Lue keskustelun säännöt.
En yhtään kadehdi, kun näen yli kolmikymppisen äidin...
27.01.2006 |
Otsikko kuulosti varmaan provosoivalta ja niin se olikin, et moni lukis tän jutun :) Mut mä ihmettelen kamalasti tätä nykyajan kulttuuria, et pitää ensin rällästää, käydä koulut ja olla kauan työelämässä ennen kun ruvetaan lapsia väsäämään... Sit kiva valvoa yli kolmekymppisenä lasten kanssa ja eikös se sopeutuminen perhe-elämäänkin ole silloin vaikeampaa kun on tottunut elämään vain itselleen??? Kun jos taas saa parikymppisenä lapset, on yli kolmekymppisenä taas aikaa nukkua kunnolla ja elää itselleenkin.... Vai mitäs mieltä ootte???
Ja tarkoitan nyt sellaisia, jotka tiedostaen haluavat lapset myöhemmällä iällä, en niitä jotka olosuhteiden pakosta ovat lapset saaneet myöhemmin.
Kommentit (78)
t: teinitytön äiti joka meni poikakaverilleen viikonlopuksi :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni on muutama tuttu jotka ovat ensin opiskelleet, sitten loivat uraa ja siinäkään vaiheessa eivät halunneet lasta koska piti ostaa iso asunto jota maksaa hieman pois ja hieman matkustella kahden miehen kanssa. Sitten ollaankin jo yli 30 v ja aateltu että nyt sitten se lapsi pitää saada. MUTTA, kun luonto ei sitä lasta suonutkaan helpolla. Toinen sai 36 v erilaisten hoitojen jälkeen ja toinen ei ole saanut vieläkään on 38 v.
Nykyaikana ajatellaan itsekkäästi ja lapsen saantia pidetään itsestään selvyytenä. Lapsia ei haluta aikaisin koska talous ei anna myöden ja sitten kun nekin on saatu niin kiireesti hoitoon kun äippäloma on loppu.
Kadulleko ne noin 10-vuotiaat lapsesi ajattelit pistää...?
Enemmän minua säälittää kolmekymppiset, joilla on 9-12-vuotias lapsi mukanaan. Ensimmäinen ajatus on, että voi voi, tuoltakin naiselta on jäänyt nuoruus elämättä.
Sen voi elää vaikka sitten 50-vuotiaana ainakin mieletään.
Oletko tosissasi? Voisi sanoa, että toiset ovat fiksumpia kuin toiset iästä riippumatta. Mutta se viisas kaksikymppinen on vielä viisaampi kolmekymppisenä jne.
Huomaa, että Suomessa kulttuuri on tuore, kun ikää ja kokemusta ei arvosteta. Mäkin kuvittelin kaksikymppisenä olevani maailman napa ja niin jumalattoman viisas. Varmaan olinkin ikäisekseni. Mutta kyllä se kärsivällisyys, kyky nähdä kokonaisuuksia ja rauhallisuus ovat kasvaneet iän myötä ja niistä on todellakin apua lasten kanssa.
Mitenkään nuoria äitejä leimaamatta, mutta kyllä yleistyksenä voidaan sanoa, että keskinmäärin juuri nuoret äidit on näitä, joiden lapsia hoitaa isovanhemmat, tädit ja kummit, kun pitää päästä viihteelle. Toki poikkeuksia on vanhemmissakin ja missään tapauksessa kaikilla nuorilla äideillä ei ole elämä kesken.
aika mielenkiintoinen kommentti tuo, että nelikymppisen äidin lapset tulee kalliiksi. Pari ultraa sinne tänne, jos lapsi on hyvin hoidettu ja rakastettu. Sen sijaan sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia on enemmän nuorten äitien lapsilla ja ne vasta maksaakin. Samoin nuoret perheet elävät useammin yhteiskunnan tuilla. Yleistys tämäkin, mutta aika vahva näppituntuma, jonka olen saanut työssäni.
Vierailija:
Luin pikapikaa ketjua ja pirulauta kun luinkin nopeeta! =) Ja ihanaa että mua oikastiin!! MUTTA että saan hangata nenääni veressä niin 41 jälkeempäin ainaskin mussutti siitä että nuori=ei ymmärrä elämää.. ;)Toistan, ikä ei tuo viisautta (tai luetunymmärrystä) vaan nuorella äidillä saattaa olla hyvinkin paljon kokemusta, ainakin kun näitä sivuja lukee niin sortoa ainakin riittää..
Mutta silti, joku saattaa olla 15- vuotiaana hyvä äidiksi, eiköhän se ole tärkein ominaisuus, ei se paljonko on ikää mittarissa?
19, tais olla numero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en olisi jaksanut nuorena valvoa öitä, enkä muutenkaan ottaa vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni.
Sain elää itsellisesti 20 vuotta ja nyt on sitten perhe-elämän aika.
nuoruuttani lapsia tehden ja kotiäitinä hyysäten. Minä matkustelin, asuin ulkomailla ja elin ihanaa villiä nuoruutta! Päivääkään en vaihtaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t: 30v äiti, joka on valvonut viikon... tämä valvominen olis varmaan 20 helpompaa... kai... väsyttää
ajattelen kuin nro2, tosin 15v " nuoruutta" riitti, sit löytyi kunnon mies ja oli muutenki olo että haluaa rauhoittua,sitoutua. ja tiesi muutenkin mitä haluaa elämältään; arvot ym.
en TOSIAAN olisi nauttinut 10v sitten (jolloin 21v) raskaudesta tai vauva-ajasta,en,en!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KAIKKI ON KIINNI ASENTEESTA. Ilmeisesti 20-kymmppisillä ei sitä ole kun kaikki tuntuu olevan niiiiiiiiiiiin vaikeaa...
Ps. olen ihan varmasti nuorekkaamman näköinen kuin sinä väsynyt ja lösähtänyt teini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epäilen myös ettet ap edes katukuvasta tunnista ketkä noitä kolmikymppisiä äitejä ja ketkä parikymppisiä, minäkin olen sellainen baby-face ja kuulen siitä säännöllisesti: oletko jo täyttänyt 25? kysellään.
Mutta en varmasti olisi jaksanut tai edes halunnut hoitaa lapsiani sellaisella intensiteetillä ja uhrautuvallakin huolenpidolla (tarkoitan valvottuja öitä, pitkää imetystä jne) kuin nyt olen jaksanut ja tietoisesti valinnut!
Se on jokaiselle oikea ikä se jolloin ne saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko valvominen helpompaa nuorena? Mun mummo voisi vastata tohon ettei ikä vaikuta -asennekysymys! Tottakai lapset tehdään silloin kun hyvältä tuntuu, jos tuntuu ettei jaksa 30- vuotiaana niin sitten sitä ei jaksa, mutta jokkut jaksaa 30- vuotiaina paremmin..
Mutta yks on varma; MULLA ei lapsen saaminen lopeta omia menoja! Discoon on myös lapsellisilla oikeus mennä. Kertoo aika paljon ihmisen dokaamisesta jos vaan lapsettomat kykenee juomaan.. :)
Vanhemman pitäisi olla vastuullinen, viisautta ei ikä tuo mukanaan.
ovat tehneet vielä " iltatähtiä" sitten reilu kolmikymppisinä. ;)
parisuhteeseen, ihan sama minkä ikäisiä ollaan, kunhan suhde on vakaalla pohjalla ja ollaan oltu sen verran pitkään jo yhdessä, että todella tunnetaan se toinen puolisko.
Lapsen saanti koulii ja valitettavasti tuo esille kyllä kaikki heikkoudet puolisosta ja jos alkaa alle vuoden suhteeseen (itseasiassa 2 vuottakin on aika lyhyt seurusteluaika vielä, jotta todella tuntee sen puolisonsa...) heti väsäämään lapsia, niin kyllä todennäköisyydet päätyä yksinhuoltajaäidiksi on hemmetin suuret. Tää on siis minusta paljon tärkeämpi asia, kuin se minkä ikäinen äiti on. Sama se mikä ikä on kunhan MOLEMMAT vanhemmat ovat sitoutuneita siihen, että saavat lapsen/lapsia ja että nyt alkaa se elämänvaihe, jolloin keskitytään olemaan pienten lasten vanhempia.
Itsestäni ei olisi ollut äidiksi 20-25 vuotiaana. Eihän mulla ollut edes sellaista seurustelusuhdetta tuon ikäisenä, että siihen olis lapsen voinut tehdä. Vaikka siis seurustelinkin kyllä tuolloin aina joitakin jaksoja, mutta ei puhettakaan, että lapsia olis voinut tulla. 26-vuotiaana löysin nykyisen aviomieheni ja siinä tutustuttiin muutama vuosi. Olen muuten sitä mieltä, että kun suurin huuma haihtui n. 4 vuoden päästä, niin silloin vasta oikeesti pystyy kriittisesti tutkailemaan tuota puoliskoaan, että olisko tosta isäksi. No minä totesin, että olishan tuosta.
Eli olen saanut lapseni yli 30-vuotiaana ja se oli mulle paras ajoitus mielestäni. Mulla oli vakaa suhde ja hyvä isäehdokas. Ja nyt on tyttö jo 7-vuotias ja edelleen meillä menee hyvin ja tuo isä on sellainen, että kantaa vastuuta lapsen kasvattamisesta erittäin hyvin.
Niin, ja voin kertoa, että tänikäisenä ei kyllä kapakoista, kylpylöistä, risteilyistä tms. saa mitään kiksejä enää. Ei voisi vähempää kiinnostaa ns. " vapaa" meneminen. Alle 30 vuotiaana se kiinnosti tosi paljon ja kivaa oli. Matkustellaan aina siten, että lapsi on mukana. Meillä on vaan niin kivaa kolmestaan.
kun lapseni on nyt ekalla ja itse olen 31. näytän noin 25-vuotiaalta ja alkossa kysytään papereita harva se kerta kun ostaa viiniä. Eli ei se kolmekymppisen äidin tunnistaminen ole niin helppoa :)
Eli koska sinä et ole ollut alle 25- vuotiaana kypsä hankkimaan perhettä, sitä ei ole kukaan muukaan? =)) Voi pyhä pamaus! Oletpa sää sitten vieläkin kypsymässä kun tollasia höpöttelet..
Toisia elämä kasvattaa nopeammin ja toiset saa toisenlaisia kokemuksia!
Mun mieheni äiti sai miekkoseni 16- vuotiaana ja hyvän ihmisen onkin lapsestaan kasvattanu. Nuorin lapsi onkin hankittu 30- vuotiaana. Pitäiskö naisen sitten vielä 50- vuotiaana hankkia lapsia että tulee hankittua kaikki 5 lasta jos kerran 30- vuotiaana alottaa vasta?
Musta on vaan rikkaus että on naisia jotka hankkii lapsia nuorempana ja niitä jotka myöhemmin. Mutta tommonen " ei se oo kypsä vielä"
-osoittaa vaan ihmisen omasta kypsymättömyydestään.. Ajattele, meinaavat laskea äänestysikääkin 16- vuotiaille.. ;)
16 nimenomaan kirjoitti että VOI OLLA KYPSÄ. Hän vaan itse ei ollut.
Vierailija:
Eli koska sinä et ole ollut alle 25- vuotiaana kypsä hankkimaan perhettä, sitä ei ole kukaan muukaan? =)) Voi pyhä pamaus! Oletpa sää sitten vieläkin kypsymässä kun tollasia höpöttelet..Toisia elämä kasvattaa nopeammin ja toiset saa toisenlaisia kokemuksia!
Mun mieheni äiti sai miekkoseni 16- vuotiaana ja hyvän ihmisen onkin lapsestaan kasvattanu. Nuorin lapsi onkin hankittu 30- vuotiaana. Pitäiskö naisen sitten vielä 50- vuotiaana hankkia lapsia että tulee hankittua kaikki 5 lasta jos kerran 30- vuotiaana alottaa vasta?
Musta on vaan rikkaus että on naisia jotka hankkii lapsia nuorempana ja niitä jotka myöhemmin. Mutta tommonen " ei se oo kypsä vielä"
-osoittaa vaan ihmisen omasta kypsymättömyydestään.. Ajattele, meinaavat laskea äänestysikääkin 16- vuotiaille.. ;)
Itse olin kahden lapsen äiti 23-vuotiaana ja nyt yli 10 vuotta myöhemmin olen jälleen raskaana... Kyllä hiukkasen mietityttää, kuinkahan jaksan yösyötöt ja muut...? Tiedän kuitenkin nyt huomattavasti enemmän lasten psyykkisestä ja fyysisestä kasvusta kuin ensimmäisten lapsieni kohdalla ja uskos, että siitä on tämän tulokkaan kanssa paljon apua!
Olen myös kärsivällisempi, pitkä pinnaisempi ja epäitsekkäämpi kuin parikymppisenä äitinä ja varmaan myös paljon suvaitsevampi, ts. annan lapsen olla lapsi pidempään...
Mutta tosiaan, valitettavan usein on niin, että parikymppisenä kun se vauvakuume iskee, niin ei pysähdytä miettimään sitä vastuuta ja arkea, jota pienestä ihmisestä huolehtiminen tuo tullessaan, ajatellaan vain sitä ihanaa pientä tuhisijaa ja viis muusta... :/ Enkä kyllä sano, että tämä " ajattelemattomuus" on vain parikymppisten vika, kyllä niitä löytyy vanhemmistakin äideistä/isistä...
En siis kadehdi nuoria äitejä, enkä sen puoleen " vanhempiakaan mammoja" ;)