Kotihoidontuella olevat kotiaidit,mitka kuukausittaiset menot teidan perheessa maksetaan naista sinulle tulevista etuuksista.

Joskus kyllä maksan ruokaostokset tililtäni tai ostelen lapsille vaatteita tms.

kampaajalla käydään jos on rahaa.joku kk maksan bensalaskun ja joku kk ostan ruokaa kotih.tuella.....sama kai se elämiseen menee kuitenkin kaikki...

ts. kännykkälaskun, kampaajan, kosmetiikka ja vaatehankintani. Ja lasten harrastukset, jotka ovat tällä hetkellä liikuntaryhmä ja muskari. Mieheni maksaa oikeastaan kaiken muun. Joskus harvoin maksan ruokalaskun.

Mun kh-tukeni menee ruokaan. Ukko maksaa isommat laskut (vuokra, sähkö, netti, tv-lupa) ja mä lisäks pienemmät. Aina kokenut että väärin menee meidän rahatasapaino, mutten jaksa välittää enää.

Loput meneekin sitten ruokaan ym. pakollisiin menoihin. Mies maksaa asuntolainan ja muut laskut. Ns. omaa rahaa jää jos jää, yleensä ei. Mutta aikansa kutakin, kestän kyllä ilman humputtelua, kun voin hoitaa lapset kotona. Tilanne oletettavasti helpottuu syksyllä, kun menen töihin.

ELi vuokra, sähkö, vesi, puh.lasku, netti, autovakuutus, osa-maksut jne. maksetaan kaikki kotihoidontuesta ja lapsilisistä..

Niistä hurjista satasista:) maksan osan ruokaostoksista, lasten kirjapaketit, kulutusluoton lyhennyksen, omat puhelinlaskut, osarit jos on esim. Hobby Hall tms., lahjat jos tarvii ostaa ja useimmiten lasten vaatteet.

Ei ole koskaan rahaa käydä kampaajalla, eikä ravintolassakaan kuin pari kertaa vuodessa.

Vaatteita ostan n. 4 kertaa vuodessa, nykyään ehkä vähän useammin..



Kaikki menee, mitä tulee. Sekä minulla, että miehellä.

mies maksaa palkastaan lainanlyhennyksen ja auton kulut sekä omat puhelin- ym kulut Yhdessä maksamme (siis kumpi milloinkin) sähköstä ja vedestä.



Minä hoidan pääosin tai lähes kokonaan kauppareissut ja nettimaksut sekä omat puhelin- ym kulut. Ostan myös pääosin lapselle mitä hän tarvitsee.



Mutta mulla kh-tuen lisäksi palkkatuloa noin 600 euroa kuussa.

Niitä ei kummemmin eritellä vaan niistä kaikista maksellaan kaikki tarvittava eli auntolaina, auto+bensa, apteekkikulut, vakuutukset ja muut laskut, vaatteet, ruoka jne.

Käyn 7-8vkon välein kampaajalla ja vaatetta ostan jos sille tod on tarvis eli mitään humputtelushoppailukierroksia en nykyisin tee, aika aikaa kutakin siis. Lapsille ostan vaatteet uusina, esikoisen vaatteita kierrätän tottakai kuopuksellekin mutta hänkin saa säänn uutta.

Välillä kodin sisustusjuttuja kuten nyt kun ostin uudet petivaatteet+verhot makuuhuoneeseen.

Yhteiset rahat siis.

Ei toisiltamme kysyta saako jotain ostaa itselle, mina ostan enemman. Miehen mielesta (jos kysyttaisiin) ei tarvitsisi koskaan mitaan ja lapset kulkisi hirveissa rateissa ja koti olisi vanhojen risojen huonekalujen kaatopaikka.

Milloin mihinkin, sillä ne menevät suoraan yhteiselle tilille, enkä edes muista milloin rahani tulevat. En maksa laskuja koskaan, en osta vaatteita juuri koskaan, ja harvoin menen edes ruokakauppaan. Mies hoitaa ne asiat. Voisinhan minäkin, mutta minua ei kiinnosta lainkaan rahan käyttö ja opiskeluaikana opin niin nuukaksi, että luulen aina tuhlaavani, jos käyn kaupassa. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi rahaa, tai että en saisi, mutta tämä on enemmän tapa.