Nyt kaikki Av.n mammat, auttakaa, tarvitsen neuvojanne!!!!
Kyse on lapseni kouluruokailusta tai lapsieni..
Lapseni on ekalla luokalla. Hän inhoaa maistaa ruokia, joista ei pidä. Koulussamme on pakkomaistamisen pedagoginen näkemys. Lapseni on taistellut koko esikouluajan tätä vastaan, huutaa ja on aggressiivinen.
Muut koulun oppilaat seuraavat tätä opettajan ja lapseni välistä valtataistelua. Tänään puhuin pitkän puhelun kysyen mitä voisimme tehdä täällä kotona asian parantamiseksi?
-ei mitään neuvoa, koska kaikki keinot on jo kokeiltu.
Ja nyt yllättäen isomman lapsen opettaja otti yhteyttä samasta asiasta, että lapseni ei syönyt tänään, ei muuten muutkaan hänen luokkalaiset, mutta ehtivät livistää tyhjennettyään lautasen.
Kertokaa hyviä vinkkejä miten tästä pattitilanteesta selvitään ja auttaako meidän aikuisten väliset keskustelut pyöreän pöydän ääressä antaen joskus tulosta.
Lapseni vaan edelleen vastustavat koulun joidenkin ruokien maistamista.
Mitä teen, ihan konkreettisia neuvoja, kiitos!!
Kommentit (16)
syömisen tai syömättömyyden kanssa.
Nyt varmmaan ensi alkuun sopisin keksutelun open kanssa ja pyytäist että lapsesi ei tartvitse ottaa vaikka kuin yksi ruokalusikallinen sitä ruokaa.Varmaan se olisi sellaien määrä minkä lapsesi saa alas ilman huono a oloa tai oksentamista.
Ja sit sopisit myös lapsesi kanssa jonkun palkintojärjestelmän jos usostuu maistamaaan uusia ruokia koulussa.Pääsee vaikka retkelle tms.
että mä sanoisin opettajalle että mun lapsen ei tarvitse maistaa tiettyjä ruokalajeja (siis jos sä olet sitä mieltä). Kyllä tietty lapsi tarvitsee opetttaa maistelemaan uusiakin ruokalajeja joskus ja syöm' ään terveellistä, muta jos on jotain ruokia, mitä lapsi ei voi sietää, niin ei siihen ketään saa mun mielestä pakottaakaan!
vielä mitään mutta, mutta, kun opettaja PAKOTTAA syömään lautasen tyhjäksi.. Eli lapseni kertoi, kuinka usein he istuvat ruokalassa ja vesilasin kanssa väkisin nielevät kurkusta alas mm. papuja..
Uskomatonta ja mielestäni todella väärin.
koska kotona ei niitä oikeastaan koskaan syödä eikä lapsi ole tottunut eikä tykkää vaikka olen välillä yrittänyt... Ja opettaja ymmärsi eikä ole ollut mitään ongelmia sen kanssa. Ja lapsi on kotona todella nirso, mut koulussa ja hoidossa on aina syönyt hyvin.
ensin piti maistaa, lapseni suostui, nyt on syötävä lautanen tyhjäksi ruokaa mistä ei pidä!!
Useita soittoja takana jo aiemmin, he eivät aio muuttaa kasvatusta tuossa suhteessa.
Itsellä jäi kamalat traumat kouluruokailusta ja päätin, että lastani ei kukaan paitsi minä pakota maistamaan ruokaa :)
Ei kai koulu, josta puhut ole pääkaupunkiseudulla..?
On se nyt kumma jos ei voi PAPUJA syödä! Huhuh, mitä lellikakaroita.
..
Allergiat on ihan eri asia kuin se ei ettei halua kun on pahaa! Voi venäjä sentään...
Ihan oikein opettajilta opettaa vähän lapsille tapoja.. Mä lähettäisin tollaset ipanat pariksi viikoksi johonkin afrikkaan syömään niitä toukkia ja jotain paskavelliä, millä ne siellä yrittää itteään elättää.
Mutta muslimit ym. saavat erikoiskohtelun uskontonsa takia! Ei heitäkään pakoteta syömään kaikkia ruokia!!!!
Kyllä lapsilla ja etenkin heidän vanhemmillaan pitäisi olla sanansa sanottavana tähän asiaan. Mielestäni tuon pakkosyöttämisen voi rinnastaa väkivaltaan!!!
Tiedän lukuisia aikuisia, jotka eivät vieläkään saa jotain tiettyjä ruokia alas kun heitä on kouluaikoinaan siihen pakottamalla pakotettu.
Lapsen kanssa yrittäisin jutella asiasta, rohkaista maistamaan minkä vaan ikinä pystyy. Palkitseminen onnistuneista ruokailutilanteista ei ole yhtään huono idea. Mikä olisi lapsellesi erityisen mieleistä? Älä kovin suoraan sano lapselle. että opettaja olisi väärässä.
Toisaalta koulun on kyllä ihan pakko tulla vähän vastaan asiassa. Jos opettajan kanssa ei neuvottelu onnistu, voit ottaa yhteyttä rehtoriin, mahdolliseen koulupsykologiin ja/tai terveydenhoitajaan.Yritä esittää asiaa koululle niin, että teillä kaikilla on yhteinen ongelma. Sinä äitinä haluat lapsellesi parasta, ja tietysti ennakkoluuloton suhtautuminen uusiin makuihin on sellaista (siinä koulu on oikeassa) mutta pelkäät syömiseen pakottamisen saavan aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä.
ja luokallani oli poika joka ei suostunut syömään ruokailussa kuin leipää, puuroa ja perunaa (ilman kastiketta). Äiti oli hankkinut pojalle lääkärin todistuksen ettei tämän tarvinnut syödä jos ei tahtonut... Ja asiasta oli turha vanhempien kanssa keskustella, olivat sitä mieltä että kyllä se sitten vanhempana oppii syömään muutakin, ei voi vielä pakottaa... Ja samaiset vanhemmat sitten myös vaativat että pojan pitäisi saada ottaa eväät joukkoon kouluun että jaksaisi... En suostunut...
Itse otin silloin muiden oppilaiden kanssa sellaisen kannan tuohon " pakkosyömiseen" , että aina piti maistaa kaikkia ruokia, ja jotain ruokaa piti ruokailussa syödä enemmän että jaksaa loppupäivän koulussa, mutta ei toki koko lautasellista tarvinnut syödä sitä ruokaa jota ei ollut vielä oppinut syömään. Kun oppilaat joka kerta maistoivat vähän vieraampiakin ja ei niin miellyttäviäkin ruokia, pikku hiljaa yksi oppi pitämään yhdestä ruuasta ja toinen toisesta. Eivät siis kaikki vielä lukukauden lopussa tykänneet kaikista ruuista, mutta selvästi paremmin ja monipuolisemmin oppilaat söivät erilaisia ruokia lukukauden lopussa - kannatti siis maistattaa, moneen kertaa. Niinhän sitä sanotaan että ihmisen pitää maistaa kolmetoista kertaa uusia makuja tottuakseen niihin...
mutta tässä tilanteessa tuosta ei vaan ole mitään apua. Tietysti lapset kannattaisi opettaa arvostamaan ruokaa ja ennakkoluulottomasti syömään kaikkea. Ja tämä opetus pitäisi aloittaa jo ihan pienenä mutta osa lapsista on silti nirsoja.
Ruokailu ei ole mikään valtataistelun paikka. Piste
Olen mennyt koko peruskoulun kouluruokailun lähinnä maidolla ja näkkärillä. Joku opettaja yritti pakottaa syömään tai maistamaan, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt. Istuin niin kauan kuin opettajan pinna riitti, mutta maistamaan en pystynyt. Eikä kyseessä ollut minun puoleltani valtataistelu, olen vaan ollut pienestä asti tosi helposti yökkäävä. Ei puhettakaan, että pystyisin yökkäämättä katselemaan niitä tv-ohjelmia, missä pitäisi syödä jotain epämääräistä.
Sympatiani ovat täysin kaikkien niiden puolella, jotka eivät pysty syömään tai edes maistamaan tiettyjä ruokia. Pelkkä maksalaatikon haju tai jonkun raa' an lihan näkeminen saa ykä kurkkuun.
Opettajaa en ole kertakaan lapselleni parjannut tai sanonut lapselleni, että vastustaisi syömistä. Olen kannustanut maistamaan ja nopeasti lasi vettä päälle tai maitoa. Jos tulee oksennus on otettu uudestaan, niin monta kertaa että pysyy sisällä. Jos lapseni tyhjentää lautasen opettajan huomaamatta, otetaan uusikisi taas lautaselle ruoka. Näistäkään tilanteista huolimatta en ole opettajaa kertaakaan moittinut lapselleni, vaan edelleen kannustan, selitän ja kerron verensokerista ja jaksamiseta ja hyvästä käytöksestä jne. jne..
Numero kymppi, tässä juuri nyt yritänkin lastani kasvattaa, että maistaisi ruokia, pääsisi helpommalla, eikä joutuisi silmätikuksi voimakkaan vastustamisensa takia. Ei tuo sinunkaan näkemys kovinkaan fiksulla tavalla ollut ilmaistu, miksi moinen aggressio?? Tuskin lapseni nirsoilu aiheuttaa kenellekkään muille nälkää, päinvastoin muille jää enemmin! ;)
Kaikki opettajat ei pakota, silloin pv.t on helpompia, miten kauan nämä opettajat sitten jaksavat lapseni kanssa tapella ja olla asian tiimoilta kanssani yhteyksissä? Olen itsekin ollut lapsena nirso samoin lasteni isä, ei meistä silti huonoja ihmisiä tullut, yhteiskuntakelvollisia ja työssäkäyviä, veroja maksetaan jne. Itse olen ammatiltani kokki ja aikuisena oppinut nauttimaan ruuasta.
on jo kohteliasiin tapoihin kuuluva asia.opetelkaa kotona erilaisia ruokia jne.ja sit kannatan tuota ravintoterapeuttia.se ei kuitenkaan auta että sanot opettajalle ettei meidän lapsen tarvi syödä jne.
puineet asiaa, koska soitin koululle nuoremman lapseni ruokailuongelmista?