyvästi ja säilyneet 'mukavina ihmisinä'. ;)

Koskaan ei voi tietää! Joillekin AA on ratkaisu, joillekin ei. Jos pystyt hyväksymään 12 askelta, ehkä onnistut.

Lykkyä joka tapauksessa. Itse vain päätin lopettaa alkon käytön, kun ei huvittanut enää juoda n. 11 v. sitten. Olen sen jälkeenkin juonut ne obligatoriset kuoharimaljat ja maistanut toisten hyväksi mainitsemia viinejä. En ole kuitenkaan kumonnut edes 8 cl mitään. :) Ihan OK itselleni näin.

Mulla on kuva AA sta rapajuoppojen parantajana. Itse juon viikonloppuisin, viikolla selvänä. Hankaluukisia siitä on alkanut tulla, perhe-elämä on alkanut kärsimään ja puoliso alkaa saada tarpeekseen. Olen yrittänyt vähentää ja olla ilman, mutta eipä se näytä onnistuvan. Kaks viikkoa kun menee niin olen rauhaton ja känniä tekee pirusti mieli. En kuitenkaan koe, että AA olis mulle  sopiva paikka...itsestä täytyis se voima löytää jos vielä siihen pystyy...

Ei AA ole pelkkien rapajuoppojen paikka. Tunnen useita työssäkäyviä ihmisiä, akateemisia aivan johtopaikoiltakin jotka raitistuneet AAn avulla. Juominen on heidän omasta mielestään lähtenyt lapasesta, alkanut määrittää liikaa elämää mutta työpaikalla ei tuota välttämättä oltu huomattu (juomista iltaisin, viikonloppuisin, loma-aikoihin...). Ei AA ole ainoa mahdollinen tapa päästä irti viinasta, mutta nuo vertaistukeen perustuvat tavat ovat kyllä varsin tehokkaita. Nykyään on monia ns. Minnesota-mallisia hoitopaikkoja joissa avohoitoa tai ihan suljettua hoitoa ja tuo malli pohjautuu AA-ajatuksiin.

AAssa pohjana oleva 12 askeleen ideologia ei ole uskontoa, enemmänkin siinä on ratkaisukeskeisen terapian elementtejä. Ensin opettele olemaan juomatta, sitten opettele käsittelemään stressiä ja omia ongelmiasi muuten kuin viinan kautta, tuo kai oppi kietytettynä. Vertaiset kuuntelevat ja tukevat raitistumista, ovat itse päässeet ylös samasta kuopasta ja siksi ymmärtävät prosessia. Koska AA kerhot ovat vapaaehtoisten ylläpitämiä jokaisen kerhon henki ja tyyli hieman vaihtelee käyvästä väestä riippuen, noissa Minnesotahoidoissa ollaan varmaan systemaattisempia, ohjaajilla päihdealan tutkinnot jne.

Raitistua voi hyvin monella tapaa. Paras varmasti olisi, että raitistumisen lisäksi kykenisi käsittelemään niitä syitä miksi aikoinaan koki alkoholin itselleen niin tärkeäksi ja jos sitä on tarvinnut "lääkkeeksi" stressiin, ahdistukseen tai masennukseen, opettelee muita keinoja käsitellä ongelmiaan. Ainakin minulla tuo AA (tosin Minnesotatyylinen) auttoi raitistumaan, ja nyt nämä viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet elämäni tasapainoisinta ja onnellisinta aikaa.

Itse se pitää se päätös raitistumisesta tehdä, se on helppoa mutta se päätöksenjälkeinen aika alkaa välittömästi ja tulee olemaan vaikeata ilman vertaistukea. spykologit ja muut a-klinikan työntekijät eivät tiedä mitä viinassa rypeminen on, ringissä tai siinä kalliissa minnesota-hoidossa on vertaisia joille ei enää tarvi selittää, voi keskittyä raittiina pysymiseen.

AA on vähän semmonen, että siellä puhutaan sekä asiaa että paskaa. Jo pelkästään alkoholisteissa on niin paljon erilaisia ihmisiä, että ei ne kaikki AA:n jutut toimi kuin osalla siitä porukasta. Joidenkin pitää rampata koko ajan AA:n kokouksissa, että pysyy raittiina. Silti ne ramppaajat ovat retkahtaneet juomaan uudelleen jonkun 10 raittiin vuoden jälkeen, vaikka joka kokouksessa puhuivat kuinka iloinen asia raittius on ja kiitos ryhmän tuesta ja Jumalalle kiitos raittiista päivästä. Sitten se on niks naks ihan yks kaks ja ahkera AA:ssä kävijä löytää itsensä ojasta makaamassa viinapullo molemmassa kädessä. No eihän tässä näin pitänyt käydä mutta kävipä silti. Herää kysymys, että voiko AA:ssa käydä liikaa, jos kerran ensin hehkutetaan raittiutta yli 10 vuotta ja sitten ollaankin taas ryyppäämässä. 

Itse en ole käynyt missään ryhmissä yli kymmeneen vuoteen, koska tiedän tasan tarkkaan, millä pysyn raittiina. Kyllä sen raittiina pysymisen osaa, kun on tarpeeksi kipeästi kantapään kautta oppinut tarpeeksi monta asiaa. Siksi mun ei tarvitse AA:ssa juosta. Monien täytyy käydä joka päivä kaikissa ryhmissä, koska pelkäävät retkahtavansa automaattisesti heti, jos jättävät yhdenkin ryhmän väliin. Sitten se on sellaista helvetin teennäistä koko ajan itsestään puhumista. 

Kävin siellä silloin aikoinaan kuukausien ajan ja sitten alkoi ryhmät riittämään. Ei vaan jaksa kuunnella niitä samoja jorinoita kerta toisensa perään eikä kertoa itsestään samoja asioita moneen kertaan. Siellä multa loppui kaikki sanottava, ei mulla ollut enempää sanottavaa AA:laisille. 

Se oli tosi typerää puhetta siellä, kun puhuivat siitä päivä kerrallaan siihen tapaan, että tänään olen raittiina ja huomisesta ei tiedä. Sillä antoivat itselleen luvan retkahtaa ilman mitään järkevää syytä. Ja hirveä punainen vaate joillekin oli se, kun kuulivat jonkun pitkästä raittiudesta. Siellä oli paljon semmoisia ristiriitoja niiden puheissa. Ei jatkoon.

Semmonen joka on juonut paljon ja pystyykin siitä ihan tuosta noin vaan siirtymään kohtuudella juomiseen, ei ole alkoholisti koskaan ollutkaan. Se on ihan hyvä sellaiselle pystyä kohtuukäyttöön, joka ei koskaan voi eikä halua edes kuvitella elämää täysin ilman alkoholia.