Olen todella väsynyt mieheeni
joka onneksi lähti aamulla parin päivän työmatkalle...
anteeksi jo etukäteen, ei kuulu tälle palstalle, mutta en oikein tiennyt minne muuallekaan kirjoitella...
Meillä on nyt reilu ½-vuotias poika, joka on aina ollut huono nukkumaan... Joulun aikaan pojalla oli paha flunssa ja siitä toivuttuaan unirytmi parani vähän, sitten tuli ensimmäinen hammas ja taas meni unet ihan sekaisin...
Nyt jos poika nukkuu omassa huoneessaan, omassa sängyssä, hän herää huutamaan väh. 13 kertaa yössä. Ei herää nälkään/tissi ei kelpaa kuin muutaman kerran. Viimeaikoina huudot pahenivat (eli poika ei rauhoittunut enää reippaalla peppuntaputuksella) vaan piti ottaa syliin, jossa huusi välillä lähes ½h suoraa huutoa ennenkuin rauhoittui ja nukahti.
Väsyin tuohon yörumbaan, joten ollaan nukuttu pojan kanssa viimeiset 3 yötä lattialla patjalla vierekkäin pojan huoneen lattialla. Mies ei halua poikaa sänkyymme. Yöt ovat menneet paremmin: poika herää pari kertaa syö tissistä ja nukahtaa. Muutaman kerran herää kitisemään, mutta rauhoittuu kun halaan tiukasti ja taputan vähän peppusta...
Mies on sitä mieltä, että ½-vuotias on jo niin iso että pitää osata nukkua yö yksin omassa huoneessa vanhempia herättämättä ja syömättä yöllä. Mies haluaa, että kun hän tulee työreissulta kotiin laitetaan poika omaan sänkyyn illallla ja kun herää huutamaan niin saa huutaa yksinään vaikka aamuun asti! Hän haluaa myös, että lopetan imetyksen. Hänen mielestään ei poika enää tarvitse tissiä. Noin iso pojan kuuluu jo juoda maitoa nokkamukista ruuan kanssa (nyt juomme vettä) eikä mitään tuttipulloa tarvita tissin korvikkeeksi...
Mies halusi, että poika nukahtaisi illalla aikaisemmin, jotta hänkin pääsisi illalla aiemmin nukkumaan ja jaksaisi töissä paremmin. No poika nukahtaa nykyään n. 22.20 ja aamulla herätän (!!!) hänet yhdeksän maissa, jotta ei iltanukahtaminen siirry myöhäisemmäksi. Mies ei menekään aiemmin nukkumaan (ei kuulemma väsytä) vaan hän pelaa tietokoneella puoleenyöhön asti ja lähtee aamulla töihin yhdeksän jälkeen (joustavasta työajasta on näemmä haittaakin). Mies tulee töistä välillä illalla vasta n. 19.30, jolloin syötän pojalle päivän toista lämmintä ruokaa, ja kysyy onko jotain ruokaa ja oonko pessy pyykkiä päivän aikana. Samassa lauseessa valittaa vielä, kun ehtii niin vähän olla pojan kanssa arkisin.... Viikonloppuisin mies haluaa omaa aikaa (=pelata tietokoneella) tai sitten karkaa vähintään 5 kertaa päivässä vessaan isolle hädälle (ottaa mukaan lukemista ja on siellä kauan!)....
Tuntuu, että mies arvostaa päivä päivältä vähemmin mua. Tuntuu että aiemmin hän sentään teki jotain kotihommia oma-aloitteisesti...nyt saan valittaa viikon verran ennenkuin tekee jonkun pikkuhomman... Yleensä nukutan pojan illalla, sitten teen rästihommat pikapikaa (ennenkuin poika herää uudestaan) ja mies kattoo tv:tä sillä välin...
Kommentit (39)
onkohan mun miehellä joku kaksoisolento kun tuo kirjoittamasi oli kuin mun kirjoittamani. No meillä ei tuollaista uniongelmaa ole mutta tuo koneella pelaaminen, liukuva työaika ongelma ja sata kertaa paskalla istuminen kirjan kanssa tuntitolkulla on kyllä tuttua ja niiiiin rasittavaa.
:)
Jaksamista
shania82 ja poika 7kk
Vähän tosta sai sellaisen käsityksen että sun mies haluis poikanne toimivan juuri niin kuin HÄN haluaa.
Ei ole tainnut ymmärtää että vauvat ei todellakaan toimi niin kuin vanhemmat toivoisi vaan tasan omien tuntemusten mukaan.
Eihän vauvoille tunnetusti voi sanoa milloin käydään nukkumaan, itse sen päättävät huvittaako juuri nyt.
Käsitinkö oikein että poikanne on myös miehesi esikoinen?
Jotenkin noista miehesi jutuista paistaa läpi se ettei tiedä oikein vauvojen elämästä mitään.
Ja älä anna miehesi missään nimessä vaikuttaa imetyksesi kestoon, vaikka voin kuvitella miten pahalta tuollainen kuulostaa oman miehen suusta, mutta koita pysyä vahvana, sillä imetetäänhän vielä 1vuotiaita ja vanhempiakin!
Ja jos (tai varmaankin KUN) tuo omassa sängyssä huudatus tuntuu sinusta pahalta, niin jätä miehesi jutut aivan omaan arvoonsa.
Eihän nyt ketään lasta yökausia sänkyyn jätetä huutamaan.
Onkohan miehelläsi mahdollisesti työstä tai jostain vastaavasta stressiä ja purkaa sitä tuolla ihmeellisellä tavallaan?
Loppukiteytys: Yritä saada (jos vain mahdollista) miehesi ymmärtämään, että vauvan taloon tulon myötä vauva määrää hyvin pitkälti tahdin, ei enää miehesi.
Minun mielestä vauvan omaa aikataulua ei pidä lähteä muuttamaan vain siksi että toinen vanhemmista ei osaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Kerro miehellesi tomerasti omat näkemyksesi ja pysy niissä jos ne oikeaksi koet. Mielestäni sinulla on siihen täysi oikeus, sillä ilmeisestikkin SINÄ kannat muutenkin vauvastanne suurimman vastuun, koska kotona hänen kanssaan olet.
Jaksamisia sulle!! :)
vastailen, kun ehdin. Poika heräsi uniltaan, joten eikun ruokaa lämmittämään jne...
Ei kylläkään tuota yörumbaa mitä teillä, mutta muuten lapsen hoito tuntuu olevan pelkästään meikäläisen hommaa. Mun mieheni samoin valvoo pitkälle yöhön pelaten tietokoneella tai katsoen leffaa ja nukkuu sitten aamulla mahd. pitkään herätäkseen vasta juuri ennen töihinlähtöä. Menee siis joinain päivinä 12:een ja herää vasta 11:lta, jotta kerkiää syödä aamupalan, käydä pesulla ja vessassa. Sitten pitääkin jo lähteä kiireesti töihin. Ja töistä tullaan useimmiten vasta kahdeksan jälkeen kotiin. Viikonloppunakin saa erikseen ´pyytää, että toinen huomaisi tehdä jotain vauvajuttuja, kuten syöttää, vaihtaa vaipan tms. Joskus tuo rasittaa tosi kovaa, varsinkin jos tytöllä on ollut erityisen hankala päivä.
Vähän aikaa sitten ehdotin sitten sellaista järjetelyä, että kun miehellä oli vapaapäivä, niiin vaihdettaisiin rooleja. Tai paremminkin niin, että kuvitaltaisiin, etten minä edes ole kotona. Eli että mies herää aamulla tytön kanssa, hoitaa häntä koko päivän syöttöineen, pesuineen kaikkineen. Mieshän sitten suostui siihen! tyttö on pian 10 kk eikä kertaakaan olla tällaista tehty, vaikka esim. syömisen puolesta ihan hyvin olisi käynyt päinsä. Tyttö kun on syönyt korviketta 2 kk ikäisestä, joten minun ei tarvitse olla läsnä, kun nälkä tulee.
Olihan sillä miehellä pahojakin paikkoja päivän mittaan, kun jos hän yritti jotain tehdä silloin, kun Helmi oli hereillä, niin eihän siitä mitään tullut, kun tyttö oli tekemässä samantien pahojaan jossain muualla. Tai, kun laittoi tyttöä nukkumaan, niin minulta sitten aneli, että enkö minä voisi käydä kumoamassa selälleen, jos tyttö seisoi sängyssään. Mä vaan aina sanoin, että kuinka mä voisin sen tehdä, enhän mä edes ole täällä! Välillä sanoi mua natsiksi ja välillä ärsyttäväksi, mutta mä kommentoin vaan siihen, että niin tällasta meidän arkipäivä kahden on silloin, kun hän on töissä. Että en minäkän keltään apua silloin saa.
Mies kyllä sitten illalla sanoi, että ymmärtää nyt osittain, millasta mulla on ja kuinka hän voisi mua auttaa, kun on kotona. Mutta niin, se oli silloin. Vanhoihin tapoihin on helppo lipsahtaa takaisin.
Mä kaipaan vaan sitä, että sillon, kun ollaan kotona molemmat, niin jaettais vastuu ja tehtäs molemmat yhtä paljon. Eikä niin, että kun miehellä on vapaapäivä, niin hän tosiaan on vapaalla ja hänellä on aikaa vain itselleen. Kun taas mullahan niitä vapaapäiviä ei siis ole, vaan oli arki tai pyhä, niin minä olen se joka herään seitsemältä aamulla keittämään puuroa ja hoitelen koko päivän tytön tarpeita. Kuinka vaikeaa on esim. joka toinen lauantai käydä jo aikaisin nukkumaan, jotta voisi herätä aamulla lapsen kanssa, jotta vaimo saa nukkua pitempään. Mutta ei, kun sunnuntai on ainut varsinainen vapaapäivä viikossa hänellä, niin tottakai HÄN saa silloin nauttia pitkään nukkumisen ilosta. Meillä kun mies on herännyt tämä 10 kk aikana varmaan tasan kolme kertaa aamulla hoitamaan lasta, jotta minä olen voinut vielä jäädä sänkyyn.
Jaa-a. Kai se on turha näitä asioita täällä marista. Pitäs vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja puhua suoraan miehelle. Muttakun niillä miehillä tuntuu tuo muisti olevan valitettavan lyhyt. Ekaks luvataan ja ymmärretään, mutta loppujen lopuks saan olla muistuttamassa tasaisin väliajoin asiasta ja sitten valitetaan, kun kokoajan mäkätetään samasta asiasta.
Minun mielestäni.
Yritän nyt ajatella hänen kannaltaan vaikka itse kyllä varmaan raivoaisin hänelle päin naamaa.
Ehkä lapsen tulo on ollut hänelle suurempi shokki kuin hän oli etukäteen kuvitellut. Varmasti vauvan eka vuosi on isällekin se rankin. Sopikaa joku aika jolloin ehditte kahdestaan puhua asiat läpi. Yritä saada mies puhumaan omista tunteistaan. Ehkä hänen ongelmansa ei ole imetys eikä vauvan vieressä nukkuminen vaan koko isäksi tulo. Onko miehelläsi isä-kavereita joiden kanssa voisi puhua? Auttaisiko häntä jos hän saisi luettavaksi jotakin ns. virallista tekstiä lapsen kehityksestä jne. Jos ei ole yhtään perillä miksi vauva itkee niin sitä on paljon vaikeampi hyväksyä ja kestää.
No, tässä jotain mitä mulle tuli mieleen...
Juu, on poika meidän molempien esikoinen jota yritettiin 1½ vuotta ennenkuin sai alkunsa. Yhdessä ollaan oltu jo 4½vuotta...
Taitaa jonkin verran vaikuttaa se, kun tuttavapariskunta sai 3 viikkoa ennen meitä pojan, joka on " tavallinen hyvin nukkuva vauva" . Meidän poika huusi kaikki päivät ensimmäiset elinkuukautensa ja minä kannoin (välillä itsekin itkien) poikaa ympäri kämppää ja aina kun hetkeksi rauhoittui korjasin lattialta pukluja (tuohon aikaan meillä oli hurja pulautteluongelma, joka on onneksi vähenemään päin). Tuttavaperheen poika käyttäytyi kuin unelma jo tuohon aikaan: makasi vain lattialla ja katsoi tv:tä kun äitinsä leipoi herkkuja ristiäisiin. Meillä tarjottiin mummin/mummun/enon/leipomon herkkuja. Poikamme kaveri nukkuu edelleenkin yönsä hyvin ja päivälläkin nukkuu välillä jopa yli 4 tuntia!! Meillä ennätys päiväuniaika on 2½h ! Tänään nukuttiin ihan hyvin päivällä: 35min, herättiin ja sain nukahtamaan uudestaan ja nukuttiin 35min. Nämä siis vieretysten patjalla. Ja ulkona 1h20min...
Alussa, kun poika syntyi, mies oli aivan huumassa! Mutta kun poika oli 5-viikkoinen, lähti mies viikoksi jenkkeihin työmatkalle ja sieltä palattuaan oli meitä kohtaan kuin eri ihminen. Taisi työ viedä mennessään... Joulun ja uudenvuoden aikaan, kun mies oli enemmin kotona, tilanne oli taas hetken parempi mutta eipä kestänyt kauaa...
No ei meidän poikaa ruveta huudattamaan yksinään sängyssä. Jos hän huutaa, niin sitten huutaa sylissä. En tiedä pilaako yksin huudattaminen vauvalta perusturvallisuuden tunteen, mutta en halua sitä riskeerata... Itselläni oli paska lapsuus ja en vieläkään uskalla luottaa oikein kehenkään... Taidan välillä suojella poikaa liikakin, mutta onhan hän vielä pieni.
Täytyy miettiä, miten saisin miehen kanssa juteltua asioista. Tuntuu, että hän ottaa nokkiinsa niin helposti ja sitten ei ainakaan kuuntele mitään tai ymmärtää kaiken ihan väärin, mitä yritän sanoa. Mielestäni tilanne menee vain koko ajan hullummaksi ja hullummaksi...
Sen vain halusin sanoa, että kurjalta kuulostaa suuret vaatimukset vauvaa koskien. 6kk vauva on vielä pieni (minusta ainakin) ja minusta kuulostaa pahalta, että sen ikäisen _pitäisi_ esim. nukkua niin ja näin. Tuon ikäinen ilmeisesti pärjäisi jo yön ilman syöttöjä, mutta jyrkkiä vaatimuksia en vauvoille toivoisi.
(Meidän 6kk-vauvamme nukkuu perhepedissä ja syö monesti rintaa yöllä. Meilläkin mies kyselee, että koska vauvan voi siirtää omaan sänkyyn, mutta itse en sellaista edes mieti, kun näin on hyvä.)
Toivottavasti asiat selkenevät! :)
Tuo unohtui sanoa vielä, että huudattaminen ei tee kyllä millään tavoin hyvää vauvalle. Kuten epäilitkin, siinä mm. kärsii vauvan luottamus, jonka syntyminen hänen elämänsä alkuvaiheilla on todella tärkeää loppuelämääkin ajatellen. Minusta se ensinnäkin tuntuisi niin pahalta ja väärältä sydämessä ja sellaisten tunteiden vastaistahan ei ole mitään mieltä tehdä.
Mitäs jos kirjoittaisit nuo asiat ikäänkuin kirjeeksi miehellesi. Annat sitten sopivana ajankohtana luettavaksi.
Joskus on vaan helpompi laittaa paperille, jos keskustelu menee riitelyksi eikä toista edes kiinnosta. Tuleepahan sanottua omat mietteet ja kysy sitten mitä sanottavaa hänellä on.
Tällainen tuli mieleen :)
Mies tekee pitkää työpäivää ja minä hoidan vauvaamme kotona. Mies on kuitenkin periaatteessa vapaalla illat ja viikonloput, oma työ on 24 t/vrk. Ja sitten tosiaan oletetaan, että mulla olisi aika seurata tarjouksia ja laittaa herkkuruokaa joka päivä.
No, hyväksyn sen, että päävastuu vauvan hoidosta on mulla, olenhan äitiyslomalla (varsinaisella lomalla tosiaan :)) eli poissa työelämästä nimenomaan tästä syystä. Mutta se riepoo ettei mies koskaan oma-aloitteisesti tarjoudu auttamaan edes viikonloppuisin, tai no kyllä höpöttelee/sylittelee vauvan kanssa (silloin kun itselleen sopii), muttei vaihda vaippaa tms ikävämpää. Ja saattaa jopa kesken suihkussa oloni tulla kylppärin ovelle ja hoputtaa kun vauva muka juuri sillä hetkellä kaipaa äippää.
Kauhulla odotan paluutani työelämään. Ellei mies ota lisää vastuuta, niin sitten saan kyllä täydellisen burn outin!
pitäisi tehdä puuttuvia kursseja ja gradua tällä hetkellä....
jahas poju kutsuu...
Tosi harmillista, että miehesi ei ymmärrä lapsen hyvinvoinnin päälle.
Tarvinnette kyllä vakavaa keskustelua.
Yritän keskustella mieheni kanssa, kun kotiutuu taas reissultaan. Nyt on onneksi vaan kahden päivän kotimaan matka =) Ulkomaanmatkoilla on aina ikävät aikaerot ja kännykät eivät meinaa toimia kaikkialla jne...
Katsonpas hetken aikaan yksinäni tv:tä ja kömmin sitten takaisin pojun viereen nukkumaan =) Nukumme ainakin toistaiseksi patjalla vieretysten. Ei ole ainakaan pelkoa siitä, että poika pääsisi tippumaan sängystä. Ei vielä konttaa, mutta yritys on kova ja välillä ryömii takaperin vauhdilla ;)
neuvolaan seuraavan kerran. voisit siinä yhteydessä kysellä terveydenhoitajalta näistä kysymyksistä ja saada siten ulkopuolisen ja objektiivisen mielipiteen välitettyä miehellesi.
kuuntele vaan omia vaistojasi siitä mitä lapsi tarvitsee ja ole rohkea pitämään lapsesi puolta. meille äideillehän on suotu tämä upea kosminen äidinvaisto.
voimia!
Kyllä on ihme porukkaa noi " miehet" . 1/2 v ja iso poika ????? Yritä jaksaa vastata huutoon, ettet jätä yksin huutamaan. Jos/kun miehesi on täys.... yritä jaksaa pikkusen kans. Olet varmasti kovin onnellinen kun myöhemmin muistelet kuinka jaksoit pikkusta hoitaa ja ukolla on turvallinen ja hyvä olla. Voimia kovasti..ja tsemppiä!
Minunkin esikoiseni oli koliikkivauva ja muistan miten tavallaan kateellinen olin niistä kaikista kilteistä vauvoista, joita tuntui olevan kaikilla muilla paitsi mulla. Silloisella miehellä ei riittänyt kärsivällisyys hoitaa huutavaa vauvaa ja kaikki jäi mun harteille.
Älä nyt ainakaan liikaa ota paineita niistä opinnoista. On helppoa suunnitella, mitä kaikkea ehtii tehdä äitiyslomalla. Ympärillä on liikaa supersuorittajia, jotka tekevät ties mitä väitöskirjoja päiväunien aikana. Mutta hoitovastuu vaativasta vauvasta vie kyllä voimat ja ajan. Sinä ehdit hoitaa ne asiat myöhemminkin, keskity nyt jaksamiseesi.
Varoituksen sana: meillä oli siis aikoinaan aika samanlainen alkuasetelma. Äkkipikainen ja vauvoista mitään ymmärtämätön isä oli vaatimassa aikuismaista käytöstä pieneltä vauvalta (mm. pakkosyötti puuroa, koska " tämä on sinulle tehty, niin tämän sinä syöt tai itket ja syöt" ). Meillä tilanne meni todellakin huonosta pahemmaksi ja pikkuhiljaa miehen äkkipikaisuus kärjistyi väkivaltaisuudeksi, kun kaikki ei sujunutkaan herran pillin mukaan. Puhukaa ongelmista ennen kuin on liian myöhäistä!
me olemme painineet saman asian kanssa, siis tietokoneen käytöstä perheessämme.
Kirjoitin hyvin samantapaisen viestin tänne silloin kun kuopus oli 2kk. Nyt kun puolitoista vuotta on kulunut, on asia hoidettu. Mies ottaa osaa kodiaskareisiin, lastenhoitoon, pyykipesuun ja menee koneelle vasta kun lapset ovat menneet nukkumaan, siihen asti on henkisesti ja fyysisesti läsnä.
Meidän tilanteessa auttoi ajan ja mun hermojen lisäksi se että " autoin" miestä ymmärtämään tilanteen, siis tein itse samoin. Tuosta BITTILESKIEN RY:stä ollaan puhuttu kovasti :) että siis sellainen perustettaisiin.
Takana siedettävästi nukuttu yö pojan kanssa patjalla. Mies tulee illalla myöhään kotiin, joten poika on jo silloin nukkumassa (patjalla lattilalla, jossa minäkin aion nukkua yöni).
Mieheni on saanut kotoaan " hyvän" miehen mallin: hänen isänsä ei tee oikeastaan mitään kotihommia. Mieheni äiti tekee oikeastaan kaiken: ruuanlaitosta, siivouksen, pienet remonttihommat, pihahommat, autonpesut, vaihtaa auton renkaat jne...
Mies on ollut pojan syntymän jälkeen mukana kaikilla neuvolakäynneillä (ja raskausaikanakin melkein kaikilla), mutta neuvolatätimme on syvältä... Huudatusunikoulu on hänen mielestään ' se oikea vaihtoehto' . Hän kannusti mua imetyksen lopettamiseen (vaikka itse halusin jatkaa imetystä) kun korviketta meni jo 8dl /vrk (pojalla ikää n. 4kk) - no päästiinpäs sittenkin korvikerumbasta eroon ja tissi kelpaa hyvin kunhan ollaan kotona tutussa paikassa tisuttelemassa. Aina kun hän mittaa pojan, niin milloin on pojalla jalat koukussa tai koko poika vinossa, jolloin mittaus näyttää yleensä n. 3cm vähemmin kuin kotona. Ja sitten valitetaan kuinka huonosti poika kasvaa pituutta ja painoa tulee liikaa jne... Tuota on jatkanut siitä asti, kun siirryttiin lastenneuvolan puolelle ja hyvin on poika käyrällään pysynyt koko ajan.
En usko, että näytän miehelle tätä keskustelua. Ottaisi nokkiin, kun olen ' puhunut asioista ulkopuolisille' ... Täytyy varmaan jättää keskustelu viikonloppuun, kun huomenna käydään päivällä pojan kanssa mummulassa (äitini luona) ettei mies luule, että ' anoppi on taas jutellut jotain' jos illalla yritän keskustella miehen kanssa vakavia...
On ihanaa nukkua pojan kanssa vieretysten. Tuntuu, että hän nukkuu rennommin kun saa olla mun vieressä. Kun hän nukahtaa hilaudun pikkuisen kauemmas, mutta olen kuitenkin vieressä. Ei poika omassa sängyssään koskaan kääntynyt vatsalleen nukkumaan tai ' rötvännyt selällään' niin söpösti kuin viime öinä... Tai herännyt yöllä hyväntuulisena ja harjoitellut konttaamista keskellä yötä =) Aika söpöä vaikka pitäisikin nukkua...
Teksti oli suoraan kuin mun suusta, paitsi että mies on päivät kaiket päivät kotona.Että voiki ärsyttää...=( Mitähän me noille äijille keksittäs..
Niin..meillä on kaks lasta 2vja 2kk. Mies vaihtaa kyllä esikoisen kakkavaipan, mutta siihen se sitten jääki, niin ja syöttää joskus. Mulle jää suunnilleen kaikki. Aina kun mä imetän niin esikoinen keksii jotaki jäynää ja isäntä istuu tietokoneella. Sitte tulee kauhee huuto et mitä sä nyt taas teit. Isäntä olettaa et mun ois pitäny olla esikon kans, vaikka imetin. Isäntä on tullu täysin isäänsä. Ei siis tee kotihommia..
Tuntuu et tietokone on nro 1 ja mä tuun kaukana perässä. On joskus suutuksissaan sanonukki et tietokone on ykkönen sille
Kyllä siitä kuitenki joskus näkee et se välittää, mut ite ei vaan aina jaksas.
kirjotellaan enemmänki jos kiinnostaa?
T.marrasmamma ja pojat