En yhtään kadehdi, kun näen yli kolmikymppisen äidin...

Ei ne valvomiset siihen vauva-ikään lopu,vartoos kun muksus on teini-iässä niin sitten ne vasta valvottaakin,kun vahdit yökaudet että koska tulevat kotiin,missä kunnossa & kenen kanssa,et se siitä nukkumisesta.

Ja kyllä jaksan valvoa siinä missä 20 vuotiaskin. En ole sentään vielä mikään ikäloppu. Ja ihanaa kun kaikki ihanat vauvavuodet on vielä edessä.. se kun on ihmisen parasta aikaa. :)

Vauvoja saa tehdä niin kauan kun tulee luomusti raskaaksi,vaikka 45-vuotiaana jos tärppää.

Luin pikapikaa ketjua ja pirulauta kun luinkin nopeeta! =) Ja ihanaa että mua oikastiin!! MUTTA että saan hangata nenääni veressä niin 41 jälkeempäin ainaskin mussutti siitä että nuori=ei ymmärrä elämää.. ;)



Toistan, ikä ei tuo viisautta (tai luetunymmärrystä) vaan nuorella äidillä saattaa olla hyvinkin paljon kokemusta, ainakin kun näitä sivuja lukee niin sortoa ainakin riittää..



Mutta silti, joku saattaa olla 15- vuotiaana hyvä äidiksi, eiköhän se ole tärkein ominaisuus, ei se paljonko on ikää mittarissa?



19, tais olla numero

Nelikymppisille äideille tehdään seulontoja, ylimääräisiä ultria, tarvittaesa tiheämpi neuvolaseuranta..kaikki maksaa..



Lisäksi vauvalla on suurempi riski vammoihin, jotka myös ovat yhteiskunnalle kalliita.



Tähdennän vielä, että vastasin vaan kysymykseen, en siis halua teilata ikä-äitejä..

Mieheni sisarella on 4 lasta ja ikää vasta 30v.Olemme samanikäisiä

mutta hän tuntuu jotenkin " vanhalta sielulta" ,hän sai esikoisen aikoinaan 20-vuotiaana ja oli silloin jo kypsä äitiyteen.Oman esikoisen sain 24-vuotiaana ja olin aika nuori,olisin voinut odottaa kauemmin ja saada opiskelut päätökseen.Olimme miehen kanssa liian vähän aikaa pelkästään kahden.Jälkikäteen mua ihmetyttää miksi piti saada lapsi heti.Onnellisia olemme nyt meillä on kolme lasta.Mutta ihan hyvin olisin voinut odottaa vielä.Opiskelu on paljon hankalampaa nyt useamman lapsen kanssa.Eli omalta kohdalta voin sanoa että nyt kolmekymppisenä olen kypsempi,ihan hyvin olisin voinut tehdä vasta nyt lapsen,enkä ole todellakaan vielä ikäloppu ;).En tiedä ymmärsiköhän kukaan mun sepustuksesta mitään....

Ja yleensäkin näissä saman tyylisissä viesteissä on sama pointti: kannattaa tehdä lapset nuroena ja tiuhaan tahtiin, että pääsee lapsenhoidosta ja voi aloittaa sen " oman" elämän??? Jos se lasten hankkiminen on noin kamalaa ja vie sun elämän ja kaikki niin miksi hankkia ollenkaan? Itse ainakin nautin suunnattomasti lapsistani ja en yhtään harmittele sitä kuuluisan oman elämän puutetta. Tämä lapsiperheen arki on kaikessa pienuudessaankin täyttä elämää. Niin ja olen yli kolmekymppinen äiti, ura luotuna ja vaki-työpaikka odottamassa.

Typerä klisee että lapsi pilaisi nuoruuden. Itselleni ei tulisi kuuloonkaan, että vauva/taapero pilaisi keski-ikäni. Silloin minulla on rahaa ja mahdollisuuksia panostaa itseeni. Tavoitteeni oli olla kahden lapsen äiti kolmekymppisenä, ja se toive toteutui, samoin kuin akateeminen tutkintokin.

Minulla ainakaan ei ole terkoituksena ollut " päästä" lastenhoidosta. Olen aina ollut perhekeskeinen ja suurin unelma on ollut oma perhe.. Tapasin nykyisen mieheni 19-vuotiaana. Saimme esikoisen, kun olin 22 ja kaksi lasta lisää, kun olin 25-vuotias.



Itse olen ajatellut niin, että koska perhe on se, jota elämässäni eniten rakastan, haluan elää elämästäni mahdollisimman suuren osan juuri sen perheen parissa. Haluan hoitaa lapsiani ja haluan olla aikanaan sitten aktiivinen mummi.. ;)



Ja kyllä, koskaan ei tiedä miten elämässä käy (joku siitä kuitenkin mainitsee), mutta suurempi todennäköisyys minulla on olla hyvässä kunnossa mummiksi tullessani, jos olen " suht nuori" mummi.. Mikäli lapseni siis haluavat omia lapsia ja mikäli he " hankkivat" niitä ennenkuin ovat viisissä kymmenissä...



Ja vaikka olen lapsia saanut nuorena, en lainkaan lupaa, ettenkö toivoisi lisää vielä yli kolmikymppisenä, mikä muuten ei ole vanha.. :)



Aikakin on muuttunut tosi paljon, elinikäennuste on naisilla joku 84 vuotta, että on se vähän eri asia hankkia lapsia yli kolmikymppisenä, kuin ennen vanhaan, jolloin lapsia hankittiin heti kun kynnelle kyettiin.. Nyt kolmikymppiselläkin äidillä on tod.näk. mahdollisuus huolehtia lapsestaan vielä 50 vuotta, jona aikana lapsi varmaan ehtii jotakuinkin omilleen.. *wirn*

Parikymppisenä olisin takuulla päätynyt yh:ksi. Siinä sitä olisi ollut kiva kituuttaa opiskelijayksiössä, opinnot keskeytyneenä sosiaalitukien varassa.



Olen itse köyhästä perheestä enkä halunnut perustaa perhettä ennen kuin olin löytänyt kunnon suhteen, saanut vakituisen paikan työelämässä ja tilavan, perheelle sopivan kodin. MINULLE tämä ratkaisu on sopinut parhaiten.

Mun kaveri teki 20-vuotiaana ekan lapsen ja kuinkas ollakaan elämä tuli liian rankaksi kun oli koulutkin vielä käymättä. Seurasi vakava masennus ja ero miehestä. Nyt aloitti sitten 33-vuotiaana toisen kierroksen, kun löysi uuden miehen.



Ei asiat ole aina niin mustavalkoisia. Ja sinulle ap, vaikkakin toivon sinulle kaikkea hyvää, et sinäkään tiedä mitä tulevaisuus tuo sinulle tullessaan.



Itse sain ekan lapsen 30-vuotiaana ja tokan 33-vuotiaana, yhtään aikaisemmin en olisi halunnut. Ihanaa, että ollaan miehen kanssa saatu matkustella ja opiskella kunnon ammatit. Kaikki on nyt oikein hyvin, toivottavasti myös tulevaisuudessa =)

Jotkut eivät saa lapsia silloin kun niitä haluavat vaan myöhemmin. Että oot ÄÄLIÖ!!!

me päätimme mieheni kanssa tehdä 20 vuoden ikäisinä ensimmäisen lapsen, takana oli 4 vuoden seurustelu ja asiaa suunniteltiin pitkään ja puhuttiin kaikki asiat läpi, mitä se olisi kun lapsi sitten syntyisi. nyt olen 22 ja lapsemme täyttää kohta 2 vuotta. meillä on oma omakotitalo, miehellä vakituinen hyvä työ ja olemme todella onnellisia. en ole jäänyt kaipaamaan oikeen mitään ajalta jolloin meitä oli vain kaksi, omia menojakin meillä on ollut riittäviin,kiitos ihanien isovanhempien. rakastan olla lapsen kanssa kotona ja vierailla muiden lapsiperheiden luona.nyt elämä vasta on alkanutkin.eli kyllä 20 vuotiaidenkin lapset on voitu hankkia harkinnalla ja vakaaseen suhteeseen. ei tarkoita että jos äiti on nuori hän ei olisi valmis tai kykeneväinen äidiksi. luulen että 30-40 vuotiaita epäkypsiä ja ei vielä valmiita äiteja on ihan yhtä paljon kuin 20 vuotiaita.

Vierailija:

nuoren naisen, jolla on jo lapsia, kuin kolmekymppisen, jolla ei ole..silloinhan on melkein varmasti edessä äitiyslomat ja mahdollisesti hoitovapaat..

Mää perustaisin firman ja naisia jos palkkaisin niin yhtämoinen riski se on palkata 40- vuotias kuin 20- vuotias.. Hormooneihin ja naisiin ei kannata luottaa.. ;)



Ja ps. olin 25 kun sain esikoiseni, kimpassa miehen kanssa sillon 7 vuotta.

Kaverini löysi ukon 29- vuotiaana ja vuoden sisällä naimisiin ja perhettä perustaan!



..Mitä vanhempi, sitä nopeemmin kello tikittää ja kiire voi olla aikapommi!

lapsia ennenkuin olen menoni mennyt ja varallisuuteni vakaa. Näin myös tein. Kertaakaan en ole katunut. Olen varmasti kyennyt turvaamaan oman lapseni tulevaisuuden moninkertaisesti omaan äitiini verrattuna. Itse en usko, että olisin ollut yhtään äitiäni valmiimpi äidiksi aiemmin. Unta olen tarvinnut aina yhtä paljon, joten tuskin valvominenkaan olisi ollut helpompaa.

pitäny ottaa vastuu toisesta ihmisestä. Täällä itä-helsingissä kyllä näkee liiaksikin asti teiniäitejä, jotka pitävät lapsia nukkeina ja kailottavat suureen ääneen juopporeissuistaan lastenvaunuja työnnellen. Kyllä on ihan hyvä kypsyä vähän.

Minusta kaikkein vaikeinta oli yöheräilyyn tottuminen alle kolmekymppisenä, kun esikoisen sain. Seuraavat lapset sain päälle kolmekymppisenä ja nuorimman päälle nelikymppisenä. Aina vain on käynyt valvominen helpommaksi. Nuorimmaisen kanssa oikein nautin yösyötöistä ja osasin ottaa koliikinkin rennommin kuin esikoisen kanssa. Sanoisin, että asenne ratkaisee eikä ikä.



Joku täällä väitti, että nelikymppiset äidit tulevat yhteiskunnalle kalliimmaksi. Minäkin taisin tulla, koska jouduin sektioon vauvan perätilan takia. Tosin jouduin siihen kolmekymppisenäkin samasta syystä. Sen sijaan mitään ylimääräisiä neuvolakäyntejä ei ollut eikä seulontojakaan. Ylimääräinen ultra tehtiin, kun perätilaa epäiltiin. Ja np-ultraan tietysti pääsin, mutta eikös siihen pääse nuoremmatkin?



Nyt on kivaa, kun on monen ikäistä porukkaa. Vanhimpia lapsia kuskataan yöllä rokkikeikoilta kotiin, mutta nuorin sentään nukkuu jo yöt. Tässä pysyy hyvin ajan hengessä mukana, kun on teinejä, pieniä koululaisia ja taapero.