Hei te kaikki jotka ette ole saaneet mitään " pesämunaa" kotoa lähtiessänne!

oikeastaan vaan siksi kun yleinen luulo on, että kaikki vanhemmat avustavat lapsiaan. Meillä ei mitään apua tullut vaikka rahaa vanhemmilla oli, sitä oli sossunkin vaikea uskoa mutta lopulta uskoi. Opintotuetkin on laskettu siten, että vanhemmathan auttaa jos ei pärjää.



Omia lapsiani aion auttaa kun ovat isompia, edes jotenkin.

Mutta auttoi, missä suinkin voi. Ja on auttanut edelleen.

Mukaani sain monenlaista uutta omassa kodissa tarvittavaa, pyyhkeitä, astioita jne, joita äiti oli " salaa" ostellut.



Kun elelin opintotuella, kävin kotona syömässä jne. Asuntolainaa varten äiti antoi pienen, mutta sitäkin merkityksellisemmän rahasumman, jota oli säästänyt pitkään mm. lomarahoista. Olen maksanut sen takaisin vastaväitteistä huolimatta, koska tiedän, miten suuri raha se oli äidille.



Veljeäni äiti on autellut samalla tavalla.

en ole katkera. Minusta on hyvä, että osaa alusta asti ettei raha kasva puussa ja että omillaan on pärjättävä.



Mulla on hyvät ja lämpimät välit vanhempiinkin

Mieheni on ulkomaalainen, (kotoisin länsieurooppalaisesta vanhasta sivistysmaasta, ei siis ole esim. afrikkalainen tai arabi, tarkennuksena) jossa ei tunneta laisinkaan opintotukijärjestelmää. Siellä opiskelut perustuvat siihen, että vanhemmat tukevat eli kustantavat kaiken. Eikä ole todellakaan kadehdittava tilanne! Hän pitää aivan uskomattomana sitä, että Suomessa MAKSETAAN OPISKELEMISESTA. Ei sillä toki leveästi elä (miksi pitäisikään?), mutta tulee toimeen päivästä toiseen.



Mieheni opinnot yksityiskouluissa ja yksityisessä yliopistossa maksoivat n. 60.000 EUR, jonka vanhemmat (normaaliin keskiluokkaan kuuluvat, eivät mitään erityisen varakkaita) kustansivat. Hänen kotikaupunkinsa on suurkaupunki jossa vuokrataso on sitä luokkaa, että opiskelija ei voi haaveillakaan asuvansa omillaan. Me Suomessa irvailemme sille, että näissä maissa muutetaan kotoa vasta 25-30-vuotiaina, mutta käytännössä olisimme itse aivan samassa tilanteessa jos asuisimme siellä - jos meillä ylipäänsä olisi sitä onnea, että vanhemmat pysytyisivät korkeakouluopinnot kustantamaan.



Ehkä tämä kirjoitus meni vähän sivu aiheesta, mutta kun kuulee näitä valitusvirsiä kuinka opiskelijoita tukevat huonosti milloin valtio, milloin vanhemmat, pistää välillä kiukuttamaan...

pääsääntöisesti sanoisin, että olen vastannut omista menoistani siitä asti, kun olin ekaa kertaa kesätöissä, eli noin 14-vuotiaasta. Toki ruoka tuli pöytään kotona asuessa, sieltä muutin pois 19-vuotiaana lukion päätteeksi.



-maksaa vuokran/takuuvuokran tms. NEVER EVER, ENKÄ PYYTÄISIKÄÄN

-lahjoittaa huonekaluja EI, OTIN OMAN SÄNKYNI MUKAAN KOTOA LÄHTIESSÄNI, MUTTA OLIN ITSE OSTANUT SEN OMILLA PENNEILLÄ

-lahjoittaa kodin tekstiileitä (mattoja, liinavaatteita, verhoja, pyyheitä...) EI, JOLLEI JOULULAHJOJA LASKETA

-lahjoittaa keittiötavaroita (ruokailuvälineitä, kodinkoneita, kippoja, vispilöitä, kauhoja...) EI, JOLLEI JOULULAHJOJA LASKETA

-maksaa opiskelu/oppikirjoja EI

-maksaa ajokortti EI, ITSE MAKSOIN

-maksaa auto/osa autosta EI TODELLAKAAN

-ostaa ruokaa JOS OVAT PITKÄÄN KYLÄSSÄ, NIIN SILLOIN

-maksaa laskuja NO HEI, MITÄ OMILLAAN ASUMISTA SE OLISI?



Nyt kun on tuo poika, niin jonkun verran ostavat pikku-ukolle vaatteita. Hyvin vähän. Kaikki isommat hankinnat olen tehnyt kyllä ihan itse. Olen ollut yläaste- ja lukioaikoina paljon töissä, ja en oikein osaisi ottaa vastaankaan mitään lahjuksia. Omillaan on pärjättävä. Auton talvirenkaisiin olen kerran lainannut rahaa ja toisen kerran olen lainannut äidiltäni rahaa sairaalamaksuihin, kun tuli niin suuri potti maksettavaa, ettei kertakaikkiaan tilillä ollut niin paljon. Molemmat lainat olen maksanut pennilleen takaisin.

Niin se on vaan on että ihmisillä on kovin erilaiset lähtökohdat ja eväät ja jopa odotukset siitä mitä " pitäisi" vanhemmiltaan saada. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä ja jokainen sitten potkii eteenpäin sen mukaan.

54 sanoisin että älä rupea kääntämään tätä minua " vastaan" tai vetelemään omia varsin epäonnistuneita päätelmiäsi, se on loukkaavaa kun et tiedä kuitenkaan asioistani oikeastaan mitään. Silloin kun omaa kotia rupesimme miettimään niin olin tottakai innostunut asiasta mutta niinhän jokainen on vastaavassa tilanteessa. Tuolla Kotijne palstalla tuli pohdittua juttuja mutta sitä vartenhan se on enkä ollut/ole ainoa. Viinejä en muista miettineeni mutta enpä ihmettelisi jos olisinkin miettinyt, ne on niitä pieniä pisteitä i:n päälle kun mietitään kattausta, menuuta ja silmänruokapuolta. Ja toisaalta olen hyvin esteettinen luonne (näkyy myös siinä mitä värejä/kuoseja yms puen itseni tai lasteni päälle) ja kokonaisuudet/niiden harmonia on minulle tärkeitä, se on karjalaismummoni peruja kuten ruoanlaittotaitonikin;)

Surullista että koet tarpeelliseksi moisten asioiden vatvomisen ja hyökkäävän asenteen minua kohtaan mutta kukin tavallaan, tässäkin.

Mutta tämä minun osaltani tässä ketjussa, talvista päivänjatkoa!

Taidon hoitaa omia asioita. Eli 13-vuotiaasta asti, kun sain ensimmäisen pankkiautomaattikortin, hoidin itse kaikki omat menoni. Ostin vaatteet, meikit, maksoin parturit, elokuvissakäynnit, puhelinlaskut, tatuoinnin yms. Kaikki ITSE. Se jos mikä oli pesämuna! Jos pystyin hyvin perustelemaan, niin sain pyytäessä lisää rahaa. Opiskelun vanhemmat maksoivat, koska asuin silloin kotona, olin alaikäinen enkä saanut opintotukea. Eikä vanhemmat todellakaan mitään kroisoksia olleet silloinkaan.



Petivaatteita, verhoja, astioita yms. olin saanut joulu- ja synttärilahjoiksi vuosien varrella. Sitten kun muutin sain mukaani sängyn, kirjahyllyn, sohvan ja tuollaista. Parin vuoden päästä äiti kuoli ja isä muutti heidän asunnostaan pois, joten huonekaluja meni taas jakoon.

Oikeastaan ainoa huonekalu, jonka olen kokonaan itse maksanut uutena on keittiön pöytä ja tuolit. Telkkari ja videot ostin osamaksulla ja tietokoneen kaveri kasas mulle aikas edullisesti.



Paljon olen saanut mukaani, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että minut opetettiin huolehtimaan omista asioista, erityisesti raha-asioista.

Hääpäivää jonka suunnittelit ja juu myös kustansit ja toteutit täysin itse miehesi kanssa? Jos on ollut niin ihmettelen sitä ettei niinkin ainutlaatuista päivää elämässään saisi hehkuttaa jopa kaikkine yksityiskohtineen ja jos ei ole ollut niin, no, se selittääkin asian.

Minä nautin siitä suunnattomasti ja enpä pitäisi suurena ihmeenä vaikka työnikin puolesta moista tekisin, siis suunnittelua, kokonaisuuksien luomista, pienten yksityiskohtienkin hiomista missä saisin toteuttaa väri-ja tyylisilmääni:o).

Ja ne rahat sinne pankkitilille ilmestyivät KELAsta lapsilisän muodossa. Meidän perheessä lapsilisät menivät omille tileille (joista kyllä äippä ja ispi kävi ottamassa silloin tällöin, mutta eipä tuo todellakaan haittaa. Meidän parhaaksi ne rahat kuitenkin käytettiin).

Ja tietenkin kesätöistä, joita tein 13-vuotiaasta lähtien joka kesä.

Niin? ja sitten jos en olisi kommentoinut niin valittaisit siitäkin. Hassua, oli niin tai näin niin aina väärinpäin:D

Nojuu, se nyt tästä ketjusta, ihanaa kun ulkona sataa lunta ja pääsemme pulkkamäkeen joten..:))

varmaankin uusi-seelantilainen käsinmuokattu lampaantalja lämmikkeenä jne...



Olen viettänyt upean hääpäivän, jonka suunnittelin itse mieheni ja siskojeni ja ystävieni kanssa, mutta MULLA ei ole mitään tarvetta jauhaa aitojen pihlajanmarjakoristeiden tms. tärkeyttä jollain vauva-palstalla. Hyvien ystävieni kanssa hehkuteltiin kyllä monta viikkoa kivaa hääfiilistä ja tunnelmaa.



Joo, ja onko äitisi menehtynyt jo? Tästäkin olet puhunut viimeiset viisi vuotta ja kerännyt säälipisteitä. Oma äitini kuoli 1,5 v sitten puoli v sairastettuaan ja sai kivuttoman ja turvallisen lopun Terhokodin upeassa hoidossa. Sä urpo tiedustelit Terhokodista jo sata v sitten ja itkit synkeää kohtaloasi.



Anteeksi nyt vaan, mutta sä olet Pusis niin kertakaikkisen ärsyttävä hlö että harvemmin tulee " vastaan." Ja vuosien kirjoitusten perusteella en todellakaan ole ainoa, joka näin ajattelee.Sun on ihan turha valittaa kohtaloasi tällä palstalla: itse olet valinnut linjasi esiintyä typerällä nimimerkillä typerine juttuinesi. *huooooooh*

Eli tietenkin kielitaito on myös kiinostuksesta ja omista lahjoista kiini, osittain, mutta olen hyvin kiitollinen vanhemmille siitä että jaksoivat puhua minulle omaa äidinkieltään, niin että minulla oli mahdollisuus oppia molemmat kielet.

Eli jos vanhempani eivät olisi olleet niin viitseliäitä ja olisivat puhuneet vaan yhtä kieltä, en olisi saanut tätä kielitaitoa, sillä silloin minulla ei olisi ollut sitä samanlaista mahdollisuutta tähän.

Ja tietenkin kieliä voi aina myös opiskella sitten vahempanakin, mutta lapsena saatu kielitaito on jotain ihan eri luokkaa.

autokoulunkin olen maksanut aikoinaan itse. Meillä oli useampi lapsi, niin vanhemmilla ei todellakaan olisi ollut varaa maksaa kaikille esim. ajokorttia (mielestäni jos yhdelle maksaa joutuu sen tekemään muillekin).



Minua ei yhtään haittaa vaikka en ole maallista mammonaa saanutkaan. Sitä paitsi olen saanut niin paljon henkistä/psyykkistä matkaevästä. Olen saanut usein palautetta siitä kuinka arvostan kaikkia ihmisiä sellaisena kuin ne ovat, tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa, kenenkään kanssa ei sukset mene ristiin (inhoan kehua itseäni, mutta voin sen anonyyminä täällä tehdä). Kyllä mieluummin nämä ovat kuin sen maallisen mammonan.

Vierailija:

Mieheni on ulkomaalainen, (kotoisin länsieurooppalaisesta vanhasta sivistysmaasta, ei siis ole esim. afrikkalainen tai arabi, tarkennuksena) jossa ei tunneta laisinkaan opintotukijärjestelmää. Siellä opiskelut perustuvat siihen, että vanhemmat tukevat eli kustantavat kaiken. Eikä ole todellakaan kadehdittava tilanne! Hän pitää aivan uskomattomana sitä, että Suomessa MAKSETAAN OPISKELEMISESTA. Ei sillä toki leveästi elä (miksi pitäisikään?), mutta tulee toimeen päivästä toiseen.

.

Olen minäkin maksanut itse ulkomailla (Euroopassa) oman koulutukseni, myös asumiseni, muuttanut pois

kotoa ollessani alaikäinen.

" Omilleen joutuminen" tarkoittaa Suomessa monesti myös henkisesti omilleen joutumista. Ihminen kehittyy yhä paljon 16-21 vuoden välillä. 16 vuotias ei ole mielestäni henkisesti valmis kantamaan yksin vastuuta itsestään. Perheet eivät pidä yhtä samalla lailla kuin muualla. Tuet on loistavia olemassa, sitä en kiellä. Perhe vain on, tai sen tulisi olla, tärkeämpi. Lue vaikkapa ketju mummon antamasta bodysta, jossa lukee " mummon mussukka" . Äiti oli raivoissaan. Minusta se on valitettavaa.

Asenne-erot on huimat, eli " kyllä sitä pitää itse kustantaa opiskelunsa ja valtion maksaa tukea, turha tulla meille itkemään jos sotket asiasi" , verrattuna perheen tarjoamaan tukeen ilman valtion rahallista tukea. Olen myös sitä mieltä, että tämä kaikenlainen " valtion vastuulle sysääminen" vähentää perheiden tiivistä yhdessäoloa, lisää itsekeskeistä käyttäytymistä ja sairastuttaa lapsia henkisesti. Ihmiset ovat niin yksin täällä, vaikka heillä olisi mummot, tädit, sedät, serkut, jne vain puhelinsoiton päässä. Aina on pärjättävä omillaan.

Se, että Suomessa on asiat rahallisesti erittäin hyvin juuri nyt ei tarkoita sitä, että näin jatkuu aina, tai että asioita ei voisi yhä parantaa.

Näistä mainitsemistasi vanhempani maksoivat kotoa pois muutettuani lukion oppikirjat, lahjoittivat perusastioita kuten juuri vispilöitä yms. Huonekaluista sain ottaa mukaani ne, jotka olivat huoneessani kotona asuessani, eli mummiltani saatu kirjahylly ja sedältä saamani kirjoituspöytä, sekä toiselta mummilta saatu sänky. Astioistakin suuri osa oli isovanhemmiltani.

Verhot, pyyhkeet, liinavaatteet sain pääasiassa isovanhemmiltani.

Omilta vanhemmiltani en ole saanut mitään sähkövatkainta isompaa (sekin tuparilahja) pesämunaa omaan kotiin muuttaessani. + se että he maksoivat lukion kirjani. Ei takuuvuokria, ei perintöastioita, ei ajokorttia, ei rahatukkua. Enkä ole edes katkera. Olisi se toki hienoa, jos vanhempani olisivat niin rikkaita, että olisivat voineet ostaa minulle oman asunnon tai auton, mutta mielelläni ansaitsen ne ihan itsekin.

Minä olen ollut ylpeä siitä, etten ole saanut mitään rahallista tukea vanhemmiltani sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Ei heillä olisi ollut juuri varaakaan tukea, mutten ole sitä myöskään niin kipeästi tarvinnut. Olen aina löytänyt kesätyöpaikan ja osa-aikatöitä opintojeni ja elämäni rahoittamiseksi.

Vierailija:

-lahjoittaa huonekaluja

-lahjoittaa kodin tekstiileitä (mattoja, liinavaatteita, verhoja, pyyheitä...)

-lahjoittaa keittiötavaroita (ruokailuvälineitä, kodinkoneita, kippoja, vispilöitä, kauhoja...)

-maksaa opiskelu/oppikirjoja

-jne

-maksaa vuokran/takuuvuokran tms. EI

-lahjoittaa huonekaluja YKSI LIPASTO

-lahjoittaa kodin tekstiileitä (mattoja, liinavaatteita, verhoja, pyyheitä...) YKSI RÄSYMATTO

-lahjoittaa keittiötavaroita (ruokailuvälineitä, kodinkoneita, kippoja, vispilöitä, kauhoja...) SAIN KATTILAN JA PAISTINPANNUN SEKÄ HAARUKOITA JA VEITSIÄ LUSIKOITA 2 KPL KUTAKIN, KAUHAN

-maksaa opiskelu/oppikirjoja EI

-maksaa ajokortti EI, ITSE MAKSOIN KESÄTYÖRAHOISTA

-maksaa auto/osa autosta EI

-ostaa ruokaa JOSKUS SAIN KOTOA JOTAIN KASSIIN KÄYDESSÄNI

-maksaa laskuja EI, 200mk SAIN JOSKUS KUN EI OLLUT YHTÄÄN RAHAA

-jne

[/quote]

ja on täysin totta, että esim. mieheni perheessä perheenjäsenten väliset suhteet ovat huomattavasti lämpimämmät ja tiiviimmät kuin Suomessa keskimääräisen perheen. Se tuntuu (=perheenjäsenten toinen toisistaan välittäminen, keskinäisen rakkauden osoittaminen ja tiivis yhteydenpito jne.) olevan maan tapa toisin kuin täällä Suomessa. Esim. se, että aikuiset lapset matkustelevat lomillaan yhdessä vanhempiensa kanssa on täysin normaalia mieheni kotimaassa. Vanhemmat ja (aikuiset) lapset nauttivat toistensa seurassa olemisesta. Täällä meillä se tuntuu olevan jotenkin hävettävää - on " cool" katsoa vanhempiensa alaviistoon ja naureskella heille.



Mielestäni 16-vuotias on ehdottomasti aivan liian nuori elämään omillaan!! Sen sijaan se, että 25-vuotiaalla on jo oma asunto (vuokraboksi, opiskelijakämppä tai mikä tahansa) on jo aivan hyvä juttu. Kirjoituksellani en halunnutkaan hehkuttaa liian aikaisen itsenäistymisen autuutta, ainoastaan tuoda esille sen että meillä on asiat todella hyvin monessakin suhteessa. Akateemisten opintojen hankkiminen ei esimerkiksi ole vanhempien tulotasosta kiinni. Tämä ei ole itsestäänselvyys läheskään joka puolella maailmaa.

-maksaa vuokran/takuuvuokran tms. - EI

*Itse säästimme miehen kanssa



-lahjoittaa huonekaluja - EI

*Sain ottaa mukaani kaiken, minkä olin itse ostanut tai saanut lahjaksi



-lahjoittaa kodin tekstiileitä (mattoja, liinavaatteita, verhoja, pyyheitä...) - EI

*Sain yhden joululiinan



-lahjoittaa keittiötavaroita (ruokailuvälineitä, kodinkoneita, kippoja, vispilöitä, kauhoja...) - EI

*Tässäkin, sain ottaa mukaani ne mitä olin itse ostanut tai lahjaksi saanut



-maksaa opiskelu/oppikirjoja - EI

*Äitini avasi minulle tilin kirjakauppaan, jonne sitten maksoin itse takaisin (ala-ikäinen ei voinut avata tiliä)



-maksaa ajokortti - EI

*opintolainalla maksoin



-maksaa auto/osa autosta - EI

*Ei ollut varaa omaan autoon. Sain HÄTÄtapauksissa lainata autoa



-ostaa ruokaa - EI

*Jos ruoka oli ihan loppu niin sain mennä " kotiin" syömään. En käynyt kuin pari kertaa. Nolotti liikaa.



-maksaa laskuja - EI

*Pari kertaa on lainattu laskuihin rahaa, mutta aina on pitänyt maksaa takaisin.

-maksaa vuokran/takuuvuokran tms. EI

-lahjoittaa huonekaluja EI

-lahjoittaa kodin tekstiileitä (mattoja, liinavaatteita, verhoja, pyyheitä...) EI

-lahjoittaa keittiötavaroita (ruokailuvälineitä, kodinkoneita, kippoja, vispilöitä, kauhoja...) EI

-maksaa opiskelu/oppikirjoja EI

-maksaa ajokortti EI

-maksaa auto/osa autosta EI

-ostaa ruokaa EI

-maksaa laskuja EI

-jne EI



Eli minä en ole saanut pennin pyörylääkään. Ihan kylmiltäni jouduin hankkimaan ensin kalustetun asunnon, sitten pyyhkeet ym. tarvikkeet. Ihan joka ainoan tavaran olen ostanut itse.

Vierailija:

-maksaa vuokran/takuuvuokran tms.

-lahjoittaa huonekaluja

-lahjoittaa kodin tekstiileitä (mattoja, liinavaatteita, verhoja, pyyheitä...)

-lahjoittaa keittiötavaroita (ruokailuvälineitä, kodinkoneita, kippoja, vispilöitä, kauhoja...)

-maksaa opiskelu/oppikirjoja

-maksaa ajokortti

-maksaa auto/osa autosta

-ostaa ruokaa

-maksaa laskuja

-jne

Noista mainitsemistasi ainoastaan olen saanut jotain vanhoja kodin tekstiilejä. Ei ole todellakaan maksettu mitään kuluja tai ruokaa yms. Lainaa olen kyllä joskus vähän saanut - mutta se on ollut kirjaimellisesti LAINAA, joka on pitänyt maksaa heti pois.