Pitäisikö tämä hyväksyä?

Yhdellä kaverilla oli vähän vastaava tilanne, lasten isä tosi kovasti suuttuessaan saattoi läpsäistä lasta. Heillä auttoi se, että ihan rauhallisella hetkellä kaveri sanoi miehelleen, että "tiedät varmaan että tuo läpsiminen on laissa kiellettyä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. Ja vaikka itse olisitkin toista mieltä, lasta hoitavat päiväkodin tädit, kerhotädit ja neuvolan työntekijät on koulutettu havaitsemaan väkivaltaa kokevat lapset ja siihen puututaan. Eli jos tuo läpsiminen jatkuu, se kyllä alkaa näkyä meidän lapsista ja em. työntekijöillä on velvollisuus ilmoittaa asiasta lastensuojeluun. Et varmaan halua meitä lastensuojelun asiakkaiksi?"



Ei siis edes tarvitse lähteä kinastelemaan siitä, onko läpsiminen lapsille haitaksi vai ei, koska olipa asiasta mitä mieltä tahansa, se on joka tapauksessa lailla kielletty ja seuraamuksia voi tulla.

Asemassasi ottaisin heti eron.

tullut silloinkaan ilmi. Hän osaa kyllä uhkailla ja kiristää lapsia niin, että he ei ainakaan puhu mitään. Katsotaan nyt kuinka käy kun mennään lastenpsykiatriselle vanhimman lapsen kanssa. Yleisesti ottaen miestäni pidetään ihan huippuisänä ja todella hellänä ja rakastavana. Ulospäin siis ihan eri kuin se isä joka haukkuu kotona kusipääpaskapääksi...

ap

satunnaiset läpsimiset. Tässä nettidiagnoosi: miehelläsi on narsistinen persoonallisuushäiriö. Ota lapset ja juokse lujaa, ennenkuin kukaan traumatisoituu vielä pahemmin.





Kuulostaa todella huolestuttavalta, että olette jo lastensuojelun asiakkaita eikä se hidasta miestä. Tai että mitään ei huomata. Jos oikeasti haluat lapsiasi auttaa, puhu asiat psykiatrille ja lastensuojeluun niinkuin ne ovat ja pyydä apua miehestä eroon pääsemiseksi.

Saanko kysyä miksi olet tuon miehen kanssa vielä? Eikö edes se, että olette lastensuojelun asiakkaita, ole saanut sinua avaamaan silmiäsi?

En vain tajua miten heikkouksissani päädyin tähän tilanteeseen. Pitäisikö tämä juttu sitten vain repäistä auki todella rumasti? En myöskään pääse eroon, koska hän on henkisessä kiristämisessä ihan mestari. Saa minut aina vetämään sanani takaisin ja hyvittelemään jälkeenpäin.

ap

miten voit jäädä sanattomaksi jos mies pahoinpitelee lapsia. kyllä mä ainakin antaisin paukkua niin että varmasti mies muistaa ettei noin tehdä ja jos tekee uudestaan niin minähän en lapsia kasvata miehen kans joka niitä pahoinpitelee. eli heippa hei..

tullut silloinkaan ilmi. Hän osaa kyllä uhkailla ja kiristää lapsia niin, että he ei ainakaan puhu mitään. Katsotaan nyt kuinka käy kun mennään lastenpsykiatriselle vanhimman lapsen kanssa. Yleisesti ottaen miestäni pidetään ihan huippuisänä ja todella hellänä ja rakastavana. Ulospäin siis ihan eri kuin se isä joka haukkuu kotona kusipääpaskapääksi...

ap

hirviö, joka pelottelee lapsia. lapset ei uskalla pyytää apua ja taidat iteki ukkoas pelätä kun laitat lapses elämään lapsuutensa noin.

arvaa vaan haluako lapset olla sunkaan kanssa tekemisissä kun kotoa lähtevät. tietävät ettet tehnyt mitä kuuluu tehdä. et suojellut viattomia lapsiasi hirviöltä menetät lastesi luottamuksen.

Ja joskus juoksen perään katsomaan mitä se oikein tekee. Aina se kieltää kaiken ja ei hän mitään. Nytkään ei reagoinut mitenkään vaikka sanoin asiasta heti. Katsoi vaan kiukkuisesti.

ap

Mun mieheni jos KERTAAKAAN lätäsisi lasta yhtään millään naamaan olisi entinen mies saman tien. Siis ihan kertakaikkiaan. Ihan sama, miten hän selittelisi, kiristäisi ja manipuloisi (minähän en niitä selityksiä enää jäisi kuuntelemaan).



Ja ihan turha sanoa, ettei asia ole niin yksinkertainen. Se on juuri niin yksinkertainen. Jos mies yhdenkin kerran koskisi väkivaltaisesti lapseeni, en enää voisi kuvitella minkäänlaista suhdetta hänen kanssaan.



Mua lähinnä kauhistuttaa, että on ap:n kaltaisia ÄITEJÄ, jotka ei tee mitään kun lapsia pahoinpidellään fyysisesti ja alistetaan henkisesti. Miten sinä edes kehtaat kysellä, että "pitäisikö tällaista sietää". Sinulla ei ole äitinä OIKEUTTA edes miettiä sen sietämistä. Lapsiparat.

Sinä olet siis narsistisen miehesi kanssa pilannut jo lastesi elämän. Etkä aio mitään tehdä päästäksesi miehestä eroon. Toivottavasti sulta huostaanotetaan lapset, et ansaitse heitä.

Ollaan ennen oltu sielläkin. Itselläni on väkivaltainen lapsuus ja minulta kiellettiin tunteet. Nyt vain epäilen itseäni kuvittelenko vain kaiken ja liioittelenko. Olen hieman hukassa sen suhteen mikä on tervettä ja mikä ei. En hahmota sitä lainkaan. En ole koskaan nähnyt tervettä perhe-elämää. En tiedä millaista elämän kuuluu olla. Huono äiti olen. Se nyt on sanomattakin selvää.

ap

jatkuu. Toivottavasti olet provo. Jos et, minulla on tosi paha mieli lasten puolesta, joita isä pahoinpitelee ja äiti antaa sen tapahtua. Mutta onhan näitä tapauksia koko ajan tiedotusvälineissäkin esillä...



Jos ap et ole valmis tekemään jotain, mikä todella katkaisee väkivallan eli kertomalla koko totuuden lastensuojeluun ja pyytämällä apua sieltä, ihan turha sun on tänne tulla kirjoittelemaan, että voi kauheaa kun isä lyö lasta. Ja jos tiedostat itsekin olevasi niin riippuvainen miehestä, ettet voi asialle mitään (sanomista ei lasketa, kun se ei kerran tehoa), sun pitäisi kyllä hakea itsellesikin apua ja pikaisesti.



Joku lastenpsykiatri ei pysty lastasi auttamaan ja parantamaan, jos tilanne kotona jatkuu ja jatkuu.

Sulla on sairas mies. Hankkiudu siitä eroon ja koeta pelastaa sen mitä lapsistasi on jäljellä. Olet tähän asti koettanut pärjätä niillä eväillä jotka sulla on. Mutta nyt on tullut aika hankkiutua eroon tuosta miehestä. Ja sitten seuraavaa miestä kehiin vasta, kun olet saanut omaa psyykeäsi kuntoon niin että pystyt edes tunnistamaan huonon kohtelun. Ei parisuhdetta, eikä ainakaan yhteen muuttamista ennen sitä, muuten olet taas samassa jamassa. Sääliksi käy lapsiasi, sukupolvien ketju vaan jatkuu heissä jollet pysty tekemään asialle mitään.

ei, niin minä voin kertoa sinulle: Tuo teidän perhekuvio ja miehen käytös EI ole tervettä. Eikä laillista. Ja aivan turha toivoa, että lastenpsykiatri pystyy tilanteen ratkaisemaan tai edes auttamaan lasta, jos kuvio kotona jatkuu.



Ja jos sinä et saa itsestäsi edes sen vertaa irti, että kerrot tilanteen lastensuojeluun, niin apua saatte vasta siinä vaiheessa, kun joku teistä joutuu suljettuun laitokseen (mielisairaala, vankila) tai kannetaan jalat edellä ovesta.

Se joka näkee väkivallan ja sallii sen on yhtä syyllinen kuin tekijäkin. Sinun pitäisi ihan oikeasti hakea jotain tukea itsellesi niin ymmärtäisit mikä on oikein ja mikä väärin.

toivoen, että hän huomaisi asian. Ei varmaan huomaa, kun lapset on peloteltu olemaan hiljaa. Miehesi käytös ei tosiaankaan ole tervettä! Läpsiminen tuosta vaan yltyy ja raaistuu, jos et kerro kelleen mitään. Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa!!!! Ei ihme, että olet tuollaisen miehen valinnut, jos itsekin olet väkivaltaisesta kodista. Sun pitäis nyt vaan löytää itsestäs voimaa ja rohkeutta katkaista kierre ja pelastaa lapses, jotta edes niistä vois tulla joskus "terveitä" ihmisiä. Jos et tee jotain nyt, kadut sitä takuulla myöhemmin!

hae apua, että pääset eroon miehestä, ja mene itsekin juttelemaan jollekin terapeutille lapsuutesi ongelmista ym. asioista, että saat elämäsi hallintaa ja et anna myöskään itseäsi kohdella väärin, kenenkään. Vasta sitten pystyt olemaan hyvä äiti lapsillesi, kun näet asiat oikeassa valossa, ensin ITSE!!!

Et sinä nyt ole huono äiti, VIELÄ, mutta mikäli et hae apua NYT HETI, edes lasten takia, sitten olet huono äiti. Nyt hae apua HETI, ettei pikkuiset kärsi enää yhtään enempää. Äläkä syyttele itseäsi, vaan sun pitää saada itsellesikin nyt heti apua, että jaksat laittaa asiat järjestykseen.



Voimia tulevaan ap, kyl sä tiedät mikä on oikein tässä tilanteessa. voimia että jaksat vain tehdä sen. edes lasten takia ap

Ap olet heikko paska kun annat väkivallan hallita kotona ja lasten kärsiä siitä.