Huoh, kamala lapsiperhe tulossa tänään kylään

Kun omat lapset käyttäytyvät huonosti eikä itse tee asian eteen mitään, niin oikea viesti onkin suuttua niille, jotka asiaan puuttuvat...

Mä olin aikanaan töissä leirikeskuksessa, jossa olin tottunut tarvittaessa komentamaankin lapsia ruokasalissa ruokailutilanteissa. Perheleirien aikaan yritin välttää komentamista juuri tästä syystä. Kerran yksi äiti lupasi hankkia minulle potkut. Sanoin tiukkaan äänensävyyn hänen kullannupulleen, joka törmäsi minuun toistamiseen kantaessani isoja uunivuokia uunista linjastoon tarjolle, että "NYT menet istumaan omalle paikallesi niin kuin muutkin, että me emännät saadaan ruoka pöytään". Tämä äiti suuttui ja huusi minulle pitkät pätkät pää punaisena, eikä ymmärtänyt (leirin vetäjien ja muiden äitien selittelyistäkään), että tilanne oli oikeasti vaarallinen.

olis hävennyt kun ei itse saanut pilttiään kuriin.

Mä ole vastaavissa tapauksissa melkein kiitollinen, tai ainakin mielestäni ok, jos joku aiheesta komentaa lastani.

Monesti lapsi uskookin paremmin, kun joku vieras sanoo. Äidille vähän enemmän kehtaa uhitella vastaan, vierallee ei - ja lapsi tajuaa että asia todella on näin, jos äidin lisäksi vieraskin sen sanoo.

He jättävät kakkavaipat haisemaan meidän vessan roskikseen, kerran oli kakkaa jopa vessan matolla, eikä kumpikaan vanhemmista sanonut asiasta mitään, huomasimme kun olivat lähteneet. Lapsia ei estetä koskemasta mihinkään, hoetaan vaan "varovasti, varovasti". Peilit jne. ovat heidän jäljiltään täynnä tahmaisia sormenjälkiä jne. Erityisen rassaavaan tämä oli silloin kuin meillä ei vielä ollut omaa tytärtämme, mutta edelleenkin he kyläilevät meillä erittäin harvakseltaan, koska en vaan jaksa niitä kauhukakaroita.

Viimeksi kun lähtivät niin kuopus pyysi särkylääkettä koska hänen päänsä tuli kipeäksi siitä metelistä. Perheessä on 2 tyttöä.

En jaksa vahtia ja kieltää kokoajan.

Käytiin vain mummolassa ja sai kuopus sielläkin jotakin rikottua.

Kyläily on ikävää, jos lapset ei osaa olla ja pienet lapset on kyllä vahdittavia, kun ne koskee jokapaikkaan.

Nyt pojat on 7v. ja 9v. niin ne ajat on vain historiaa.

kahdelta pojalta. Kyllä tuntuu omat lapset enkeleiltä.

mutta kissa ei sopinut kuvioon.



Säälipisteet kuitenkin - myös sille ystävälleni, jolle on tosiaan on tulossa riiviölapsia tänään kylään.

Tuttavaperheiden lapset käyttäytyy niin huonosti kylässä ja omat on erityisen hyvin kasvatettuja!!

Nyt kun omat pojat 7v. ja 9v. niin en halua meille pieniä lapsia kylään ollenkaan, koska kaikki ne on rasittavia, jos osaavat jo liikkua.

No meillä ei ole perhetuttuja, jossa on pieniä lapsia, mutta en naapuriston pieniä lapsia ota meille kylään ollenkaan.

Meille on ikäraja alkaen 7v.

Muistan omatkin lapset rasittavia ja lapset nyt vaan on uteliaita ja liikkuvaisia.

Ei ne nökötä jossain sivussa, kun aikuiset seurustelee.

on juuri noita kauheita. Jostain syystä meillä on yksi lapsi voimavaroihin nähden "liikaa".



Kaksi ensimmäistä on toivottuja ja tarkoituksella pienellä ikäerolla, 4 ja 3 vuotiaat. Ihania kamalia ja vallattomia. Lapset käyttäytyvät hyvin kun saavat tarpeeksi huomiota. Huomiota heiltä vie kuitenkin meidän yllätyslapsi, 6 kk. Kun huomioin vauvaa, joudun syöttämään tms, isommat tekevät tuhojaan minkä ehtivät.



samoin kylässä jos juttelen emännän kanssa, niin tuhotyöt alkavat. kyläilyt siksi jääneet vähiksi. Onneksi tämä on väliaikaista ja vauva mene päivä paremmin mukana arjessa. koliikkikin alkaa jo helåpottaa.

inhottava aihe.



Meidänkin tuttavaperheessä on ihan ääliöt vekarat, jotka tuhoavat kaikki paikat ja kulkevat kuin parhaatkin adhd-tapaukset huoneesta toiseen.



Kaikki kuvat revitään alas seiniltä, kaapit tyhjennetään tavaroista, heitellään ja paukutetaan... Vanhempien sanominenkaan ei näitä pyörremyrskyjä pysäytä, varmaan pitäisi sulkea mokomat johonkin häkkiin...



Koeta siinä sitten lohduttaa omia lapsia, että kohta ne vieraat lähtevät, koettakaa jaksaa....



Ja silti olisi kiva elää edes hitusen sosiaalista elämää ja tavata muita perheitä. Onko se sitten muka kohtuutonta, että haluaisi kotinsa ja tavaroidensa olevan ehjiä vieraiden jäljiltäkin??!!!

on juuri noita kauheita. Jostain syystä meillä on yksi lapsi voimavaroihin nähden "liikaa". Kaksi ensimmäistä on toivottuja ja tarkoituksella pienellä ikäerolla, 4 ja 3 vuotiaat. Ihania kamalia ja vallattomia. Lapset käyttäytyvät hyvin kun saavat tarpeeksi huomiota. Huomiota heiltä vie kuitenkin meidän yllätyslapsi, 6 kk. Kun huomioin vauvaa, joudun syöttämään tms, isommat tekevät tuhojaan minkä ehtivät. samoin kylässä jos juttelen emännän kanssa, niin tuhotyöt alkavat. kyläilyt siksi jääneet vähiksi. Onneksi tämä on väliaikaista ja vauva mene päivä paremmin mukana arjessa. koliikkikin alkaa jo helåpottaa.

Ja silti tätäkin perhettä joku "ystävä"perhe varmaan arvostelee kamalaksi perheeksi.

meillekin tulee huomenna ja nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että ovat vain yhden yön. Siirsin siivouspäivääkin maanantaille, kun niiden jälkeen on aina hirveä kaaos. Pahinta on se, että nuo kakarat marssivat ympäriinsä voileipä tms. kädessä ja vanhin on hirveä nirsoilija. Onneksi on välimatkaa.

lasten omat kaverit osaavat käyttäytyä ja leikkivät ihan normaalisti, mutta näiden vieraiden äitikin on sottupytty, joka aina lähtiessä taivastelee, kun jäi TAAS niin hirveä sotku.

Siskoni on aina ollut tarkka, että hänen lapsiaan huomioidaan ja ne ovat keskipiste. Nyt hänen lapsensa ovat täysikäisiä.



Haluaa tavata meitä. Mutta kun esim. menimme eilen hänen luonaan käymään ja poikani halusi kertoa (on siskoni kummipoika) harrastuksestaan ja tyttöni jutella ns. tyttöjen juttuja, siskoni istui sohvalla naama norsunvitulla ja vahtasi mäkikisoja ja ei edes kuunnellut. Ei jutellut edes minulle kun kommentoi vain kisoja.



Hänen oma poikansa oli käymässä ja hän yritti jutella lapsieni (ovat siis jo teinejä) kanssa ja kysellä heidän harrastuksistaan.



Näin on ollut useasti. On kutsunut meitä kylään ja sitten istuu vain ja katsoo telkkaria ja ei edes kahvia tarjoa, eikä juttele mitään.



Minulla on edelleen lämpimät välit hänen aikuisiin lapsiinsa ja heidän tyttöystäviin. Mutta nähtävästi hän menettää suhteen minun lapsiini äkkiä tällä menolla, koska kotimatkalla tyttökin sanoi, ettei sun siskoa taida ihan oikeasti meidän jutut kiinnostaa.



Sitten sisko vinkuu, että häneen ei suku pidä yhteyttä. No, yritetty on kyllä.

tiedä juoruaako isäntäperheen emäntä lapsistamme tänne av-palstalle :-( Meillä lapset kyllä käyttäytyy ihan hyvin, mutta en periaatteessa tykkää tällaisesta. Ollaan edessäpäin niin ystävällisiä mutta sitten takanapäin kirotaan ja kerrotaan av:lle :-(((

eivätkä jätä jälkeensä kaaosta, jota sinä et edes yritä korjata, niin eihän sinun vierailustasi kirjoiteta tällaisia? Minusta on epäkohteliasta antaa lastensa sotkea toisten kotia, saatika se, että jättää itse kaikki sekaisin. Kun me ollaan yökylässä, niin teen meidän pedit ja vien taatusti likapyykit pyykkikasaan, enkä anna lasten juosta ruoan kanssa ympäriinsä. Lelut lapset ovat oppineet siivoamaan itse, eikä se ole mikään ongelma, kun siihen annetaan aikaa.

ja odottaa suosiolla, koska lapset kasvavat, ennen kuin kutsutte heidät kylään.



Oma lapseni on villi. Silti kyläilyt sujuvat useimmiten hyvin, mutta etukäteen kerron, miten pitää käyttäytyä. Jankutan asiaa aika tavalla ja kerron, mitä tapahtuu, jos käyttäytyy huonosti. Kyläpaikassa en hyssyttele vaan puutun huonoon käytökseen välittömästi ja tiukasti. Yleensä se riittää.



Yhdessä vaiheessa lapsemme sai hepulin, kun meille tuli vieraita. Puhui ja juoksi taukoamatta eikä uskonut meitä vanhempia lainkaan. Se loppui, kun sitten ennakoimme ja kerroimme, miten käyttäydytään, kun vieraita tulee. Ei totellut ja lapsi istui sitten toisen vanhemman kanssa alakerrassa "jäähyllä" huutamassa puolet kahvipöytäajasta (toinen vanhempi toki tuli takaisin, kun lapsi ymmärsi, että siellä alhaalla piti myös olla eikä tulla takaisin). Loppuaika menikin moitteettomasti. Pahoittelimme ystäväpariskunnalle tätä, ja varmasti he olivatkin lievästi kauhuissaan lapsen huudosta, mutta tosi mukavasti totesivat, että on kivaa, että lapselle asetetaan rajat. Nykyisin harva kehtaa tehdä sitä muiden nähden. Ja olihan se itsestäkin ikävää, mutta lapsi tosiaan oli pilannut jo parikin kyläilyä riehunnallaan, joten ne rajat oli pakko vain vetää kerralla selviksi.

rajat pitää tosiaan asettaa. Valitettavasti se joka meillä siivoaa, ei noita ihmisiä ole kylään kutsunut..

Kestän mielestäni hyvin paljon kaikenlaista - ainakin satunnaisesti. Mutta kyllä alkaa harmittaa, jos perheen aikuiset eivät tee mitään eivätkä sanallakaan pahoittele tilannetta. En valittelisi täällä sellaisesta perheestä, jossa



a) aikuinen sentää yrittää

b) aikuinen pyytää anteeksi



Mutta sitä en siis tajua, että tullaan kylään, lapset käyttäytyvät huonosti ja ollaan niin kuin kaikki olisi ok.



Minusta lapset pitäisi kasvattaa, mutta ehkä siihen eivät sitten kaikki pysty. En tuomitse heitä. Toivoisin kyllä, että heitä olisi vähemmän. Eikä vuosi vuodelta enemmän...



Vai kuvittelenko vain?

Aikuisten pitää huolehtia omasta jälkikasvustaan. Minä olen ainakin tällä hetkellä sekä henkisesti, että fyysisesti niin loppu, että saan tosiaan jonkinlaisen romahduksen, jos meille tullaan paapottavaksi...

Mitäs siihen sanot jos minä kuuden lapsen äiti tulen teille kylään reikäfarkuissa tai koko mustissa (!!!) vaatteissa. Etutukassa on lila raita vielä kaiken lisäksi, käytänpä myös meikkiäkin. Pitäiskö hankkia joku mummokolttu nyt sitten ihan kyläilyä varten.

Mitä muuten se käyttäytyminen on? Siis lapsethan luonnostaan liikkuu ja juoksee, riehaantuu seurassa ym. mutta se on ihan normaalia. Huonoa käytöstä se on silloin kun ei uskota vaan lällätellään vastaan kun käsketään rauhottumaan tai availlaan kaappeja ym. kyläpaikassa. Mutta se että lapset ei istu kahvipöydässä keskustellen sivistyneesti kuin aikuiset koko vierailun ajan ei ole huonoa käytöstä.

Itse en ole tavannut tuollaisia kauhuperheitä, jos meille tulisi kylään niin komentaisin kyllä kuten omianikin. Eipä nuo omat kyllä kotonakaan kaappeja tongi ilman lupaa tai pöydillä hypi. Se että joku antaa kylässä tehdä tuommoista niin on ihan käsittämätöntä.

Olen ihmetellyt ihan samaa ja muistellut omaa lapsuuttani (syntynyt 70-luvulla) jolloin lasten piti mennä jonnekin sivummalle kauniisti leikkimään. Jos jotakin ongelmaa siellä sivummalla tuli, joku aikuisista tuli tiukasti pistämään tilanteen hallintaan. Jos minä olin ollut se ongelmalapsi, sain kotona ripitystä seuraavat kolme päivää... Lapsi, joka ei osannut kylässä käyttäytyä kauniisti, oli häpeä vanhemmilleen.

Nykyisin alle 10 v lapset hyppivät aikuisten seassa, juoksevat ja huutavat niin, etteivät aikuiset pysty puhumaan. Ruokapöydässä yökitellään ja huudetaan edelleen. Isommat lapset ovat aivan puhekyvyttömiä, hädin tuskin katsovat päin kylään tullessaan, eivät tervehdi, ovat pukeutuneet rikkinäisiin farkkuihin ja likaiseen paitaan tai sitten täysmustiin, kajalia pitkin naamaa.

Meidän tuttavapiirissä, jossa on noin 15 lapsiperhettä, vain 3-4:ssä lapset osaavat vähääkään käyttäytyä.

MIksi näin? Milloin lapsista tuli kuninkaita ja aikuisten pitää kärsiä?

Varovaisiin kysymyksiini olen saanut mm. vastauksia "Ei ole kiva koko ajan kieltää" ja "Eivät ne usko kuitenkaan" ja "Hyvä sinun on kun sinulla on noin kiltit lapset".

Ei kasvattaminen ole aina kivaa, mutta sen tulokset ovat mukavia. Kyllä: lasta pitää kieltää, opastaa ja ohjata satoja ja tuhansia kertoja, mutta se on vanhempien työtä.