HUHTIKSET UUTEEN VIIKKOON

Hei kaikki huhtikuiset!

Olen täällä uusi tuttavuus, jonkin verran olen taustaillut, mutta nyt kun mekin siirryimme nykyaikaan (ostimme uuden koneen) niin ajattelinpa tulla esittäytymään:)

Minulla siis 9,5kk ikäinen poika, syntynyt 14.4.2205 ja asustelemme länsirannikolla, Raumalla. Itse olen 30-v ja esikoistani siis hoitelen. Tosin sekin on jo kohta ohi, äitiysloma kun on jo loppu ja kun kesäloma on pidetty niin palailen ensi kuun lopussa töihin, hui!

Pitääpä jatkaa tarinaa myöhemmin kun parvekkeelta alkoi kuulua huhuilua, herra siis heräilee:)

Näkemisiin!



Miiru ja Oskari

päivää vaan hippusille ja mammoille.



Minulla se unettomuus vaan jatkuu, kaiken kukkuraksi viime yönä kun olin juuri nukahtanut, kuului pimeydestä yllättäen " Hei sitten" Antonin lelukirjahan se juttelin, oli siis hyllyssä ja toinen kirja ilmeisesti liukui napin päälle. Sitä nappia kun painaa, kuuluu se hei sitten. Hemmetti kun säikähdin.



Eilen Anton yhtäkkiä yllättäen keksi, että ryömimällä pääsee vaikka ja mihin, nyt on rauhan päivät luetut ;) Tähän asti Anton on ryöminyt vain tosi lyhyitä matkoja ja ollut minun lähellä tiukasti, ei ole mennyt kauas. Mutta eilen siis lähti viipottamaan ympäri asuntoa, höpöttäen tätätätä...mennessään. Minä en voinut kuin ihailla omaa ihanuuttani. Siis ukkeli oli niin söpö =) Tosin lieveilmiönä Anoton menee JOKA PAIKKAAN ja kokoajan saa olla hakemassa pois, aikaisemmin kuin pystyin juomaan kahvin (jos kestin huutoa ja sitähän en kestä) pöydän ääressä, ilman, että Anton meni kauas, enää ei voi tehdä niin. Tosin eilen kun oltiin vanhemmillani käymässä päätti Anton, että äitihän EI HÄIVY MINUN NÄKÖPIIRISTÄNI ja tämä ilmoitus tuli kiitettävällä volyymilla. Otin sitten A:n rattaisiin istumaan kanssani, eiköhän poju keksinyt, että rattaiden kaaresta saa hyvin tukea, että voi koittaa nousta seisomaan, päälleen olisi tippnut, ellen olisi pitänyt kiinni. Ei muutakuin poika valjaisiin ja rauha maahan (hetkellisesti)



ja tänään keksittiin, että kävelytuolilla pääsee KOVAA, JEE Äiskästä vähemmän jee. Ja kokoajan kaikki tekeminen säestetään tätätä-kujerruksella, heppsihän tuo on =)



Tuolla aikaisemmin oli pino, jos tulee ylläri vieraita miltä näyttää koti, täytyy tunnustaa, että yleensä ei kovin hyvältä...Tuntuu, vaikka miten siivoaa, aina on lievä ei-hallittu kaaos kylässä meillä ;)



No juu tulihan taas tarinaa, taidan palata myöhemmin, nyt täytyy mennä maksamaan laskuja, blääh



T:Mareila+vauhti-Anton 8kk

Miirulle tervetuloa, on aina ilo saada uusia hippusia mukaan =)



T:Mareila+Mussukka

Tervetuloa vaan Miirulle! Pitää ihan ekaks laittaa ettei sit unohdu..:)



Istumisesta on ollut puhetta..Miia nousee jo itse istumaan ja mielestäni ensin noustiin just istuu ja sit vasta lähdettiin konttaamaan. Ihmettelin vaan yks päivä, kun olin pyykkejä laittamassa kuivuu ja käänsin Miialle hetkeks selän. Kun sit käännyin kattomaan että mitä tyttö puuhaa kun oli niin hiljaa, niin huomasinkin Miian siirtyneen muutaman metrin..Mietin sit siinä, et hetkinen, en kyllä tuohon kohtaan tyttöö laittanut:) Sit myöhemmin samana päivänä Miia istui lattialla ja leikki jollain lelulla, joka sit tipahti ja vieri kauemmas, seurasin, mitä tyttö tekee ja kuinka ollakaan, ihan kevyesti siitä lähdettiinkin liikkeelle ja otettiin lelu takas käteen.



Puheesta taas ei oikein erota kyl mitään oikeita sanoja, eli höpöttelee vielä vauvakielellä. Paljon on välillä asiaa ja päälle vaan naureskellaan kovalla äänellä:) Vilkutuksen on jo oppinut kans, tosin aina ei tuu " oikeeseen aikaan" , vaan vilkuttelee omaks ilokseen välillä.



Se on kans jännä, että ruoka, jonka laitan nenän eteen itse syötäväksi, ei oikein mee sinne minne pitäisi, vaan sitä murustellaan ja mytätään käsissä, mut annas olla, jos lattialla tulee joku roska eteen, niin se kyllä menee niin suoraan suuhun. Pitänee alkaa siivoilee vielä useemmin:)



Mut nyt pitää lähtee kauppaan ennen kuin uni yllättää.

-Milenna ja Miia 27.4-

Se on taas uusi viikko, voi kun tämä aika rientää.



Lyle: Ihanaa, että leikkaus onnistui ja on ohi nyt. Pihla kuulostaa tosi reippaalta pikkuneidiltä =) Itselläkin tuli suru puseroon kun ajattelin pikkuista menemässä leikkaus saliin. Kovasti jaksamista teidän koko perheellenne.



toivottavasti Errj.llä oli hauskaa viihteellä =) Me mennään helmikuussa yhteen konserttiin ja lapset saavat mennä äidille ja isälle. mennään kyllä sinne yöksi miehen kanssa.



Eilen käytiin saunomassa minun vanhemmilla ja käytiin äidin kanssa kävelyllä. Kylläpä teki hyvää käydä ulkona, kun käveli reippaasti ei tullut edes kylmä. Antonia en viitsinyt ottaa mukaan, oli kuitenkin niin kylmä. Mitenkäs muut oletteko nukuttaneet vauvoja näillä keleillä ulkona vai sisällä? Meillä Anton nukkuu yleensä muutenkin sisällä, niin ei ole sitä tarvinnut miettiä.



Oli taas jotain sanottavaa, kun muistaisi mitä!!! No myöhemmin sitten



T:Mareila+Anton 8kk

Lylelle ja Pihlalle pikaista parantumista! Kieltämättä riipaisi juuri se kohta, kun Pihlaa vietiin leikkaussaliin. Väistämättä sitä itsekin miettii, että jos olisi vastaava tilanne, niin kyllä siinä pala kurkussa olisi koko ajan. Jotenkin tulee vielä mieleen se, kun T:n synnyttyä (syntyi kiireellisellä sectiolla) mut vietiin heräämöön ja T vietiin pois. Tietty silloin oli tunteen ihan pinnassa, mutta kyllä itketti jo sekin ero. Oliko muuten huhtiksissa muita sectioäitejä?



Nukuttamisesta ulkona, T on tottunut nukkumaan päikkärinsä ulkona, jotenka ongelmissa oltiin. Olen pitänyt rajana -15 astetta. Sitten keksin viilentää meidän kodinhoitohuoneen ja T nukkuikin siellä ihan onnellisena normaalipitkiä päikkäreitä.



Eipä oikein mitään uutta meille... Yöt edelleen tökkii, mutta jotenkin olen " alistunut" tähän. Lisää hampaita veikkaisin tulevaksi, kuolan määrä on aikamoinen.



Mukavaa viikkoa kaikille!



K&T 030405

Viihteellä meni hienosti! Lähdin lauantaina reissuun yhden aikoihin ja palasin sunnuntaina viiden kieppeillä. Ensin oli tosi omituista kun ei autossa tarvinnutkaan pitää yllä jatkuvaa laululeikkishow' ta :) Jaksoin valvoa viiteen asti aamuyöllä, ei tullut krapulaa (en kyllä kovin paljoa edes uskaltanut ottaa), tissit ei poksahtaneet eikä kotiasiat oikeastaan edes käyneet mielessä illalla. Soitteli minä tietty muutaman kotisoiton illan mittaan, mutta helpotti kun kuuli että kaikki meni kotosalla ihan hyvin. Itse asiassa yö oli ollut ehkä jopa helpompi kuin normaalisti, ei huutokonsertteja, eikä tyttö ollut maitoakaan ottanut kuin 40 ml aamuyöstä...



Oikeastaan oli melko hyvä, että lähdin vasta nyt ulos. Vaikkei tissit poksahtaneetkaan, niin pumppasin kolmeen otteeseen yhteensä noin litran! Ja kyllä pakotti siltikin. Jos olisin lähtenyt silloin kun tyttö oli vielä täysimetyksellä, ois jäljelle jäänyt varmaan vain märkä pläntti tai sitten olisin varmaan joutunut palaamaan kesken kotiin. Helpotti myös kun tiesi, että tyttö on kumminkin jo sen verran iso, että sitä on aika helppo tulkita. Pakaste-ämmä ei ollut oikein kelvannut, tyttö oli juonut tosi vähän maitoa, mutta sekään ei enää onneksi ole kovin iso ongelma, kun kumminkin muuta ruokaa jo menee sen verran, ettei se ainakaan nälissään joudu olemaan. Vesi oli puolestaan tehnyt hyvin kauppansa.



Puolivälissä kotimatkaa iski sitten hirveä ikävä ja oli tosi kiva tulla kotiin. Mutta täytyy myöntää, että kun kerrankin sai nukkua ihan rauhassa, niin kyllä otti taas pattiin viime yönä rauhoitella kakaraa. Voi että kun se jo alkais nukkua kunnolla!



Nyt on pakko mennä syömään itsekin jotain. Mutta ois kiva kuulla kuulumisia niiltä, jotka on töihin jo palanneet: miltä nyt tuntuu?

...Päätin, että yöllä en enää syötä joka heräämisellä, kun aiemminkin on mennyt monta tuntia syömättä. Niinpä viime yönä syötin vain klo 12 ja 6. Ja ei vauva kyllä nälän takia kukkunut! Siellä välissä oli pari tosi nättiä nukahtamista havahtumisen jälkeen: pari taputusta selälle ja neiti jo nukkui. Mutta oli myös pari pitkää kukkumista. Ihan uteliaisuuttani en pakottanut vauvaa nukkuma-asentoon, vaan seurailin, mitä tekee, kun havahtuu. Jännää oli huomata, että

-itku kuuluu vain havahtumisvaiheeseen, kun vauva vihdoin on hereilllä ja " tajuaa" ympäristönsä, itku loppuu

-toisella kukkumiskerralla katseli hetken ympärilleen, möngersi vähän aikaa ja sitten laittoi pään tyynylle vierelleni ja rupesi nukkumaan. Ihan itsekseen.

-Sillä seuraavalla kukkumiskerralla ei sitten ruvennutkaan, joten piti vähän pakottaa uneen, kun en itse vielä jaksanut neljältä herätä.



Mutta aionpa tänäkin yönä katsoa, josko neiti oppisi itse jatkamaan unia havahduttuaan, vaikka se vähän raskaampaa onkin olla hereillä, eikä vain kieräyttää toista tissille ja jatkaa unia... Mutta ehkä vaivannäkö palkitaan piankin! =)



Helvi on nyt löytänyt kielensä. Ruokailun yhteydessä tarttuu välillä kieleen kiinni ja vetää sitä, ihan kuin tutkiakseen, mikä tämä tämmöinen outo mötikkä on. On myös oppinut hallitsemaan sen niin, että nyt kun näytän hänelle kieltä, niin vastaukseksi työntää itsekin kielen ulos. Niinpä täällä on parin viime päivän aikana näytetty toisillemme useaankin otteeseen kieltä. Onneksi ei kukaan näe sisälle...

Hiljaiseloa täällä päin. Siis huhtisten pinossa...Lähtisin niin mielelläni teitä pääkaupunkiseudun huhtiksia tapaamaan, mutta nyt on vielä tämä toipuminen kesken, joten ehkä ensi kerralla. Erityisesti Vaakamomia olis niin hauska nähdä, kun oltiin synnärillä yhtäaikaa.



Nuha ja lähinnä kurkkukipu on iskenyt koko perheeseen, mutta muuten eletään ihan ihanan normaalia arkea. Pihla on mahtava, kun se nyt juttelee niin kovasti. Hän on myös keksinyt nousta sängyssään istumaan, ja sekös vasta naurattaa. Istuminen on muutenkin " se juttu" . Konttausyritykset päätyvät istuma-asentoon joka kerta, eikä tyttö voi oikein ymmärtää, että mites tämä näin..



Tänään olen ollut pienen ihmisen pientä kiukkua täynnä, kun olen paininut Kelan papereiden kanssa. Halkiovauvojen vanhemmat ovat oikeutettuja sairaan lapsen hoitotukeen, mutta summat sitten vaihtelevatkin kunnittain sekä mielestäni aivan päätöksen tekijästä riippuen. Näissä hommissa ei tunnu olevan mitään linjaa. Meille myönnettiin alinta tukea, josta sitten teimme valituksen. Näin oli meille etujärjestöstä neuvottu. Valitus menee tarkastuslautakunnalle, jolle myös Kela tekee oman lausuntonsa. Raivostuttavan ihanaa oli huomata, että Kelan täti oli tarinoinut aivan omiaan lausunnossaan. EN viitsi edes mennä yksityiskohtiin, mutta aivan kiehun.Tiedän niin monta halkiovauvaa, jotka saavat korotettua tukea. Mutta ehkäpä minä en ole osannut kirjailla hakemukseen yhtä vakuuttavasti.



Nyt ryhdyn kirjoittelemaan valitukseen erillistä lausuntoa. En tee tätä niinkään rahan kuin periaatten vuoksi. Kaikille yhtäläiset oikeudet ja etuudet! Että sellaista purkua tänään....



Lyle

Lyle: Mukava kuulla että Pihlan leikkaus meni hyvin ja tyttö toipuu hienosti. Olin ihan itku silmässä kun luin kertomustasi ennen leikkausta!



Meidän neiti oli keskiviikosta sunnuntaihin vatsataudissa. Sunnuntaina ei pysynyt sisällä mikään ja tyttö oli aivan veto poissa. Käytettiin lääkärillä, mutta onneksi neiti ei ollut kuivunut ja oli lääkärin mielestä ihan virkeä. No nyt on tyttö kunnossa ja mulla mahassa kiertänyt jo kolme päivää. En oikein saa syötyä mitään, mutta pysyy se vähäkin onneksi sisällä. Olisi kiva lähteä jo ihmisten ilmoille kun on viikko oltu karanteenissa.



Meidän neidille puhe on selvästi avautunut. Ymmärtää mitä hänelle sanotaan ja yrittää itse kovasti tuottaa sanoja. Äiti, isi ja hei-hei onnistuvat. Ei on vähän sekaisin tuon hein kanssa. Aivastusta ja yskää matkii. Aivastuon ehkä maailman hauskin ääni!



mallu ja neiti 26.4

meillä flunssa meni lapsilla ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan ja tänään siis Amandalla on ollut veto poissa. On nukahdellut päivän kuluessa mun syliin varmaan neljä kertaa ja ruuat ei ole maistuneet, erityisesti ei lämpimät ruuat. Viime yönä havahtu koko ajan itkeskelemään.



Amanda on myös puhuvaa sorttia, tuota minun sydäntä lämmittävää " äittiii" kuulee ihanan usein. Oikeen keskittyy sen sanomiseen, hiljenee muista höpinöistään, on hyvin keskittyneen näköinen ja sitten vasta lausuu maagisen sanan =). Eilen Amanda sai käsiinsä esikoisen nuken, tarkkaili sitä ihmeissään, katsoi minua syvälle silmiin ja artikuloi tarkasti " vauva" . Suu multa vaan loksahti auki...



Ai niin muuten, Amandahan ei ole yhtään innostunut mistään sormiruuasta, eli siis ei syö ollenkaan. No, enkös mä eilen havahtunut kun taapero oli jättänyt keskelle lattiaa puolikkaan muffinsin ja Amanda sitä oikeen tyytyväisenä mutusteli. (Ei ihme että ne flunssat tarttuu.)

Uneton äiti yössä vaeltaa...tai jotain sinnepäin, eli meillä Anton nukkuu hienosti, minä valvon mistä lie johtuu, muutenkin nukuin tosi huonosti viime yön ja tuntuul, että tänään on viipotettu tukkaputkella menemään joten hieman on veto poissa =(



Kent: Toivottavasti lapsukaisenne paranevat, ovat vaan niin ressukoita nuo lapset kun sairastavat. Antonkaan ei juuri mitään sormiruokaa syö, maissinaksut ovat ainoita, kuten olen maininnut, muttä kaikki herkut menevät, esikoinen oli tipauttanut keksin lattialle ja sen kävi poika pienoinen poimimassa ja natusteli pöydän alla, söpö. Tosin kävin nappaamassa sen äkkiä pois.



Errj: Kiva, että viihde meni hyvin =)



Lyle: Kivaa jos pääsette seuraavaan tapaamiseen, tällä kertaa laitan infoa aikaisemmin =)



Anton on nyt ruvennut loukkaantuessaan ryömimään minun luokse jos ottaa vaikka tavaran pois, alkaa huuto ja poika kovin ressukkana suorastaan raahautuu luokse ja viimeisillä voimillaan kohottaa kätensä, siis pikkuinen draamakuningas tulossa???



Hurjaa, miten hippuset kehittyvät eri tahtiin, meillä ei edelleenkään liikuta kovin aktiivisesti, paitsi aiemmin kuvaamassani tilanteessa, eikä Anton osoita merkkejä, että tunnistettavia sanoja tulisi, muutamia äänteitä on tullut, tii...vavava...papapa... Kyllähän nuo enteilevät puhetta, mutta jotkut kun jo ovat sanoneet sanoja, huikeaa. Omaa tahtiahan nuo kehittyvät



Anton on tykästynyt nukkeihin, niitä halii ja suukottaa ja välillä puree ja heittelee, mutta nukkeja tykkää katsella ja laatikoiden, pyykkikorin yms purkaminen on huippua ja imuri on Antonin suosikki, sitä poikanen ihmettelee hartaasti.



Kai tästä täytyy mennä tutimaan, kun pikkuiset pojatkin ovat nukkumatin kanssa treffeillä. Hyvää yötä kaikille



T:Mareila+Anton 8kk

Unohtu ihan viime viestistä mahan muristessa liian äänekkäästi, että Lylelle ja etenkin Pihlalle onnittelut onnistuneesta sairaalareissusta!



Meillä on likka tulossa sairaaksi :( Jossain keuhkoissa rohisee räkä ja nenä vuotaa. Ollaan yritetty antaa höyryhengitystä tänään pariin otteeseen, jotta lähtis lima liikkeelle. Ei kehuttavia tuloksia. En kyllä ennen tytön syntymää ymmärtänyt, miksi lapsiperheet vauhkoaa flunssasta... " Tiiät sitte kun sulla on omia lapsia" !! Onneksi unet on kumminkin olleet ihan kohtuullisen hyviä (koputan puuta).



Tänään jalkahierontaa antaessani (vyöhyketerapeutti antoi kotihoito-ohjeet tytön ummetuksen helpottamiseen) tajusin, että voih, eihän sillä enää olekaan sellaset vauvapullerot jalkapohjat! Näköjään on seisoskelu tehnyt tehtävänsä, viime päivät se on tehotreenannut ilman käsiä seisomista.



Puhetta ei ole vielä meilläkään. Tyttö kyllä ymmärtää aika paljonkin: perinteiset äiti ja isä, ei (ainakin joskus...), hyi roska, " vilkuta" , " kuka tuli?" ja " näytä kieltä" ainakin :) Muutamia äitiksi ja isäksi ehkä tulkittavia äännähtelyjä on tullut, muuten ääntely on pääasiassa " drrrrr" . Ihme juttu tuokin, tyttö tosiaan sanoo enimmäkseen " drrrr" : hyvällä tuulella kimakasti kujerrellen, pahalla tuulella kuin tärypora!



Ehkä mun pitäis mennä nukkumaan, taidan olla itsekin tulossa sairaaksi. Meillä oli ihan peevelin kylmä noiden pakkasten aikaan, sukkia sai olla vähintään kolmet ja silti paleli varpaita. Että eipä ihme jos vilustuu, vaikka yritettiin tyttökin pukea niin hyvin kuin mahdollista liikuntakyvyn silti säilyttäen.

Ihana, kun kaikki meni hyvin!



Vai jutustellaan huhtisten keskuudessa jo!?!!! Uskomatonta! Meillä ei vielä merkkejäkään oikeista sanoista, pääasiassa tuota pärryyttelyä ja kiljahtelua. Olisipa ihana kuulla se sydäntälämmittävä " äi-ti" eka kerran =)



Meillä aikaisemmin ymmärrettiin " ei" , mutta nyt taitaa siinäkin olla tullut takapakkia... Neiti nimittäin vain hymyilee ja moikkaa, kun jotain kielletään tekemästä - ja tekee sitten tuplavauhdilla kiellettyä asiaa, ettei vaan ehditä viedä pois ennenkuin on ehtinyt tehdä. Jaa,niin... Taitaa siis sittenkin ymmärtää tuon " ei" :n - ei vain HALUA ymmärtää.



Saa nähdä alkaako Helvi jutella vasta 1,5 -vuotiaana, kuten isänsä. Niin on ainakin liikkuminen ja nukkuminen mennyt isän malliin.

nyt Amanda on jo paljon parempana, onneksi tämä tauti taisi olla sellanen aika pikanen vieras.



Meillä on tosiaan lapset olleet kaikki sellaisia aikasia höpöttäjiä ja muutenkin koko ajan äänessä. Se on sitten ehkä ollut liikkumisesta pois, en tiedä. Toisaalta, vasta jos olisi 2-vuotispäivät mennyt eikä lapsi sanoisi yhtään mitään niin rupeaisin tulemaan kärsimättömäksi. Tuo taapero selittää IHAN koko ajan ja välillä tulee huono oma tunto kun en vaan pysty tai jaksa kaikkeen kommentoida. Tuli vähän mieleen kun esikoisen tarhassa oli aikanaan sellainen 3-vuotias tyttö joka puhui jatkuvalla syötöllä, kyseli ja kertoi kaikille vanhemmille. Tytön isä minulle sitten sanoin että " Liisa" alkoi puhua 1-vuotiaana eikä ole sen jälkeen lopettanut...



Öh, nyt tähän tuli jostain kakan haju, lähden metsästämään lähdettä =)

Meitä ei varmaan kukaan enään muistakaan kun ei olla paljoa kirjoiteltu. Luen kuitenkin edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti mitä muille huhtiksille kuuluu.



Meillä uusin uutta on nyt taputus. Olli hihkuu ja huutaa höö kun jotain kivaa tapahtuu ja samalla taputtaa. Vähän se on vielä epävarmaa, aina ne käden ei yhteen osu, mutta kuitenkin perusidea on nyt hoksattu. Meidän poika ei ole kovin puhuvaa sorttia, lähinnä kun innostuu niin huutaa tota höö huutoa. Välillä selittää jotain tätätätä juttuja, mutta aika vähän. Konttaa kyllä kovaa ja kävelee tukia pitkin. Suosikki on työntää syöttötuolia ja kävellä perässä. Kuitenkaan jos käsistä ottaa kiinni niin silloin ei halua yrittää kävellä vaan valahtaa heti takaisin konttausasenttoon.



Kaikkea pitää räplätä, varsinkin kukkia. Ja sekun vasta siistiä on kun äiti kieltää. heti kun Olli kuulee sanan ei se katsoo mua veikeesti ja heiluttaa mulle. Ja taas heti yrittää kiellettyä juttua uudestaan..



Yöt meillä on edelleen rikkonaisia. Alkuyö menee pinniksessa, mutta joka yö otetaan lopulta viereen. Ollaan aina muka niin väsyneitä että ei jaksata tyynnytellä. Totuus on varmaan että tykätään nukkua perhepedissä. Ollaan nyt vaan yritetty siitä päästä eroon kun O on muutaman kerran pudonnut sängystä meidän nukkuessa niin että ollaan herätty vasta siihen hirveeseen huutoon. Ja sitten onkin ollut poskimustana pojalla seuraavat päivät kun aina se onnistuu kolauttamaan itsensä pudotessaan.

Mutta koskaan ei ole meillä vielä kokonaista yötä nukuttu.. ehkä sitten joskus.



Äh, nyt tuolla parvekeella itketäänkin että tässä nyt vähän miedän kuulumisia.



T. Iira ja Olli (21.4)

Moi huhtikset!



Tuossa joku kertoi miten vauvan mielestä keskellä yötä istuminen on tosi hauskaa. Tuo kuulosti korviini jotenkin tosi hassulta, koska meillä ei istuta vielä missään, tai siis syöttötulissa kyllä. Meillä neiti nnyt 9kk ja on juuri oppinut tassuttamaan sivuttain sohvan reunasta kiinni pitäen. Myös aina herättyään nousee välittömästi seisomaan sängyn laitaa vasten ja huutelee vauvakielellä: " äiti kato, mä oon herännyt, kiva päivä tulossa, mitäs me tänään leikitään...äiti, herää nyt jo...kato nyt miten hienosti mä seison....äiiiiitiiii!!!!!" Tosi sööttiä. Aamut tuntuvat ihanilta vaikka kuinka väsyttäisi. Paitsi jos keskellä yötä on noustu seisomaan parin tunnin ajan....



No mutta tuosta istumisesta piti kysymäni. Ihan mielenkiinnosta, kunka moni huhtisvauva jo nousee istumaan? Meillä ei ole mitään kiinnostusta. Jos lattialle laittaa istumaan, nousee joko huuto tai sitten lähtetään heti konttaamaan. No meillä tuo taitaa olla sukuvika, siskonikin lähti ensin kävelemään, ennen kuin osasi istua.



Yöt sujuu meillä nykyään tosi loistavasti. Siis pääsääntöisesti. Melkein joka yö vauva kyllä tarvitsee vielä kertaalleen parin desin maitoannoksen. Ollaan monesti kokeiltu onnistuisiko yö ilman maitoa, mutta ei oikein vielä onnistu. JOs herää nälkään, hän haluaisi silmin nähden nukkua ja yrittää nukahtaa, mutta aina tulee itkahduksia. Ja levottomasti kääntelee kylkeä, ja imee tuttia rauhattomasti. Ei yleensä kyllä huuda. Kun antaa maitoa nukahtaa heti rauhallisesti. Jos nälkäherääminen tulee aamulla 5-6 aikaan voi ehkä nukkua pari tuntia mutta herää sitten kiukkuisena kuin ampiainen ja puuro pitää saada heti. Jos antaa maidon, aamu on kuten viestin alussa kuvailin. SIIS MAITOA VIELÄ ANNETAAN YÖLLÄ KERRAN.



Pinossa oli juttua myös puheesta. Meillä yskitään, huudahdellaan, sanotaan tät-tät-tää, ja äng-ng-ng. Äiti on tullut pari kertaa, mutta luulisin että vahingossa nuo tavut osuivat peräkkäin, tosin lausahdus sopi kyllä asiayhteyteen mutta enpä tiedä. Neiti ymmärtää useinmiten mitä tarkoittaa ei, tule tänne, kuka tuli?, otatko maitoa, ja oman nimensä luulisin. Joskus kun räplää kiellettyjä stereoita, saattaa lopettaa kun sanoo: muistatko, että stereoiden annetaann olla ihan rauhassa... Joskus tuntuu että ymmärtää jotain puhuttua vaikka ei mitenkään voi vielä ymmärtää.



Terkkuja kaikille!!

Pitäisi olla tekemässä jottain ihan muuta,mutta laitanpa kuulumisia pikkuisen.



Istumisesta: Eipä Anton nouse itse istumaan, mutta istuu hienosti lattialla ja tykkää istua siinä. Itse ei pääse pois istumasta, joten kovaäänisesti ilmoitta kun istuminen riittää. Neuvolassa sanottiin, että poju on valmis seisomaan, istumaan ja konttamaan, eli heijasteet löytyvät. Laiska vaan tuo taitaa olla ;)



Puhetta Anton ymmärtää jonkin verran, tai ainkin välillä. Joskus kun leikitään pallolla, kun kysyy missä pallo? Anton katsoo palloa. Kun kysyy missä maito, Anton tulee luokse ja pyytää syliin ja alkaa hieroa nenää paidan etumukseen, söpöä =) muutenkin jos tahtoo maitoa, kovin määrätietoisesti tulee luokse, huudon säestämänä ja koittaa pyrkiä syliin. Mutta enpä tiedä miten paljon ymmärtää, en tiedä ymmärtääkö sanan ei, koska kieltäessäni muutan äänentäni käskevämmäksi ja teen muutenkin selväksi, etten pidä Antonin tekemisestä, eli en tiedä reagoiko ääneen vai sanaan vai molempiin.



Tuntuu tämä äitinä oleminen taas vaihteeksi skitsofreeniseltä, nyt on elämä kovin tasaista, siis esikoisella eikä Antonilla ei ole mitään kriisiä menossa, syöminen sujuu Antonilta ja nukkuminen sujuu. Mutta odotan kokoajan, että milloin seuraava kriisi alkaa jommalla kummalla. Siis älkää käsittäkö väärin, äitinä oleminen on ihanaa, mutta nyt meillä vallitsee kauhuntasapaino, kaikilla on kaikki ihan ok, mutta kohta varmaan räjähtää. No koitan nauttia tästä rauhaisasta elosta, niin kauan kun sitä kestää ;)



Ja vielä kaikille yökukkujien vanhemmille jaksamista, kaikki ne joskus oppivat nukkumaan =)



Ja nyt kahvia santsaamaan...



T:Mareila+Anton 8kk

Lyle: Onnea parantumiseen ja hyvä, että leikkaus meni hyvin.



Meillä on tällä hetkellä pitkästä aikaa rauha. Molemmat nukkuvat päivä unia. Tosin niin pitäisi varmasti minunkin, kun yritin viime yönä vähentää Nikon yösyöttöjä. Koko yö oli yhtä kävelyä. Ensin Niko nukahti hyvin,heräsi 00.00 ja sain nukuttaa yhteen asti. Sitten seuraava herätys oli kolmelta ja sain nukutella uudestaan viiteen asti. Kuudelta annoin sitten ä-maitoa. Kahdeksalta noustiinkin sitten esikoisen kanssa taas ylös.



Puhumisesta... Niko ei vielä osoita puhumisen merkkejä. Omaa kieltään höpöttelee paljon. Esikoinen puhui jo tässä vaiheessa parin sanan verran. Mutta Niko onkin kehittynyt nopeammin liikkumisen suhteen kuin esikoinen, niin en vielä sanoja odota.



Niko istuu nykyisin itse. Meillä oli pitkään jakso, jolloin epäilin, että oppiiko se koskaan itse istumaan. Tuntui, että enemmän kiinnosti vain liikkeellä oleminen (mikä kiinnostaa kyllä yhä enemmän) kuin paikallaan olo.



Taidan lähteä pikku torkuille, jos vielä ehtisin edes vartin nukkumaan ennen kuin jompi kumpi nousee ylös.



T&Niko 5.4.05

Meidän neiti on ollut aika aikainen oppija motorisesti. Kuitenkin oppi ensin nousemaan tukea vasten pystyyn ennen kuin alkoi juuri istumaan (ja ryömimään ja konttaamaan). Mä luulen että kyse on ainakin meillä siitä että kun kerran oppi liikkumaan, miksi ihmeessä istua paikoillaan!? Nyt on ihan muutaman viikon ajan vasta itse alkanut istuskelemaan ja leikkimään istuallaan.



Kyllähän Iira muistetaan!



mallu ja neiti 26.4