Edessä inssi lahjasiittiöillä!
Pienen tauon jälkeen taas täällä... taustasta sen verran, että meillähän takana 4 ICSIä, 2 pas:ia ja 2 pas:in yritystä (alkiot ei selvinneet siirtoon asti) - kaikista puhtaasti negaa. Nuo hoidot siis tehtiin omilla soluilla. Meille suositeltiin ICSIn vaihtoehdoksi jo heti tulosten tultua (ennen hoitojen aloittamista) luovutettuja siittiöitä miehen huonojen siittiöiden vuoksi, mutta ei suljettu kuitenkaan tuota ICSIä omilla siittiöillä poiskaan. Haluttiin yrittää omilla soluilla, mutta koska minkäänlaista kiinnittymisen yritystäkään ei kertaakaan tapahtunut ja saatiin joka kerta aika vähän alkioita, joista vain 1-2/hoitokerta selvisi siirtoon, päätettiin, että nyt on aika siirtyä eteenpäin eli jatkaa yrittämistä lahjasiittiöillä.
Ollaan julkisella puolella hoidossa ja siinähän sitten kesti reilu kuukausi ennen kuin päästiin edes suunnittelee uutta hoitoa ja heidän aikatauluihinhan ei tietenkään sopinut inssin tekeminen seuraavaan kiertoon ja sitten tietenkin jo joululoma (heidän...) alkoi häämöttää ja meidän hoidot siirty tälle vuodelle. Nyt vihdoinkin päästään tosi toimiin! Perjantaina aloitin clomit (3.-7. kp) ja ultra on sitten 30.1. Tänään ja jo eilenkin mulla on ollut vihlontaa oikeen munasarjan kohdalla - ihan ku sillon ku ICSIä varten kasvatettiin munasoluja isoilla hormoniannoksilla... onkohan tällanen vihlonta clomi-kierrossa ihan normaalia...?? Nyt jännittää, että mitenköhän mun munasarjat reagoi noihin clomeihin...
Mieli on ollut ihan rauhallinen, kunnes tänään anoppi soitti miehelleni ja ilmoitti selvästi, että hänen mielestään meidän pitäs vielä yrittää omilla siittiöillä ja unohtaa ne lahjasittiöt!!! Tulipas tosi hyvä mieli! Sehän on aivan sama, että miten hän haluaa meidän hoitoja käyvän - tietenkin me tehdään niinku halutaan ja ollaan päätetty. Mutta tuntuu tosi pahalta, ettei se hyväksy tätä asiaa ja kun eihän tuo päätös ole ollut meillekään helppo (sitä ehdittiin kypsyttelee 1,5 vuotta ennen ku tehtiin päätös) ja nyt sitten hän kyseenalaistaa päätöksemme järkevyyden. Hän kun on sitä mieltä, että jos yrittää niillä omilla soluilla vaikka kymmenen kertaa ja käyttää siihen vuosia ja vuosia, niin voihan se joskus onnistua... no voihan se, mutta ikävä kyllä se on epätodennäköistä enää meidän kohdalla, sitä paitsi ei sitä pääkään oikein enää kestäs (ensin saa pettyä, kun seuraavaa hoitoo joutuu odottaa niin kauan, sit pettyy, kun follikkeleita ei oo taaskaan enempää kuin noin 10 ja sit pettyy taas kun niistä ei löydy ku 6-7 munasolua, jotka kyllä kaikki hedelmöittyy, mutta siirtoon ja pakkaseen ei selviä ku 2-3 ja sit pettyy kun vuoto taas alkaa ja sit taas kun ei päästäkään pas-siirtoon, kun alkiot ei selviä sinne asti... ja sit voikin taas alottaa alusta...). Kyllähän tuon kaiken taas kävisi läpi, jos sitä viimeistä pettymystä ei enää tuliskaan, mutta hetkeäkään ei uskota ite, että omilla siittiöillä onnistuttas.
Olis kiva kuulla muiden kokemuksia luovutetuista siittiöistä ja kuinka lähipiiri on sen hyväksynyt (jos olette kertoneet)! Myös muilta clomeja käyttäneiltä olis kiva kuulla kokemuksia!
Kommentit (30)
Helsingissä tehdään alkiodiagnostiikkahoitoja, eli alkiosta voidaan tutkia, kantaako se jotain tiettyä kromosomivirhettä. Hoidot ovat tietenkin kalliita, mutta lääkärin kanssa voisi varmasti asiasta puhua, jos kromosomivirhettä pelkäätte. Olemme olleet tällaisessa hoidossa, raskautta ei tullut mutta se olisi ollut varmasti meille ainoa tapa saada lapsi omilla siittiöillä.
Tsemppiä, ymmärrän huolesi tismalleen!
Kiitos tsempeistä kaikille!
Alkiodiagnostikasta olen kysynyt, ja sitä tehdään tosiaan vain Helsingissä. Lääkäri ei sitten enempä sanonutkaan, taisi mainita vain sen, että maksaa melkein 10 tuhatta euroa tai sinne päin, meillä ei valitettavasti ole varaa siihen.
Olen miettinyt sellaista mahdollisuutta kuin lapsivedestä otettava koe, mikä tehdään yleensä jos rakenneutlrassa näkyy jotain poikkeavaa, mutta en usko, että pystyn sellaiseen temppuun =O (siis abortti jos on poika) En pysty missään nimessä, en.
On tämä niin outoa, joskus tuntuu että olen jossain jännitysdraamassa enkä oikeassa elämässä...
Mekin kokeilimme ensin kerran niin, että olimme sopineet tekevämme sen lapsivesikokeen. Rehellisesti sanoen en kylläkään ajatellut missään nimessä tehdä aborttia. Emme itse maksaneet alkiodiagnostiikkaa, vaan saimme lähetteen julkiselta puolelta omasta kunnasta.
Onhan sekin mahdollista, että jos lapsella olisi paha kromosomivirhe, luonto keskeyttäisi raskauden. Minä ajttelin silloin, että teen hoidot omilla siittiöillä ensin, jottei jää sitten harmittamaan jälkikäteen, että mitä jos... Miehenkin on varmasti helpompi sulattaa asia, jos antaa mahdollisuuden hänen siittiöilleen.
Todellakin! Aborttia tuskin pystyisin tekemään, mutta ei ikinä tiedä... Nyt kokeillaan omilla ja jos sellainen ihme tapahtuisi, että raskaustuisin, katsottaisiin sitten. Jos olisi poika saisimme varmaan mahdollisuuden päästä lapsivesitutkimukseen ja siitä sitten lähdettäis eteenpäin..
Yritän olla ajattelematta mitä kaikkea edessä olisi... Elämä on niin vaikea, abortteja tehdään paljon tyhmemmistäkin syistä jne.. Katsotaan mitä tapahtuu.. jotenkin minulla on vahvasti sellainen kutina, ettei omilla onnistu; sen takia onkin " helppoa" lähteä kokeilemaan.. Pakko on kuitenkin kokeilla, ja jos omilla onnistuu ja luonto antaa lapselle luvan kasvaa (hölmö ajatus näissä olosuhteissa :D luonnolla ei enää hirveästi tekemistä asian kanssa =) ) niin setten meille tulisi vauva omilla soluilla...
Kylläpä sitä joutuukin kaikenlaista miettimään..
ja saatiin yksi alkio omilla siittiöillä =O Tuntuu uskomattomalta, en meinannut uskoa hoitajaa! itkin koko eilisen päivän, kun sain tietää että saatiin yksi alkio omilla soluilla! ICSI oli tehty kolmeen munasoluun ja yksi onnistui!
Tänään alkio siirrettiin, se oli vain kaksi-soluinen eikä parasta laatua, sellainen keskiverto-laatuinen, joten odotukset eivät ole korkealla.. Saatiin myös 7 alkiota luovutetuilla ja niihin turvaudutaan, jos tämä tuoresiirto epäonnistuu.. tai en tiedä enää..
Ruvettiin miettimään miehen kanssa lähdetäänkö uudestaan yrittämään vai jatketaanko luovutetuilla...
Siirron oli tehnyt toinen lääkäri (siis ei se joka tätä koko IVFää hoitanut) ja ihmetteli, miksi yritetään omilla, kun kromosomimuutos pereytyy poikalapselle.. Yritin siinä sitten selittää, että oli pakko kokeilla ja lääkäri vaan tokaisi että jos tämä hoito epäonnistu " meidän pitää pysähtyä ja ajatella asiaa kunnolla" aivan kuin ei oltais mietitty ihan tarpeeksi.. Hän ei siis katsonut yhtään hyvänä meidän " touhuja" ..
Siirto ei siis ollut kovin miellyttävä kokemus, lääkärillä oli muutenkin kiire jonnekin ja minulle ei edes annettu mahdollisuutta mennä pitkäkseni siirron jälkeen...
Kummallinen asenneongelma teidän lääkärillänne! Meidän lääkärimme lähti heti suunnittelemaan hoitoa omilla siittiöillä, eikä edes siinä vaiheessa ehdottanut luovutettujen siittiöiden käyttöä. Onhan se nyt hyvänen aika luonnollista ihmiselle haluta lapsi " omilla eväillä" . Tietenkin olisi kurjaa, jos kromosomipoikkeavuus tuottaa ongelmia seuraavallekin sukupolvelle, mutta eihän meidän miehistämmekään huonoja ihmisiä ole tehnyt. Ja onhan siinä 50% todennäköisyys että lapsi olisi tyttö.
Ainoa huono puoli näissä omilla siittiöillä tehdyissä hoidoissa on niiden onnistumisen vaikeus, eli vuosia on meidän tapauksessa ainakin vierinyt ja tässä sitä vielä ollaan. Nytkin meni inseminaatio ohi, kun ovulaatio osui viikonloppuun. Eli taas odotellaan. Mutta jotenkin olen oppinut hyväksymään tämän meidän tilanteen ja luovutettujen siittiöiden käytön - kunhan nyt vain päästäis ensi kuussa inssiin asti!
Toivottavasti alkionne kiinnittyy!
Pelottaa ruveta edes kysymään lääkäriltä saadaanko jatka hoitoja omilla siittiöillä...(jos siis tämä hoito epäonnistuu)
Sitten tämä hyväksytty lakiesitys vaikeuttaa koko hommaa. Minulla ei ole mitään lahjasiittiöitä vastaan (kunhan kokeillaan ensin omilla) mutta en halua että lapselleni tulee kirje 18vuotiaana, jossa sanotaan että sinun " oikea" isä on joku Matti Meininkäinen =O Järkyttävintä on se, että vanhemmat eivät sais tietää luovuttajan henkilöllisyyttä, mutta lapsi saa.. eikä tiedä minkälainen ihminen se on 18 vuoden luovuttamisen jälkeen..
Eipä sitten ole hirveästi valinnanvaraa, kertoako lapselle lahjasiemenistä vai ei :/ Me ainakin miehen kanssa päätettiin ettei kerrotais, mutta tuleva laki ei oikein anna mahdollisuutta..
Sitten pitää saada sellainenkin laki, jonka mukaan adoptoidulle lapselle pitää kertoa adoptiosta!! Samalla lähtöviivalla pitää olla...
Äääh..en tiedä.. tuleehan tuo siirtymä-aika, jos laki tulee voimaan, ainakin meidän kohdalla. Mutta muita pareja, joiden hoidot vasta alkamassa, se ei hirveästi lohduta :(
Yritin vaan sanoa, että koko tämä laki-hässäkkä vain lisää halua onnistua omilla siittiöillä...
Minulla on myös kauhea hinku päästä luovuttamaan munasoluja, mutta jos laki tulee voimaan jää sekin vain unelmaksi, koska en halua että lapseni syyttää joskus minua siitä, etten ole kertonut hänelle " veljestä" tai " siskosta" ....
Charlize, ei hätää. Nyt hallituksessa hyväksytty lakiesitys (joka ei siis mitenkään välttämättä mene eduskunnassa läpi, mutta kuitenkin) takaa lapselle *oikeuden* saada tietää solujen luovuttaja, mutta ei vanhemmille velvollisuutta kertoa asiasta.
Eli mitään kirjettä ei kotiin tule, eikä kukaan viranomainen kerro lapselle asiasta ellei hän tajua itse joskus kysyä tai ellei jokin perinnöllinen ominaisuus selvästi paljasta, ettei ole geneettistä sukua molemmille vanhemmille..
Eli sikäli voitte hengittää rauhassa, kukaan ei luovuttajan henkilöllisyyttä ilman muuta tule lapsellenne kertomaan. (Lakiesityksessä siis nimenomaan korostetaan, ettei sillä haluta puuttua siihen perheen sisäiseen päätökseen, kertovatko vanhemmat lapsen alkuperästä lapselle vai eivät..)
lohduttelee,
-zel
Itse asiassa asiakerkes tulla esille jo toisella palstalla, kun siellä pelottelin kaikkia samoilla jutuilla! =D Paha minä! =P
Mutta kun sinäkin sanot, niin pitää tämän olla totta! =) Minä olen ainoa joka ymmärsi asian väärin! Eli ei ole hätää vielä! paitsi luovuttamisen kannalta: menee kyllä uudelleen harkintaan, jos laki tulee voimaan..
Kiitos tiedosta ja rauhoittelusta! :)
Tsemppiä hoitoihin! Uskon vakaasti, että se onkivapa kädessä pilven reunalla varpaitaan heilutteleva tyyppi päätyy luoksenne tavalla tai toisella. :)
-zel