Hei te kaikki jotka ette ole saaneet mitään " pesämunaa" kotoa lähtiessänne!

En ole saanut mitään noista mitä mainitsit, miksi se että kaikki eivät saa on niin vaikea asia uskoa? Päinvastoin, minä maksoin vuokraa äidilleni kun olin alaikäinen kunnes muutinkin kotoa pois 17½v iässä.

Osin omien kokemusteni vuoksi omat lapseni tulevatkin saamaan pesämunan ja ainakin avustusta esim ajokorttiin.

Sata metriä etumatkaa.

Kasvattiperheessä kasvaneelle ainoa taloudellinen tuki oli toimeentulotuki tuossa vaiheessa.

Ei koskaan vuokraani maksaneet, söin sitten kaurapuuroa viikkotolkulla.

Huonekalut ostin itse kesätyörahoilla. Sain tädiltä jotakin pientä pöytää tms. Serkku lainasi pesukoneen.

Kodintekstiilit itse hankittuja ja aikanaan lahjaksi saatuja.

Keittiötavaroita sain muutaman. Astiat yms oli lahjoja aikaisemmilta vuosilta. Kodinkoneet hankin itse.

Opintohin liittyvät kulut hoidin itse.

Ajokorttia en ajanut ennenkuin myöhemmin elämässäni (itse maksoin).

Autoa en ole koskaan omistanut.

Ruokaa sain mukaani, kun kävin kotona. Mutta eipä ollut rahaa matkustella kuin ehkä joka toinen kuukausi.

Laskuni hoidin itse.



En ole katkera tällaisesta.

Oikeasta välittämisestä enemmänkin.

18-vuotiaana lähtiessäni sain mukaani sängyn ja lipaston. Vuodevaatteet olin saanut ylioppilaslahjaksi sukulaisilta. Sen jälkeen olen saanut kotoani ajokortin ja noin 2000 euron avustuksen ensiasunnon käsirahaan.



Olen avustanut vanhempiani vähintään saman verran kuin olen itse tähän mennessä saanut.

Ajokortin ajoin kotona vielä ollessa, mutta töin töitä pikkuyrityksessä mitä vanhemmat silloin pitivät.



Tiesin tasan markalleen mikä oli vanhempien taloudellinen tilanne, eipä olisi tullut mieleen pyytää/odottaa mitään. Kuitenkin enemmän olen saanut kuin monet, jotka ovat saaneet asunnot ja autot ja mökit.

-maksaa vuokran/takuuvuokran tms. EI

-lahjoittaa huonekaluja KYLLÄ

-lahjoittaa kodin tekstiileitä (mattoja, liinavaatteita, verhoja, pyyheitä...) KYLLÄ

-lahjoittaa keittiötavaroita (ruokailuvälineitä, kodinkoneita, kippoja, vispilöitä, kauhoja...) KYLLÄ

-maksaa opiskelu/oppikirjoja KYLLÄ

-maksaa ajokortti KYLLÄ

-maksaa auto/osa autosta EI

-ostaa ruokaa KYLLÄ

-maksaa laskuja KYLLÄ

Sellaista pyrin kulkemaan ja sitä ajatusta toteuttamaan ja noudattamaan omassa vanhemmuudessani mitä tähän asiaan tulee.

Tärkeintä on minusta se että kotona vallitsee sellainen henki että lapsi tietää saavansa apua ja tukea jos sitä tarvitsee enkä tarkoita vain materiaan/rahaan liittyvää sellaista, sitä ei voi millään mammonalla laskea mitä se lapselle merkitse. Myös aikuisena, psyykkisesti varsinkin. Paljon olisi asioita tähänkin liittyen mistä katkeroitua mutta ei jaksa, mitä se hyödyttäisi, ei niin mitään vaan päinvastoin oma olo siitä pahenisi ja se taas heijastuisi kaikkeen.

Kukin niillä rahkeilla tietty mitä on mutta kyllä sellainen tietty " minimitaso" olisi tässäkin hyvä olla, sitä ehkä yllättävänkin monet ovat jääneet kaiken sen alapuolelle.

No, onneksi ihminen oppii kokemastaan.

Elämä kyllä opetti pärjäämään ja nyt on kaikki (taloudellisesti) mistä kukaan voi vain haaveilla (ja vielä enemmänkin ;)).



Ankeaa kylläkin oli tuolloin nuorena ja opiskelujen ohessa sai töitä tehdä tauotta ja yöt kului lukiessa. Onneksi on mennyttä aikaa...

Äidin kuoleman jälkeen sain jostain jotain rahaa (henkivakuutus tms. en tiedä?), joka laitettiin tilille odottamaan sitä että tulen täysi-ikäiseksi, rahoihin pääsi kuitenkin käsiksi myös huoltajani, eli alkoholisoitunut isäni ja kun täytin 18 ja menin hakemaan rahoja (että pääsisin viimein pois sieltä helvetistä) niin sain kuulla että isäni oli nostanut ne kaikessa hiljaisuudessa ja käyttänyt viinaan.

Sosiaalitoimisto auttoi minut kaupungin soluasuntoon asumaan, mutta en saanut rahaa huonekaluihin kun papereissa oli tieto, että minulle on annettu x summa rahaa, joka pitäisi olla käytettävissäni. Ei auttanut vaikka kuinka selitti, että en ole rahoja nähnytkään...Siellä sitten asuttiin tyhjässä kämpässä kunnes sain hankittua kirppareilta/kierrätyskeskukseta huonekaluja.



Katkera en ole, vaan helvetin ylpeä siitä että olen tällaisista lähtökohdista päässyt elämässäni näin pitkälle (nyt hyvä koulutus+vakkarityö, raitis aviomies+ 2 ihanaa lasta ja oma koti, jossa on oikeita huonekaluja:-)

mutta ajokortin sain ylioppilaslahjaksi ja aineellista apua kylläkin, äiti kova hyödyntämään luonnosta saatavia tuotteita eli marjoja, sieniä jne...Näitä saatiin ja saamme edelleen, lisäksi vanhoja astioita, mattoja, verhoja kyllä saatu. Laskuja tms. en muista, että olisivat maksaneet, joskus opiskeluaikana sain tiukan paikan tullen rahaa, mutta muistan maksaneeni myös joskus heidän velkojaan opintolainalla. Ei maanviljelyllä paljon rikastuta, joten olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut.

Ei ollut siita kiinni etteiko vanhemmat olisi mua auttaneet, mutta en huolinut matkaan tavaraa enka raha apua.

Sen voin sanoa etta kaikki mita omistan nyt (oma talo, auto jne.)

on kaikki itse hankittua

27

Omat huonekalut otin mukaan ja vanhemmat antoivat parisängyn.

Ja myöhemmin äitini sanoi että isääni on harmittanut että ei voinut auttaa minua silloin kun opiskelin, mutta myöhemmin ovat auttaneet ja auttavat edelleenkin ostamalla lapsilleni kaikkea.

Tuo on niin totta nimittäin tuo että sitä jotenkin arvostaa erilailla ja ehkä enemmänkin sitä mitä on " kaikesta huolimatta" saavuttanut elämässään kun miettii pohjaa miltä ponnisti.

En voi minäkään kuin todeta taas kerran kuinka onnellinen olen siitä että minulla on ihanat lapset ja aviomies joka ei juo, petä, ole väkivaltainen tms, koulutus ja ammatti, oma koti jne.

Kun asiat voisivat olla aivan erilailla..

Tulipa hyvä mieli ja kova hinku kömpiä nukkuvan miehen kainaloon, kaapata lapset mukaansa mutta tohdi heitä herättää:o)

Vierailija:

-maksaa vuokran/takuuvuokran tms. MAKSOIVAT TV-LUVAN MONTA VUOTTA

-lahjoittaa huonekaluja OSTIVAT SOHVAN, SÄNGYN, KEITTIÖKALUSTEET JA OIKEASTAAN KAIKKI MUUTKIN HUONEKALUT

-lahjoittaa kodin tekstiileitä (mattoja, liinavaatteita, verhoja, pyyheitä...) NÄITÄ TEKSTIILEJÄ TULEE VIELÄKIN. UUSIA LAADUKKAITA PYYHKEITÄ JA LAKANASETTEJÄ. EN OLE VIELÄKÄÄN OSTANUT ESIM LAKANOITA ITSE, VAIKKA OLEN JO 35V JA AVOLIITOSSA. NYT OSTAVAT MEILLE MOLEMMILLE

-lahjoittaa keittiötavaroita (ruokailuvälineitä, kodinkoneita, kippoja, vispilöitä, kauhoja...) JUU, JA PÖLYNIMURIN, MIKROAALTOUUNIN JNE.

-maksaa opiskelu/oppikirjoja NO NÄMÄ OLEN KYLLÄ JOUTUNUT OSTAMAAN ITSE, LUKIOKIRJOJA LUKUUNOTTAMATTA

-maksaa ajokortti UKKI KUSTANSI AJOKORTIN JA AUTOKOULUN

-maksaa auto/osa autosta AUTOA EI VIELÄ OLE, UKILTA OLISIN KYLLÄ SAANUT HÄNEN VANHANSA, MUTTA OLIN 18-VUOTIAANA OLEVINAAN JONKIN SORTIN VIHERPIIPERTÄJÄ, EIKÄ OMA AUTO SOPINUT SILLOISEEN ARVOMAAILMAANI

-ostaa ruokaa VIELÄKIN JOS OLLAAN ÄISKÄN KANSSA KAUPASSA, ÄISKÄ MAKSAA RUOKAOSTOKSENI! KYLLÄHÄN LASTA ON AUTETTAVA (VAIKKA LAPSI OLISI JO YLI 30V JA TIENAISI YLI 2000E/KK)

-maksaa laskuja ÄISKÄ TILAA LAHJAKSI SISUSTUSLEHTIÄ, ESIM KOTI JA KEITTIÖ ON TULLUT JO MONTA VUOTTA TÄLLÄ TAPAA JA NYTTEMMIN MYÖS GLORIAN KOTI

-jne

silloisen poikaystävän vanhemmat antoivat astioita ja muita huonekaluja että päästiin yhteisen elämän alkuun.

Töihin menin opiskelujen ohessa ja ei onneksi tarvinnut sitten nostaa paljon opintolainoja ym.



Itse olen miettinyt että jos asunto on velaton (ja laskujeni mukaan on)m kun omat lapset (3) muuttavat pois kotoa, niin yritän mahdollisuuksien mukaan auttaa jokaista heistä. Nyt jo säästän jokaiselle lapselle osan lapsilisistä, jotta olisi jotain pesämunaa kun lähtevät kotoa. Mikä olisikaan mukavampaa kuin että voisin esim. lahjoittaa jokaiselle lapselle käsirahan omaan asuntoon.. sitten joskus..



Omat vanhempani ovat tosi köyhiä. Molemmat tehneet ikänsä pätkätöitä kun ei aikanaan kiinnostanut opiskella kunnon ammattia ja ongelmia on vielä alkoholinkin kanssa. Vuokralla asuvat ja laskeskelin että olisivat jo varmasti kolmeen kertaan niillä vuokrarahoilla maksaneet samankokoisen asunnon omaksi.. mutta kukin tyylillään.



Omille lapsille toivon kuitenkin pystyväni antamaan paremmat eväät kuin mitä itse aikanaan olen saanut.

Jo yläasteaikana sain käydä töissä ostaakseni vaatteet jos jotain tarvitsin, puhumattakaan esim. lukion kirjoista tms...



Nyt olen kolmekymppinen enkä ole vielä saanut mitään säästöön, mutta onneksi opintolainat on maksettu takas.

Silloin kun kotoota 16-vuotiaana läksin maailmalle (äiti lemppas pihalle), niin mukaani sain ottaa vaatteeni sekä yläasteella tekemäni liinavaatteet, that' s it! Aika ankeetahan se alku oli, joutui nukkumaan kavereiden nurkissa ja jätkien soittokämpillä, ennenkuin löytyi jumalanseläntakaa 50-luvulla rakennettu 5 vuotta tyhjillään ollut omakotitalo!



Vuoden sisään sain kustannettua sinne sohvan ja keittiönpöydän tuoleineen, patja lattialla teki sängynvirkaa oikein mainiosti. Toisinaan piti keittää lihaliemikuutio vedessä ja pilkkoa sekaan vähän homeisia ruisleivänpalasia, mutta olipahan kuitenkin aina jotain suuhun laitettavaa! :) Pyykit pesin käsin, veden kannoin kaivosta saunan pataan ja lämpimässä oli kiva pestä lakanat! Töihin pääsin onneksi aina kesäksi ja työmatkan 10 kilsaa suuntaansa kuljin fillarilla ja aika timmissä kunnossa silloin olinkin. 165cm ja 45kg!



Omien lasten synnyttyä avasin heti tilin, johon olen laittanut rahaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti, jotta heillä ois vähän inhimillisemmät olosuhteet aloittaa oma aikuinen elämänsä. Eihän siitä nyt kauheita kerry, mutta jonkun verran kuitenkin! Ja aion avustaa ja olla muutenkin osana heidän elämäänsä, jos he vain minut siihen mukaan huolivat.



Näin meillä...

Työssäkäynti, opintotuki- ja laina ovat minut elättäneet. En kyllä ole odottanutkaan mitään.