Tukiverkot ei synny itsestään.

Meillä on kaksi ihmistä, 46 neliötä ja ipanoita parhaimmillaan 3. Lapset siskonpetiin, äiti soffalle ja aamulla kun alkaa riehuminen ulos leikkimään.



Täällä on aina näitä rajoittavia uskomuksia ihmisiä. Jos kerran on vaikeaa, ei sitten!

en ihan oikeasti kehtaisi. Kaikilla on raskas työ, paljon työmatkoja ja epäsäännölliset työajat. Kaikilla monta pientä tai eri-ikäistä lasta. Jos se vihdoin ovat koko rankan viikon jälkeen lauantaina koko perhe yhtä aikaa kotona, niin mene siihen sitten kysymään, että kai otatte meidän lapsetkin teille yöksi,että päästään miehen kanssa rentoutumaan. Itse olen myös niin väsynyt, että yksi tuollainen yö ei mitenkään minua niin piristäisi, että jaksaisin uuvuttaa itseni sitten joku toinen viikonloppu valvomalla monen pienen lapsen kanssa meillä, jotka eivät vieraassa paikassa nukahtaisi vaan itkisivät varmasti äitinsä perään.

Niin ehkä on ISOJEN kaupunkien ympärillä asuville. Mutta me emme sellaisella paikkakunnalla asuneet. Enkä minä edes tiennyt että tyttäreni on erityislapsi kuin vasta kun hän oli n. 4v. Ei kaikista lapsista heti näe ULOSPÄIN että lapsi ei ole "normaali". Tyttäreni kanssa ei ollut helppoa lähteä minnekään. Itsekin ihmettelin, miten voi olla niin hankalaa. Mutta se vain oli, vaikea sitä on selittää.



Sittemme olen saanut kaksi tavallista lasta ja heidän kanssaan olen kyllä likkunut normaalisti.



Erityistyttöni ei KOSKAAN jäisi kelle tahansa edes hoitoon. On sen verran arka ja epäitsenäinen vieläkin 6-vuotiaana:(. Hyvä jos eskariin uskalsi mennä. Sielläkin pyöri avustajansa ympärillä.

kun suhaa kuljettamassa viittä lasta heidän harrastuksiinsa sinne ja tänne, ei siinä paljon ehdi ystävyyssuhteita virittelemään. 7

mitään valittamsitakaan, kun et kerran edes haluaisi mihinkään päästä.



Ja se toisten lasten yökyläily on just niin kamalaa kuin mitä siitä itse tekee. Mutta joillekin on kaikki vaikeaa, kuten on jo niin monta kertaa todettu.

munkin pitäisi vaan rohkaistua ja pyytää mun nelilapsiselta ystävältä, että ottaa munkin kaikki viisi lasta heille hoidettavaksi? Sen mies on kyllä viikonloppuisin aina töissä, mutta kai se nyt parjää yhdeksän kanssa yksinkin...

Periaatteessa siis "turvaverkoksi" itsensä varmasti laskee useampikin ystävä, mutta käytännössä on vaikea hyödyntää sellaisia avuntarjouksia joihin sisältyy se "mutta" että saadakseen esim. pariksi tunniksi lapselle hoitajan pitää ajaa autolla tunti kumpaankin suuntaan.



Myös se että omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat kuolleet kuuluu niihin vähän vähemmän helposti omassa vaikutusvallassa oleviin turvaverkkoasioihin.

ei tulisi mieleenkään pyytää jotain tuttavia ottamaan omia lapsiani yökylään, että itse pääsen huvittelemaan. Mielestäni se on jo moukkamaisuuden huippu, kun tiedän, että he itsekin ovat väsyneitä ja odottavat varmasti jotain viikonloppua kuin kuuta nousevaa, että saa olla rauhassa oman perheen kesken.

kun suhaa kuljettamassa viittä lasta heidän harrastuksiinsa sinne ja tänne, ei siinä paljon ehdi ystävyyssuhteita virittelemään. 7

No sullahan olisi juuri hyvä mahdollisuus rakentaa niitä tukiverkkoja... ja loistava syykin. Ei sinun tarvitse kaikkia 5 lastaa ajaa koko ajan. Kysele vähän ympärille ja vie tällä viikolla oman lapsesi mukana myös naapurin Liisa. Ja ensi viikolla Liisan äiti vie teidän Villen... Siitä se lähtee käyntiin. Tukiverkon rakentaminen...

omat heikot sosiaaliset taidot ja kykenemättömyyden muodostaa läheisiä ihmissuhteita. Vikahan on tietenkin asunpaikoissa, muissa ihmisissä, omassa elämäntilanteessa jne jne. Pää pensaaseen vaan, eihän vikaa minussa ole!

jos talossa asuu vain mummoja, sukulaisia ei ole, kavereilla ei lapsia ja jos on niin ihan vastasyntynyt.

Siitä vaan selvittelee, kuka on hyvä kuntoinen ja vailla tekemistä, omat lapsenlapset kaukana tai ei ollenkaan. Saatatte saada itsellen oivan vara-mummon!!!

toiset vaan on sosiaalisia luonteeltaan ja toiset ei. Ei kukaan halua olla epäsosiaalinen, moni todellakin kärsii siitä. Ei se ole kivaa, että ei keksi mitään puhuttavaa eikä osaa olla ihmisten kanssa luontevasti. Kyllä mä ainakin tiedän sen, että mun ongelma on juuri oma epäsosiaalisuuteni, mutta en voi sille mitään. En vaan yksinkertaisesti tiedä mitä jossain puistossa jollekin sanoa, en vaan keksi mitään sanomista. Ei siinä silloin kuule kamalan läheisiä ihmissuhteita muodostella.

Joo varmasti mäkin alan pyytää naapurin 85-vuotiasta kuuroa mummelia vahtimaan meidän vilkasta katrasta:DDD. Siinäpä juoksisikin sitten 2-v:n perässä...



Mä en edes saa omia vanhempiani mun lapsia vahtimaan kuin vastentahtoisesti. Heitäkään en meinaa kehdata pyytää!! Miten ihmeessä sitten voisin pyytää esim. ystävääni, jolla jo 3 omaa itsepäistä lasta. Hänellä on muutenkin mummot auttamassa joten ei hän MINUN apuani tarvitse.

Meillä ainakin kaverit kyselee, että lähtiskö Ella meidän kanssa teatteriin kun ollaan menossa tai uimaan tai jonnekin. Sitten kun tulee joku meno pyydetään, että otatteko Ellan täksi yöksi.



Näin ystävät toimivat ja lapsen ystävien vanhemmat.



Toki voi valitella, että viikonloput on omalle perheelle, mutta avioliitto kaipais piristystä.



Sovitte niiden HYVIEN YSTÄVIEN kanssa, että ottakaa te Kalle ja Ville tänä perjantaina ja me otetaan teidän Erkki ja Pentti seuraavana.



Toisille tämäkin asia on näköjään ylitsepääsemättömän vaikea, eikä niitä oikeita ystäviä olekaan...



Toki jokainen saa nököttää kotonaan pahalla mielellä vaikka siihen asti kun lapset uskaltaa 15-vuotiaina jättää yhdeksi yöksi itsekseen kotiin!

meillä on yli kymmenen harrastuskuskausta viikottain. Meidän lasten soittotunneille ei varmaan ainakaan naapurin lapset mukaan lähde, miksi lähtisivätkään. Ja miksi naapurini veisi lastani harrastuksiin omiensa mukana, kun ei heillä ole samoja harrastuksiakaan.

mutta jos on itsellä ja ystävillä monta pientä lasta, niin ei siinä aina paljon ole voimia alkaa järjestellä mitään reissuja. Meillä ei mahdu oman perheen lisäksi autoon yhtään ylimääräistä, joten hankalaakin olisi lähteä reissuille niin että pyytää vieraita lapsia mukaan.

Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppiakseen uutta! Ei ihminen osaa syntyessään kaikkia taitoja, niitä on harjoiteltava! En tarkoita tätä tosiaankaan pahalla. Tsemppiä!

toiset vaan on sosiaalisia luonteeltaan ja toiset ei. Ei kukaan halua olla epäsosiaalinen, moni todellakin kärsii siitä. Ei se ole kivaa, että ei keksi mitään puhuttavaa eikä osaa olla ihmisten kanssa luontevasti. Kyllä mä ainakin tiedän sen, että mun ongelma on juuri oma epäsosiaalisuuteni, mutta en voi sille mitään. En vaan yksinkertaisesti tiedä mitä jossain puistossa jollekin sanoa, en vaan keksi mitään sanomista. Ei siinä silloin kuule kamalan läheisiä ihmissuhteita muodostella.

Näitä "tukiverkon metsästäjiä" aina löytyy.



Aina olisi joku työntämässä lastaan yökylään viikonlopuksi tai illaksi kylään tms.

Ihmeteltiin tässä viime talvena kun tytön kavein äiti aina soitteli, että "Anna" haluaa tulla teidän tytön tykö kylään. Saako?

No, mikäs siinä. Siinähän tuo meni. Mutta kun meni monta tuntia, eikä vanhempia näkynyt ja puhelin oli pois päältä. Olisi itse pitänyt päästä kauppaan.

Tuli juttua yhden tutun kans ja hän sanoi, että tuovat poikansa heille ihan samalla tavalla. Eli työnnettiin lapset toisten tykö kyläilemään kun muka olivat halunneet (tältä "Annalta" kerran kysyttiin, oliko itse pyytänyt meille. Äiti oli kuulemma käskenyt meille hoitoon) ja puhelin kiinni ja ravintolaan syömään ja vähäksi aikaa istumaan iltaa.



Lisäksi nämä iltapäivisin kylään tulevat koulukaverit. Kun olin äitiyslomalla, olisi meille ekaluokkalaisen kavereita ollut tulossa joka päivä koulun jälkeen. Kun ei raskittu maksaa iltapäivähoitomaksua, ajateltiin, että työnnetäänpäs ne meille.



Tukiverkkona oleminen on loppunut. Olen nykyään terveen itsekäs, enkä ota enää näitä lapsia meille "kylään" eli tuntikausiksi lojumaan kun vanhemmat lähtee hoitamaan parisuhdettaan. Meidän lapsia eivät ole koskaan hoitaneet vastikkeeksi.

Meille ei ole KOSKAAN eikä ikinä kukaan työntänyt lastaan väkisin hoitoon. En ymmärrä mistä näitä perheitä on?



Eikä kukaan myöskään ole koskaan pyytänyt lapsiani uimaan/leffaan tms. Itse me omat ohjelmamme järjestetään.



Niin, lukekaa tuo toinen ketju, se jossa eräs 4-v:n äiti ihmettelee kun ei kavereiden luo tule lapselle vastakutsua. Samassa tilanteessa olemme mekin olleet: esikoisella oli hyvä kaveri ja mä olin erittäin aktiivisesti aina kutsumassa tätä kaveria kylään ja viemässä mun lasta sinne pariksi tunniksi. No se tyssäs siihen kun tämä äiti ei koskaan soitellut, ei olisi tuonut poikaa tänne jne.

Ja että en kärsi siitä? Mutta kun mä en vaan osaa olla ihmisten kanssa, oikeasti, en keksi mitään sanottavaa. En vaan keksi, aivot lyö tyhjää. Sitten olen vielä kamala jännittämään, jos joku pyytää kahville, on pakko ottaa Propralia, että selviän siitä tilanteesta. Voi kun te ymmärtäisitte, että ei ne sosiaaliset suhteet ole kaikille niin helppoja :(.