Tunnen itseni niiiin epäsosiaaliseksi :(

Just tänään viimeksi ajattelin, että miten voinkin olla näin epäsosiaalinen. En vaan osaa olla ihmisten kanssa luontevasti! Kokoajan pitää olla varuillaan, en mitenkään osaa olla oma itseni... masentaa kun toiset ystävystyvät helposti ja itse en saa kun hyvänpäiväntuttuja. Töissäkin minulla ei ole kun muutama ihminen joiden seurassa voin olla suht rentona... toiset naiset juttelevat ja naureskelevat rennosti keskenään ja ystävystyvät nopeasti, itse en keksi mitään sanottavaa heille vaikka kuinka haluaisin mukaan porukkaan!!

Huh, tulipa purkauduttua...

Isommassa porukassa esim. töissä ei yksinkertaisesti kykene keskustelemaan. Ääni ei tule normaalisti. Minua pidetäänkin ylpeänä yms. kun useasti olen vaan hiljaa..



Kaksinkeskeiset keskustelut useimmiten sujuu. (riippuu paljon keskustelukumppanista)



Tyhjää en osaa jauhaa, eikä asiaa läheskään aina ole. Oikean asian sentään saan sanottua, mutta siihen se sitten jääkin.

Olen työssäni aikuisten ja lasten kanssa puheliaskin mutta kun työrooli on pois heitetty ei sanottavaa ole. Minulla on viimeksi ollut oikea ystävä yli kymmenen vuotta sitten.

...kun en mene porukkaan mukaan juttelemaan niinkuin muut. En vaan osaa/uskalla... en tiedä mitä pitäisi sanoa! Olen vaan kokoajan vaivaantunut (en tietty sitten enää kun tutustun johonkin paremmin enkä enää jännitä).

Eniten kyllä harmittaa se, kun työpaikallakin olisi monta mukavaa ihmistä, joiden kanssa tulisin varmasti toimeen...



-2

Joka päivä kiroan samaa asiaa... Töissä koen itseni hylkiöksi kun en ole samanlainen iloinen hölösuu kuin muut. Tai edes normaali jutustelija. Tuntuu että kaikki karttavat minua kun olen tällainen:-/

Jotenkin sitä vaan ei osaa jutustella kepeästi päivän tapahtumista, niinkuin muut tekevät. Ei mun elämässäni edes tapahdu mitään niin hauskaa että voisin siitä kertoa muille töissä :) tai ainakin siltä tuntuu.

Joihinkin neurologisiin häiriöihin kuuluu juuri tuollaisia vuorovaikutustaitojen ongelmia.



Lähinnä tulee mieleen aspergerin syndrooma. Muiden ihmisten kanssa seurustelu koetaan vaikeaksi, koska ei ymmärretä sanatonta viestintää. Tuntuu siltä, että toiset ymmärtävät aina " väärin" . Jnejne.



Kokeilkaa vaikka tätä testiä ja lukekaa lisää asiasta:



http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm



Varsinkin naisilla asperger diagnosoidaan liian harvoin. Ja koska ko. oireyhtymä on todettu vasta 1980-luvulla, sitä on harvalla aikuisella vielä diagnosoitu.

Mietin monesti työpaikalla kun muut naureskelee keskenään että onko ne jutut niiden mielestä oikeasti hauskoja, kun minä en kertakaikkiaan pysty nauramaan samoille asioilla. Tai keskustelemaan samanlaisista asioista.

Tuskaa joutua pitkään töissä istumaan jossakin kahvipöydässä. En vaan hanskaa niitä tilanteita, kun pitäis kuunnella vilkasta keskustelua ja miettiä samalla, mitä ne oikeesti tarkottaa rivien välissä jutuillaan.

Vierailija:

Joihinkin neurologisiin häiriöihin kuuluu juuri tuollaisia vuorovaikutustaitojen ongelmia.

Lähinnä tulee mieleen aspergerin syndrooma. Muiden ihmisten kanssa seurustelu koetaan vaikeaksi, koska ei ymmärretä sanatonta viestintää. Tuntuu siltä, että toiset ymmärtävät aina " väärin" . Jnejne.

Kokeilkaa vaikka tätä testiä ja lukekaa lisää asiasta:

http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm

Varsinkin naisilla asperger diagnosoidaan liian harvoin. Ja koska ko. oireyhtymä on todettu vasta 1980-luvulla, sitä on harvalla aikuisella vielä diagnosoitu.

Tyhmä kysymys, mutta hoidetaanko aspergeriä jotenkin?

Moni as-ihminen kykenee normaaliin elämään, joukossa hyvinkin menestyviä. Moni as-ihminen pärjää tiedemiehenä, esim. Albert Einsteinin uskotaan olleen as-ihminen, Bill Gates on.

Lapsilla aspergeria hoidetaan puhe- ja toimintaterapioilla, osalla avustaja. Aikuisilla sitä ei välttämättä hoideta mitenkään, osalla kuitenkin lääkitystä.

Asperger-ihmisiä siis on hyvin monenlaisia, osa hyvinkin normaalinoloisia muuten kuin noissa sos. vuorovaikutusasioissa.

Vierailija:

Tyhmä kysymys, mutta hoidetaanko aspergeriä jotenkin?

aina jään miettimään että mitähän sekin sillä tarkoitti ja mitenköhän tuossakin nyt olis pitänyt toimia... sain tossa testissä 107 pistettä

Sehän on siis ihan rajoilla onko mulla tuo as vai ei! Monen monituista kertaa olen miettinyt että kun olis tarpeeksi tyhmä, niin tyhmä ettei tajuaisi edes omia puutteitaan. Silloin tämäkään asia ei olisi mikään ongelma.



-1

a) se on sun pääsi sisällä ainoastaan

b) vanhempasi olisivat kasvattaneet sinut väärin

c) kukaan muu ei olisi samanlainen.

Monelle tuo dianoosi tulee helpotuksena, usko pois - jos siis siihen asti on pitänyt itseään friikkinä sos. ympäristöissä.

Aspergereilla on vilkas vertaisverkosto, www.aspalsta.net

(niin ja minulla, joka tässä otin ko. mahdollisuuden esille, on itselläni as-lapsi)

Vierailija:

Sehän on siis ihan rajoilla onko mulla tuo as vai ei! Monen monituista kertaa olen miettinyt että kun olis tarpeeksi tyhmä, niin tyhmä ettei tajuaisi edes omia puutteitaan. Silloin tämäkään asia ei olisi mikään ongelma.

-1

joka väistämättä pian edessä. Olen ollut 18vuotiaasta vaan " kotona" , pari harjoittelupaikkaa on ollut. Eli 10 vuotta! Ylikin pian...Olen niin epäsosiaalinen ja ujo,eikä masennuslääkityskään paljo tehoa tähän. Kotona hoidan kahta lasta...

todella tunnistin itseni noista aiemmista viesteistä ja vaivautuneista kahvipöytäjutskista...Liityn epäsosiaalisten kerhoon. pitääpä tehdä tuo as-testi, olen joskus aiemminkin miettinyt, et onkohan tää sitä...

jonka oma äiti kerran ehdotti tuota asperger-diagnoosia. Mutta tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin, että mun tapauksessani ei ole kyse siitä. Sen sijaan ADD-testistä (en nyt muista, mistä löytyy) sain tosi korkeat pisteet, sillä sisäänpäinkääntyneisyyden lisäksi mua vaivaavat myös keskittymisvaikeudet ja hajamielisyys, joista on myös ollut elämässäni paljon haittaa.

Niinhän he ovat tehneet. Oikeasti. Ja sen takia olen ollut tosi masentunut. On ollu ikäänkuin suru siitä että mitä kaikkea olen menettänyt. Kokonaisen lapsuuden. Eikö tällaisilla seikoilla ole mitään vaikutusta tuohon pistemäärään? Koska kyllä mun sosiaalisuuteen on vaikuttanu myös kovasti se että pelkään päästää ihmisiä lähelleni. Pelkään että muut satuttavat minua, niin kuin usein käy.



-1

Kiitos linkistä.