Lennot ostettu, koulu ei myönnäkkään lomaa

 myönnäkään (yhdellä k:lla kirjoitetaan). 

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 12:46"]

Juu, kaikki tekemään vain kuten itse tahtovat. Kaikki luokan kolmekymnentä oppilasta. Opehan voi vaikka tehdä ne läksyt vapaa-ajallaan. Voi helvetti latipäät teidän kanssanne!

[/quote]

Kulta pieni, ajat ja oppimismenetelmät muuttuvat kuten työntekokin. Kieliä ja historiaa oppii ihan oikeasti paikan päällä paremmin kun täpötäydessä luokassa jossa opettajan aika menee kaiken maailman räkänokkien kurissapitoon.

[/quote]

Kulta pieni, olet idioitti. Ota se penskasi pois koulusta ja opeta itse. Taitaa olla pahin räkänokka sun penskas, kun mamma on tuollainen wt-ämmä.

[/quote]

Voi kulta pieni, raivoamisen sijaan voisit kommentoida tuota kirjoitukseni pointtia: sitä että oppimismenetelmät muuttuvat ja sitä että paikan päällä todellakin voi oppia paremmin. Osoitapa nyt väitteeni vääräksi henkilöjohtaisuuksiin menemättä... vai tuliko liian paha rasti? Osaavatko ja uskaltavatko sinun alakouluikäisesi tilata ruuat lentokoneessa ja ravintolassa tyystin ilman aikuisen apua?

[/quote]

Ai jestas. Eiköhän suuri osa lapsista tuosta suoriudu, vaikka olisivat matkustaneet ainoastaan koulun loma-aikojen puitteissa. Pidätkö tätä ihan oikeasti jonkinlaisena meriittinä ja näyttönä siitä, että nyt on opittu kulttuuria ja kieliä ihan eritavalla kuin koulussa koskaan pystyisi oppimaan.

Lomailemalla ulkomailla erityisesti koulun loma-aikojen ulkopuolella lapsesi on siis oppinut tilaamaan ruokaa englanniksi, kyllähän tämä ilman muuta suomalaisen peruskoulun opetuksen selättää.

[/quote]

Montakohan reissua tuon oppimiseen on tarvinnut tehdä? Vähän kyllä hymyilyttää, kun ensin kehutaan kuinka oppii vaikka mitä ja sitten onkin opittu tilaamaan ruokaa. Kyllä, kouluajalla tehdyt reissut todella kannattaa :)

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:05"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:59"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:32"]Kaksi viikkoa alakoululaiselta on paljon kesken lukukauden! Siinä iässä juuri opitaan tärkeimpiä perustaitoja ja läksyjä ainakin omalla lapsella on runsaasti alakoulussa. Tietenkin jos koulussa on lepsu opetus ja lepsu opettaja voi selvitä helpommalla. Arvaanpa vaan, että kukaan ei valvo lapsen läksyjen tekoa reissussa. Sitten kun pitäisi osata kokeessa, ei hyvä heilu. Vastuintuntoiset vanhemmat matkailisivat syyslomaviikon ja sitä ympäröivän viikon kuluessa. Minimoisi haitat.

[/quote]

Arvaa vaan, mutta ap on tässä ketjussa kertonut että on aiemmin saanut kiitosta kun lapsen opetus oli loman aikana hoidettu niin hyvin ja lapsi pysyi mukana opiskelutahdissa. Kertoi myös hyvät suunnitelmat jotka heillä on tällekin kerralle, mm. Vähintään 4h/pv opiskelua ja apuna ap:n opettaja-äiti.

Niin menikö arvaus nyt ihan oikein?

[/quote]Joka tapauksessa, idioottimainen temppu ja nyt kerjää täällä sääliä. Aivan älytöntä toimintaa. Rehtori on suoraselkäinen, menohan äityisi aivan villiksi jos satojen oppilaiden koulussa kuka tahansa on viikkotolkulla pois. Niele älyttömyytesi seuraukset ap, äläkä vikise!!!!!!

[/quote]

Olet tosi empatiakykyinen ihminen, oikein lämpö huokuu tänne ruudun läpi. Tyyppi näkee isovanhempiaan kerran kahdessa vuodessa (ja kun reissu väkisin osuu tuollaiseen ajankohtaan niin hoitaa opiskelun erinomaisesti) mutta ei, kun minäminäminä en saa reissata yhyyNYYH niin ei kukaan muukaan. Ehkä sukuloiminen on kuitenkin hyvä syy tuollaisissa olosuhteissa, eikä liity mitenkään niihin muihin, jotka lomailee huvikseen vähän väliä. Vai kuinka?

Tuntuu että tuo matkustelu on jo ihan pakkomielteistä.

Omia hiihtolomiani en enää hyvin muista, on senverran aikaa, mutta missään en kyllä matkustellut. Se oli lomaa koulusta ja olin kavereiden kanssa ja hiihdeltiin. 

Itse oyyaisin lapset ja seliyyäisin opettajille, että ovat olleet pahasti kipeinä.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:15"]

Itse oyyaisin lapset ja seliyyäisin opettajille, että ovat olleet pahasti kipeinä.

[/quote]

Siis ottaisin lapset ja selittäisin.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 10:06"]

Loman pituus olisi kaksi viikkoa. Aikaisemmin tämä siis aina onnistunut. Rehtori siis hylkäsi loma-anomuksen juuri sillä syyllä, että jäisi liikaa jälkeen. Unohdin mainita, että lapsi käy erityiskoulua. Kuitenkin reissussa olisimme valmiita opiskelemaan monta tuntia päivässä ja käymään samoja asioita, joita tunneillakin käytäisiin. Harmittaa nii valtavasti, kun en yhtään ajatellutkaan ettei loma tällä kertaa onnistuisi. Käymme noin 2 vuoden välein matkalla ja lapsi odotti niin kovasti tätä matkaa! Ehkä ei auta kun jättää vaan matka väliin. Opettajalle olisi kuulemma liikaa vaivaa kertoa mitä asioita käyvät läpi matkan aikana.

Anomusta tehdessäni unohdin mainita, että lennot on jo ostettu. Voikohan anomusta yrittää tehdä uudestaan ja kertoa, että lennot on jo maksettu eikä niitä saa siirrettyä.
- Ap

[/quote]

Kaksi viikkoa on todella pitkä aika, varsinkin erityisoppilaalle. Tiet tyhmästi kun varasit matkan kysymättä koulusta. Lapsesi parasta he vain ajattelevat. 

Itseäni opettajana kyrsii, kun osa vanhemmista on jatkuvasti anomassa omia lomia. Sitten täytyy oppilaille antaa läksyt etukäteen (ja tunneilla tilanne elää aina, ei välttämättä käydä juuri näitä asioita ja noita tule läksyksi). Jälkeenpäin lapsi nillittää, kun onkin tehnyt eri tehtävät - ja valitettavasti kaikki eivät ole edes niitä tehneet. Omia lomia pidetään nykyisin jonakin saavutettuna etuoikeutena, joka tulee kuin Manulle illallinen. On vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. 

Ap, jos ajattelet lapsesi etua (kuten koulu tässä selvästi tekee, ja on päätöksensä perustellut - lapsesi jäisi oppimisessa jälkeen), niin jätät menemättä ja viisastut vanhingosta. Jos taas haluat matkalle, sen kun menet, mutta siitä tulee luvaton poissaolo. Voi olla lapselle jälki-istunto yms. muita seuraamuksia, ja varmasti keskustelua koulun kanssa, mahdollisesti ls-ilmoitus. Tukariin ei ole lapsella oikeutta. Et voi tuosta vaan olla kahta viikkoa pois koulusta. Rehtori tai opettaja (lyhyemmissä, alle viikon lomissa) ei ole mikään automaattinen kumileimasin, joka aina myöntää loman. 

Jos lapsesi on "aina" päässyt kahden vuoden välein lomalle loma-aikojen ulkopuolella, ei tätä ole ala-astelaiselle voinut kovin montaa kertaa tapahtua, ja joka vuosi asiat vaikeutuvat. Myös lapsesi oppiminen elää, ja vaikeudet voivat lisääntyä. Oliko hän erikoiskoulussa jo kun edellinen loma myönnettiin? Millä luokalla nyt?

t. ope

[/quote]

Voi haloo. Ala-aste on niin yksinkertaista, että idioottien lukee ne asiat itse kirjasta. Minäkin luin kolmen viikon rästit ekaluokkalaisena kun olimme Afrikassa, sama eskarissa. Ei se opetus nyt mitään ihmeellistä ole. Matematiikkakin on opiskeltavissa ihan itsenäisesti (laskin yleensä koko kirjan parilla kerralla ja sain lisätehtäviä etten tylsistyisi). Jos 80%ajasta menee odotellessa niin ihan kevyesti voi viettää lomaa pari viikkoa. 

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:01"]

Musta koulut vois kieltää ton lomailun koulun loma-aikojen ulkopuolella. On väärin muita oppilaita kohtaan, että jotkut on ensin kaks viikkoo lomalla ja sen jälkeen jo viikon syyslomalla, kun muilla se se syysloma on. Saattaa olla siten kolmekin viikkoo putkeen lomalla. Mutta nää vanhemmat antaakiin sellasen kuvan lapsilleen, että me ollaan maailman napa, eikä mistään säännöistä tarvii välittää. Jos lomia ei saa sattumaan vanhempien kanssa yhteen, niin sitten ollaan kotona, ja käydään vaikka viikonloppuna jossain lyhyellä reissulla. Tai ottaa vaikka vaan pari päivää viikonlopun lisäks, niin johan se riittää. Nää nykypennut on niin lellittyjä, ettei niille voi sanoa ei!!

[/quote]

No kieltäkää.

Lähdemme silti reissuun. Suomessa ei katsokaan ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuus.

[/quote]

Mutta edelleen, jos lapsensa laittaa kouluun niin silloin on hyväksynyt koulun säännöt. Jos ne säännöt ei kiinnosta niin sitten lapsi kotiopetukseen. Lapsi ei voi olla sekä kouluopetuksessa että kotiopetuksessa. Ap:n lapsi on koulussa, joten mennään koulun säännöillä. Koittakaa nyt ymmärtää tämä. Jos haluatte omat säännöt niin ottakaa lapsi kotiopetukseen. Muutoin menette koulun säännöillä. Eli kärjistettynä, kun on ilmoittanut lapsensa kouluun niin sillä lapsella on silloin koulupakko.

No lomalle vaan... Mitäs tuommoisia mietit. Mä ainakin menisin, jos kerran vaan kerran kahteen vuoteen näkisin vanhempani. Se olisi koululle lähinnä ilmoitusluontoinen asia, että me mennään ja hei hei. Jos ope ei vaivaudu kertomaan, mitä kaikkea poissaolon aikana opetetaan, niin sitten ei. Pänttäätte sitten muksun kanssa loman jälkeen enemmän ja monet viikonloput teette extra tehtäviä jne. Ei se nyt niin paljon jälkeen jää muista. Voihan tuollaisen kaksi viikkoa helposti olla vaikka kipeänä...

No mutta, suomalaisethan pitävät itseään muita älykkäämpinä (ja vaatimattomampina). Joskus olisi hyvä avata silmät. Esimerkiksi ap. Kauhean paljon Suomessa puhellaan siitä kuinka muualla maailmassa ihmiset ovat niin laiskoja ja Suomessa niin aikaansaavia. Tämä ketju osoittaa asian aivan päinvastaiseksi. Suomalaiset lintsaavat ja ottavat omia lomia ilman huolenhäivää. Sehän  on siis jo normaali kansalle ominainen piirre. Meidän maassa jos oppilas on koulusta ilman lupaa niin joutuu pahimmassa tapauksessa erotetuksi. Seuraava koulu joka suostuu ottamaan sellaisen onkin sitten huonompi koulu jonne kukaan ei halua vapaaehtoisesti. Ja kyllä. Koulu on täällä ilmainen ja lapsilla oppivelvollisuus. Lintsaava lapsi haetaan poliisin voimin kotoa kouluun ja vanhemmille tulee sanktioita. Vanhemmat ovat vastuussa alaikäisistä. Tästä maasta löytyykin paljon menestyjiä, maailmanlaajuisesti ja muutenkin asiat ovat aivan eri tasolla kuin Suomessa. Tilastot ovat tilastoja, todellisuus jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:55"]

Koulu ei välttämättä olekaan vakavaa, mutta vanhempien suhtautuminen lapsuuteen ja lapsen kasvatukseen on. Koulu on osa tätä, ja vieläpä merkittävä sellainen, kasvatusmielessa.  Jos haluaa elää elämää, jossa lähdetään lomalle piittaamatta lapsen elämästä, velvollisuuksista, sitoutumista tarvitsevista asioista noin yleensä, niin helpompaa olisi jättää ne lapset tekemättä.

Lukiossa tulee aivan varmasti ongelmia, jos koulunkäyntiin on opittu jo sellainen asenne, että ei tää niin tärkeää oo, voin olla pois jos haluan ja ei mun tartte.

Minua ei tässä asiassa niinkään kiinnosta opettajien ylimääräinen työ (vaikka sitäkin kyllä symppaan), vaan malli, joka lapselle annetaan.

T. 157, varhaiskasvatuksen ammattilainen ja kahden lapsen äiti

[/quote]

sinä no 157, rinnastit tuolla ylempänä tämän keskustelun myös parisuhteeseen sitoutumiseen ym asioihin. Nyt on kuitenkin niin, että aikuisessakin elämässä tärkeät asiat ovat joskus ristiriidassa keskenään: äideillä tärkeä työ vs. pienen lapsen hoitaminen itse kotona, miehellä ura ja pitkät päivät vs. vaimo, joka kaipaa yhteistä aikaa. Sitten voi olla apua tarvitsevat iäkkäät vanhemmat vs. oma sitoutumista vaativa harrastus, voi olla syöpäsairas lapsi vs. perheen muut lapset, jotka myös tarvitsisivat huomiota jne... 

elämä ei ole niin mustavalkoinen, kuin sinun "jalo" ajatuksesi. 2 viikkoa koulussa ei mielestäni jalosta lapsen luonnetta sen enempää kuin 2 viikkoa omien isovanhempien luona. Eikä se ole mikään viesti siitä, etteikö koulu olisi kuitenkin tärkeä ja hyvä paikka lapselle. Jos vietän sairaan lapseni vierellä sairaalassa aikaa, se ei ole mikään viesti, ettenkö rakastaisi myös tervettä lastani, joka joutuu sillä välin viettämään aikaansa ilman äitiä. Jos otan työstä ylimääräistä vapaata 2 vkoa kuherruskuukautta varten, se ei tarkoita ettenkö arvostaisi työtäni, mutta arvostan myös parisuhdettani ja sitoutumistani siihen... haloo.  

ps. Lapseni ope oli viime vuonna paljon poissa, oli sijaisia usein. Ei minua kiinnosta miksi, enkä voisi kuvitellakaan olevani jotenkin närkästynyt. Opettajuus on hänelle työ ja sen lisäksi elämässä on paljon muuta tärkeää. Samalla tavalla minusta olisi outoa, jos opettaja närkästyisi lapsen poissa-olosta, oli lapsi sitten kipeänä tai tärkeällä mummola-reissulla.  

Tottakai lapselle on merkityksellistä viettää aikaa isovanhempien kanssa, mutta olisi kyllä kiva kuulla se syy, miksi tätä yhteistä aikaa ei mitenkään voi järjestää suomalaisen koululaiskesäloman tai muun loman yhteyteen.

Suomessa sentään on erikoispitkät kesälomat lapsilla. Jos isovanhemmilla ei ole kahden ja puolen kuukauden sisällä todellakaan mitään mahdollisuutta järjestää 2 vkoa lapsenlapselleen, ihmettelen.

Suurin osa täällä kuitenkin on ollut ainoastaan kannalla "senkus matkustatte, mitä sille koulu voi" ja itseäni hätkähdyttää, että tätä mieltä ovat opettajatkin. Ymmärrän, että nykyisessä ilmapiirissä ei opettajan työ mitään herkkua ole, mutta jonkunlaista vastuuta toivoisi lasten koulutuksesta ottavan edes koulutustyön ammattilaisten.

Kyse ei ole edes siitä, kuinka monta matikantuntia lapsi menettää, vaan asenteesta, joko hänelle opetetaan: "ei toi sun koulutus niin tärkeää ole, maailmassa on kuule monta tärkeämpää asiaa kuin suhtautua vakavasti koulutukseen tai velvollisuuksiin".

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:55"]

Koulu ei välttämättä olekaan vakavaa, mutta vanhempien suhtautuminen lapsuuteen ja lapsen kasvatukseen on. Koulu on osa tätä, ja vieläpä merkittävä sellainen, kasvatusmielessa.  Jos haluaa elää elämää, jossa lähdetään lomalle piittaamatta lapsen elämästä, velvollisuuksista, sitoutumista tarvitsevista asioista noin yleensä, niin helpompaa olisi jättää ne lapset tekemättä.

Lukiossa tulee aivan varmasti ongelmia, jos koulunkäyntiin on opittu jo sellainen asenne, että ei tää niin tärkeää oo, voin olla pois jos haluan ja ei mun tartte.

Minua ei tässä asiassa niinkään kiinnosta opettajien ylimääräinen työ (vaikka sitäkin kyllä symppaan), vaan malli, joka lapselle annetaan.

T. 157, varhaiskasvatuksen ammattilainen ja kahden lapsen äiti

[/quote]

sinä no 157, rinnastit tuolla ylempänä tämän keskustelun myös parisuhteeseen sitoutumiseen ym asioihin. Nyt on kuitenkin niin, että aikuisessakin elämässä tärkeät asiat ovat joskus ristiriidassa keskenään: äideillä tärkeä työ vs. pienen lapsen hoitaminen itse kotona, miehellä ura ja pitkät päivät vs. vaimo, joka kaipaa yhteistä aikaa. Sitten voi olla apua tarvitsevat iäkkäät vanhemmat vs. oma sitoutumista vaativa harrastus, voi olla syöpäsairas lapsi vs. perheen muut lapset, jotka myös tarvitsisivat huomiota jne... 

elämä ei ole niin mustavalkoinen, kuin sinun "jalo" ajatuksesi. 2 viikkoa koulussa ei mielestäni jalosta lapsen luonnetta sen enempää kuin 2 viikkoa omien isovanhempien luona. Eikä se ole mikään viesti siitä, etteikö koulu olisi kuitenkin tärkeä ja hyvä paikka lapselle. Jos vietän sairaan lapseni vierellä sairaalassa aikaa, se ei ole mikään viesti, ettenkö rakastaisi myös tervettä lastani, joka joutuu sillä välin viettämään aikaansa ilman äitiä. Jos otan työstä ylimääräistä vapaata 2 vkoa kuherruskuukautta varten, se ei tarkoita ettenkö arvostaisi työtäni, mutta arvostan myös parisuhdettani ja sitoutumistani siihen... haloo.  

ps. Lapseni ope oli viime vuonna paljon poissa, oli sijaisia usein. Ei minua kiinnosta miksi, enkä voisi kuvitellakaan olevani jotenkin närkästynyt. Opettajuus on hänelle työ ja sen lisäksi elämässä on paljon muuta tärkeää. Samalla tavalla minusta olisi outoa, jos opettaja närkästyisi lapsen poissa-olosta, oli lapsi sitten kipeänä tai tärkeällä mummola-reissulla.  

[/quote]

Juuri näin, aikuiset joutuvat pallottelemaan eri asioiden tärkeysjärjestyksillä, ja kaksinkertaisesti silloin, kun on lapsia. Ja jos lapsia on tehty, kannattaisi miettiä, kuka joustaa: isovanhemmat omista menoistaan, ja tapaavat lasta koulun lomien aikana vaiko lapsi, joka - vastoin opettajiensa kehoitusta - jättäytyy koulusta pois.

Vanhempien työt ja harrastukset tietysti ovat tärkeitä, mutta eivät ne saisi olla tärkeämpiä kuin lapsen koulunkäynti, edes asenteen tasolla. Lapsi rakentaa identiteettiään ja tulevaa ongelmanratkaisukykyään nimenomaan lapsuudessa ja tulee peilaamaan sitä siihen, mitä hänen ympäristönsä pitää tärkeänä.

Sairaus on aina poikkeustila, jota ei kenellekään toivo,  ja näin ollen siihen pätee aivan eri lainalaisuudet kuin muuhun päätöksen tekoon. Joten kyllä sillä vaan on väliä, onko lapsi poissa koulusta siksi, että hän tai joku lähiomainen on sairas, vaiko siitä syystä, että porukoille  hei sopii loma-aika tähän nytten.

Motiiveilla on väliä, etenkin lastenkasvatuksessa.

Ota yhteyttä opettajaan ja rehtoriin ja sovi tapaaminen pikaisesti. On tärkeä mennä keskustelemaan asiasta kasvokkain. Voit perustella omaa kantaasi ja kuulla heidän mielipiteensä. Eiköhön se loma hoidu! Koulu on saattanut periaatteesta kiristää lomalupia, koska niin monet pitävät lomia koulujen loma-aikojen ulkopuolella, jolloin matkat ovat edullisempia. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:55"]

Koulu ei välttämättä olekaan vakavaa, mutta vanhempien suhtautuminen lapsuuteen ja lapsen kasvatukseen on. Koulu on osa tätä, ja vieläpä merkittävä sellainen, kasvatusmielessa.  Jos haluaa elää elämää, jossa lähdetään lomalle piittaamatta lapsen elämästä, velvollisuuksista, sitoutumista tarvitsevista asioista noin yleensä, niin helpompaa olisi jättää ne lapset tekemättä.

Lukiossa tulee aivan varmasti ongelmia, jos koulunkäyntiin on opittu jo sellainen asenne, että ei tää niin tärkeää oo, voin olla pois jos haluan ja ei mun tartte.

Minua ei tässä asiassa niinkään kiinnosta opettajien ylimääräinen työ (vaikka sitäkin kyllä symppaan), vaan malli, joka lapselle annetaan.

T. 157, varhaiskasvatuksen ammattilainen ja kahden lapsen äiti

[/quote]

sinä no 157, rinnastit tuolla ylempänä tämän keskustelun myös parisuhteeseen sitoutumiseen ym asioihin. Nyt on kuitenkin niin, että aikuisessakin elämässä tärkeät asiat ovat joskus ristiriidassa keskenään: äideillä tärkeä työ vs. pienen lapsen hoitaminen itse kotona, miehellä ura ja pitkät päivät vs. vaimo, joka kaipaa yhteistä aikaa. Sitten voi olla apua tarvitsevat iäkkäät vanhemmat vs. oma sitoutumista vaativa harrastus, voi olla syöpäsairas lapsi vs. perheen muut lapset, jotka myös tarvitsisivat huomiota jne... 

elämä ei ole niin mustavalkoinen, kuin sinun "jalo" ajatuksesi. 2 viikkoa koulussa ei mielestäni jalosta lapsen luonnetta sen enempää kuin 2 viikkoa omien isovanhempien luona. Eikä se ole mikään viesti siitä, etteikö koulu olisi kuitenkin tärkeä ja hyvä paikka lapselle. Jos vietän sairaan lapseni vierellä sairaalassa aikaa, se ei ole mikään viesti, ettenkö rakastaisi myös tervettä lastani, joka joutuu sillä välin viettämään aikaansa ilman äitiä. Jos otan työstä ylimääräistä vapaata 2 vkoa kuherruskuukautta varten, se ei tarkoita ettenkö arvostaisi työtäni, mutta arvostan myös parisuhdettani ja sitoutumistani siihen... haloo.  

ps. Lapseni ope oli viime vuonna paljon poissa, oli sijaisia usein. Ei minua kiinnosta miksi, enkä voisi kuvitellakaan olevani jotenkin närkästynyt. Opettajuus on hänelle työ ja sen lisäksi elämässä on paljon muuta tärkeää. Samalla tavalla minusta olisi outoa, jos opettaja närkästyisi lapsen poissa-olosta, oli lapsi sitten kipeänä tai tärkeällä mummola-reissulla.  

[/quote]

Juuri näin, aikuiset joutuvat pallottelemaan eri asioiden tärkeysjärjestyksillä, ja kaksinkertaisesti silloin, kun on lapsia. Ja jos lapsia on tehty, kannattaisi miettiä, kuka joustaa: isovanhemmat omista menoistaan, ja tapaavat lasta koulun lomien aikana vaiko lapsi, joka - vastoin opettajiensa kehoitusta - jättäytyy koulusta pois.

Vanhempien työt ja harrastukset tietysti ovat tärkeitä, mutta eivät ne saisi olla tärkeämpiä kuin lapsen koulunkäynti, edes asenteen tasolla. Lapsi rakentaa identiteettiään ja tulevaa ongelmanratkaisukykyään nimenomaan lapsuudessa ja tulee peilaamaan sitä siihen, mitä hänen ympäristönsä pitää tärkeänä.

Sairaus on aina poikkeustila, jota ei kenellekään toivo,  ja näin ollen siihen pätee aivan eri lainalaisuudet kuin muuhun päätöksen tekoon. Joten kyllä sillä vaan on väliä, onko lapsi poissa koulusta siksi, että hän tai joku lähiomainen on sairas, vaiko siitä syystä, että porukoille  hei sopii loma-aika tähän nytten.

Motiiveilla on väliä, etenkin lastenkasvatuksessa.

[/quote]

motiiveista paras on halu olla lapsen kanssa! Aikuisen työ ei tietenkään ole tärkeämpää kuin lapsi, mutta aikuisen on pakko toki tienata rahaa lapsen ruokaan ym. Jos lomaa ei pysty järjestämään koulun loma-aikaan on erittäin asiallista lomailla lapsen kanssa sitten muuhun aikaan. 

Sairaus on siinä mielessä rinnasteinen, että usein itse asiassa liiallinen velvollisuudentunto sairastuttaa masennukseen, alkoholismiin, anoreksiaan, yksinäisyyteen yms... ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jolle läheisyys oman lauman kanssa on erittäin tärkeää, tietysti sen koulun lisäksi ;)

Mutta jokainen perhehän saa olla asioista eri mieltä, hyvä että keskustellaan

Musta tää on aika simppeli asia ja ap toteaa sen myös omassa viestissään. Koulu harkitsee itsenäisesti milloin lapselle voidaan myöntää lomaa. Tuon harkinnan ei pitäisi riippua mitenkään siitä, onko lennot jo varattu tms.

Tässä tapauksessa lapsi on ilmeisesti jo ollut aikaisemmin vastaavia "omia lomia" poissa ja voisin kuvitella, että koulun päätös perustuu kokemukseen noista lomista.

Voi lapsi rukkaa... :(

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:11"]

Musta tää on aika simppeli asia ja ap toteaa sen myös omassa viestissään. Koulu harkitsee itsenäisesti milloin lapselle voidaan myöntää lomaa. Tuon harkinnan ei pitäisi riippua mitenkään siitä, onko lennot jo varattu tms.

Tässä tapauksessa lapsi on ilmeisesti jo ollut aikaisemmin vastaavia "omia lomia" poissa ja voisin kuvitella, että koulun päätös perustuu kokemukseen noista lomista.

[/quote]

Meillä on ensi talvelle varattu 2 x 2 viikkoa lomareissuja.

Toki anomme lomaa ettei kenellekään tule paha mieli mutta luuletko että kielteinen päätös mitään vaikuttaisi?

mä komppaan ehdottomasti tota kun monet on todenneet, minkä lapsuudessa oppii sitä aikuisena noudattaa. ainakin omalla kohdallani näin on. noh, mä kyllä aloittanut peruskoulun jo -74 jolloin ne lomamatkat niin yleisiä olleetkaan. mutta ainakaan meillä ei tullut kysymykseenkään, että edes yhtä päivää olis vaikka laivareissua varten oltu koulusta pois. sairaana oltiin sairaana eikä juostu kylillä tai kavereilla, eikä kaverit tullu meille. siinä jäi kuulkaas turhat sairastelut pois. kunnioitettin koulua ja opettajaa, lintsaaminen ei tullut mieleenkään! koulu oli aina ensin, sitten muut huvit ja reissut. sitä nyt aikuisenakin osaa työelämässä noudattaa työaikoja ja turhat sairaslomat ei tule mieleenkään.

nyt mä olen itse lapselleni, joka aloitti koulun -2003 opettanut tämän saman periaatteen. kauhee Mutsi eikö! ei ole kuulkaa teini-iässäkään tarvinnut lintsaamis ilmoituksia pelätä, eikä edes myöhästymisiä. moneen kertaan kyllä keskusteltu, miks lomaillaan vaan silloin kun koulusta lomaa, kun kaikki muut lomailee silloin kun tykkää. tosin ainakin tässä koulussa, 400 oppilaan yhtenäiskoulu omat lomat oli niin yleisiä, että rehtori ilmoitti niiden olevan jo niin iso ongelma ettei omialomia enää kovin helpolla myönnetä. työelämässäkin poikani osaa nyt noudattaa työaikoja, eikä teeskentele sairaslomia, mitä nyt on opiskelun lomassa viikonloppuisin ja lomilla työssä ollut ja täsmällisyydellä ym. vuoksi ollut tykätty työntekijä.

joten en ymmärrä vanhempia jotka opettavat lapsilleen, ettei koulun sääntöjä todellakaan tarvitse kunnioittaa, vaan me voimme minä minä ihmisinä tehdä ihan niin kuin me haluamme. kyllä se ikävä kyllä heijastuu lapsen elämään aina. täällä monet sanoo, ettei saa lomia koulun loma-aikaa. kuinkahan monella täysin totta, uskon että suurimmalla osalla kysymys rahasta. matkat kalliimpia koulujen loma-aikoina. ottakaa vanhemmat järki käteen!

.

Rehtori toimi vastuullisesti ja varmasti harkinnan mukaan. Pulinat pois. Kuten edellä mainittu, juuri yli 2 kk kesäloma takana eikä tapaamista muka silloin järjestynyt. Outoa. Mikä isovanhempien ammatti on kun ei ole kesälomia?