HUHTIKSET UUTEEN VIIKKOON

Tervetuloa Miirulle meidänkin puolestamme!



Mareila; nauratti aika paljon toi teidän puhuva kirjanne! Huvittava juttu, vaikkei ehkä juuri silloin..



Me ollaan nyt kotiuduttu Keski-Suomesta, jossa vietettiin sunnuntaina siskontyttöni ristiäisiä. Jäin sinne Lauran kanssa kyläilemään vielä pariksi päiväksi, oli hauskaa ja rentoa. Siskollani on myös pian 3-vuotias poika Leevi, jonka juttujen kuuntelemisesta voisi vaikka maksaa jotain! Niin mielettömän hauskoja ne on. Leevi opetti Lauralle yhtä sun toista, esim. että takkaan ei saa koskea koska tulee mustaksi kädet. Se sanoi aina: " Laura, kuuntele minua! Katso minuun!" Ja Laura senkun jatkoi omia touhujaan... Vauvasta Laura oli todella innoissaan ja pitkin vähän varmistella, ettei päässyt sitä yksinään halimaan. Lauran otteet kun eivät ole ihan hellimmästä päästä vielä..



Laura nousi joskus joulukuun puolivälissä itse istumaan, mutta nyt en muista (!?) oliko se ennen vai jälkeen konttaamisen. Silloin, ja edelleen Laura tykkää istuskella milloin missäkin ja tutkia melkein mitä tahansa. Tänään aamulla join omaa aamukahviani ja Laura oli yksin meidän makkarissa. Oli ihan hiljaista ja katsoin parhaakseni mennä tarkistamaan, mitä on meneillään. Siellä tyttö istui lattialla löytämänsä harso naamallaan! Leikin nimi oli " pannaan harso omalle naamalle ja vedetään pois, uudestaan ja uudestaan" . Se oli suloista ja hauskaa seurattavaa!



Meillä jutellaan lähinnä vauvankielellä: pappapppaaa, tättätttää, raaraaraa, tittittittittiiii, väyväyväy... mutta äiti (ja äittä) tulee ihanasti päivittäin. Pikku hiljaa tuli varmuus, että äitiä se todella tarkoittaa.



Tuntuu, että puheen ymmärtäminen on nyt lähtökuopissaan ellei jo kovasti vauhdissa. Eilen leikittiin Lauran nukella, jolle annoin suukkoja. Sanoin Lauralle, että anna Laura sinäkin vauvalle suukko - ja hei, Laura pussasi nukkea suu ammollaan! Sitten pyysin Lauraa antamaan suukon isille, ja sekin onnistui pienen maanittelun jälkeen. Olimme ihan äimän käkenä, että mitä tuo lapsi jo osaakaan? Siis että ihan uskomatonta, vastahan se vain olla möllötti ja itki iltaisin. : ) Mulle ei tule tästä kasvusta ja kehityksestä oikeastaan yhtään haikea olo. Nautin koko ajan enemmän ja jännityksellä seuraan, mitä seuraavaksi tapahtuu.



Kaverini tulee kohta meille kahville oman työpäivänsä jälkeen. Jee!



Iloisin terveisin

SannaS.



ps. niin, meillä heräillään edelleen tunnin välein öisin. Varsinaisia kukkumisia ei ole sen yhden yön jälkeen onneksi ollut. Ja yöunille käyminen on vaihteeksi vaikeaa, itkuksi menee joka ilta. : (

Ja kirjoittelen samalla vähän kuulumisia.

Mukava lukea mitä muut samanikäiset touhuavat:) Meillä kävellään puita pitkin jotenkuten, usein vaan alkaa tanssittamaan kesken kaiken jolloin tietysti kupsahdetaan nurin. Välillä äitiä hirvittää mutta kova pää tuntuu pojalla olevan:) Puhetta ei tuoteta, muuta kuin nuo perinteiset mammammaa, pappappaa ja tätätä... Hyvin kyllä ymmärretään ja yllätyin todella kun hän osasi kirjasta näyttää koiran, kissan, ilmapallon ja ankan sun muuta. Juuri näistä Hei ja Hei sitten kirjoista:) Kaikkea pitää sormella osoittaa ja sitten odotetaan että äiti kertoo että niin, kellohan se siinä. (Noin sata kertaa päivässä)

Tuntuu myös että Oskari on jo oppinut kiukuttelemaan, jos jokin ei mene oman mielen mukaan niin johan alkaa huuto. Jääräpäisesti myös näpelöi videoita sun muita kiellettyjä:)

Oletteko muut jo aloittaneet pottailun? Me nyt ollaan kyseistä kapistusta vähän kokeiltu, ensin se oli vähän pelottavaa, nyt siinä jo istuskellaan, mutta harvemmin " saalista" saadaan. Taitaa olla turhan aikaista, vai?

Mutta nyt poistun takavasemmalle laittamaan poitsun unille, mukavaa illanjatkoa kaikille!



Miiru ja Oskari

Kröhöm, sekä minun että tytön puolesta. Voi että on kivaa kun on lapsi sairaana, yhtä vinkumista on ollut koko päivä. Ja sylissä pitäisi vaan olla, eikä mikään huvita hetkeä kauempaa. No, enempi onneksi säälittää kuin ärsyttää.



Mitähän piti kommentoida... No ainakin puheenymmärtämisestä vielä sen verran, että kun viimeksi kerroin, että tyttö ymmärtää mitä tarkoittaa " näytä kieltä" , niin täytyy tarkentaa että fraasin merkitys sisältyykin pelkkään " näytä" -sanaan. Sanoin sille tänään, että " Mitä löysit lattialta? Näytä äitille." Toinen näyttää mulle onnellisena kieltä :P



Me kanssa hämmästyttiin tänään, miten äkkiä tuo tyttö oikeesti oppiikin juttuja. Pöllöiltiin sängyllä ja tyttö pötkähteli siinä pitkälleen. Me sitten alettiin sanomaan " potslojoo" (!) aina, kun se kellahti ja näytettiin myös itse esimerkkiä. Ei mennyt kauaakaan, kunnes tyttö meni pitkälleen kun sille sanoi: " tee potslojoo" .... (Hmmm, voiskohan tätä hyödyntää yöseisomisen taltuttamisessa)



Helka osaa myös leikkiä piilosta, se menee piiloon esim. kyykistymällä sängyn reunan taa ja ponkaisee sieltä hetken kuluttua esille iso hymy naamalla. Ja tätä leikkiä se jaksaa leikkiä aika kauan :) Sulonen!



Meillä tyttö nousi itse istumaan marraskuun alussa. Me ei oikeestaan missään vaiheessa oltu istutettu sitä, mitä nyt kerran päivään syöttötuolissa, ja minä en edes olettanut, että se vielä alkaisi istumaan. Sitten mulla oli viikon loma, kun tytsi vaan istuskeli ja tutki leluja :) Mutta seuraavaksi olikin vuorossa konttaaminen ja seisoomaan nousu parin päivän välein. Siitä lähtien on taas pitänyt kiirettä. Musta tuntuu, että tyttö on aika itekseen oppinut kaikki liikkumishommat, me ei olla mitenkään kovin aktiivisia " höykyttäjiä" oltu. Ja kuten tuon istumisenkin kanssa, ollaan pikemminkin ehkä odotettu vähemmän kuin mihin tyttö ois oikeesti pystynyt. Siksi alotin sen vauvajumpankin, jotta tulis vähän " höykytettyä" tuota muksua :)



Potta ei meillä ole ollut mikään hittituote. Pari kertaa olen likan laittanut siihen istumaan, tyttö on kattonut mua kulmat kurtussa ja halunnut heti pois. Sen mielestä potta on tehty mäiskittäväksi, ei istuttavaksi. :) Olen yrittänyt lallatella ja psssitellä sitä siinä, mutta en kyllä kauheen kauaa kun on tullut itelle harvinaisen idioottimainen olo: toinen kattoo ihan äimänä että mitä hiivattia tuo akka taas meinaa, suhise siinä sitten nauramatta. Mutta eihän tällä jutulla vielä kiire ole.



Jotain vielä, ai niin, Iira, veit sanat suustani perhepedin kanssa! Ihan varmasti ois mahdollista jaksaa siirtää tyttö vielä aamuyölläkin omaan sänkyynsä, mutta mekin kai vaan tykätään liikaa vierekkäin nukkumisesta. Ehkäpä pitää antaa itselleen lupa tykätä siitä ihan hyvällä omallatunnolla.



Alan katteleen tuota uutta sarjaa, vaikka mainosten perusteella olin eka että plaaplaa taas joku yksinautiollasaarellapetojensyöttinä-ohjelma.



errj & H 14.4.

Pihla on leikkinyt pian 15min hiljaa itsekseen leikkihuoneessa.. tökkii nukkea silmään. Kohta varmaan tulee jo äitiä ikävä, ja siinä vaiheessa huudetaan lujaa.



Tajusin juuri, että mun pitäis palata töihin suunnilleen kahden kuukauden päästä. Ajatuskin hirvittää, niin monella tasolla. Äitini hoitaa Pihlaa huhtikuun, mutta sekä esikko että Pihla aloittavat virallisesti hoidossa huhtikuun alussa. Perhepäivähoitoon olisvat menossa, mtta paikka ei ole vielä selvillä. Pihla saa siis onneksi pehmeän laskun, kun ensin saa olla mummin hoidossa ja käydä hoitopaikassa vain kyläilemässä. Siltikin, miten voin lähteä töihin? SIis tätä ihan itseltäni vain kyselen.



Mutta olis kyllä kiva kuulla, miten töihin palanneiden mammojen arki sujuu!



Meillä ollaan edelleen koko perhe vähän puolikuntoisia tuon räkätaudin vuoksi. Pihlalta on kuitenkin jätetty iltalääkettä lukuunottamatta kipulääkkeet pois ja hyvin tuo näyttää voivan. Eli leikkauksesta ei ole enää oireita. Jipii!



No mutta, kohta ängetään itsemme pihalle. Mukavaa vkloppua!

Huh huh, sain vietyä esikoisen tarhaan, mutta kamalan huudon ja raivon säestämänä, esikoinen ei osaa vielä luistella, eikä halua luistella, koska ei osaa. Koitin selittää, että kun pitää opetella, no ei auttanut ei. Ja oli muutenkin vähän sellaista ilmassa, että mikään ei kelpaa.



Tultiin Antonin kanssa kotiin ja leikittiin hetki, jotenkin tuntuu että osaa pysähtyä nyt kuopuksen kanssa paremmin, esikoisen kanssa oli jotenkin kiire kokoajan. Toisaalta Anton on kyllä sylissä viihtyvä möhkötin, vaikka liikkuminen sujuu, silti syli on paras paikka. Esikoinen ei ole oikein koskaan viihtynyt sylissä, en tiedä onko luonne kysymys vai teenkö jotain eritavalla nyt vai liekö molemmilla osansa.



Anton nousi eilen itse istumaan sängyssä, ensin meni konttausasentoon (missä pysyy hetken) siitä sitten työnsi itsensä istumaa ja hihkui iloisena sängyssä. Yritti vielä nousta seisomaan pinnojen avulle, se ei onnistunut. Laskettiin miehen kanssa sängynpohja äkkiä alas ja poika uudestaan sänkyyn, uudestaan ei enää onnistunut, pääsi polvilleen mutta kaatui nenulleen sänkyyn ja hermostui, eli tissi suuhun ja untenmaille poju. lattialla ei Anton pässyt edes konttaus asentoon, lipsahti mahalleen vaan.



Kai tästä pitää mennä santsaamaan kahvia ja lukemaan lehti, nyt kun saa sen tehdä rauhassa.



T:Mareila+Anton 8kk

Lyle:ihanaa kun Pihala on toipunut leikkauksesta hyvin =)



Ja eilen meinasi mennä päivä pilalle, meidän vaki parturi oli vaihtanut työpaikkaa. Meinasin saada hepulin, kun mietin,että mihin me nyt mennään tukat laittamaan??? Onneksi muistin, että lapsuuden ystäväni on aloitattanut Stockan kamapaamossa, eli sinne siis viivana. Silti harmittaa, kun aikasempi parturimme lähti, koska tykkäsin käydä sillä parturilla, oli helppo mennä kun aina tiesi mitä sai ja oli ihana mennä kun pystyi jatkamaan juttua siitä mihin viimeksi oli jääty. Hintakin oli kohdallaan. No en jaksa valittaa tästä enempää



T:M&poju

Perhepedistä: Meilläkin varmasti voisi siirtää Antonin omana sänkyyn, mutta en raaski on ihanaa kun kainalossa tuhisee pieni usein vain katselen Antonia kun hän nukkuu kainalossa syömisen jälkeen. Kyllä sitä kerkeää myöhemmin.



T:Lahopää Mareila

Onpa ollu viikko, huh. Ihan ekaks omaa napaa, T otti ensi askeleensa tiistaina! Oli kyllä tosi ihanaa, että kummatkin miehen kanssa oltiin todistamassa tätä merkittävää saavutusta. Minä luonnollisesti kiljaisin niin, että T katsoi hyvin hölmistyneenä, että mikä ihme noille tuli, mieskin alkoi höpöttää ja taputtaa. Sen jälkeen on ottanut askelia uudelleen, ei kuitenkaan useita peräkkäin. Siihen menee varmastikin vielä hetki aikaa, tasapaino ei ole vielä mielestäni ihan täysin kehittynyt. T on ollut kiireinen liikkumisessaan, elikkä hän alkoi kontata puolen vuoden ikäisenä, ei ryöminyt ollenkaan. Istumaan meni muutaman kerran ennen konttaamaan lähtemistä, mutta ei pysynyt istuallaan, vaan oli se " pallo" pepun alla. Kunnolla istunut on n 8kk ikäisestä lähtien, elikkä konttaili vaan. Istuminen oli pitkään horjuvaa, mutta tosiaan 8kk ikäisestä istunut vakaasti niin, ettei ole tarvinnut miettiä, että pyllähtääkö. Sanoja on sanonut myös n. 8kk ikäisestä niin, että olen ollut varma, että sanoo ihan tarkoituksella. Äiti oli ensimmäinen sana ja melko pian sen jälkeen iti tai titi. Hauskaa on, että jo muutaman viikon ajan T on kutsunut isäänsä etunimellä, eikä suostu sanomaan iti. Jos hänelle sanoo, että sano isä, niin hän katsoo isäänsä ja sanoo miehen etunimen. T osaa vilkuttaa ja sanoo hei hei. Nyt yritän muuttaa tämän moi moihin, koska ei ja hei menee sekaisin. Sanaa ei hän ei todellakaan halua ymmärtää. Äidin kulta, niisk.



Meillä myös taistellaan räkää vastaan. Ollaan menossa tänään lääkäriin, kun nenä on vuotanut jo monta viikkoa ja eilen nousi kuume ja rään koostumus muuttui paksuksi ja vihreäksi. Yleiskunto on ihan ok, mutta soitin terveysneuvontaan ja sieltä suosittelivat viemään lääkärille, koska kestänyt niin pitkään. saas nähdä, että valittavatko terveyskeskuksessa, että liian nopeasti vien lääkäriin, olen vaan monelta tutulta kuullut, että huomauttavat helposti.



Ihana ilma ulkona, pitääkin lähteä pitkälle vaunulenkille. Kuumetta ei tällä hetkellä ole, jotenka uskaltaudun lenkille.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



k&t 030405

meidän Amandakin on syntynyt 14.4. Kiva lukea myös muiden " tuttujen" juttuja!



Arvatkaa mitä, nyt se taas iski tunne että olen ollut aivan kamala äiti. Tuolla av:llä jo kyselin eilen yöhuudoista (tosin naurettavasti tietojani muutellen, sori...), nyt on nimittäin niin että mitä enemmän maitoa (siis korviketta) A on syönyt niin pahemmaks on mennyt. Viikkoja ja viikkoja A on herännyt klo 23, kiljunut hysteerisenä tunnin pari, sitten taas herännyt klo 05 ja kiljunut pari tuntia. Mikään ei auttanut ja eilen aamulla sanoin miehelle et nyt varataan lääkäriaika. Kävin sitten lääkärissä joka otti verta allergiatestiin ja tulokset saan tiistaina. Mutta: eilen en antanut Amandalle yhtään maitoa, en mitään maitopohjasta tuotetta ja Amanda nukkui ekaa kertaa koko elämässän klo 20:30 - 07:30, " heräten" kerran klo 03 sanomaan " äh. äh, äh" . Eli aika vahvasti tuntuu että olisi tuon maidon kanssa tekemistä. Nyt mä sitten olen ruvennut ajattelemaan että se on koko 9 kk kärsinyt kun mä en ole tajunnut noin yksinkertasta asiaa. Amandahan on aina ollut hyvin itkuinen, nukkunut huonosti jne mutta asia on joka taholta mennyt jonkun muun piikkiin: herkkä vauva, hampaat, liikkuminen, valkosipuli......... Ok, mutta odotellaan nyt tiistaihin ennen mitään tuomiota, kuitenkin oli tuo niin taivaallisen toisenlanen tuo viime yö!!



Onnea kaikille askelien ottajille ja vanhemmille. On se aika iso muutos kun vauva lähtee kävelemään, ihan itse joskus hätkähdin kun esikoinen yhtäkkiä ilmesty kävellen nurkan takaa kun oli tottunut että konttailee.



Tiistaita kovasti kovasti odottava Kent, ja raukka äidin huonosta hoidosta kärsinyt Amanda

että voi kun mä nautin viime yöstä kun A nukkui tyytyväisenä tuhisten mun kainalossa koko yön =D Ennen on rimpuillut pois ja potkinut ja huutanut ja aina niin toivoin että viihtys siinä vieressä. (Ok, kyllä se huusi ja kiljui vähintään yhtä kovaa omassakin sängyssä). Me ollaan myös molemmat miehen kanssa sellasia että tykätään nukkua lasten kanssa, ne on niin söpösiä siinä... Tietty joskus tulee hetkiä että passitetaan kaikki takas punkkiinsa, tosin taapero tapaa nukkua aamuyöhön asti omassa sängyssään muutenkin ja esikoinen useimmiten koko yön.

Meillä nousi Oskarille yöllä kuumetta ja sitten kitistiin ja vähdättiin koko yö. Aamulla soitin lääkäriajan kun nyt on kuukauden sisällä ollut kolme kertaa tuollainen kuumepiikki, päivän ajan saattaa olla 40 astetta kuumetta ja sitten se on ohi. Mitään yskää tai nuhaa ei ole ollut eikä hampaitakaan puhjennut.

Lääkärissä oltiin, korvat katsottiin ja keuhkot kuunneltiin, ei mitään. Pissanäytekin oli puhdas. Lääkäri vain sanoi että ei pojassa ole mitään vikaa, jokin virus kai vain yrittää päästä jylläämään ja sitä kuumeella ajetaan ulos. No helpotti se äidin oloa ainakin kun huoletti että mikä ihme pikkaraisella oikein on. Toivottavasti se tästä taas menee ohi.

Nyt pikku kekäle nukkuu, toivottavasti edes jonkin aikaa. Ulkona on aivan ihana auringonpaiste, mutta paras sitten pysytellä sisätiloissa.

Voi kun minäkin niin odotan sitä äiti sanaa, vaan ei ole vielä mitään sinnepäinkään tullut. Tätätä sanotaan vaan sillä voidaan tarkoittaa mitä vaan:)

Oskari oli aikainen liikkeellelähtijä, hän alkoi ryömimään jo heti 5 kuukautta täytettyään ja konttasikin melkein samantien. Itse oppi menemään istumaan 7 kuukauden ikäisenä. Seisomaan nousi jo 6,5 kuukauden ikäisenä mutta ei siis vielä kävele kun tukea vasten pari askelta. Polvet on niin " kumimaiset" että niitä pitää hytkytellä joka välissä niin eipä siinä paljoa kävelystä tulee mitään:) Mutta eiköhän tuo jo pian siihenkin pääse, niin on kiireinen mies:)

Mutta täytyypä tästä lähteä juomaan kupponen kahvia, toivottelen kaikille hippusille ja äideille ihanan aurinkoista perjantaita!



Miiru ja kuumepotilas

Hihittelin potsloo:ta ja " hei sitten" :iä tässä usean minuutin ajan. Mies kävi välillä ihmettelemässä, mutta jätti sitten tänne tietokoneelle päätään pudistellen....



Siellä oli joku kipeänäkin :( Toivottavasti ei kestä kuume kauaa. Sen on kyllä tosi surkeaa, kun pikkuinen ei ole täysissä voimissaan.



Ihan uskomattomalta kuulostaa, että monet jo osaavat sanoa alustavasti sanoja ja tunnistavat kirjasta esineitä nimeltä!!! Vau! Meillä ei Helvi jaksa edes kauhean kauaa olla kiinnostunut kirjan lukemisesta. Väsyneenä ollessaan voidaan selailla joku lyhyt kirja (nopeaan tahtiin) loppuun, mutta ei kauheasti kiinnosta... Ja minä kun olen sitä mieltä, että lukeminen on harrastuksista parhaita! Täytyypä varoa, etten pakota toisesta kaikkea kiinnostusta painostamalla...



Pakko on nyt kertoa yöunista. Palaan samaan asiaan aina uudestaan ja uudestaan, kun se on ollut niin takkuista (ai, niin , kentkö se oli, joka epäili maidon aiheuttamaa yölevottomuutta. Jos siitä syy löytyy, niin sehän on tosi hyvä, ettei jatkossa tarvitse ähistellä! Aika ihmeellinen yhteensattuma kuitenkin oli tuo maidottomuus ja hyvät yöunet?) Niin. Kahtena yönä olen nyt ollut ihan ilman yösyöttäjä. Tänä aamuna hellyin antamaan maitoa klo 4.30, kun edellisenä yönä Helvi heräsi siihen aikaan itkiessään ja nyt jatkoikin syötyään vielä 1,5h unia. Mutta eipä ole yksikään yöherääminen ollut nälästä kiinni! Joka kerralla on nukahtanut ja jatkanut uniaan pienen mönkimisen jälkeen. Viime yönä (siis toisena maidottomana yönä) Helvi jopa nukahti yhtä kertaa lukuun ottamatta itse! Tosin hän kääntyi poikittain pinnasängyssä ja painoi päänsä syliini (pinnis on sänkymme vieressä ilman laitaa). Mutta nyt alkaa vähitellen toivo herätä - josko tästä seuraisi se, että oppisi neitonen itse nukkumaan pidempiä pätkiä, eikä minun tarvitsisi heräillä ollenkaan keskellä yötä? Olisiko liikaa toivottu?



Harvinaisen pirteällä päällä on neiti tänään. Yleensä tähän aikaan kiukutellaan jo iltapuuroa, mutta nyt kierretään vain koko ajan selän takaa keittiön kautta ympäri kaukosäädin kädessä :)

Piti vielä kertomani, että Helvin uusin harrastus on heittää mitä tahansa lattialle, nostaa se ylös ja heittää uudestaan, nostaa se ja... Ihan hauskaa seurattavaa lattialla, mutta kun neiti on kylvyssä ja kurottelee ammeen reunan yli pois heittämäänsä ankkaa, niin alkaa äidillä hiki kohota pintaan. Mutta hauskaa siis on se, että nostaa itse!

Nukkumisesta piti sen verran tulla sanomaan, et meillä on vieläkin sama systeemi käytössä kuin Miian syntymästä lähtien..eli meidän sänkyyn nukutuetaan ja siitä sit nostetaan omaan sänkyynsä jos jaksetaan. Nyt sitten ehdin just yks päivä miehelle sanoa, että pitää varmaan jotenkin yrittää keksiä keino Miian nukuttamiseksi omaan sänkyynsä suoraan, ettei vaan tipu kun pyörii ja kuleskelee jo niin paljon..No, samana päivänä tyttö oli sit herännyt ja itse pyörähtänyt sängystä lattialle, ääntäkään päästämättä. Silloin vasta huomattiin kun käytiin vilkasemassa, kun tyttö oli nukkunut niin pitkään..Onneksi ei sattunut mitään, mut pitää alkaa olemaan kyl varovaisempi.



Jotain piti vielä kirjottaa, mut tuolla joku kiipeilee pitkin lahkeita, niin pitää mennä:)

-Milenna ja Miia 27.4-

Eilen oli siis toka maidoton päivä ja toka taivaallinen yö!! A kyllä heräs puol seiskalta kitisemään mutta vähän eri malliin kun se karmaiseva huuto. Nyt kitinät varmaan johtuivatkin uudestaan iskeneestä flunssasta ja niistä kuuluisista hampaista: eilen puhkes ylös yks hammas ja koko yläien pullottaa.



Oon ollu jo ahkera aamulla, siivonnu koko talon ja pessy pyykiä jne. Nyt saa sit ottaa rennosti. Eilen oli esikoisen koulun luokkajuhla ja hyvin meni. Meidänkin pienokainen sai lausua kaiken kansan edessä muutaman runonpätkän. Sitte meillä oli vielä opettajan kanssa kehityskeskustelu ja hänellä oli vaan pelkkää hyvää sanottavaa - oli kiva kuulla! Sanoi että joidenkin äänteiden kirjottamisessa oli alussa vähän vaikeeta kun ajattelee varmaan kotikielillään mutta nyt on oppinut ne.



Hui hai, taapero tykkää kovasti jo leikkiä Amandan kanssa ja A naureskelee kovasti. Kiva kattoo kun nuo kaksi " keskustelee" hyvinkin tärkeän kuuloisina. Amanda ei edelleenkään nouse seisomaan mutta kai se siitä jossain välissä...



Oikeen ilosta viikonloppua huhtisperheille, käykäähän sit äänestämässä huomenna =)

Meillä yhä kuumeillaan ja yö oli melko levoton. Herra pyöri ja mönki sängyssään pää kuumana ja alkoi yhtäkkiä pörisemään... Liekö nähnyt unta autoista:) Eilen illalla kuume kävi lähellä 40 astetta, tänään taas vähän vähemmän.

Meillä Oskari nukkuu omassa sängyssään, aamupuolella yleensä otan viereeni niin siinä sitten vielä hetken torkkuu eikä äidin tarvitse nousta ihan kuudelta. Pidimme 6kk:n iässä unikoulun, siihen mennessä oltiin valvottu kolme kuukautta... Helposti se meillä kävi, kahtena yönä vähän protestoi mutta kolmantena nukkui jo koko yön. Näin siis pääsääntöisesti, silloin tällöin jokin unia häiritsee ja pitää vähän mekkaloida:)

Oskarilla on hauska tapa maiskuttaa syödessään, " Namnam" . Pari kertaa on nyt tuolta eteisen lattialta noukkinut pienen kiven ja laittanut sen suuhunsa. Kun kysyn että mitä oikein syöt, hän maiskuttaa " NAMNAM" . Hyviltä näyttävät pikkukivet maistuvan:)

Poistunpa siis ruokkimaan herkkusuuta, hauskaa viikonloppua kaikille!



Miiru ja Oskari

Tänään oltiin koko päivä Antonin kanssa Isossa Omenassa, esikoinen meni isovanhemmille ja me pyörimään kauppoihin. Muutama vaatekin tuli hankittua. Käytiin lounaalla miehen kanssa, Anton jaksoi olla tosi hyvin. Siellä oli pari ihanaa pikku tyttöä, jotka ihalivat Antonia =)



Milenna: Me ollaan tehty Antonin kanssa niin, että kun poika alkaa osoittaa väsyä kannetaan sänkyyn, jossa on pehmoleluja, rätti, soittorasia ja muutama lelu, sinne poika jää yleensä leikkimään. Jossain vaiheessä alkaa Antonin " laulu" , joka joko yltyy itkuksi tai vaimenee ja Anton nukahtaa. Jos A alkaa huutaa, haetaan pois ja minä imetän, kunnes muru rauhoittuu ja jos Anton jää hereille viedään sänkyyn takaisin leikkimään. Joskus (usein) Anton nukahtaa imettäessä, silloin viedään poika nukkuvana sänkyyn.



Kent: Ihanaa, että teidän yöt on parantuneet =) Meilläkin esikoinen leikkii Antonin kanssa, se on tosi suloista =)



Anton oppi eilen uuden taidon, nimittäin kukkkuu leikin, hän vetää harson naamalle ja sitten pitää kysyä " missä Anton on" ja A vetää harson pois naamalta ja äiti sanoo kovin yllättyneenä, KUKKUU, tätä jatketaan kunnes äiti/poika väsyy. Eilen iski isin ja veljen kanssa ramppi kuume ja leikki loppui kuin seinään.



Jep, nyt Anton TAHTOO maitoa, paree mennä, ennenkuin Anton TAHTOO HYVIN KOVAA



T:Mareila+Anton-mussu muru 8kk

Siis ehkä ei äidin todellakaan kannata yrittää keksimällä keksiä uusia leikkejä, vai tulisiko kellekään aikuiselle mieleen tämä:



Eräs äiti on tullut juuri koiralenkiltä ja riisunut toppahousut jalastaan. Jäljellä ovat vain alushousut eli jalat ovat paljaana pitkin pituuttaan (ja paksuuttaan). Äiti menee vauvan luo lattialle ja istuu polvet koukussa. Vauva kiipeää seisomaan polvia vasten ja aloittaa lekin jonka nimi on " Avataan ja suljetaan äidin polvet sekä nauretaan makeasti sille, kun reidet läiskähtävät äänekkäästi vasten toisiaan."



Laura meinasi tikahtua ja minäkin kyllä. : )



Meille kuuluu muutenkin ihan hyvää; viime yökin meni heräilyillä vain klo 0.00, 1.00, 2.00 ja 4.30! Oikeasti olin levänneempi kuin pariin viikkoon. Mutta siitä meidän unikoulusta (marraskuussa...) ei tainnut olla toivottua hyötyä, paitsi että tissin perään Laura ei enää yöllä itkeskele. Kokonaiset yöt ovat yhtä kaikki ihan utopiaa vielä.. mutta kai tää on joku vaihe vaan.



Nyt siirryn taustalle ja kohta katsotaan miehen kanssa leffaa (iki-ihana Amelie). Mukavaa viikonloppua kaikille ja huomenna äänestämään!



t. Sanna ja Laura 9.4.

Vielä sunnuntai illan kuulumisia laittelen, oltiin tänään päiväkävelyllä ja käytiin siinä samalla äänestämässä (oltaisiin joka tapauksessa käyty) Oli tosi ihana kävellä, tuli oikein keväinen olo =)



Anton pääsi lattialla itse istumaan, hurjasti on viikon sisällä tullut taitoja lisää poitsulle. Anton oli tänään ekan kerran saunassa ihan pienen hetken, kovin näytti poika kummastuneelta =)



Huomenna tulee tapaamis infoa taaskin, jospa nyt aika sopisi paremmin



Nyt telkkari katselemaan, hyviä öitä kaikille



T:M&A 8kk

Meidän Helka otti tänään ekat askeleet :) Kyllä oli tyttö innoissaan ja onnellinen uudesta taidostaan, hihkui ja puhisi kun pääsi syliin asti!



Pitää kommentoida lukemisjuttuja, kun MugSkab sanoit, että teidän likka on näitä pikalukijoita ;) Meillä on vähän sama homma, tyttöä ei kauheesti kiinnosta pysähtyä kirjoja katteleen vaan mieluummin selaa ne pikavauhtia läpi, haukkaa reunasta ja nakkaa menemään. Minä oikeastaan otin iltasadun mukaan kuvioihin ihan siksi, että MINÄ haluaisin lukea satuja... Illlalla se jaksaa ihan mukavasti rauhoittua viereen kuuntelemaan ja kattelemaan, samaten joskus sopivana hetkenä ennen päiväunia.



No ei nyt muuta. Ois tosi kiva päästä noihin huhtisten tapaamisiin mukaan, mutta eipä oikein näillä kilometreillä. Öitä!



errj & H 14.4.