Olen antinatalisti eli minusta lisääntyminen on huonoa ja väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja lisäyksenä: Tietysti on muitakin syitä, miksi lisääntyminen on väärin. Keskeisimänä varmaankin liikakansoittuminen, ja siitä aiheutuva vahinko ihmisille ja luonnolle. -ap

Mitä tarkoitusta varten luontoa tulee säästää ja suojella, ihmisethän loppuvat maailmasta sadan vuoden kuluttua, kun uusia ei enää synny. Emme ole siis todistamassa sitä, miten hyvin (?) luonnolla menee, kun ihminen ei ole pilaamassa kaikkea.

En vastusta sinun uskomustasi millään tavalla, saat tietenkin olla mitä mieltä haluat lasten hankkimisesta, en pidä sitä minään pakkona kenenkään kohdalla.

Sinusta siis ihmisten on annettava voida helvetin huonosti? Ihan vaan sen takia, kun äiti ja isä haluavat lapsia.

Itse en ainakaan olisi halunnut jäädä syntymättä. Elämä on ainutlaatuinen, otan sen vastaan lahjana ja seikkailuna. Ikävät asiatkin kuuluvat elämään, ilman niitä ei osaa arvostaa hyviäkään asioita.

Tämän filosofian pohjalta hankin myös lapseni. Teen kaikkeni sen eteen, että hänellä olisi hyvä elämä.

Mun mielestä hyvien ja fiksujen tyyppien just pitäis hankkia lapsia, koska he siirtävät omat arvonsa (toisten ihmisten ja luonnon kunnioittaminen, jne.) lapsilleen, jotka tulevaisuudessa voivat tehdä maailmasta paremman paikan.

Plääh, elämähän on pikemminkin mahtavaa ja lapset rajoittaa esim. av-aikaa, joten enemmänkin siksi ei kannata lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tuohon tavoite, että ihmiskunta lakkaa olemasta kun lisääntyminen lopetetaan? Mitä viimeiset ihmiset tekee ennen sukupuuttoa? Ovatko kaikki lopussa vanhoja, vai järjestetäänkö joku joukkotuho jossa menee kaikki ikäluokat kerralla?

Antinataismi on moraalifilosofinen kanta, ei mikään suunnitelma ihmiskunnan varalle. Antinatalisteille voi siis olla näistä kysymyksistä mitä tahansa käsityksiä (tai ei mitään käsityksiä). Ihan niin kuin vegaaneilla on varmasti paljon käsityksiä siitä, minkälainen vegaaninen tulevaisuus olisi.

Veganismiin ei liity suoraa loogista konnotaatiota siitä että ihmiskunta tuhoutuu jos siirrytään kasvisruokaan. Sen sijaan lisääntymisen loppumista ei voi kuvitella ilman että ihmiset loppuvat siihen sukupolveen, joka lopettaa lisääntymisen, joten on aika kummallista, jos ei lisääntymistä vastustava ideologia huomioi millään tavoin edessä olevaa tulevaisuutta.

Tällaisiin ismeihin hörähtää aina ne sosiaaliset hylkiöt, joilla ei ole ikinä ollut kavereita ja sitten katkeroituvat maailmalle. Useimmiten harmittomia, elleivät löydä toisia samankaltaisiaan ja sitten kiihottavat toinen toisiaan ajatuksista tekoihin.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisiin ismeihin hörähtää aina ne sosiaaliset hylkiöt, joilla ei ole ikinä ollut kavereita ja sitten katkeroituvat maailmalle. Useimmiten harmittomia, elleivät löydä toisia samankaltaisiaan ja sitten kiihottavat toinen toisiaan ajatuksista tekoihin.

Sulla on varmaan lähdettä tälle jutulle, haiskahtaa muuten todella pahalle mutulle.

Omassa ystäväpiirissäni on paljon veloja antinatalistisista syistä, minä mukaan lukien. Olemme kaikki korkeakoulutettuja, töissä ja kunnon kansalaisia, puhumme maailman asioista paljon ja moni meistä on tosiaan vetänyt jo johtopäätöksensä eli ehkä se on sitten kiihotusta tekoihin.

Itse olen vähän puun ja kuoren välissä juuri siksi että haluan vielä joku päivä perheen, mutta olen hyvin samoilla linjoilla antinatalistien kanssa.

Tosin sillä on varmasti todella paljon tekemistä oman masennukseni ja suorituspelon kanssa.

Haluan vielä lapsen mutta tunnen itseni äärimmäisen itsekkääksi halutessani sitä. Toivon kovasti että tämä tunne kääntyy joko suuntaan tai toiseen. Kamalaa olla täällä välimaastossa.

Sielunsiskoja?

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan olisi halunnut jäädä syntymättä. Elämä on ainutlaatuinen, otan sen vastaan lahjana ja seikkailuna. Ikävät asiatkin kuuluvat elämään, ilman niitä ei osaa arvostaa hyviäkään asioita.

Tämän filosofian pohjalta hankin myös lapseni. Teen kaikkeni sen eteen, että hänellä olisi hyvä elämä.

Mun mielestä hyvien ja fiksujen tyyppien just pitäis hankkia lapsia, koska he siirtävät omat arvonsa (toisten ihmisten ja luonnon kunnioittaminen, jne.) lapsilleen, jotka tulevaisuudessa voivat tehdä maailmasta paremman paikan.

Eli jonkinlaisesta rodunjalostuksesta olisi kyse? Kuka _ei_ ole omasta mielestään hyvä ja fiksu tyyppi, jolla on suuria toiveita lapsistaan?

Mamuthan tulevat Eurooppaan hyvän elämän toivossa itselleen ja lapsilleen. Pitäisikö rajat avata, että hyvät ja fiksut pääsevät meille lisääntymään?

Vierailija kirjoitti:

Amok kirjoitti:

Täällä esitetyt väitteet, joiden mukaan elämä on eksklusiivisesti kärsimystä ja ihmisen lajimääräisesti hävitessä ei poistu mitään korvaamatonta eivät kyllä kestä lähempää tai yhtään minkäänlaista tarkastelua omasta näkökulmastani. En tiedä onko meielenterveysongelmaisille kauhean hyvä syöttää myöskään tämän oireisto jonain -isminä. Harkintaa toivoisin.

Onneksi et avannut omaa näkökulmaasi, sitä hattaraa ei mielenterveysongelmainen olisi kestänyt.

No koitetaan: tämä elämän kärsimyspuoleen keskittyminen.. Jostain syystä aloituksen takana oleva filosofinen osuus muistuttaa minua eräästä tyhmähköstä pyöreäpäisestä pojasta luokallani ala-asteella joka ei sitonut kengännauhojaan perustellen tätä siten että nehän tarvitsee jossain kohtaa taas avata. Hän kaatui sitten usein eikä varsinaisesti tullut siitä älykkäämmäksi eikä ulkoisesti viehättävämmäksi.

Vitsi on siinä että elämän nautinnot ja hyvät puolet peittoavat kärsimyksen mennen tullen. Tämä on oma subjektiivinen kokemukseni jota sinun ei ole tarpeen opponoida mitenkään ja tuskin siihen katkeruudeltasi pystyisitkään.

Ihminen on aina pohtinut elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä. Siihen perustuu kaikki uskonnot ja ismit.

Ehkäpä tarpeeksi mietittyään voi olla hurahtamatta. Ja ottaa elämä elämänä. Kuten muutkin elolliset. Minulla on lopulta hyvin vähän merkitystä. Lisääntyminen on biologinen tarkoitus. Mutta ei silläkään ole merkitystä

Amok kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amok kirjoitti:

Täällä esitetyt väitteet, joiden mukaan elämä on eksklusiivisesti kärsimystä ja ihmisen lajimääräisesti hävitessä ei poistu mitään korvaamatonta eivät kyllä kestä lähempää tai yhtään minkäänlaista tarkastelua omasta näkökulmastani. En tiedä onko meielenterveysongelmaisille kauhean hyvä syöttää myöskään tämän oireisto jonain -isminä. Harkintaa toivoisin.

Onneksi et avannut omaa näkökulmaasi, sitä hattaraa ei mielenterveysongelmainen olisi kestänyt.

No koitetaan: tämä elämän kärsimyspuoleen keskittyminen.. Jostain syystä aloituksen takana oleva filosofinen osuus muistuttaa minua eräästä tyhmähköstä pyöreäpäisestä pojasta luokallani ala-asteella joka ei sitonut kengännauhojaan perustellen tätä siten että nehän tarvitsee jossain kohtaa taas avata. Hän kaatui sitten usein eikä varsinaisesti tullut siitä älykkäämmäksi eikä ulkoisesti viehättävämmäksi.

Vitsi on siinä että elämän nautinnot ja hyvät puolet peittoavat kärsimyksen mennen tullen. Tämä on oma subjektiivinen kokemukseni jota sinun ei ole tarpeen opponoida mitenkään ja tuskin siihen katkeruudeltasi pystyisitkään.

Sinähän sen sanoit. Vitsihän se on. Ja kermaperseen subjektiivista puhetta.

En ole tuo jolle kommentoit.

Amok kirjoitti:

Täällä esitetyt väitteet, joiden mukaan elämä on eksklusiivisesti kärsimystä ja ihmisen lajimääräisesti hävitessä ei poistu mitään korvaamatonta eivät kyllä kestä lähempää tai yhtään minkäänlaista tarkastelua omasta näkökulmastani. En tiedä onko meielenterveysongelmaisille kauhean hyvä syöttää myöskään tämän oireisto jonain -isminä. Harkintaa toivoisin.

Olet oppinut tuon fraasin ettei joku kestä lähempää tarkastelua.

Ethän pahastu jos kerron sen tarkoittavan sitä että sitä vastaan löytyy järkeviä aukottomia perusteluja.

Se ettei väite kestä tarkastelua, ei tarkoita sitä että SINÄ et kestä väitettä ja haluat pitää kiinni omista juurtuneista käsityksistäsi.

Tuo ei ole mikään argumentti kun haukutaan vastaajaa mielenterveysongelmaiseksi. Se on ad hominem ja surkea sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Luonto ei kuitenkaan pysty systemaattisesti ja suunnitelmallisesti tuhoamaan kokonaisia eliösukuja ja pitämään niitä surkeissa olosuhteissa (tehomaatalous), kuten ihminen, tai tuohamaan ekosysteemejä. Siinä mielessä kuvailemasi leijonauroksen toiminta on ihmisen toimintaa luonnollisempaa.

-linkolalainen

Ei ole edes olemassa mitään epäluontoa. Ihminen on osa luontoa ja siitä syystä ihmisen toimetkin ovat luonnollisia. Sitä epäluontoa nyt vain ei ole.

Amok kirjoitti:

Vitsi on siinä että elämän nautinnot ja hyvät puolet peittoavat kärsimyksen mennen tullen.

Niinhän sitä nuoret ja terveet helposti kuvittelevat. Monella tuo kuvitelma haihtuu siinä vaiheessa, kun elämä alkaa näyttämään niitä nurjia puoliaan oikein toden teolla (ja näin tulee muutamaa onnekasta lukuunottamatta käymään jokaiselle ennen pitkää).

Vierailija kirjoitti:

Tällaisiin ismeihin hörähtää aina ne sosiaaliset hylkiöt, joilla ei ole ikinä ollut kavereita ja sitten katkeroituvat maailmalle. Useimmiten harmittomia, elleivät löydä toisia samankaltaisiaan ja sitten kiihottavat toinen toisiaan ajatuksista tekoihin.

Ajatuksista tekoihin? Eli jättämään lapset hankkimatta? Hui.

Surullista tosiaan, että aloittajan kanssa samanmielisten asiallisiakin viestejä poistetaan, mutta viestit, joissa kehotetaan tekemään itsemurha saavat jäädä. Jopa viestit, joissa näitä viestejä on lainattu on poistettu. Vastenmielistä suorastaan.

Amok kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amok kirjoitti:

Täällä esitetyt väitteet, joiden mukaan elämä on eksklusiivisesti kärsimystä ja ihmisen lajimääräisesti hävitessä ei poistu mitään korvaamatonta eivät kyllä kestä lähempää tai yhtään minkäänlaista tarkastelua omasta näkökulmastani. En tiedä onko meielenterveysongelmaisille kauhean hyvä syöttää myöskään tämän oireisto jonain -isminä. Harkintaa toivoisin.

Onneksi et avannut omaa näkökulmaasi, sitä hattaraa ei mielenterveysongelmainen olisi kestänyt.

No koitetaan: tämä elämän kärsimyspuoleen keskittyminen.. Jostain syystä aloituksen takana oleva filosofinen osuus muistuttaa minua eräästä tyhmähköstä pyöreäpäisestä pojasta luokallani ala-asteella joka ei sitonut kengännauhojaan perustellen tätä siten että nehän tarvitsee jossain kohtaa taas avata. Hän kaatui sitten usein eikä varsinaisesti tullut siitä älykkäämmäksi eikä ulkoisesti viehättävämmäksi.

Vitsi on siinä että elämän nautinnot ja hyvät puolet peittoavat kärsimyksen mennen tullen. Tämä on oma subjektiivinen kokemukseni jota sinun ei ole tarpeen opponoida mitenkään ja tuskin siihen katkeruudeltasi pystyisitkään.

Kielenkäyttösi ja typerä keksitty tarinasi kertovat karua tarinaa älykkyydestäsi ja sinusta ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Amok kirjoitti:

Vitsi on siinä että elämän nautinnot ja hyvät puolet peittoavat kärsimyksen mennen tullen.

Niinhän sitä nuoret ja terveet helposti kuvittelevat. Monella tuo kuvitelma haihtuu siinä vaiheessa, kun elämä alkaa näyttämään niitä nurjia puoliaan oikein toden teolla (ja näin tulee muutamaa onnekasta lukuunottamatta käymään jokaiselle ennen pitkää).

Ja ajattelet jostain syystä näissä nurjissa puolissa kärvistelevän ihmisen pystyvän juuri tuossa hetkessä summaamaan objektiivisesti kuluneen elämänsä hyvät ja huonot puolet? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Amok kirjoitti:

Täällä esitetyt väitteet, joiden mukaan elämä on eksklusiivisesti kärsimystä ja ihmisen lajimääräisesti hävitessä ei poistu mitään korvaamatonta eivät kyllä kestä lähempää tai yhtään minkäänlaista tarkastelua omasta näkökulmastani. En tiedä onko meielenterveysongelmaisille kauhean hyvä syöttää myöskään tämän oireisto jonain -isminä. Harkintaa toivoisin.

Olet oppinut tuon fraasin ettei joku kestä lähempää tarkastelua.

Ethän pahastu jos kerron sen tarkoittavan sitä että sitä vastaan löytyy järkeviä aukottomia perusteluja.

Se ettei väite kestä tarkastelua, ei tarkoita sitä että SINÄ et kestä väitettä ja haluat pitää kiinni omista juurtuneista käsityksistäsi.

Tuo ei ole mikään argumentti kun haukutaan vastaajaa mielenterveysongelmaiseksi. Se on ad hominem ja surkea sellainen.

En pahastu mistään, enkä paina caps lockia, eikä linssini huurru niin että lauserakenteet sekoavat. Olen ollut keskustelupalstojen online-olmina 90-luvun alkuhämäristä. Ei se ollutkaan argumentti, eikä ad hominem, vaan huolta selvästi patologisesti ahdistuneesta kanssaihmisestä. Ei sellaiselle pidä aplodeerata ja sanoa että tuo on ismi, hienoa Pera.

Antinatalismi tekee valtavia oletuksia elämän-, tietoisuuden- ja olemassaolon luonteista ja perustuen subjektiiviseen kokemukseen vetää suuria johtopäätöksiä, jotka ovat ihmisen (eläimen, eliön, kokonaisuuden) biologiasta poikkeavia ja ohittaa valtavia kulttuurellisia aspekteja kärsimyksen kokemuksesta, tunnistamisesta ja olemassa olemisesta. Kaiken lisäksi käyttää klassisinta Afrikan lapset sympatiaa, koittaa selvittää pahuuden olemassaolon elämällä itsellään. On myös mielenkiintoista, että kuoleman pelon ainoaksi ratkaisuksi on ilmeisesti pitkällisten harkintojen jälkeen löytynyt elämän olematta oleminen.

On nimenomaan porvarillista ratkaista maailman ongelmat, oman mielen kärsimykset ja elämän kiistämättömät takaiskut antinatalismilla. Se on laiskin mahdollisin tapa oikeuttaa oman elämänsä paremmuus ja helpoin tapa selittää itselleen omaa kärsimystään - koska minä elän. Kärsimys on kokemus, tila jolla on kulttuurellinen, psykologinen, fysikaalinen, biologinen ja kasvatuksellinen aspekti, ja jo itsessään antinatalismi koettaa määritellä oman idean ja näkemyksen kärsimyksestä ainoaksi oikeaksi, vaikka monet filosofiaa lukeneet ovat jo ymmärtäneet subjektiivisen arvo- ja käsitekentän olevan juurikin kokijan määrittelemä, ei objektiivinen.

Antinatalismin looginen päättely on siis: elämä on kärsimystä/ elämään kuuluu kärsimystä  (oletus: kärsimyksen kokemiselle ei ihminen itse voi mitään) --> ilman elämää ei kärsimystä. Ilman elämää, ei ole elämää ja tässä antinatalismi tekee taas oletuksen: elämä ei ole muuta kuin kärsimystä tai elämän positiiviset aspektit eivät voita elämän kärsimystä. Kärsimystä ja sen aspekteja tulisi käsitellä tarkemmin. Toinen vaarallinen oletus on: elämättömyys on parempaa kuin eläminen, josta ainoana todisteena on tunteisiin perustuva kokemuspohjallinen vertaus syntymistä edeltävään tilaan, tilaan jossa ei ollut kokemuksia. Joten all in all, kokemuksellinen tila ja etenki tila, jossa kyetään tuntemaan, on se, mitä pyritään abstraktilla ajattelulla paeta. Todellista, vedenpitävää totuutta syntymistä edeltäneestä tilasta meillä ei luonnollisesti ole ja meillä on vain arvioita ja spekulaatioita - samoin kun kuoleman jälkeisestä tilasta. Mielestäni antinatalisti ei loogisesti voi pelätä kuolemaa, koska on selittänyt sen poispääsyksi kärsimyksestä.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla näkemyksenne elämästä, jossa ihmisellä ei olisi tunteita tai ihmisen kokemus tunteista olisi paranneltavissa? Jos antinatalismi kiteytyy kärsimykselle, eikö silloin ihminen joka ei kykene tuntemaan kärsimystä, ole juurikin sellainen otus, joka tänne maailmaan teidän mielestänne on sopiva syntymään? Miksi antinatalistit haluavat päästä eroon elämästä, vaikka selvästi ja toistuvasti keskusteluissa mainitaan kärsimys suurimmaksi syyksi elämättömyydelle? Onko elämän yksi aspekti niin suuri, että se voi määritellä elämän itsessään? Tottahan se on, että elämä on täynnä kärsimystä, kipua, tuskaa  ja pahoinvointia, mutta niille on deterministisesti syyt ja mielestäni antinatalismi pyrkii unohtamaan kärsimyksien kausaliteetit tai selittää yksinkertaisesti niiden olevan ihmiset ja luonto.

Ihmisten liikakansoitus on ongelma, jonka syynä ei ole itse elämä, vaikka kaikkihan on elämää. Minulle on ihan sama synnytätkö vai etkö synnytä ihmistä elämään, kokemaan kärsimystä ja nautintoa, minusta yksilön joka vannoo antinatalismiin tulisi keskittyä omaan mielenterveyteensä. On kovin yksipuolista realismia heittää niinkin suuria väitteitä elämänluonteesta ja vielä kohtalaisen huonoin perustein.

Aukollinen, nopea, helppo tapa ajatella monimutkaista maailmaa ja elämää. Kuulostaa siis pelottavan paljon uskonnolta.