En halua lastani ekaluokalle johon tulossa 3 erityislasta,onko minulla oikeus vaatia toista koulua tai luokkaa?
Kommentit (45)
Etteivät ne erityislapset joudu kärsimään sinun suvaitsemattomuudestasi.
Pelkään nimittäin että lapsesi saattaisi ystävystyä erityislapsen kanssa ja joutuisi kärsimään sinun hölmöydestäsi : /
pitäisi kaikki erityishuomiota vaativat lapset laittaa keskenään ja paljon pienempiin ryhmiin. Huono tavisten kannalta tämä nykysysteemi. Myös ulkomaalaiset ehdottomasti omiin ryhmiinsä. Turussa on luokkia, joilla on enemmistö ulkomaalaisia. Mitähän siinäkin tulee oppimisesta. En ymmärrä vanhempia, jotka suostuvat tällaiseen ja jopa kannattavat tätä. Ei ole mukavaa, kun opettajan huomio menee koko ajan samoille lapsille ja muut jäävät siis vähemmälle. Kaikki kaltaistensa joukkoon. En väheksy silti vammaisia.
jos lapsen luokalle on tulossa noin monta erityislasta. Vähempi paha ne kai kuitenkin ovat kuin ulkomaalaiset. Varmaan sun on hankala harkita jotain muuta kouluakin, kun lapsesi kaverit varmaan on alueelta. Jos ei mahdollisuutta laittaa rinnakkaisluokalle, niin lienee syytä sietää. Kai hän sitten pääsee viimeistään lukioiässä luokalle, jossa on ns. normaaleja oppilaita, kun nämä erikoistapaukset eivät useinkaan jatka pitkälle. Yliopistossa sitten viimeistään.
Vierailija:
pitäisi kaikki erityishuomiota vaativat lapset laittaa keskenään ja paljon pienempiin ryhmiin. Huono tavisten kannalta tämä nykysysteemi. Myös ulkomaalaiset ehdottomasti omiin ryhmiinsä. Turussa on luokkia, joilla on enemmistö ulkomaalaisia. Mitähän siinäkin tulee oppimisesta. En ymmärrä vanhempia, jotka suostuvat tällaiseen ja jopa kannattavat tätä. Ei ole mukavaa, kun opettajan huomio menee koko ajan samoille lapsille ja muut jäävät siis vähemmälle. Kaikki kaltaistensa joukkoon. En väheksy silti vammaisia.
että vievät paljon enemmän opettajan aikaa kuin suomalaiset. Heillä näet ei ole samat oletusosaamiset kuin muilla. Haluaisin lapseni luokkaan, jossa on vain suomalaissyntyisiä lapsia, sillä ryhmät ovat muutenkin suuria ja opettajan aika tiukalla.
Toivoisin etta oikein ystavystyisivat naiden ulkomaalaisten kanssa. Meilla on suvussa useammalla ulkomaalainen puoliso, niin miehilla kuin naisillakin. Lisaksi ulkomaalaistaustaisia ystavia. Saalin teita joilla ei ole mitaan kontaktia ulkomaalaisiin vaan olette aina elelleet vain suomalaisten piirissa. Maailmankuvanne on pakostakin paljon kapoisempi. Minusta lapsillani on paremmat mahdollisuudet elamassaan, silla ovat tottuneet erilaisiin ihmisiin ja ulkomailla opiskelu ja tyoskentely ei varmaankaan tunnu niin etaiselta asialta kuin " supisuomalaisissa" ympyroissa kasvaneista.
olivat samaan aikaan meidän " normaalien" kanssa välitunnilla. Itsekin heitä hieman oudoksuin, saatika opettajat. Sitten välitunnit muutettiin niin että eri aikaan oltiin. Muistan sen opettajienkin suhtautumisen... heistä tehtiin niin erikoisia.
Minusta on hyvä että nykyään erilaisuus katsotaan rikkaudeksi ja ns erityislapsikin saa kasvaa ns normaalien parissa. Itse olen työskennellyt päiväkodissa erityisryhmässä ja kokisin sen niin että erityislapsikin hyötyy muiden lasten seurasta: Hän saa mallia normaaleista lapsista, eikä tunne jatkuvasti olevansa erilainen mikä taas korostuisi puhtaasti erityisluokalla. Toisaalta näen asian huonon puolen siinä että integroinnista on tehty sellainen muotijuttu johon ei kuitenkaan panosteta ja tuloksena on yliväsynyt opettaja, luokka ja erityislapset. Hyvä avustaja on ehdoton tällaisessa luokassa. Ja yleensäkin toimiva luokkatila joka mahdollistaisi esim. pienryhmä työskentelyn.
Ymmärrän huolesi mutta samalla mietin sitä, mistä ennakkoluulosi tulee? Täytyy muistaa että koulu ei ole vain oppimispaikka vaan siellä kasvetaan ihmisiksi ihmisille ja suvaitsevaisuus on tänä päivänä ihan tarpeellinen asia. Työelämässäkin lapsesi voi joskus kohdata erittäin älykkään aspergerlapsen joka on äärimmäisen lahjakas mutta jonka kanssa pitää vain oppia tulemaan toimeen. Lapsena opitut sosiaaliset taidot kaikenlaisten kanssa auttavat varmasti myöhemminkin.
niin mun " erityislapsiveljistä" et olisi päässyt eroon edes yliopistossa. Molemmilla hyvin vaikea molemminpuolinen kuulovamma, ovat käyneet ihan tavallisia kouluja ja maisterinpaperit plakkarissa ennemmin kuin mulla.
Että voi maailma olla sitten suvaitsemattomuutta ja typeryyttä täynnä.
terveisin
" pienempien pahojen" sisko, kahden huonokuuloisen lapsen äiti
kun ei näistä erityisistä pääse missään eroon. Meidän yliopistossa on adhd jopa yhdellä professorilla (hui, kuinka se tänne pääsi), monella opiskelijalla mm. lukihäiriö, adhd, asperger jne eli parempi vaan tottua erilaisiin ihmisiin jo pienenä.
Vierailija:
Kai hän sitten pääsee viimeistään lukioiässä luokalle, jossa on ns. normaaleja oppilaita, kun nämä erikoistapaukset eivät useinkaan jatka pitkälle. Yliopistossa sitten viimeistään.
Keksi todellakin parempi vitsi.
Minulla on " suvaitsemattomuuteni" syynä ainoastaan se, että erityislapsiin menee opettajan aikaa liikaa, kun luokka on muutenkin kohtuuttoman suuri. Siksi ainakin minun mielestäni olisi erityislapset sijoitettava erilleen. Erityislapsille tietysti on itselleen mukavampaa olla muiden joukossa. Suurin osa häirikkökäyttäytymisen perusteella erityislapsiksi luokitelluista seuloutuu pois lukioon mennessä.
Jokainen lapsi / lapsen vanhemmat voivat myös hakea lapselleen koulupaikkaa mistä tahansa kaupungin ala-asteelta, jolle siis tulossa ekaluokka. Paikka on takuuvarmasti aina omalla koulualueela, mutta jos muun alueen kouluun mahtuu, niin sinnekin voi päästä.
Luulisin siis, että sinäkin voit anoa lapsellesi koulupaikkaa muusta koulusta, jostain nimenomaisesta koulusta / kouluista, mutta paikan saaminen ei ole varmaa. Toinen on se, että jos sinun peruste on erityislasten määrä, niin koskaanhan ei tiedä, montako erityislasta sinne toiseen luokkaan on tulossa, jonne lastasi siirrät.
Minusta paras tämän palstan vastauksista oli se, jossa kehotettiin vanhempia lyöttäytymään yhteen (vanhempainyhdistys?) ja pitämään huolen, että opetustoimi järjestää riittävän monta kouluavustajaa kouluun / luokkaan.
Etukäteen ei kuitenkaan välttämättä tiedä, suuriko avustaja tarve on, joten on oltava aistit herkkinä koulun alkaessa - syyllistämättä erityislapsia, joilla on myös oikeus tasapuoliseen koulutukseen, kuten joku sitä muillekin vaati.
Aistien herkkyydellä tarkoitan sitä, että täytyy saada myös opettajan näkemys, tarvitaanko luokkaan avustajia.
Erityislasten ja hitaammin oppivien tarpeita palvelee myös tukiopetus. Opettajan ei ole pakko käyttää kaikkia resurssejaan normaalitunneilla erityislapsiin, vaan lisää oppia voidaan antaa henkilökohtaisemmassa opetuksessa. Tukiopetus on lasten oikeus, jos hän sitä tarvii.
Kuulin, että joitain oppilaita häiritsi kuunnella jatkuvasti erityisoppilaan kirjoituskoneen näppäilyä. Kuulemma erityiseti koetilanteessa häiritsi keskittymistä. Sääli sinänsä sitä erityislasta. Eihän hän tahallaan häirinnyt, mutta jos olisi ollut muiden samanlaisten joukossa, ei olisi kokenut olevansa häiriöksi. Olen suvaitsevainen. Kerroin vain erään kokemuksen. Sellainen voisi myös häiritä, kun erityislapsi supattaa avustajansa kanssa. Tietysti ihmisten keskittymiskyky vaihtelee.
Kuitenkin lapseni on normaalia rauhallisempi, pärjää hyvin, ei vain jaksa keskittyä koko 45 minuuttia täysillä. Pahimmilla häiriköillä ei ole diagnoosia.
Meidän ongelmamme on siis opettaja, joka kohtelee lasta täysin epätasa-arvoisesti. Tekisi mieli vaihtaa opettajaa.. mutta ei onnistu. :(
yli kaksi erityislasta luokalla vie opettajan panoksesta yli 75 prosenttia. Tämä on todellakin hyvä syy yrittää laittaa lapsi luokkaan, jossa ei ole erityislapsia. On aivan uskomatonta, että tuollaista siedetään, että yli 75 prosenttia panoksesta menee kolmelle lapselle. Muille jää siis alle 25 prosenttia. Mitähän siinäkin oppii.
Teikäläisen kaltaisten lapsille yksityisopetus ainoa vaihtoehto.
Ajattele mitä lapsellesi opetat omilla ennakkoluuloillasi erityislapsia kohtaan.
Järki hoi mikä onkaan koulutuksesi???
Vierailija:
olla jos äiti tuollainen
pitäisi kaikki erityishuomiota vaativat lapset laittaa keskenään ja paljon pienempiin ryhmiin. Huono tavisten kannalta tämä nykysysteemi. Myös ulkomaalaiset ehdottomasti omiin ryhmiinsä. Turussa on luokkia, joilla on enemmistö ulkomaalaisia. Mitähän siinäkin tulee oppimisesta. En ymmärrä vanhempia, jotka suostuvat tällaiseen ja jopa kannattavat tätä. Ei ole mukavaa, kun opettajan huomio menee koko ajan samoille lapsille ja muut jäävät siis vähemmälle. Kaikki kaltaistensa joukkoon. En väheksy silti vammaisia.
Missäpäin maailmaa nyt jo tiedetään ensi syksyn eka luokkalaiset? Eka luokalle haku tapahtuu helmikuussa. Pelottavaa tietää, että maailmassa on ap:n kaltaisia ihmisiä.