Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tukiverkot ei synny itsestään.
24.06.2008 |
Tukiverkot rakennetaan ihan itse. Ja jotta itsellä olisi tukiverkko, silloin täytyy itse olla osana yhtä monen ihmisen tukiverkkoa.
Tukiverkkoja on helppo alkaa rakentamaan hyvin pienillä teoilla: tarjoutuu vahtimaan toisen lasta sen aikaa, kun toinen kipaisee sisällä/vessassa/toisen lapsne kanssa jossain, tai kysyy vastaavissa tilanteissa apua toisilta. Sitten sitä apua voi vaihtaa pidemmiksi hetkiksi: toinen voi käydä kaupassa rauhassa ja toinen vahtii lapset pihalla/puistossa omien ohella. Jne.
Nyt odotan innolla mammojen kohta seuraavaa ryöpytystä, miksi tämä ei vaan millään onnistu...
Kommentit (40)
Meillä oli vauvamuskaria, kirkon kerhoa, MLL:n kerhoa, puistoa, vastasyntyneiden jotain-jotain ryhmää.
Meni kotivuodet hyvin, kun oli ystäviä jakamassa ja kahvittelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin minun tukiverkkoni on ihan itsestään syntynyt. Toki noita pikkupalveluksia on tullut tehtyä jo koko 35-vuotta, jonka olen elänyt.
Mutta olen asunut myös vieraalla paikkakunnalla kahden pienen lapsen kanssa jossa aluksi ei ollut ketään siis ei ketään tuttua 200km säteellä. Silloin tukiverkko oli tosi kaukana ja ymmärrän hyvin että ihan jokaiselle puistossa tutuksi tulleelle ei lastaan jätä edes vartiksi.
suurpeheen äitinä ja monen eri ikäisen lapsen kanssa ei paljon puistossa istuta vaan mennään pitkin ja poikin, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä.
mua uskomaan, että olisi kovinkaan montaa asuinaluetta/leikkipuistoa tms. jossa ei kävisi muita selväjärkisiä äiti-ihmisiä kuin sinä.
Kyllä mä ainakin bongaan ihmisistä helposti samanhenkiset kuin itse olen, ja heidän kanssaan poikkeuksetta homma on lähtenyt toimimaan.
T:ap.
Ainakin minun tukiverkkoni on ihan itsestään syntynyt. Toki noita pikkupalveluksia on tullut tehtyä jo koko 35-vuotta, jonka olen elänyt.
Mutta olen asunut myös vieraalla paikkakunnalla kahden pienen lapsen kanssa jossa aluksi ei ollut ketään siis ei ketään tuttua 200km säteellä. Silloin tukiverkko oli tosi kaukana ja ymmärrän hyvin että ihan jokaiselle puistossa tutuksi tulleelle ei lastaan jätä edes vartiksi.
eli heillä on kaikilla isovanhemmat, jotka kilpaa hoitavat lapsia aina kuin vain on tarvetta. Miksi he sitten vahtisivat minun lapsiani, kun eivät lastenhoitopalveluksia itse tarvitse? Valittavat vain sitä, kun arki on niin kamalan hankalaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei sulla ole ollut vain 1-3:a lasta, jolloin olisi noita tukiverkkoja voinut alkaa rakennella?
Mä en kyllä sinänsä edes ymmärrä mitä sä yritit tolla viestilläsi sanoa.
T: Ap. jolla itsellä on 3 lasta.
suurpeheen äitinä ja monen eri ikäisen lapsen kanssa ei paljon puistossa istuta vaan mennään pitkin ja poikin, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä.
sellaisiin, jotka ovat samassa tilanteessa? Ruikuttajien kanssa ei muuten tietenkään kannata alkaa mitään tukiverkkoja rakentamaankaan, heillä kun on se elämä niin hirveän vaikeaa aina muutenkin.
eli heillä on kaikilla isovanhemmat, jotka kilpaa hoitavat lapsia aina kuin vain on tarvetta. Miksi he sitten vahtisivat minun lapsiani, kun eivät lastenhoitopalveluksia itse tarvitse? Valittavat vain sitä, kun arki on niin kamalan hankalaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi moni asuu jossain kaukana ja ne jotka lähellä eivät jaksa hoitaa meidän lapsia.
kun hänen lapsensa olivat pienempiä mm. tutustui aina nopeasti naapureihin (kutsui kylään jne. ) ja pyysi tarvittaessa apua MUTTA myös tarjosi itse sitä muille.
Täytyy myöntää että itse olen/ olemme huomattavasti huonompia apua pyytämään. Jotenkin tuntuu, ettei kehtaa, kun meillä kuitenkin on ns. normiperhe ja rahallisesti asiat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä se ei ainakaan ole ikinä ollut se ongelma. Ongelma on se, että ei pääse koskaan miehen kanssa kahdestaan minnekään! Ketään sellaista ei ole, jolle lapset voisi jättää yön yli hoitoon.
Ja parasta kaikessa, nyt lapset ovat isompia ja menevät kylään. Minulla on vain yksi lapsi ja kun viikonloppuna on tylsää, soitamme jollekin ja lapset menevät yhdessä ulos.
Olemme myös hyviä ystäviä, ja toistemme lastenhoitajia. Suorastaan helpompaa kun on viisi ihmistä, jolle lapsi lähtee mielellään kuin taistelu yhden körilään kanssa siitä, että saanko mennä torstaina?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkaan ei tässäkään asiassa ole hyvä olla noin mustavalkoinen.
Mua ärsytti suunnattomasti kun olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle kun ihmiset viisasteli (esim. kun en tiennyt mihin esikoisen laittaisi synnytyksen ajaksi jne.), että "Ei voi olla mahdollista ettei ole tukiverkkoa, kyllä mäkin olen sellaisen rakentanut..." Juu, ehkä, ja niin mäkin NYT, mutta viehän se aikansa ja silloin kun tarvetta olisi ja sitä ei ole niin sitä ei vaan ole ja harmittaahan se.
Ja toisaalta, erityislapsia (osa hyvin vaikeasti kehitysvammaisia) työkseni hoitavana tiedän, että aina ei niin vaan käydä kerhoissa, puistoissa ja olla aktiivisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisäksi koen itsekin olevani ihan hyvä tukiverkkojen rakentaja, ainakin helposti syntyy muiden äitien kanssa sellaisia arjessa auttavia tukiverkkoja, että pääsee helposti hoitamaan asioita ilman lapsia, lääkäriin, kauppoihin, jne. aina kun tarttee.
T: Ap.
kun hänen lapsensa olivat pienempiä mm. tutustui aina nopeasti naapureihin (kutsui kylään jne. ) ja pyysi tarvittaessa apua MUTTA myös tarjosi itse sitä muille.
Täytyy myöntää että itse olen/ olemme huomattavasti huonompia apua pyytämään. Jotenkin tuntuu, ettei kehtaa, kun meillä kuitenkin on ns. normiperhe ja rahallisesti asiat kunnossa.
missä niihin uusiin ihmisiin tutustun? Kaikki aika menee töissä, ja illat ja viikonloput suurperheen arkea ja harrastuksia pyörittäessä. 7
Ja toisaalta, erityislapsia (osa hyvin vaikeasti kehitysvammaisia) työkseni hoitavana tiedän, että aina ei niin vaan käydä kerhoissa, puistoissa ja olla aktiivisia...
-- Naulan kantaan! Itse en voinut lähteä minnekään erityistyttäreni kanssa ekoina vuosina. Hän oli aistiyliherkkä (tosin se selvisi vasta myöhemmin) ja parkui jokaisessa uudessa paikassa.
Jäimme siis kotiiin istumaan... rakenna nyt siinä sitten tukiverkkoja!
Mikä niissä ihmisissä on vikana? JA ennekaikkea, kai olet myös itse valmis ottamaan vastaavasti lapsia luoksesi yökylään?
Se on katsos se iänikuinen jos haluu saada on pakko antaa...
meillä se ei ainakaan ole ikinä ollut se ongelma. Ongelma on se, että ei pääse koskaan miehen kanssa kahdestaan minnekään! Ketään sellaista ei ole, jolle lapset voisi jättää yön yli hoitoon.
ja näkeehän sen nyt tosi elämässäkin ihan vain katsomalla ympärilleen omia ystäviään, että aika monella on omien vanhempien apu käytössä juuri näihin lasten yön yli hoitoihin.
Mikä niissä ihmisissä on vikana? JA ennekaikkea, kai olet myös itse valmis ottamaan vastaavasti lapsia luoksesi yökylään?
Se on katsos se iänikuinen jos haluu saada on pakko antaa...
meillä se ei ainakaan ole ikinä ollut se ongelma. Ongelma on se, että ei pääse koskaan miehen kanssa kahdestaan minnekään! Ketään sellaista ei ole, jolle lapset voisi jättää yön yli hoitoon.
ja pienet asunnot, ei heille yksinkertaisesti voi viedä vieraita lapsia hoitoon pidemmäksi aikaa. Ei ole tilaa, eikä myöskään jaksamista, monilla kuitenkin pieni vauva. 12
Alue: Aihe vapaa
jos talossa asuu vain mummoja, sukulaisia ei ole, kavereilla ei lapsia ja jos on niin ihan vastasyntynyt.