Onko oikein että minä siivoan ja laitan ruoat yksin

Vierailija:

Miten te perustelette itsellenne tuon oman ajan tarpeen?

jos käy, niin mielestäni silloin ei kotityöt ikäväkyllä hänele kuulu. Kyllähän meilläkin maksetaan asuntoa ym.. yhdessä ns puoliksi, mutta tekeehän mies jo työnsä sen eteen, ja minä taas hoidan omani kotona. Vai miten sinä ajattelet?

kyllä mieheni käy töissä,mutta hänellä on usein myös vapaata ylitöistä ja silloinkaan hän ei tee mitään kotona.( lastenhoitoa ei lasketa)on se minusta väärin jos mä teen töitä 24/7 ja mies 8 tuntia

meillä molemmat käy töissä, minä järkkään lapsen hoidot, siivoan ja teen ruoat työssä käynnin lisäksi. mieskin osaa kyllä ruokaa tehdä kun on tarvis, eli hän lapsenkanssa kahdestaan joskus muutaman tunnin... kyllä mua joskus suututtaa ja väsyttää itse tehdä kaikki kotihommat mutten jaksa mieheltä enää mitään vaatia...

no millon äidillä on omaa aikaa jos isä käy töissä ja illalla harrastaa ja lepäilee???Vierailija:

töistä jaksamisensa ja ehtimisensä mukaan. Kun mies tulee töistä, niin hänelle kuuluu myös lasten kanssa olo ja kotihommia, jos niitä on. Ei voi olla epäreilua tai liikaa vaadittu, että mies esim. illalla ripustaa pyykit ja lastaa/tyhjentää tiskikoneen jne. Sellainen mies, joka ei tähän kykene vedoten päivätyöhönsä, ei ole mies eikä mikään! Olisi älytöntä, että nainen hoitaa lapsia ja tekee kotityöt pitkin päivää aamusta iltaan ja herra makoilee sohvalla loppupäivän töistä tultuaan. Ei se ansiotyö nyt sentään niin raskasta ole (olen ollut ansiotyössä). Ja mitä tulee kotiäidin nettailuun, niin sanompa vaan, että kyllä sillä miehelläkin on yleensä töissä ne ruoka- ja kahvitauot ja ajatusten vaihtoa työkavereiden kanssa. Näitä ei kotiäidillä säännöllisesti välttämättä ole.



Molempien olisi saatava säännöllistä omaa aikaa myös, mikäli sellaista kaipaa.

Miettikää nyt, työssäkäyvät hoitavat samat hommat tunnissa-parissa + viikonloppuisin.



Kumma että äidin kotitöihin liitetään aina " jaksamisensa mukaan" mutta miehen jaksamisesta ei ole kukaan kiinnostunut. Ja jos todella noin suhtaudutte toisen työssäkäyntiin että siellä se vaan käy lepäilemässä ja lintsaamassa kotitöistä, saisitte hävetä ja mennä itse töihin. Ei yksikään nainen olisi ruikuttamatta valmis tilanteeseen, jossa itse tuo kaiken rahan kotiin ja sen päälle vielä hoitaa kotityöt, joihin toiselle on ollut koko päivä aikaa.



Arvostus kotiäitejä kohtaan laskee laskemistaan ja te olette sen itse aiheuttaneet.

HENKISTÄ jaksamista... meitä ihmisiä kun on monenlaisia...

Minä ainakin tarvitsen ihan yksinäistä omaa aikaa niin että kukaan ei vaadi mitään tai aseta aikaa mihinkään...

Ja kyllä minä menen " rentoutumaan" töihin kun sinne taas ä-loman jälkeen pääsen minulle se on hermojen kannalta ihanaa aikaa ei tarvitse kuunnella lasten kitisemistä... (vaikka sitten tarvii kuunnella asiakkaiden kitinää... ) mutta se on kuitenkin eri asia.

Mulla ei vaan ehrmot kestä kotona olemista pidän siitä että on säännölliset työ ajat jne...

Miksi kotityöt kuuluvat vain naiselle? Miksi kunnon naisen mitta on se, että suoriutuu kaikista kotitöistä hymy huulillaan miehen työpäivän aikana? Aivan taatusti suurin osa suoriutuukin. Myös minä, mutta se ei tarkoita, etteikö meillä myös mies jouda tekemään kotitöitä illalla (kotitöitähän piisaa aina, kun ovat " uusiutuva luonnonvara" ). Joillekin täällä ei näytä tulevan mieleen, että useat kotiäideistä ovat ennen kotiin jäämistään olleet ansiotyössä ja näin ollen tietävät, että se voi olla jopa helpompaakin, kuin työpäivä kotona. Ei siis ole illuusiota, että ansiotyössä kävijä (usein se mies) olisi jokin ylimaallinen sankari, jota täytyy hyssytellä ja pönkittää kaikin tavoin, jotta hän voi päivittäisestä käsittämättömästä taakastaan ja raadannasta selviytyä.



Olen ollut itsekin ansiotyössä ja kyllä siellä oli päivittäin leppoisia kahvi- ja ruokataukoja ja ennen kaikkea myös omaa rauhaa ja tietysti työntekoa. En ollut kuolemanpoikki työpäivän jälkeen ja kotityöt hoituivat, tosin silloin ei vielä ollut lapsia.



Olen varmaan totaalisen väärässä ja itsekäs ämmä, kun en osaa pitää miestäni sen suurempana sankarina yhteisen arkemme pyörityksessä, kuin itseänikään. Tosin meillä ei mieskään viljele tuollaista asennetta, vaan osallistuu lastenhoitoon ja pienempiin kotitöihin nurkumatta.

pirtelö:

Miksi kotityöt kuuluvat vain naiselle? Miksi kunnon naisen mitta on se, että suoriutuu kaikista kotitöistä hymy huulillaan miehen työpäivän aikana?

Miksi ansiotyöt kuuluvat vain miehelle? Miksi kunnon miehen mitta on se, että suoriutuu perheen elättämisestä hymy huulillaan naisen kotona olon aikana?

Ainoastaan huomauttamassa, että tämä nettailu ei ihan kotitöiden parissa raatamisesta mene.

pirtelö:

tJa mitä tulee kotiäidin nettailuun, niin sanompa vaan, että kyllä sillä miehelläkin on yleensä töissä ne ruoka- ja kahvitauot ja ajatusten vaihtoa työkavereiden kanssa. Näitä ei kotiäidillä säännöllisesti välttämättä ole.

Minä mietin samaa kuin joku aikaisempikin; mahtavatkohan kotiäidit valehdella itselleenkin raatavansa istuessaan tietokoneen äärellä, vai onko tämä valehtelu vain miestä ja kenties muita työssäkäyviä varten.

Kun vaimo ja lapset lähtivät käymään ulkona, mies istahti koneen ääreen ja totesi että hänen täytyy " vähän säätää näitä perheen tietokoneasioita" . Kun vaimo tuli takaisin, mies vaimoa mukaillen valitti kuinka on " joutunut istumaan tässä koneella monta tuntia ja hoitamaan perheen tietokoneasioita" . Taisi mennä viesti perille.



Kotiäitien on niin vaikea luopua siitä marttyyrinviitastaan. Kumma juttu, että jos aiemmin esim. leipominen on ollut mieluista, harrastukseen verrattavissa olevaa toimintaa, kummasti se on nyt maailman raskainta työtä josta pitäisi vielä yhteiskunnan maksaakin.

He sentään myöntävät, että kotona on helpompaa kuin töissä.

mielelläni menen töihin takaisin...

Vierailija:

He sentään myöntävät, että kotona on helpompaa kuin töissä.