kakkosen kuumeilu pian esikoisen jälkeen

Heippa!



Mulla ei oo kokemusta asiasta. Ajattelin vaan kirjoitella kun mulla on ihan samat ajatukset kun sulla. Pikkukakkosta tekis jo mieli ja meillä on 2,5kk tyttö...kuume vaan kovenee koko ajan ja mietityttää miten niiden kahden pienen kanssa jaksais ja mikä olis sopiva ikäero... Kertokaahan ihmeessä ajatuksia kokeneemmat..

Omasta kokemuksesta voin kertoa että itse ainakin kannatan pienellä ikäerolla lapsien tekoa jos vain on mahdollista.

Mulla alkoi aikamoinen kuumeilu jo silloin kun esikoinen oli vasta vajaa 2kk ja tulin sitten raskaaksi kun esikoinen oli 3kk ikäeroksi tuli 11kk ja 2 viikkoa kyllähän se tietysti pisti mietityttää miten sitä sitten jaksaa sun muuta mutta hyvin meillä on ainakin menny ja ei kyllä kaduta yhtään kun niin nopsaa tehtiin toinen perää heistä on paljon seuraa toisistaan ja tykkävät leikkiä yhdessä saman tapasia leikkijä kun ovat niin paljon kuitenkin samalla aaltopituudella tietysti niitä riitojakin välillä tulee mutta sehän kuuluu asiaan enemmän niitä positiivisia asioita kuitenkin on mielestäni se toinen menee siinä missä yksikin ei se niin paljoa sitä lisää hommaa tuo mutta tässä nyt oli hieman näkymystä asiasta:)

Niin ainakin itse ajattelin, että elämä opettaa ja kaikesta selviää. Meidän tyttö oli pienenä kyllä todella huono nukkuja, edelleenkin heräilee usein öisin, mutta uskon että oisin jaksanut.



Vaan aina ei käy kuin haaveillaan - tyttö (03/05) on pian 11 kk vanha eikä vielä ole tullut plussaa. Menkat nimittäin antoivat odottaa itseään siihen asti kunnes tyttö oli 8,5 kk. Sen jälkeen ovat tulleet epäsäännöllisesti.



Sellaisen olen kyllä ollut huomaavinani, että niillä, jotka ovat ihan peräperää (reilun vuoden sisään) kaksi lasta saaneet, toinen raskaus saattaa olla vähän " kremppaisempi" . Ainakin muutamalla tutulla äidillä on supisteluja ollut melkoisen aikaisin. Ehkä voi osa johtua siitäkin, että tunnistaa supparit paremmin, tiedä häntä.



Coe kp 25/36-38

Yritys oli aloitettu esikoisen ollessa vajaa 3kk.

Raskaus ja synnytys meni mielestäni rutiinilla, vanhasta tottumuksesta heti edellisen perään. Kaikki on yksilöllistä, kuten tämäkin asia.



Pientä ikäeroa en ole päivääkään katunut. Sen kai halusitkin kuulla... :-)



Onnea yritykseen!

ja kuopuksen yrittämisen aloitimme keskimmäisen ollessa vielä vauva, vasta 2 kk ikäinen :)

Olisimme niin kovasti halunneet pienellä ikäerolla toisen pikkuisen (esikoinen oli jo 12 v keskimmäisen syntyessä), mutta tärppiä pitikin odottaa 8 kk, ja ikäeroa tulikin 1 v 7 kk.

Hyvä ikäero mielestäni, en voi valittaa :)

Nyt kuopus täyttää ensi viikolla 2 v, ja muutama kuukausi on takana neljännen yrittämistä, joten ikäeroa tulossa miltei 3 v kuopukseen, riippuen tietty milloin tärppää ;O



Sukulaiset ja tuttavat päivittelivät kauhuissaan kun ilmotimme, että uusi vauva tulossa, mutta suotta, hyvin ollaan pärjätty :)

Ilmeisen hyvin, sillä neljättä toivotaan.



Pojista on kivasti seuraa toinen toisistaan, vaikka kylläpä nahistelevatkin, mutta niin paljon heistä on iloa toisilleen, että ei kyllä kaduta laisinkaan.

Uskon ja toivon, että tuntevat olevansa toinen toisilleen rakkaita, siihen malliin halivat ja pusuttelevat toisiansa välillä :)



Tärppionnea!

täältä! Eli meillä lasten ikäero 1 v ja 1 kk. Nyt ovat 2,5 ja 1,5 ja todella läheiset. Toinen raskaus oli yhtä helppo ja täysin krempaton eli siis minulle pikaisesta uudelleen raskautumisesta ei ollut haittaa. Mielestäni pikkukakkosen vauva-aika oli helppo, koska imetys sujui vaikka samaan aikaan, kun lapioin ruokaa esikoisen suuhun :). Molemmat ovat olleet kohtalaisia nukkujia ja vaikka meillä usein jompi kumpi ainakin kerran jostain syystä yöllä kitisee tms., niin eivät kyllä herää toistensa itkuihin sitten millään. Kaksi on aina enemmän kuin yksi :) mutta meillä sujui hyvin. Tiettyihin juttuihin sai kehitellä erilaisia systeemejä (kuten kumpi puetaan ensin jne., jotta vältytään katastrofilta) mutta eipä se varmaan sen kummempaa ole kuin vähän isommalla ikäerollakaan!



Basilika - pikkukolmoskuumeessa

Meillä käytiin eilen miehen kanssa pitkä keskustelu asiasta, ja hän ilmoitti ettei hänellä ainakaan pää leviä kahdenkaan kanssa :) Siis toisin sanoen päädyttiin siihen että pikkukakkonen saa tulla jos on tullakseen. :)))

En kuvittele sen olevan helppoa, mutta eiköhän siitä selvitä, samalla tavalla epäiltiin jo tätä yhden kanssa jaksamista. Vaikka oli koliikit ja kaikki, jo nyt haaveillaan toista.

Päädyttiin kuitenkin siihen ettei kakkosta yrittämällä yritetä niinkuin esikoista kalenterin ja tikkujen kanssa. Meni vähän suorittamiseksi ja kun ei heti tärpännyt, masennuin. Siihen ei ole nyt varaa, että jaksan hoitaa tämän suloisen, sylissä haisevan kiukkupussin :) Vaipan vaihtoon siis käy meidän tie, pikkukakkosen pikkupyllystä haaveillen :)