Murkkupoika, ysiluokkalainen, on alkanut luistaa kaikesta koulutyöstä.

valvoo, on ainoastaan kotona, soittelisi kaikilla kodin puhelimilla , vaikka päivässä 100e laskun , numerot laskeneet,varastelee kotoaan, karannut monasti tiettymättömiin,..listaa voisin jatkaa...apua olen hakenut .. sai masennus lääkkeitä, nukahtamis lääkkeitä.kriisi sijoituspaikan viikokosi...omat voimat loppuu...APUA

Ei siinä rankaisut auta, tytölle tuli aika pian järki päähän, kausi oli kasilla. Poika taitaa jatkaa lukion loppuun surffaillen, eipä siinä paljon voi tehdä.

Itsekin " sarjakuvapainotteisen" lukion käynyt, aikuisena vasta oman alansa löytänyt, kahden ison ja kahden pienen lapsosen äiti.

Ota yhteyttä luokanvalvojaan / opoon ja kysy mitä voitte vielä tehdä koulunkäynnin eteen. Kouluthan on nykyään kurssimuotoisia, eikä ysin lopulla ole siksi niin paljon merkitystä kuin ennen, sillä päättönumerot muodostuvat pidemmältä ajalta. Monissa kouluissa voi yrittää korottaakin numeroita ysin keväällä / kesällä, mutta kovin monessa aineessa sitä tuskin pystyy tekemään. Kymppuluokkakin on vaihtoehto, jos todistus näyttää kovin heikolta.



Alat vahdata lastasi, istut vieressä katsomassa että läksyt tehdään. Kokeet voit kysyä koulusta, jos et luota lapseesi ja sitten aloitatte lukemisen ainakin viikkoa ennen. Jos koulutyö ei maita, niin tietokone ja taskurahat pois. TV.tä ei katella klo 22 jälkeen ja yössä nukutaan 9 tuntia. Voit myös yrittää saada lapsesi ymmärtämään, millainen elämä on edessä heikolla koulutustaustalla, ja miten paljon enemmän valinnanvaraa hyvä koulutodistus antaa jatko-opintoja ajatelle.



t. yläkoulun ope

Meillä on kontrolli viihteenkäytössä. En usko tuohon vahtimiseen ja yhdessä läksyjen lukuun, sillä siinä tulee sellainen kannetun veden meininki ja sehän ei kaivossa pysy. Olen auttanut kyllä ja kannustanut. Kuulemma nämä kaksi viimeistä jaksoa voivat vielä auttaakin siihen lopulliseen todistukseen!

jolla velttoileva lapsi on saatu lukioon ja siellä sitten jossain vaiheessa järki tullut päähän ja työt alkaneet sujua. Kaikille ei näin toki käy, mutta 9-luokkalainen on täysin vastuuton huolehtimaan itse koulunkäynnistään.



Joillain lapsilla on motivaatio täysin hukassa, eikä tulevaisuudella ole silloin mitään väliä. Tässä tilanteessa vanhemmat voivat pakottaa lapsensa lukemaan, ja sitä täytyy silloin myös vahtia. Eli tehdään läksyt yhdessä ja kuulustellan ennen kokeita. Jos saat teinisi istumaan koulunkirjan ääreen, ei se vielä tarkoita että hän tekisi mitään. Päivittäin näen näitä teinejä, jotka ovat kyllä paikalla ja istuvat pulpetissa kirja nenän edessä ja kynä kädessä, mutta eivät tee mitään jos ei ope koko ajan vahdi ja käske.



t. se yläkoulun ope

se ei kyllä takaa sitä, että seuraavana päivänä koulussa muistaa asiasta yhtikäs mitään... Tänään aion kyllä vahtia kuin haukka, että saa esseensä kirjoitettua.

Suuri ongelma tuntuu olevan, että itsekritiikki on todella vahva. Mikään ei kelpaa, mitään tyhmää ja ympäripyöreätä ei voi kirjoittaa, kun sillä ei sitten ole mitään merkitystä. Olen yrittänyt sanoa, että yrittäminen on pääasia ja se, että tekee tehtävät. Siinä tehdessä se laatukin sitten harjoituksen myötä paranee. Mutta kun herran pitäisi saada aikaiseksi todella täydellistä tekstiä. Välillä on aurinko jo hiukan pilkistänyt, esim. ennen joulua YH:n ope oli kirjoittanut, että hyvä essee-vastaus, mutta nyt samasta aineesta tuli taas se 7,5... eikä esseestä tietoakaan.

kouluasioista, joissa tuntuu, ettei hänellä ole sanottavaa? Ja maailman asioista muutenkin? Siinä sivussa hänellä olisi mahdollisuus kehittää mielipiteitään, oppia ilmaisemaan niitä ja sinulla myös mahdollisuus kehua/kannustaa, että hän ajattelee fiksusti.



Monien ajattelevien nuorten taustalla on koti, jossa KESKUSTELLAAN, muustakin kuin että minkälainen on sää, mitä telkkarista tulee ja mitä on ruokana.

Höh, siskoni perheessä luetaan läksyt lasten kanssa, joka ikinen päivä, niin ala-kuin yläkoululaistenkin kanssa. Nyt perheen esikoinen pääsi lukioon ja edelleen isänsä lukee läksyjä hänen kanssaan, vaikkei itse ole käynyt lukiota eikä muutenkaan opiskellut. Poika on kyllä tunnollinen, mutta jo yläaste oli takkuamista kaikesta avusta huolimatta ja lukio on iso katastrofi! Ja poika ei omatoimisesti osaa tehdä yhtikäs mitään.

Minulla on vielä pienet koululaiset, mutta kyllä hekin itse kantavat suurimman vastuun omasta koulunkäynnistään. Apuani annan tarvittaessa, mutta esim. läksyjä en kuulustele. Koulunkäynti on lapsen työ ja kyllä se päävastuu täytyy olla hänellä itsellään. Niinhän sitä itsekin muinoin ihan itse sai kantaa vastuun tekemisistään.

Olen yrittänyt sanoa, että miksei kirjoita ja käytä niitä mielipiteitään koulussa, vaan ei. Murkulla on iltaisin tapana tulla keittiöön juttelemaan kanssani eikä meillä jutella telkkaohjelmista tms. koska inhoan koko vehjettä ja sen tarjontaa. Katselen televisiota hyvin vähän, mies töllää sitä kyllä iltakaudet.

Teinillä on siis kykyjä, mutta kun saisi tuon laiskuus/itsekritiikki tms. solmun jotenkin auki!

ekoilla luokilla vanhempien vahtimisen vielä ymmärtää, mutta ei sitä silloinkaan kyllä pitäisi kovasti tarvita. Koulujen vaatimukset mitoitetaan koko ikäluokan osaamistason mukaan ja siten, että kaikkien normaalien pitäisi niistä selvitä itse.



Ja eipä ihme, jos niin moni on lukion jälkeen pallo hukassa eikä pääse mihinkään opiskelemaan, kun laitos on käyty läpi vanhempien tukiopetuksen avulla.



Oma äitini on luokanopettaja ja aivan alusta, ekan luokan ekasta päivästä saakka hoidin kouluvelvollisuuteni ITSE. Tein läksyt, pakkasin repun, luin kokeisiin ym. Apua oli tarjolla kyllä, esim. kokeisiin luvussa, jos sitä pyysin, mutta kukaan ei tullut automaattisesti siihen sohlaamaan. Ja hyvin olen pärjännyt aina.

Ei siinä paljon auta muuta kuin odotella, että menee ohi ja kannustaa jos jokin juttu, ihan mikä vaan alkaa kiinnostaa.

itsetunto-ongelma / lievä masennus. Onko kavereita? Vähän oireelliselta kuulostaa tuo, ettei käy koskaan missään. Jos kerran on älyä päässä ja mielipiteitä, koulun kanssa ei sinänsä pitäisi olla mitään ongelmia.



Olisko joku harrastus tai muu tekeminen, missä voisi toteuttaa itseään ja kokea onnistumisen elämyksiä ja nähdä, että muutkin arvostavat häntä? Jos se sitten antaisi pojalle rohkeutta ja itsevarmuutta myös kouluasioissa panna itsensä oikeasti peliin eikä vain keskittyä välttelemään epäonnistumisia?



Tuntuu vähän siltä, että muutamassa kuukaudessa on vaikea saada isoa muutosta aikaan. Sääli sinänsä, että tämä sattuu näin kriittiseen kohtaan. Kaiketi teillä on kaksi vaihtoehtoa:



1. Antaa pojalle rauhassa aikaa itsetunnon löytämiseen ja sitten kun se puoli on kunnossa, tukea taas eteenpäin koulutiellä. Mutta tässä on se riski, että jos esim. jää lukion ulkopuolelle, saattaa se ennemminkin ruokkia pärjäämättömyyden tunnetta.



2. Jotenkin vain puolipakolla saada jätkä edes sen verran hommiin, että saa peruskoulun kunnialla loppuun ja sitten pääsee sisään lukioon (jos se nyt on tavoitteissa), vaikka sitten sellaiseen vähän vaatimattomamman tasoiseen. Siinä saisi ehkä vähän turvallisemmassa ympäristössä lisäaikaa etsiä itseään. Valkolakki on valkolakki riippumatta siitä, mistä on kirjoittanut.

jos se koulunkäynti ei suju niin kyllä vanhemmat voi tehdä paljon. Ap:n lapsellahan se itsenäinen työskentely ei sujunut. Ei vastuuta koulusta voi jättää lapsen harteille silloin, jos ongelmia on. Moni yläkoululainen laiminlyö koulunkäynnin täysin, ja elämä pyörii kavereiden, netin, mopojen ja kaljoittelun ympärillä. Silloin vanhemmat voivat joko olla tiukkoja ja pakottaa lukemaan (ja vahtia että niin myös tehdään) tai sitten antaa lapsensa luovuttaa ja kärsiä siitä mahdollisesti loppuikä.



t. se yläkoulun ope



ps. en nyt enää tarkoita ap:ta, vaan ihan yleisesti

tulevaisuudenhaaveistaan? Saisiko niillä motivoitua koulunkäyntiin? Ja jos tilanne todella on se, että pojalla ei ole kavereita tai että koulussa voisi mennä paremminkin mitä sosiaalisiin suhteisiin tulee, eri lukioon kuin siihen lähimpään meneminen voisi olla kyllä hyvä juttu ja motivoida ehkä poikaa itseäänkin.

Vieressä vahditaan ja yhdessä luetaan.

Koulu on lasten/nuorten työtä ja se hoidetaan, jos apua läksyissä tarvitaan sitä annetaan.



Meillä käydään koulua elämää varten ja en aio olla lapseni vieressä vahtimassa kun hän menee töihin.



Taitaa kouluissa vieläkin olevan asenne, että koulua käydään koulua varten.



se kahden pienen ja kahden ison äiti

oulun vuoksi.

Ei sitä vaan teininä jaksa kiinnostaa.

Ei ajatukset pysy koulujutuissa...

ja kyllä silloin normaalivanhempi tekee kaikkensa ettei lapsi putoaisi kelkasta jo noin nuorella iällä. Ja tosi monet muut hengaa niiden syrjäytyjien mukana eivätkä välitä yhtään omasta tulevaisuudestaan. Viestini ei siis ole, että NORMAALISTI vanhempien pitäisi lukea yläkoululaisten kanssa ja vahtia ja kytätä, mutta SILLOIN kun ongelmia on, voivat vanhemmat saada paljon aikaan jos vain jaksavat.



Jos ajatellaan, että lapsi kuin lapsi ottaa vastuun itse, niin sittenkö vaan mielestänne katsotaan vierestä kun nuori syrjäytyy? Kun ei se ressukka 15-vuotiaana itse tajunnut lukea, niin nyt se on sossunasiakas loppuikänsä?



Enpä minäkään enää ihmettele, miksi niin monet oppilaat putoavat kelkasta jo peruskoulussa. Vanhempien asenne tämän palstan perusteella on se, että vastuu on lapsella???



t. se yläkoulun ope, ihan oikea sellainen

käytännössä, minkälaista elintasoa.

Anna pojalle vähän mietittävää.