~*~*~*~Haahut- keskenmenon kokeneet odottajat viikkoon 26~*~*~*~

Mahaa on jumminnut viime päivinä melkoisesti, sellaista aaltomaista kipua... Välillä tuntuu ihan supistuksilta. Viime yönäkin valvoin useamman tunnin kun en saanut nukutuksi, huoli on aika valtava. Pelottaa, että tämäkin menee taas kesken! Viikon päästä on ultra ja se tuntuu olevan valovuoden päässä, sinne asti täytyisi jaksaa.



Muuten oireista: päällimmäisenä kauhea väsymys ja etovaolo, oksentamassakin olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti kerran päivässä. Rinnat eivät ole enää yhtään arat. Tää kesäloma menee kyllä aikasta lailla tässä kotiympäristössä kun ei jaksa tehdä mitään... Mutta kaikki raskausoireet otan ilolla vastaan, jos se tietää sitä, että vatsassa kaikki hyvin. Noi mahakivut ei mielestäni aikaisemmin ole kuulunut mun raskauksiin joten ne voitaisiin jättää pois. Pelottavia tuollaiset!



Miina rv 7+?

mahakivut kuulemma kuuluu asiaan alkuraskaudessa, niin kauan kuin ei ole kuukautiskipua rajumpia eikä tule verta. Sullahan on hyvin noita raskausoireita, joten yritä nyt olla liikaa murehtimatta - sanoo odottaja, joka itse murehtii tänään sitä, että rinnat ei ole enää juuri arat....



Rallentando 5+2

vaikka kyllä se on niin kamalan vaikeaa:( Koko ajan kyttää jokaista tuntemustaan kehossa, näin lomalla kun siihen on aikaa... Argh, kun nää viikot menisi nopeasti eteenpäin.



Miina

Kauas oli ketju taas kadonnut! Mitäs muille nyt kuuluu?Joko on pahoinvointi ym. oireet alkaneet helpottaa?

Tänään olisi lääkärissä käynti.Toisaalta pelottaa tuo käynti, mielessä pyörii ajatukset entäs jos...kohdun koko ei vastaakaan viikkoja tai lääkärikään ei saa sydänääniä kuulumaan ym...Toisaalta taas odoton innolla tuota käyntiä jos saisi vahvistusta siihen,että kaikki on hyvin.Ristiriitaisia ovat nämä tunteet ja iltapäivään asti pitäis jaksaa odottaa..

Täällä pahoinvointi on jo huomattavasti lievempää kuin aikaisemmin eikä se kestäkkään enää aamusta iltaan vaan tulee muutaman kerran päivässä ja syöminen helpottaa heti.Vessassa joutuu jo juoksemaan useaan otteeseen yössä,viimeyönä taisin käydä kolme kertaa ja aamullakin heräsin kovaan pissihätään vaikka muuten olisi saanut nukkua pitempäänkin.



Nyt täytyy jatkaa aamutoihuja, mutta tulen sitten illalla kertomaan kuulumiset lääkäristä!



Jonna 10+1

Itselläni vaikeuksia saada kirjoitettua...tietokoneessa häiriöitä...

Jännittää kun niskapoimu-ultra 11.7. Minulla pahaa oloa vielä, mutta ehkä vähemmän kuin ekassa,jossa oksensin jokapäivä ja toisessa raskaudes vain kuvotti iltaa kohden nousevasti.pahat olot kyl loppuiva mut en ole viel katsonut , kirjauksistani. Kirjoitin ns.raskauspäiväkirjaa oloista ja ajatuksistani. Lapset saavat ne sit joskus, kun vaik toivottavasti joskus saavat lapsia. Tästä raskaudesta en ole viel uskaltanut mitään laittaa. Jos ultraan päästään ni sitten, selityksineen et miksi vasta nyt.



Kiva olis kuulla kuulumisia ultrista ja vain pohdintoja

Täällä alkaa pahaolo vähän helpottamaan. Eilen oli jo hyvä päivä eikä ollut kuin muutamia hetkiä jolloin etoi. Tänään aloitin päivän vähän huonommalla ololla=) Jaksan kuitenkin seisaallaan olla joten ei haittaa. Mulla oli edellisessä raskaudessa tuo kuvotus enemmän iltapainoitteista kun taas nyt on pitkin päivää. Toivotaan että meinaa hyvää.



Ajatuksia pyörii päässä ihan kamalan paljon. Hetkittäin olen varma ettei tää mene hyvin ja hetkittäin olen varma että helmikuussa meillä on ihana kitisevä käärö sylissä.. Itkettää väliin ihan tosi paljon. Kuuluu asiaan mutta jotenkin se on outoa. Mulla on tällä viikolla eka neuvola ja ens viikolla ultra joten jospa jaksan sinne saakka sinnitellä ja näkis että kaikki on hyvin.



Mulla on ollu viimeisellä viikolla aika koviakin alavatsan kipuja. Sellaisia jotka kestää vain hetken kerrallaan. Saatan yöllä herätä kipuun, mutta nukahdan onneksi melkein heti uudelleen. Olisko kivut jotain kohdun kasvamiseen liittyviä? Ne tuntuu vähän samalta kuin olis menkat alkamassa, mutta on enemmän kuitenkin jomottavampi hetkellinen kipupiikki. Olipas selitys=) Osaako kukaan kertoa mistä johtuu?



Jännityksessä elävä Irish rv8+

Lääkärissä käytiin ja kaikki oli OK! Sain kuunnella(pienen etsimisen jälkeen)maailman ihaninta ääntä(tässä vaiheessa).Eli sydänäänet kuuluivat napakasti vaikka lääkäri vähän epäili, että saako kuulumaan niin vanhoilla laitteilla tässä vaiheesssa.Myös kohdunkoko vastasi viikkoja, joten nyt sit vaan odotellaan se kaksi viikkoa ultraan ja taas jännitetään....



Onko muilla millaisia lukemia kohdunsuun pituudesta alkuraskaudesta.Itsellä nyt 2,5cm ja muissa raskauksissa 4-5cm.Mistä vois johtua?



Jonna 10+1

Jonnalle onnitteluja onnistuneesta lääkärissä käynnistä:) Kyllä se aina helpottaa kun saa jotain varmistusta mahassa olevasta elämästä! En osaa sanoa mistä voi johtua kohdunsuun pituuden eri mitat, itsellänikin ekassa raskaudessa oli 4-5 cm ja seuraavassa 3. Nyt sitä ei vielä ole edes mitattu.



Lääkäri olisi perjantaina ja hirmuisen ristiriitaiset fiilikset. Toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä että elämää sieltä löytyisi, neuvolalääkärillä on onneksi ultra käytössä kun sydänääniä tuskin vielä saataisiin kuulumaan. Mutta nuo oireet kun ovat loppuneet aivan seinään:( Viime viikolla olin takuu raskaana, pahoinvointi oli niin kovaa, etten pystyssä jaksanut oikein olla ja nyt ei oikeastaan mitään. Ei edes kuvittelemalla! Pelkään, että pieni on sinne kuollut:(



Onneksi oltiin pari päivää reissussa: Muumimaailmassa ja Caribian-kylpylässä, että sai jotain muuta ajateltavaa. Mutta nyt kun kotiuduttiin niin ajatukset pyörii vain ja ainoastaan tuolla mahan seutuvilla. Tulispa perjantai äkkiä!



Miina 8+?

Nyt on ultrassa sitten käyty,



ja kyllähän sieltä syke löytyi! Onneksi! Nyt sen huomasin jopa itse, kun viimeksi en kyllä tajunnut mitään. Mutta silti jäi vähän levoton olo lääkärissä käynnistä. Ultra oli joku aataminaikainen eikä lääkäri saanut sillä mitään mittoja otettua, mutta sanoi, että on huomattavasti pienempi mitä viikkoja pitäisi olla. Siis siitä keskenmeno vuodosta viikkoja pitäisi olla nyt 9+4 mutta mä luulen/tiedän että on oikeasti maksimissaan 8+6 luultavasti vähän vähemmän. Lääkärin mielestä näytti kuitenkin vasta kuusiviikkoiselta... Eihän se voi olla kun oli sitä jo kaksi viikkoa sitten viime ultrassa! no nyt sitten pähkäilen, että onko tuo pienuus huono juttu. Argh! tätä ikuista epätietoisuutta!!!



Kahden viikon päästä on taas ultra-aika tällä kertaa ihan sairaalalla. Siellä olisi tarkoitus määritellä se mun laskettuaika, joka on siis hakusessa ja suunnitella tulevaaa mahdollista istukkatutkimusta. Toivottavasti sieltä saan vastauksia askarruttaviin kysymyksiini ja onneksi niillä on käytössä kunnon laitteet, että saavat kaverin mitattua.



Eli taas odotellaan ja täytyy nyt kuitenkin olla tyytyväinen, että ainakin siellä mahassa ollaan elossa vaikka pienempänä kuin pitäisi!



Nyt nauttimaan kesäsäästä! Mulla kun niitä raskausoireitakaan ei enää ole niin jaksaa hyvin:) Lomaa olisi vielä viikko jäljellä...



Miina ja rv????

Juhannuksesta selvittiin enkä paljastunut, join alkoholitonta siideriä tölkistä ja ihan täysillä meni mun appivanhempiin:) Olokin oli ihan siedettävä tolkutonta väsymystä lukuunottamatta, nukuinkin juhannuksena pitkiä päiväunia muutamaankin kertaan päivässä, mutta onneksi olin ollut sen to-pe välisen yön töissä niin meni väsymys sen piikkiin!



Eilen illalla sitten kotiin tultatessa alkoi ihan mielettömät mahakivut. Tuntui aivan supistuksilta ja pelotti kovasti, olin ihan varma, että nyt menee kesken mutta aamulla kivut olivat poissa. Neuvolakin oli tänä aamuna ekaa kertaa ja täti vakuuttei, että poltot kuuluvat asiaan...



Muuten neuvolassa ei ihmeempiä, otti kyllä tosissaan nää mun pelkoni (takana kun keskenmenon lisäksi myös raskauden keskeytys viikolla 20) ja pääsen jo ensi viikon perjantaina lääkärin ultraan ja pisti myös lähetteen menemään istukkatutkimukseen. Vielä en ole päättänyt menenkö tutkimukseen vai en, mutta helppoahan se on sitten tarvittaessa perua.



Kyllä se niin on, että vaikka tuosta raskauden keskeytyksestä on jo kohta viisi vuotta ja sen jälkeen yksi onnellisesti päättynyt raskaus, niin ei ne pelot minnekään häviä.



Miina rv 7+?

Joo Juhannus meni ihan perseelleen kun kovat supistukset alkoivat vaivaamaan lauantaina. Sunnuntaina alkoi vuotelemaan hiljakseen ja illalla olinkin jo sitten tosi kipeä eikä yöllä tullut pahemmin nukuttua. Tänä aamuna menin sitten naistentautienpolille ja jouduin odottamaan siellä koko päivän kivuissani ja vuodoissani. Sitten kun vihdoin pääsin ultraan niin sama hiton sikiöpussi nökötti siellä paikallaan kun vähän toivoin jo että jotakin edistystä olisi tapahtunut. Hcg oli jo laksenut 200:lla. Joten sain sitten esilääkityksen jo ja keskiviikkona sitten Cytotecit kotosalla. Eli voi mennä parikin päivää vielä tosi kovissa kivuissa....

Kaikenlisäksi kun oltiin Jussina mökillä niin mun mummun sisko bongasi mun "vauvamahani" ja alkoi kyselemään laskettua aikaani. No itkuhan siinä tirahti. Mun äiti sanoi että kyllä se niin vauvamahalta erehdyttävästi vaan näyttää. No ehkä nyt sitten pääsen tuosta pömpästä hetkenpäästä eroon.



No lääkäri oli toisaan kuitenkin aika positiivisella mielellä ja sanoi että todennäköisesti olen taas pian raskaana ja ihan onnistuneesti. Mutta mihin sitä nyt sitten enää uskoo kaiken epäonnistumisen jälkeen...



Kiitos kaikille lämpimistä sanoista :) Kyllä ne vain lohduttaa omalla tavallaan.



Hermione :(