2v. synttärit, onko ostettava jotain pientä myös 3,5v. isosiskolle?

3,5-vuotias on jo niin iso, että ymmärtää kyllä sen, että hänelläkin on synttärit ja hän saa silloin lahjoja.

Meillä ainakin toinen on auttanut lahjojen aukaisussa ja tällä tavoin osallistunut, samoin kakkua on leivottu yhdessä ym. Joskus on ollut pettymystä siitä, ettei toinen ole saanut mitään, mutta on kyllä ymmärtänyt, että hänen vuoro tulee. Meillä tosin on synttärit peräkkäisinä kuukausina, joten odotusaika ei ole niin pitkä.

sillä 3,5 v on jo tosi vanha ja ymmärtää kyllä todella hyvin, että nyt ei ole hänen syntymäpäivänsä.



En ole koskaan kannattanut tätä ajatusta, että jos toisella on synttärit, toisenkin pitää saada. Tämä nyky-yhteiskunta vaan jostain syystä haluaa opettaa, ettei ikinä ole pettymyksiä tai ikäviä kokemuksia, mutta kun niitä ON.



Eli siis, ei tule ostaa kuin synttärisankarille.

Jos on tavallinen kyläreissu, pitää ostaa molemmille, jos toiselle aikoo kumminkin ostaa.

Kiitos, mielipiteenne kuulostavat kieltämättä fiksuilta ja perustelluilta! Jotenkin sitä vain joutui hakuseen asian kanssa kun kuunteli ympäristöään ja mietti että hirviökö olen kun koitan näin " nihilistiksi" alkaa juhlapäivänä...

Hyvä kun täältä löytää tukea mielipiteilleen silloin kun hetkittäinen epävarmuus iskee... :/

Hei,



Lapsilla tulee tänä vuonna täyteen 3 ja 5 vuotta ja meinaan tällä kertaa ostaa kummallekin jokun pienen jutun toisen synttärinä. Sitten on kaikilla hyvä mieli. Tällainen käytäntä oli meillä kotona lapsena emmekä minä ja veljeni siitä pilalle menneet.



Meidän lapset on tosi auliita jakamaan ja ilahduttamaan. Jos syödään vaikka pullaa ja isi ei ole kotona, niin huolehtivat, että isillekin jätetään. Jos toiselle antaa kaksi purukumia ja sanoo, että kummallekin on yksi niin heti kiitävät viemään toiselle. Pienemmän kanssa oli itse asiassa oikein ongelmia pienempänä kun ei osannut vielä juurikaan puhua. Meinasin, että yksi purkka riittää ja lapsi huusi naama punaisena, että kaksi on saatava. Olen täysi luupää ja huudolla ei minua käännytetä mutta kerran sitten kuitenkin annoin kaksi purkkaa lapselle. Lapsi kipitti heti viemään toisen sisarukselle. Olin siinä sitten vähän noloa kasvattajaa...



Miettikää nyt aikuiset ihmiset itse rehellisesti omaa elämäänne. Pettymykset ja kärsimyksetkö ne teitä ovat jalostaneet? Vai ovatko ne kuitenkin positiiviset muistot, jotka kantavat läpi elämän. Kyllä ainakin meidän pikkuihmisillä niitä pettymyksiä generoitui varsinkin pahimmassa uhmaiässä ihan itsestään. Aijai sitä parkua kun voi oli väärällä puolella näkkileipää eikä äiti tehnyt mitään auttaakseen!



Jos jollekin onnelliselle on siunaantunut lapsi, joka ei ymmärrä itsestään pettyä tällaisissa jokapäiviäisissä näkkileipätilanteissa ja vastaavissa niin sitten ymmärrän, että niitä pettymyksiä on todella syytä oikein erikseen järjestää ja sisaruksen syntymäpäivä tarjoaa tähän oivallisen tilaisuuden. Ymmärrän myös, että jos lapsia on monta niin kaikkia ei voi lahjoa kyn yhdellä on juhlat. Meidän kahden lapsen perheessä kyllä lahjotaan.

Hei,



Lisään vielä selvyyden vuoksi, että meillä " juhlattoman" lapsen saama lahja on tosi pieni, alle 5 eur hintainen juttu. (Sanokaa nyt sitten, että 5 eur on liikaa edes varsinaisesta lahjasta....) Mummien, kummien ja muiden ei tietenkään odoteta lahjovan muita kuin juhlakalua. Näin meillä.

Ei ole tullut mieleenkään ostaa, se olisi ennenkaikkea väärin sitä kohtaan jonka juhlapäivä on. Hän saa olla sen oman päivänsä prinsessa ja tuntea että on hänen oma juhlansa ja tärkeä päivä. Eikä tässä ole kyse siitä että ehdoin tahdoin pyritään järjestämään lapselle pettymyksiä, vaan ihan itsestäänselvästä asiasta. Eikä meillä ole asiasta mitään kohtauksia edes tullut.

Perustelu: Tämän päivän lapsissa olen liian paljon nähnyt tapaa " kaikki mulle taässä ja nyt" , eli sana odota ja sen ymmärtäminen on hämärtynyt. Huippu on yksi tuttavani, lapsilla ikäeroa tuo 1,5 v. Kun synttärisankari saa esim. nuken, niin toisellekin ostetaan, että ei tule paha mieli... Nyt oma lapseni toivoi jotakin Lego-juttua, ja totesimme yhdessä, että se voisikin olla kiva synttärilahja. Synttäreihin on aikaa 1/2 vuotta, mutta hän odottaa lahjaa, ja tulee kyllä saamaankin sen silloin, mutta ei esim. nyt toisen synttäreillä.



Eri asia on jos syntyy vauva, silloin vien isosisaruksille omat pikkulahjat, esim. värityskirjan tms. tätä perustelen sillä, että vauva tahtoo saada kaiken huomion kun " tädit" tulevat taivastelemaan pikkuista.

Meillä on hehkutettu sen toisen lapsen kanssa antamisen iloa. Ollaan esim tehty yhdessä kortti synttärisankarille ja joskus on ostettu jokin pikkulahjakin ihan veljeltä veljelle annettavaksi. Minusta synttärien juju on juuri se että silloin juhlitaan vain sitä sankaria ja muut saavat iloita sankarin ilosta. Ei meillä ole velipoika koskaan nostanut meteliä siitä, että ei saanutkaan mitään vaan hyvin ovat osanneet iloita toisen puolesta.

Meillä tämä on kohta ajankohtainen aihe kun kuopus täyttää 1 v. Isosisko 2v 8kk tuntuu ymmärtävän oikein hyvin, että kohta on pikkusiskon synttärit; " minä voi sitte auttaa x:ää avaa lahja" . Saa nähdä miten sitten käytännössä onnistuu, mutta en aio opettaa lapsia siihen, että toisen juhlapäivänä toinenkin saa lahjan.

juttelu auttoi. Ennen kuopuksen juhlia tammikuussa juttelin keskimmäisen kanssa asiasta ja juhlat sujui hyvin kaikin puolin. Nyt sitten keskimmäinen kovasti odottaa jo omia juhliaan ja on jo etukäteen ylpeä omista synttäreistää. Mielestni oma juhlapäivä menettää hohtonsa jos kaikkina muinakin päivinä saa lahjoja. Esikoinen ei ole koskaan ollut millänsäkään veljiensä synttäreillä vaikka ei ole saanut lahjoja. Innokkaana on ollut kurkkumassa mitä veljien paketeista löytyy. Keskimmäiselle lahjatta jääminen oli isompi pala mutta siitäkin selvittiin.



Minä myös isosiskona olen ollut aikas katkera kun pikkusisko sai kaiken saman mitä minä sain omilla synnttäreilläni joten sitä samaa tunnetta en aio siirtää omille lapsilleni. Kyllä se pitää jo pienenä oppia että aina ei voi saada samma kuin muut.

sehän olsi vääryys juhlasankaria kohtaan. Meillä ei ole koskaan ollut mutinoita asiasta ja meillä on kuitenkin monta lasta ja vietetään sekä nimi että syntymäpäivät... Minusta olisi ihan kummaa ostaa kaikille jotain pientä siksi että on yhden synttärit...Juhlitaan kyllä porukalla, aina on kakkua, sankari saa toivoa lempiruokaansa ja myös saa sitä ym kivaa mutta lahja vain SANKARILLE!!

Jokaisella on vuorollaan merkkipäivä ja silloin saa lahjoja sitten.

Meillä ostetaan aina toiselle lapselle pieni lahja, voi olla pelkästään joku suklaapatukka tai joku pikkuauto tai sitten joku kalliimpikin lahja. Ja aina synttärisankari huolehtii saiko toinen mitään. Meillä myös vieraat tuovat pienen tuliaisen sisarukselle (suklaata tai karamellia).



Mielestäni hyvä juttu , eikä sillä mitenkään voi " pilata" lasta, kummin päin tekeekään =). Ja niin kuin huomaa tässä näitä vastauksia lukiessa, että ne jotka itse ovat kokeneet lapsena epämiellyttäväksi, että sisarkin saa lahjan omilla synttäreillä, eivät halua sitä pahaa oloa tehdä omalle lapselleen. Ja taas sitten ne jotka ovat kokeneet lapsena sen positiivisesti haluavat jatkaa sitä omilla lapsillaan. Niinhän se menee, omien kokemuksien myötä yleensä kasvatetaan omat lapset! Se on täysin ymmärrettävää, en itsekään ostaisi sisarukselle lahjaa jos olisin itse lapsena kokenut sen huonona asiana!



Itse olemme lapsuudessamme saaneet myös pienet paketit, eikä todellakaan mitään kateutta ole siitä syntynyt. Päinvastoin, aina ennen syntymäpäiviä meille tähdennettiin, ettei ole teidän synttärit, ette saa lahjaa jne. eli kyllä ne lahjat aina tulivat sitten iloisena yllärinä eikä niitä automaattisesti odotettu!! Meillä myös kuopus on täyttämässä parin viikon päästä vuosia ja isomman sisaruksen kanssa mietitään kuumeisesti lahjaa. Esikoinen on muutaman kerran kysynyt saako hänkin lahjan ja olen siihen sanonut että vasta omilla syntymäpäivillä(jotka ovat puolen vuoden päästä), nyt juhlitaan pikkuveljen syntymäpäiviä, eikä siitä sen kummemmin. Mutta ah sitä ihanaa synttäripäivää kun saa yllättää myös esikoisen pienellä lahjalla!!!! Meillä muutenkin ostetaan lahjoja tosi paljon, ihan vaan antamisen ilosta. Minulle riittää pelkästään se, että pääsen yksin ruokakauppaan ja päivä on ollut mukava niin ostan pienet lahjat kaikille, mukaanlukien miehelleni ja jos tuntuu ostan vaikka seuraavana päivänä uudet! Ja jos menen ystävien ja sukulaisten lapsien syntymäpäiville, ostan sisaruksille pienet tulijaiset!



Lapseni kyllä tietävät, ettei kaikkea voi saada, sen ne oppivat toista kautta,ei syntymäpäiviltä!

Tuli vielä mieleen sekin että 2 vuotias ei varmaan ole kovin omistushaluinen lahjoistaan, joten isosiskollekin riittää iloa uusista leluista. Meilläkin on kaksi taaperoa ja leluista kaikki muutta paitsi " rakkaimmat unilelut" ovat yhteisiä.

ensi viikolla meidän kuopus täyttää 2 v, ja meillä myös 3,5 v lapsukainen.

Emme aio isoveljelle ostaa lahjaa, emmekä oleta vieraiden tuovan hänelle lahjaa.

Kun olemme puhuneet pikkuveljen tulevista synttäreistä, olemme muistaneet mainita, että " nyt on xxx:n vuoro juhlia synttäreitä, ja yyy:n synttäreitä vietetään kesällä" .

Kovastihan tuo yritti, että hänellekkin ostettaisiin lahja, mutta... saa luvan opetella vuorotteluun, nyt on pikkuveljen vuoro ja kesällä on hänen vuoronsa.

Ja kaikki lelut heillä on yhteisiä, joten pääsevät kuitenkin samoilla leluilla leikkimään :)



Muistan itse omasta lapsuudestani, että kun isosiskollani (joka itseäni 3,5 v vanhempi) oli synttärit, tuntui " tylsältä" kun hän sai lahjoja, ja itse en, mutta sitähän se on, odottamista ja oppimista.

Meillä vielä oli pitkä aika synttäreiden välillä, siskoni juhli talvella ja itse kesällä (kuten näillä meidänkin lapsillamme).

ostaisin lahjan sisarukselle. Ainakin alle kouluikäiselle on kova pala, kun toinen vaan saa lahjan.

ei omille,eikä vieraille.

Alusta asti selitetty lapsille että vain synttärisankari saa lahjan,eikä koskaan ole tullut minkäänlaista riitaa tai pahaa mieltä kummallekkaan!

Kyllä 3vuotias on jo niin " iso" että ymmärtää asian.

(ainakin meillä)

Ja synttäreillä yleensä kaikenmaailman herkkuja pöydässä ja kavereita kylässä ja lapsilla niin hauskaa ettei toinen edes ajattele että missäs mun lahja!!??

meillä 3v tyttö juhli synttäreitään tammikuussa, sai silloin lahjoja, nyt huhtikuussa on pikkuveljen 1v synttärit, ja kun olen tytölle selostanut, että silloin pikkuveli saa lahjoja, ettei hän saa...siihen hän vaan tokaissut, mutta sitten on minun synttärit...on vielä nähtävästi vaikeaa ymmärtää asiaa, että omat juhlat on tältä vuodelta juhlittu...nyt on pikkuveljen vuoro. Emme ole ajatelleet ostaa tytölle mitää, koska on opeteltava ymmärtämään, että nyt on veljen vuoro, ja hänen vasta sitten ensi vuonna, voi olla että itku tulee huhtikuussa, mutta epäilen, että on kyllä veljen lahojen kimpussa, kun eihän veli tuossa 1v iässä paljoa itse vielä mitää availe

ja täytyykin muistaa valistaa sukua, että emme todellakaan toivo, että kun on toisen " päivä" , että toisellekin ostetaan jotain. Se on minusta todella väärin ja ruokkii vain tätä nykyajan " mulle-aina-kaikki-heti" oppimismetodia, jossa unohdetaan, että aikuisen tehtävänä on tuottaa lapselle pettymyksiä (toki muutakin) eikä pamperoida lapsia ihan höpöjutuilla, johon luen tämän, että jos on toisella synttärit, toisenkin pitää saada lahja (miksi ihmeessä ei saisi koea pettymyst ns. turvallisesti). Kun Suomessa on vielä tämä minun mielestäni ihana nimipäiväkulttuuri, on joka lapsella 2 päivää vuodessa + joulu (ja pääsiäisenäkin voi saada jotain kivaa), on niitä päiviä ihan tarpeeksi, jolloin saa jotain.

Mutta kerrompahan oman tarinan...



Mulla on pikkusysterin kanssa ikäeroa useampi vuosi ja systeri on aina ihaillut minua ja hänen on aina pitänyt saada mitä minä saan (osittain sen takia että minä sain ja hän ei ja osittain sen takia että hän haluaa olla kuin minä). Tuntui kuulkaas tylsältä tulla kerran synttäreitten jälkeen kauemana asuvan kaverin luota viikonloppureissulta kun heti ensimmäiseksi junasta astuessani systeri esittelee uutta rannekelloaan. Arvaatte varmaan mitä minä sain silloin muutama päivä aiemmin synttärilahjaksi... Vaikka ikää mulla oli JO (heh) 15v. niin kirpaisi se kun pikkusiskokin saa " lahjan" minun synttäreillä.



Arvatenkaan meillä ei osteta toiselle lapselle lahjaa toisen synttärinä jos perheemme tästä vielä kasvaa (nyt vain 1 lapsi). Liian hyvin on muistissa _vieläkin_ oma lapsuus vaikka ikää on jo kolmisenkymmentä :-)



-minskuliina