Nyt kuulkaas sieppaa!!!
[color=red]Harvon tällä akalla kiehahtaa, mutta nyt ei voi mittää :/
Ehkä turhasta, mutta pakko purkaa tää ulos, kunnen viiti ukolle naputtaa. Elikkä siis olin kaverin kans mesessä. Kerroin kuuranneeni saunan ja että matot on kartanolla. Ja kohta heiluttavani moppia.
Kysyi, että onko menkat ku siivoilen!!! Ja tää kaveri kyllä tietää viime vuoden km:sta.
Sanoin ettei tarvi kettuilla, että tuo oli TOSI pahasti sanottu kuumeilevalle!! Ei ymmärtänyt mitä kuumeilua tarkoitin ennen ku selvensin.
Kommentti siihen oli " ai no se" . Ei pienintäkään elettä, että ois pahoillaan. No en kai sellasta voi olettaa lapsettomalta " ikuiselta" opiskelijalta.
*huoh* En jaksa etes aatella kuinka moni nauraa tän luettua, mut joka ehkä ymmärtää niin arvatkaapas heiluko moppi vauhikkaasti. Nyt tuoksuu mökki ainaki raikkaalle. .
Olipa kiva purkaa tuo pihalle. Ja nyt hakeen mattoja. .
Kommentit (23)
" voi ei, otan osaa, miten olet voinut" tmv. ja kuunnella sitten ne kommentit, vähän kuulostella tilanteen mukaan miten toinen reagoi ja kuinka paljon haluaa puhua siitä. Itse sain kuulla (pyytämättäni) kommentteja äitini kuoleman jälkeen, ja ne oli tyyliin " niin oli varmaan tarkoitettukin" ym. Joo, niin varmaan oli :/
Eppa (joka sivuaa muutenkin nyt vähän aihetta ja lähtee ihastelemaan italianvinttikoiria netissä *tahtoo just nyt*)
Zatu:
joskus tuntuu ettei toisten suruun löydy sanoja. Silloin riittäisi se olkapää, mutta joittenkin on pakko avata se suu. Ja silloin ikävä kyllä monasti epäonnistuu sanomisissaan.
[color=violet]Ihan yllätyin miten paljon keskustelua tää mun " sieppaus" aiheutti. Mutta jospa tästä joku ottaa onkeensa.
Kaunis kiitos vielä kaikille lämpimistä sanoista. Onneksi täältä löytyy aina empaattisia sisaria :)
Zatu
Eli mulle tuli kanssa myös tälläsiä " luonto hoiti homman" , " uutta vaan kehiin" ja " parempi nyt kuin sitten myöhemmin vammaisen lapsen kanssa" -kommentteja.
Joku teistä kyseli, että mitä vois sanoa lapsettomuudesta kärsiville / keskenmenon saaneille..? Mielestäni ei tarvitse sanoa mitään, ei kommentoida tai ei edes tarvitse yrittää ymmärtää. Tärkeintä on kuunteleminen. Voi kysyä, että miten voit ja kuunnella ajan kanssa. Itseltäni paljon kyseltiin vointeja, mutta kukaan ei oikeestaan halunnut kuulla tunteistani sen enempää. Monesti pelkkä kuunteleminen auttaa.
Illan jatkoja,
Jumppis