Miltä se sitten tuntuu kun on oma lapsi?

aikaiseksi... jotain mistä voi olla ylpeä =)

Mitkään koulutodistukset (olen amk:sta valmistunut) eivät ole mitään sen rinnalla, että on äiti.

Mun kohdalla ainakin: valtava määrä ehdotonta rakkautta, tarve huolehtia, huolta ilman näkyvää syytä, käsittämättömän voimakkaita tunteita niin hyvässä kuin pahassa... Suhtautuminen elämään, muihin ihmisiin ja maailmaan ei enää koskaan ole sama kuin ennen lasta :)



Tuittu

Sydän pakahtuu rakkaudesta. Ja vastuu painaa, sinun (ja puolison) tehtävänä on kasvattaa siitä pienestä ihmeestä yhteiskuntakelpoinen ihminen. Huolet kasvaa, mutta ilon aiheet myös. Jokainen lapsen oppima uusi asia saa sinut iloiseksi ja ylpeäksi, jokainen pusu jonka saat lapselta on korvaamattoman arvokas.



Joka päivä (vaikka takana on 2h yöunia ja sylissä oksentava ja housuihin ruikuntava taapero koet sen, että olet maailman onnellisin ihminen saadessasi olla äitinä juuri tälle lapselle.

Aivan ihanalta ja sydän on täyttynyt sellaisella rakkauden määrällä, jota ei olisi voinut kuvitella.

Kääntöpuolena on ainainen pelko, vastuu, sitoutuminen, epäilys, osaako tehdä asioita sittenkään oikein.



Lisänä tulee myös välillä väsymys, jopa kyllästyminen ja ahdistus, mutta taianomaisesti nämä katoaa sen rakkaudentunteen edessä.



Tiivistettynä tunteiden sekamelskaa, mutta jossa positiiviset tunteet useimmiten aina voittaa.

t. juristi, varatuomari ;) ÄITI

Itselläni hartaasti odotettu esikoinen on tulossa maailmaan maaliskuun lopussa. Olen kovasti miettinyt, että " miltähän se sitten tuntuu" , kun on niin vaikea kuvitellakaan.

Rakkauden määrä on valtava ja se vain kasvaa joka päivä.

Lasta haluaa suojella ja varjella.

Minä, maailman aamu-unisin ihminen herään iloisena, kun oma lapsi halaa ja antaa pusun.

Äitinä olo on ihanaa, vaikkakin vastuullista ja välillä myös rankkaa.

Sen lisäksi sanoisin, että omakin haavoittuvuus kasvaa kohisten. Eli ennen jotain pahaa saattoi tapahtua vain minulle tai miehelleni, mutta kun maailmassa on lapsi, uhkat ovat moninkertaiset. Jos lapselle tapahtuisi jotain, se olisi hirvittävämpää kuin että se tapahtuisi itselle, ja jos minulle tapahtuisi jotain, sekin olisi aiempaa pahempi juttu siksi, että olen tärkeä lapselle.

mukavaa, että se tuntuu oikeasti tuolta, eikä vain niistä jotka puhuvat haastatteluissa tai tv:ssä.