Kertokaas te " ei itsestään huolta pitävät" naiset...

Ja ihan sanasta sanaan tuli sulle referoimaan tämän kaiken? Hardly.

Miksi pitäisi kelvata muille kuin omalle miehelle?

Pieni pisto tuntuu, eikö vaan? Mutta kun illalla nypit pillunkarvojasi ja kuivaharjaat t-aluettasi pyörivin liikkein, mielesi on taas hyvä. Jokainen on hyvä jossain.

en meikkaa kuin juhliin, vahaan sääreni vain kun käytän hametta tai kesäaikaan, käyn kampaajalla pari kertaa vuodessa. Olen ylipainoinen, vaatetukseni on siistiä, ehjää ja puhdasta, mutta ei aina viimeistä muotia. Yleensä edullista.



Jos joku muu haluaa tai käyttää aikansa itseensä niin se on ok, enminä ajattele siitä mitään. Minun aikani vie 4 lasta ja iso koti taloustöineen ja kesäaikaan iso puutarha. Töissä voin olla aika naturel.



Toisaalta en käsitä miksi joku ajattelee etten pidä itsestäni huolta, onko särien sheivaus joku lakisääteinen toimepide? Tai kampaaja 4 viikon välein?

En minä katsele muita naisia sillä silmällä, ts. en kiinnitä tuollaisiin asioihin huomiota. Välillä ajattelen että pitäisi kai tsempata vähän ulkomuotonsa suhteen, mutta aina se jää...kun kertakaikkiaan ei kuulu niihin asioihin jotka jaksaisivat kiinnostaa. Miehen kanssa on hyvä ja läheinen suhde.

Mä en ajattele sen kummempia nähdessäni itseäni paremman näköisen naisen. En tule kateelliseksi tai ala pelätä mieheni nyt jättävän minut tms. Mä en muutenkaan osaa olla kateellinen mistään yhdestä asiasta. Siis esim. ulkonäöstä. Mua ei haittaa yhtään, jos meidän duunissa käyvä siivooja on timmimmässä kunnossa kuin minä. En mä elämääni sen kanssa vaihtaisi, mistään hinnasta.

Se johtunee siitä, että olen ihan tyytyväinen elämääni ja saavutuksiini elämässäni. En kyllä myöskään arvostele ollenkaan ihmisiä ulkonäön perusteella, enemmän se käytös ratkaisee.

Ja mun mies on ennen minua seurustellut missimittaisen naisen kanssa 9 vuotta, joten ehkä sille on kokemus opettanut, että se ulkonäkö ei takaa onnellista liittoa.

Mulla menee nämä ulkonäköasiat tosi kausittain. Välillä laittaudun joka päivä edustavan näköiseksi, ja välillä on pitkiä kausia, että olen ihan rönttönen. Kun se vaan ei ole mulle niin tärkeää. Välillä siis huvittaa laittautua ja välillä ei. En ole huomannut elämänlaatuni tuon asian puitteissa juurikaan heilahtelevan, ihan yhtä hyvä itsetunto ym. mulla on huolimatta kulloisestakin ulkoasusta.

Vierailija:

Eli, kun kadulla ja uimahalleissa;) tapaa näitä naisia, jotka eivät meikkaa, pukeudu kovinkaan siististi saatikka muodikkaasti, sheivaa ja vielä mitä, niin mitä te ajattelette, kun näätte itsestään parempaa huolta pitävän naisen. Mietittekö, että onpa pinnallinen tms. Eikö käy mielessä, että mies saattaa innostua enenmmän ko. naistyypistä? Eikö tule olo, että haluaa itse näyttää myös hyvältä ja mikä on syy siihen, ettette halua näyttää?

En tarkoita mitään vaivoja, ongelmia ja sairauksia, mille ei voi mitään vaan sitä yleistä hompsuisuutta, johon pystyy halutessaan vaikuttamaan.

Kiinnostais todella, toivoopi yksi itsestään, lapsistaan ja miehestään;) hyvää huolta pitävä 2 lapsen äiti.

Mä en meikkaa, en sheivaa muuta kuin kainalot, muualle ei kasva, kuljen siistissä mukavissa vaatteissa, ei ne ole hommsuiset.

Miksi sä vaivaat pientä päätäsi tällasilla asioilla.

Ja niin vielä mä pidän kyllä lapsistani huolen, ettei sun sitä tartte ulkonäön perusteella pohtia. Ja mieheni ei halua että meikkaan, joten olen ollut meikkaamatta.

Joo-o ihmeellinen olen kun en meikkaa, mies varmaan saisi sätkyn jos alkaisin meikkaan, luulisi että mulla on vielä joku toinen :)

Miten pystytte sulkemaan silmänne asialta?

Lapsena mä aina ajattelin, että sitten aikuisena käytän korkkareita ja meikkiä ja tosi nättejä vaatteita. Mutta ei vaan jotenkin kiinnostaa käyttää aikaa itseni puunaamiseen, kaikki kunnia niille jotka jaksavat aina laittautua, mä oon varmaan liian laiska.

olla oma itsensä.

Mä olen tyytyväinen itseeni, ja elämääni. Ei m un tartte " parannella" sitä, esim saada itselleni itsevarmempaa oloa laittautumalla tms. t.5

mutta esim. hiuksia en tosiaan värjäile ja inhoan vaatteiden ostamista ja kaupoissa ravaamista yli kaiken. osa vaatteista on jotain 15 v vanhoja (siis yläasteelta ja näin) ja melkeen tulee tippa linssiin kun huomaa että ne alkaa kulua puhki, suosikit siis.



Hajuvettä en ole ikinä ostanut, vain yhden omistan ja sitä käytän ehkä kerran vuoteen. Huulipunaa en omista, kulmakynä äidin vanha 70-luvulta. Kaverit eivät varmaan uskoisi, että panostukseni on tätä luokkaa. Perusmeikki on puuteri, kulmat, ripsiväri siis jos menen johonkin ihmisten ilmoille (laittautuneena).



Kun näen jonkun todella pyntätyn, niin kyllä, usein käy mielessä että pinnallista meininkiä. Ei ehkä niinkään siistit vaatteet, mutta sellainen epäaito look, paksu meikki jne. Ja usein kyllä kun nää tyypit avaa suunsa, mielikuva osoittautuu myös oikeaksi. Olen huomannut, että jotkut tosi nätit, jotka lisäksi panostavat todella ulkonäköönsä, ovat ihan tyhjiä sisältä. Tuntuu että heillä ei ole mitään annettavaa, vain kuori. Jotenkin käy itse asiassa sääliksi.



Mies varmasti tykkäisi, jos panostaisin vähän enemmän, mutta toisaalta olen tosi tyytyväinen että kelpaan näin. Mies on kiinnostuneempi ulkonäöstään ja vaatteistaan -huomattavasti enemmän kuin minä. Jos mun vaatemenot on 10 ¿, sen on 80 ¿. Tässä on myös se iloinen juttu, että mun on helppo panostaa ulkonäkööni ja tehdä huomattava muutos muutaman kerran vuodessa. Yksikin kaveri tuskin tunnisti mua laittautuneena, vaikka ollaan tosi hyvät kaverit. Ja tosiaan, sillä tavalla lähtee kyllä heti 5 v pois iästä, ei niin että kukaan kuitenkaan papereita enää kyselisi.



Fyysisesti olen synnytyksestä huolimatta hyvässä kunnossa ja se on mulle kyllä tosi tärkeää. Harrastan urheilua paljon ja olen asettanut kovia tavoitteita. Taustalla on halu elää terveellisesti (tämän takia vältän esim. kosmetiikkaa, hajusteita) mutta kieltämättä kroppa on se ainoa mihin panostan myös ulkonäön takia. Toinen tosi tärkeä juttu on opiskelu. Mä todella ihannoin fiksuutta ja ikävä myöntää, myös oppineisuutta. Vaikka onhan se näin että joku hanttihommia tekevä duunari voi oikeasti olla paljon akateemista viisaampi.

Kyllä minä nimittäin itsestäni huolta pidän vaikkei ulkonäkö- ja pukeutumisasiat ihmeemmin kiinnostakaan. En varmaankaan ole erityisen huolitellun ja muodikkaan näköinen mutta itsestäni, hyvinvoinnistani ja terveydestäni huolehdin kyllä!



Sinun näkemisesi ei minua ihmeemmin hetkauta, saatan toki panna merkille että olipas tyylikäs nainen mutta tuskinpa ajattelen siitä sen kummempaa. Se, että minua ei pukeutumis- ja muut ulkonäköasiat jaksa kiinnostaa, ei tarkoita että automaattisesti pitäisin pahana sitä jos ne muita kiinnostavatkin. En siis pidä sinua pinnallisena, ainakaan pelkän ulkonäkösi takia.



On varmasti totta että monet miehet ihailevat tyylikästä ja kauniisti meikannutta naista, mutta on myös miehiä jotka arvostavat vielä enemmän luonnollisuutta ja mutkattomuutta. Myös ulkonäössä.

uskomaan että ulkonäkö on niin tärkeä asia. Ajattelen selvästi ulkonäköön panostaneen naisen nähdessäni (jos ylipäänsä ajattelen mitään), että hän haluaa käyttää aikaansa tuohon, minä en.

haukkuu itsestään huolehtivia tyhjäpäiksi, voihan sitä omaa oloaan helpottaa noinkin. Ja toinen huvittava piirre teissä on että vetoatte aina siihen että miehenne pitää rakastaa juuri sellaisena kuin olette, kyllähän ne varmaan rakastaa mutta varmaan salaa toivovat että olishan se kiva jos omakin vaimo viitsisi väivautua, edes vähän....

Ylipäätään en arvostele ihmisiä mitenkään ulkonäön perusteella.



Itse en ikinä meikkaa, koska en ymmärrä mitä ideaa siinä on? Olen ihan tavallisen näköinen ja minut on tällaiseksi luotu.. eihän miehetkään laita pakkelia naamaan joka aamu ja silti katselen heitä;) Miksi siis minunkaan pitäisi.



Hiukset on mulla aina letillä / ponnarilla. Puhtaat ja harjatut, muttei ikinä värjätyt.



Vaatteet on puhtaat ja ehjät, mutta ei mitenkään muodikkaat. Sellaiset, joissa on hyvä olla.



En haise hieltä ja pesen hampaani, rasvaan kuivan ihoni.



Minulla on ylimääräistä mahassa, ehkä muuallakin (BMI 27) ja raskausarpia maha täynnä. Toisaalta olen fyysisesti ihan hyvässä kunnossa, lenkkeilen paljon ja käyn uimassa jms.



Mieheni varmaan katselee minua paremman näköisiä naisia. Miksei sais katsella? Eikös se ole ihan tervettäkin.. Mutta silti se olen minä kaikkinen vikoineni ja rehottavine kulmakarvoineni, joka häneltä saan aamusuukon ja joka käpertyy hänen kainaloonsa illalla. Minä, jota hän rakastaa ja haluaa.

en vaan jaksa enää meikata, koska mieheni välttelee sen jälkeen kun ruttoa :S

Ja siis en meikkaa ollenkaan ja pidän itsestäni huolta

Niin moni mies on sanonut että saunaraikas -meikkaamaton- nainen on kauniimpi mitä pakkeloitu!



Samoin moni mies on sanonut että nainen on kauneimmillaan aamulla, taas ilman meikkiä ja hiukset pörrössä jne.



Itsestään toki pitää huoletia, eli olla siisti, ei haista hielle jne. mutta se ei tarkoita minusta sitä että on katastrofi jos yksi hius sojottaa väärään suuntaan/naamassa ei ole lainkaan meikkiä tai tyyliin hiukan ripsiväriä/ pitäisi olla korkokengät jalassa jne.



Ja kyllähän naisiakin erilaiset miehet viehättävät...! Joku pitää viimeisen päälle sliipatusta pukumiehestä, joku maihareihin&tennareihin pukeutuneesta pitkätukasta, joku taas raavasta raksamiehestä jne. jne.



Miksei miehillä voisi olla erilaisia mieltymyksiä?:)

Ja metroseksuaalit itselleen pynttäävän vaimon. En vaadi itseltäni muuta kuin että on siisti ja tilaisuuteen sopivasti pukeutunut. Sama koskee miestä.