***Ahkeraan arkeen SUURPERHEkuumeilijat,viikko5***

Ompas täällä hiljaista.

Onko suurin osa jo onnellisesti odotuspuolella?



No,taidan alkaa touhuamaan aamutohinat pois alta ja sitten taidamme lähteä pikkutyttöjen kanssa mummolaan.

Eilinen oli niin masentava päivä, että riitti taas pitkäksi aikaa. Juteltiin illalla miehen kanssa ja todettiin että katsellaan ihan rauhassa, ei tehty vielä päätöksiä suuntaan eikä toiseen. Täytyy varmaan yrittää rauhoittaa tätä vauvakuumetta vähäksi aikaa, helpommin sanottu kuin tehty. Onhan tuo nuorimmainen vielä sentään vauva, *huokaisee*.



Tänään päätin olla ahkera ja ruveta leipomaan. Tarttis täyttää pakastinta kun on kakkosen ja viitosen synttärit tulossa. Onneks mä kyllä tykkään leipomisesta ja pikkumies (4v) on innokas apulainen.



Nyt täytyy mennä viihdyttämään kuopusta, kun on aivan väsynyt enkä ihan vielä päästäis nukkumaan.



-Medison+5

nosto vaan

Jotta ei ihan kokonaan kadota. Siivoushommia aloittelen, jälleen kerran.

Ihana raskausaika?vinku75:sen kirjoituksen luin tuolta odotus puolelta ja ne vastaukset.

En puolla enkä kiellä kys kirj.ja vast.mutta heräsi ajatus omista tuntemuksista.

Vaikka kuumeisesti haaveilen uudesta tulokkaasta,tiedän että raskauden haluan pitää omana tietonani niin pitkään kuin mahdollista.en kestä kanssaihmisten loputonta hössötystä raskauteni ympärillä.Jatkuvia kysymyksiä miten jaksan,hui,täytyy olla rankkaa raskaana ja hoitaa monta lasta..

Tiedän,jos joskus raskaudun,ei loppumetrejen pitkät kuukaudet ole mitään nannaa.Ja haluaisin elää niin normaalisti kuin mahdollista.Sitähän on yhteistä omaisuuttaa ihan siitä hetkestä alkaen kun raskaus kuuluu ja näkyy.Ja ne on niitä raskauden puolia joita en jaksa/kestä.

Itse haluan omaan napaani käpertyä mutten ehkä kuuluttaa sitä ihanuutta koko kylälle.En halua jakaa tätien kanssa suonenvetojani,hengenahdistusta,selkäsärkyä,unettomia öitä...



En haluaisi kuunnella niitä kauhistuneita kommentteja lapsiluvusta=)



En myöskään juoksisi ostelemassa vauva tavaraa---sitä kun kaapit jo entuudestaa pursuaa!



Mutta ehkäpä nämä kaikki kuitenkin on osa sitä ihanaa raskautta!!!



Mutta otsikon sanoin,nyt taas jäähdytellään.Jälleen kerran soudan ja huopaan ajatusteni ja halujeni kanssa.

Haluanko taas kasvattaa masua vai nauttia hoikasta ulkomuodosta yli kesän ja bikini kauden(hui kun kuulosti diivamaiselta ja itsekkäältä)



Haluaisin kokea ne ihanat hetket(plussa testin,ekat liikeet,masun kasvun,synnytyksen,vastasyntyneen rinnoilla)En tiedä jaksanko taas koko 9kk:kantaa =)HIH,kuulostan ihan nuorelta tytönhupakolta jolla vaaleanpunaiset lasit...



Soudetaan,soudetaan,pitkä matka mummolaan...

L+5



jk:aika sekavaa tekstiä

Hirmuisesti tänne on saapunut uusia suurperheellisiä sairasteluni aikana. Tervetuloa kaikille ja ihanaa kun meitä kuitenkin löytyy näin paljon!!



Ädälle paljon voimia ja jaksamista!!!



Meillä ollut täällä kunnon kuumetauti, johon nyt itsekkin tälläkertaa sairastuin. Kyllä se niin on että äidin sairastaminen häiritsee koko perheen elämää vietävästi ja nyt kun ympärilleen katsoo niin voisi luulla että pyörremyrsky on käynyt talon läpi :o)!!



Tuohon suvun suhtautumiseen ja lapsilukuun täytyy myös omat kokemukset kertoa elikkä meillä mies on ainoa lapsi joten järkytys on ollut aikas suuri kun meillä neljä näitä lapsia on tullut. Kolmatta tyttöämme vielä saimme kaikkine toimenpiteineen pari vuotta tehdä, ennenkuin siis raskauduin, anopille kun sitten noin vkolla 14-16 asiasta kerroin ei tullut onnitteluja, eikä mitään muutakaan kaunista sanottavaa suuri hiljaisuus vain putosi tuon tiedon keskelle. Se tuntui todella pahalta ja loukkaavalta, joten nelosen odotuksen hän sai tietää vasta vkolla 32. Tapaamme niin harvoin, että se oli ensimmäinen kerta kun hän näki minut raskaanaollessani niin , että masu jo oli olemassa :o). Omat vanhempani ovat tiedon aina hyvin ottaneet eivätkä ole sitä edes kummemmin ihmetelleet .

Mitä tuohon nykyiseen vauvakuumeeseen tulee niin mielelläni vaikka heti tuon vitosen koittaisin saada alulle, mutta meillä todella tämä tila ratkaisee... Toki olen myös ajatellut, että miten sitä jaksaisi olla raskaana ja synnytyskin hieman pelottaa. Minullakin ikää tulee tänä vuonna " vasta" 30, joten eipä kai sitä kannata vielä hätiköidä.



Saattaa olla tämä tekstini hieman sekavan laatuista, mutta oikein ihanan kirpakkaa pakkaspäivän jatkoa kaikille !!

Ehtii tässä koneellekkin taas kun suuremmat kiireet on helpottaneet. Töissä viimeinen viiko oli yhtä juoksua, ja vielä tämä ensimmäinen työttömyysviikkokin oli aika haipakkaa.. Asioita hoidettavana ja olipa yksi työhaastattelukin. Vaan hieman liikaa asioita tuli taas kerralla, ja siitä pitääkin antaa kaikille halauksia ja lohdutuksia lähettäneelle SUURKIITOS!!! Hyvä tietää että tänne ainakin voi purkaa sitä pahaa oloaan. (Lyhyesti siis parin viimeviikon tapahtumat...

Työnantajani ilmoitti, että liike jossa olin töissä lopettaa. Äitini soitti, että läheisellämme epäillään syöpää. En päässyt hakemaani koulutukseen enkä toistaiseksi saanut oppisopimustyöpaikkaakaan. Läheisemme diagnoosi varmistui, ja sain kuulla itsestänikin huonoa;endo levinnyt laajalle vatsaonteloon. Enkä saanut työpaikkaakaan, vaikka haastatteku sujui hyvin ja työnantaja oli kiinnostunut..)



Tässä sitä on ollut sulattelemista, mutta alan pikkuhiljaa sopeutua asioiden saamiin käänteisiin. Minkäs tälle, elämälle teet, se menee niinkuin on määrätty. Surullinen mieli iskee kyllä heti, jos jään istumaan paikalleni. Siispä olen laittanut tämänkin päivän hiki hatussa kotia kuntoon, siinä riittääkin laitettavaa kun en töissä ollessa jaksanut tehdä kuin sen välttämättömimmän.. Kauhea siivo!! Mutta tästä se siistiytyy, nurkka kerrallaan, ja pyykkivuoretkin alkaa jo pienentyä.



Olen paljon pohtinut tätä suurperhehaavettani, varsinkin kun se nyt voi olla turhaa haaveilua. Lääkäri ei sanonut mitään varmaa tuomiota, kun " vain" ultrasi, koska se ei ole varma tutkimusmenetelmä. Kierukka on nyt oiennut, ja se sitten jätettiin pitämään endo kurissa. Kohtu on hyvin vaipunut jo lepotilaan, joten endokaan ei juuri oireile. Tarvittaessa pääsen lääkärille heti, jos siihen tarvetta ilmenee (kierukan tai endon osalta), ja kierukkakin poistetaan jos niin tahdon. Kovasti itselläni on hinku saada tietää mitkä ovat mahdollisuudet tulla raskaaksi, kannattaako odottaa, vai säilyttääkö kierukka mahdollisuudet vielä vuosienkin päähän? Mutten tahdo leikkaukseen, ja se olisi ainoa keino varmistaa mikä tilanne on. Ja kun endo nyt on kierukan vuoksi lepotilassa, ei todellista kuvaa tilanteesta saisikaan. Joten siis odotan.. Vauvahaaveet vaan voimistuu, kun tietää että aika käy vähiin. Ärsyttää jokainen " sähän olet vielä nuori, onhan sulla aikaa" -kommentti, voi kunpa olisikin.. En viitsi jokaiselle puolitutun tutulle alkaa selittää mikä minua vaivaa ja ettei se vauvanteko niin helppoa ole kaikille.



Anteeksi pitkä purkaukseni, johonkinhan sitä on edes välillä päänsä tyhjennettävä!! Live-elämän ystävätkään eivät jaksa ymmärtää mua, joten niille on turha jauhaa sitä samaa kun eivät oikeasti jaksa kuunnella.. :( KIITOS että jaksatte ja olette olemassa!! Nyt poistun taas jotta voin palatakin..

ja muutoin tuntui tuo Leannan kirjoitus niin tutulta. Minullakin on lapsia neljä (+miehen poika=5) ja viidennettä kuumeilen.

Samoin kun sinulla esteenä on enimmäkseen omat mietteet. Isäntäkin sanoi että kyllä hänen mielestään viisi lasta menee siinä missä neljäkin, eli meillä ei ole mies esteenä. Itse vaan mietin kuinka jaksan ihmisten voivotteluja erityisesti anopin, ja omaa jaksamista. Kuten totesit, olisi ihanaa saada olla " laiha" ja normaalitilassa taas jonkin aikaa. Ikääkin meillä taitaa olla se sama 30 v, tosin itselläni on 31 v synttärit tulossa parin kuukauden päästä.

Nuorin on 8 kk ja kontti rakettivauhtia ympäriinsä, ja taas on kädet täynnä työtä.

Raskausaika oli erittäin rankka, samoin synnytksessä oli komplikaationa kohdun supistelemattomuus, vuotoshokki ja suuri verenhukka, ja se ongelma kuulemma voi pahentua. Tietysti plekään vähän.



Minäkin haluaisin taas yrittää vauvanalkua, toivoa, nähdä plussa, tuntea ensimmäiset liikkeet, nähdä mahan kasvavan (olen aina erittäin suuri +20 kg =) ) synnytys, sairaalaoloaika, ihan imetys ja vauvan tuoksu... Mutta, mutta

perheestä pitää huolehtia, ja loppuraskaudesta se ei enään minulta onnistunut, oli liitoskipuja, kivuliaita supistuksia ja munuaistulehdus ja sairaalaoloaikaa. Miehellä oma yritys ja poissaolot tekivät tiukkaa ja väkisin joutui vähentämään töitä, mikä tarkoittaa vähemmän tienestjä, mikä taas ei sovi suurperheelliselle. itse tykkään ostella kaikkea kivaa (shoppailiholikki) ja rahaa palaa ihan tajuton määrä, kun lisäksi ostelen mielelläni merkkivaatteita sekä itselleni että lapsille.... Rahakysymys onkin itselläni, oman jaksamisen lisäksi suurin este.

Itselläni minimiäitiysraha, ei töitä mihin palata jne. Tiukka tekee.



toinen ongelma on vanhimmat lapset, 2 tyttöä, jotka jäävät vähemmälle kun aina on kaksi pientä hoidettavana, nyt taas voi vähitellen alkaa huomioida heitäkin, heidän harrastuksiaan, ja uuden vauvan myötä he jäisivät taas takaa-alalle. Se surettaa, onhan tärkeää huolehtia olemassa olevista lapsistaan.



Vauva-haave tuntuu kovin kaukaiselta ja vaikealta, jos tietäisin että kaikki menee hyvin, mutta sitä kun ei tiedä. Lisäksi meillä on suvussa vastasyntyneen epilepsia, mistä johtuen 2 tytöistä olleet vauvateholla ja toinen heistä 3 viikkoa, ja läääkityksessä 2 v, nyt nuorin oli teholla " vain" neljä päivää ja ei tarvinnut lääkitystä. On ollut koliikkia ja paljon itkua. meillä ainoastaan poika, nyt 2.9 v, on ollut erittäin helppo tapaus, nukkunut ja syönyt ja nauranut. kaikki tytöt olleet vaativia, itkuisia ja liikkuvaisia. Sen takia salaa ajattelen että haluan kyllä vielä yhden JOS se on poika, erittäin itsekästä, tiedän... Ja sitähän kun ei saa valita. Tämä suvussa kulkeva epilepsia periytyy vain tytöille, ja senkin takia toivoisin poikaa, että ei tarvisi olla sairas.

Lisäksi meillä yksi tytöistä ns. erityislapsi, on dysfasiaa, aspergerin syndroomaa ja piirteitä adhd:sta ja on terapioita ja Hojks jne... Siihen mankeliin en uudestaan jaksaisi mennä, vielä ei edes tiedetä miten on laita tämän nuorimmaisen.



Vauvaa vielä toivoo hän, mutta nyt ei vain tunnu järkevältä. Itse en ole uhrautuvaa itsensä unohtavaa äitityyppiä, vaan olen tarkka omasta ajasta, tarvin sitä ja vaadin sitä, jätän vaikka siivoamiset vähemmälle, eli en taida olla edes sitä suurperheainesta.... nautin omasta ajastani ja järjestän sitä mahdollisuuksiaen mukaan. Lisäksi olen oikein laiska, eli joskus ihmettelen miten olen 4 jo hankkinut =) =)



Rakastan kuitenkin lapsia, vaikka usein minusta tuntuu että heillä oli huoni onni saada tälläinen laiskamato äiti. Nytkin istuu (taas) netissä kun pitäisi leikkiä lastensa kanssa. No parasta mennä nyt kun omatunto kolkuttaa.



Saa nähdä miten käy haaveeni viidennestä, aika näyttää. Ehkä sitten iltatähtenä joskus..



Vointeja kaikille!!