mielipiteitä: kolmas lapsi iltatähtenä vai ns.samaan putkeen?

kun esikoinen menee eskariin ja toinen lapsemme täyttää 3v

Esikoisen ja keskimmäisen välissä 1v 4kk ja keskimmäisen ja kuopuksen ikäero 1v 3kk.



Hyvin on pärjätty, vaikka rankkaakin on ollut. Pojista on kyllä kamalasti apua ja seuraa toisilleen. Meillä nuorin täytti juuri 3 vuotta, esikoinen melkein 6-vuotias ja keskimmäinen noin 4,5-vuotias.



Lapset tuli esikoista lukuunottamalta vähän " yllättäen ja sattumalta" . Haaveissa on vielä lisää lapsia, ainakin yksi, miksei kaksikin. Mutta vasta sitten kun pojat on vähän vanhempia. Ajateltiinkin, että miksei sitä voisi sitten tehdä toista sarjaa eli pari lasta pienellä ikäerolla sitten muutaman vuoden päästä. Tosin eipähän sitä ikinä tiedä saako enää lapsia.



Mielestäni molemmissa on kuitenkin puolensa. Pienellä ikäerolla on tuo leikkimis ym. jutut, mutta on siinä isommassa ikäerossa hyvät puolet myös, esim. juuri se, että on aikaa keskittyä enemmän vauvan pikkulapsiaikaan, isommat voi vähän auttaa vauvanhoidossa jne.

nyt 2-vuotias. Aivan kamala vauvakuume vaivaa, mutta toisaalta töihinkin pitäis mennä ja biologinen kello tikittää(olen 37), mutta haluaisin niin " kaverin" tuolle pienelle...Isommat lapset ovat kohta jo kotoamuutto iässä. Jos voittaisi lotossa, ettei tarvis asuntolainoja miettiä' huokaus' .

nimimerkillä 2 lasta, mutta kolmatta ei kuulu kovista yrityksistä huolimatta

Mutta tästä viimeisimmästä lapsesta olen kyllä nauttinut " koko rahalla" . Hyvä, että koin vielä nyt vanhemmallakin iällä kaikki vauvahömpötykset. Silloin nuorena oli niin paljon muita huolia siinä sivussa(raha, opiskelu, asumis...),vaikka ihanaa se oli silloinkin, mutta erilaista.Toivottavasti tästä vuodatuksesta nyt saa jotain tolkkua.

Ap kiittää kaikkien mielipiteistä ja kokemuksia on aina kiva lukea, lisääkin saa laittaa :)



Meillä kaksi lasta 2v ja 4v, mietinnässä juuri tuo töihinpaluu vaiko kerralla pidempään kotona, jolloin sen kolmosen haluaisi juuri nyt samantien alulle. En ota nyt kantaa, että onnistuisiko se samantien, eihän siitä koskaan tiedä. Mutta töihinpaluuta pitää kuitenkin suunnitella, ja siksi tämä on nyt meillä ajankohtainen kysymys.

Toisaalta mua viehättää kovastikin se ajatus, että voisi tehdä nyt pari vuotta töitä ja jäädä sitten kotiin, kun pienet koululaiset aloittavat opintiensä. Muistan lapsuudesta, miten ihanaa se oli kun äitini oli iltapäivisin koulusta tullessa kotona. Hän teki koko ala-asteaikani 4h työpäiviä (9-13). Vauvan kanssa voisin tarjota sen saman turvallisuuden tunteen omille lapsilleni. Ja isompien lasten kanssa voisi olla tosiaan tuo vauva-aika " helpompaa" . Alan näiden kokemusten perusteella itse kallistua siihen suuntaan.

Olen menossa 4,5v. jälkeen töihin ja pojat (3 ja 4) päiväkotiin. Haaveissa 3 lapsi ja luulenpa et kesän jälkeen ruvetaan yrittelemään. Ehdin ola pikkupätkän töissä ja pojat saavat kosketuksen ulkomaailmaan. Olen sitten kuitenkin kotona, kun eskarit ja koulut pukkaa päälle. 3 lapsikin toivottavasti sitten isona kelpaa joihinkin leikkeihin mukaan, eli ikäero ei ole aivan valtava.

On hyvä että huomioit noin kauniisti isommat lapsetkin.



Eskari- iässä lapsi on vielä pieni ja samoin eka-toka luokkalaisetkin ja heidän koulupäivänsä lyhyet.



Tavatonta ei ole sekään että kun eskja koulut alkaa alkaaehkä sairastelukierrekin kun ollaan taas kodin jälkeen suurissa lapsiryhmissä jos siis aiemmin olleet kotona.



Muutenkin pienet koululaiset tarvitsevat paljon äitiä tai isää.

Meillä ainakin olen huomannut että jonkin sorttista eroIKÄVÄÄ käydään läpi eskari iässä.

Eli onhan lapselle ihanaa että äiti olisi kotona vauvan kanssa ottamassa koululaiset vastaan.



Eskari-ikäiselle ja vauvalle ei sentään aivan mahdoton ikäero tule.

Varhaisina vuosina vaikuttaa joo, mutta mitä vanhemmaksi kasvavat ero kutistuu.

Aikuisina esim. heistä on iloa toisilleen samalla tavalla kuin jos ikäeroa olisi 1v tai 2v.



t.äiti joilla eskari + ekaluokkalainen ja pieni kotona.