~*~*~*~Haahut- keskenmenon kokeneet odottajat viikkoon 26~*~*~*~
Hei, ajattelin aloittaa uuden ketjun kun vanha oli jo melkoisen pitkä. En osaa kopioida linkkiä vanhoihin keskusteluihin, mutta jos joku viisaampi sen osaisi niin laittaisiko:)
Miina
Kommentit (31)
Elikkäs sykettä emme löytäneet enää!
Poistun areenalta
Olen todella pahoillani, että näin pääsi taas käymään... En osaa keksiä mitään sanottavaa mikä lohduttaisi:(
Miina
Olen käynyt täällä kyllä lukemassa juttujanne, mutta nyt vasta rohkaistuin mukaan.
Mulla on yksi poika (-06). Keskenmenon sain nyt toukokuussa (6.5). Raskauduin heti uudelleen ja nyt koko ajan pelottaa miten menee. Kävin yksityisellä ultrassa viime viikolla ja kaikki oli hyvin. Nyt oli alkanut kaksosraskaus, mutta toinen sikiöpussi tyhjä. Toisella ainakakin vielä kaikki kunnossa.
Elokuun alussa olisi np-ultra enkä uskalla kyllä ennen sitä toivoa vielä liikoja vaikka tuo edellinen ultra oloa vähän helpottikin.
Raskausoireita on nyt onneksi ollut (keskenmenneessä ei ollut mitään oireita). Kaikki ruoka ällöttää, mutta pakko aina vähän yrittää syödä. Väsymys on ihan mahdoton ja tuntuu ettei millään jaksaisi juosta tuon 2v. elohopean perässä. Toivotaan, että tää tästä helpottaa vaika toisaalta helpottavaa, että oireita on.
Nyt lähden nukkumaan!
Rasel rv 7+6
Itsekin raskauduin suoraan keskenmenosta (keskenmeno 29.4). Lisäksi takana on raskauden keskeytys 2003 raskausviikolla 20. Kaksi tervettä tyttöä olen kuitenkin saanut aikaiseksi -02 ja -05.
Kyllä tää raskaus melkoista mielenmyllerrystä on ollut ja jatkuvaa pelkoa. Itselläni oireet tässä raskaudessa vielä hävisivät lähes kokonaan reilu viikko sitten. Kahdessa ultrassa käyty ja ainakin toistaiseksi syke löytynyt ja kaikki siltä osin kunnossa. Päivä kerrallaan ei kai tässä muu auta vaikka välillä tuntuu, ettei pää kestä tätä painetta!
Miina rv 9?
Sanoja on niin hankala löytää, mutta toki kahden kskenmenon kokeneena tiedän suunnilleen miltä sinusta tuntuu.
Minullahan on jo viikkoja kasassa yli 25 ja poika potkii ja pyörii ihan kamalasti. Ihanaa, tietää että elossa ollaan! Ainakin minulla jos tulee pitempi aika ettei mitään tunnu, olen jo hysteerinen. Yhdessä ultrassahan piti aikasemmin käydä kun olin jo tuntenut liikkeitä ja sit ne loppuivat kuin seinään. Kuitenkin kaikki ok.
Kaikille kaikkea hyvää!
tanni 25 ja risat
Ensin oli Hermione ja nyt sitten toinenkin...
Toivottavasti teille kummallekkin kävisi pikimmiten hyvin jos vielä jaksatte koittaa...
Itsellä kaksi keskenmenoa kolmenkuukauden välein oli niin kova juttu, että ajattelin jo etten enään jaksa tätä kaikkea...
Minulla olisi ultra perjantaina ja jännittää tosi paljon, ettei sylkettä enään olisikaan. Outoa nipistelyä ollut...jännittää.
Minähän kävin yksityisellä 6+ jotein ja syke oli, mutta kaikkihan on mahdollista...niin hyvässä ja pahassa.
Olen aika hyvin pysytynyt olemaan ajattelematta liikaa, mutta nyt ultran lähesyessä ajatukset ravaa...ja kun täältäkin kuulua huonoja uutisia niin epäilyt heräävät.
Toivon voimia kaikille ja kerron kaikille ultran tuloksista oli niin tai niin!
hei..en kyllä ikinä ole yhdellekään palstalle viestiä pistäny.. mut nyt tuntu siltä et oikea paikka löytyi. Viikon päivät on mietittyä tullut onko tuolla "masussa" mitään eloa vai eikö.. Voin kyllä ymmärtää teidän tumteet kun se pieni sydämen syke ei sieltä ruudulta uä:ssa löydykään. Jaksamista se vaatii, ja lujaa sukoa tulevaan.
Viikko sitten oli testi +, menkat muutaman päivän myöhässä (ja nekin ensimmäiset puoleen vuoteen!). Ja samana iltana alkoi tihutteluvuoto, 3pv. Nyt ei siis mitään,eikä kipuja ole ollu olleskaan. Uä vasta viikon päästä- silloin olis viikoja n.8 jos kaikki ok.
Mietityttää melkoisesti kun kuitenkin on kokemuksia noista alkuraskauden keskenmenoista( x3) ja tuulimunista (x1). Hirveen vaikee uskotella itselleni että harmitonta vuotoa vaan.. edellinen plussa päättyi keskenmenoon vkolla 8 n.1.5v sitte.
Onneks on kolme ihanaa mussukkaa kuitenkin jo, josko Luoja ei enempistä soisikaan. Perheessämme on poika -98, ja tytöt -00 ja -05.
Seurailenpa tätä palstaa, jos täältä näitä hengenheimolaisia näin löytyy. Jaksamisia kaikille!
Minä kävin tänään ultrassa ja kaikki oli hyvin...vaikka liikettä sitten o-d-o-t-e-l-t-i-i-n...onneksi hieman tönimäll' pikkuinen heräsi!
Olihan se taas hetkeksi helpottavaa nähdä, että sydän lyö ja kammiot löytyivät sun muut yksityiskohdat. Laskettuaika siis vähän aikaistui eli 17.1 nyt sitten. Mukavia uutisia siis välillä!
Ilmoittaudun tännekin. Takana keskeytynyt kesken meno elokuussa 2007 ja kovan yritysken jälkeen plussa.
Torstaina testasin ekan haalean viivan, ja tänään sunnuntaina uudelleen eli kai se on uskottava että raskaana ollaan.
Oireina kipeät rinnat, alavatsan repäisyt. Neuvola on jo reilun kahden viikon kuluttua.
Lasken omat raskaus viikot ovulaatiosta ja neuvola menkoista joten ne luulee että rvt enemmän mutta se meinaa että pääsee aikaisemmin ultraan jee
Maalsikuisissakin tulen varmaan pyörimään.
T:Vacsuli rv4+2
Heippa kaikille! Ja tervehdys etenkin Vasculi. Nyt paremmissa merkeissä. Tänään siis TODELLA vahva plussa testiin ja pää edelleen ihan pyörällä. Nyt onkin neuvolatädillä selvittämistä: km kesäkuussa kuluvaa vuotta, ei yksiäkään kuukautisia välissä, ja nyt siis raskaana. Luultavasti tarkka aika ja viikot selviävät ultrassa, jos sinne asti selviämme. Kuukautisista huono laskea kun viimeksi olleet huhtikuussa.. =) Niillä viikoilla niin väliä kunhan loppuun asti päästään.. Oireina myöskin kipeät rinnat, kuvotus iltaisin ja autossa ja alavatsan tuntemukset. Maaliskuisiin minäkin luultavasti hyörimään päädyn.
Vasculi: suunnilleen samoilla viikoilla mennään. Jos yhtään osaan suunnistaa noin kuukautisten mukaan.. =) mun suunnistustaidot nyt kyllä ovat erihuonot...
LillaMy
Että ultrasta tuli positiivisia uutisia:) Kyllä se aina ainakin hetkeksi helpottaa ja luo uskoa&toivoa tulevaan. Ja sähän menet jo aika hyvillä viikoilla, että eiköhän se vauva teille tammikuussa tule:)
Itselläni ultra on siis ensi viikon perjantaina ja nyt on jo sen puolesta todella levoton olo. Yöt on yhtä tuskaa kun en meinaa saada nukutuksi, pelottaa niin hirveästi. Jotenkin huolettaa kun viime ultrassa vauva oli niin pieni viikkoihin nähden vaikkakin syke löytyi, mietityttää voiko kaikki kuitenkaan olla oikeesti hyvin?!? Jotenkaan en jaksa uskoa siihen mahdollisuuteen, että meille vauva tulisi:(
Ja tää oireettomuus, ei siis minkäänlaisia raskausoireita... Mä niin mielelläni vaikka oksentaisin jos sillä saisi itselleen levoillisemman mielen;)
Miina rv 9 tai 10 tai ???
Mullakin LillaMy tää raskaus alkoi suoraan keskenmenosta, joka oli huhtikuun lopulla ja raskausviikot on ihan hakusessa... Neuvolassa tuijottavat sitä vuodon alkamispäivää vaikka tiedän, ettei se ihan niin pitkällä kuitenkaan ole.
Perjantaina ultrassa pitäisi selvitellä laskettua-aikaa tarkemmin, johonkin helmikuun alkuviikoille se kyllä asettuu. Itse luulen, että ovuloin 17.5 ja tiedän että se oli ainoa päivä kun mitää seksiin liittyvää edes tehtiin, joten siinäpaikkeilla vauva on saanut alkunsa mutta edellisessä ultrassa oli kyllä aikasta paljon tuotakin ajankohtaa pienempi, että en nyt sitten yhtään tiedä missä mennään...
Epätietoinen, kohta toivottavsti viisaampi Miina
Mul ehkä pahoinvointi alkaa helpottaa mut ajoittain pyörryttää kovasti!
Pitäis alkaa jumppailemaankin et selkä jaksaa ISON mahan. Anatomiani kun sellainen et masu iso ja edessä.
suunnittelin jo lasten (5v ja syksyl 3v)kans et veronpalautuksista kerrossänky.Maskus tukeva ja vain 140cm korkea ja pienempi meni hiljaseksi kun sanoin et sit nukut siskon kans ja äiti vauvan...
Vauvastahan tulisi keskitalven vauva.
Minulla molemmat raskaudet yliaikaisia maksin ni sanoivat et ns.kantoaika mul pidempi että, tammikuun vikapäivä 2viikkoa eli aika maksimi yli.
Saas nähdä miten on kun olen molemmis aijemmis kysynyt sukupuolen, rakenneultrassa ja nytkin aijon. Aijemmin olin pääkaupunkiseudul ja nyt pohjois-karjalassa. Tällaisia pohdintoja...huomaa et "epäilyksen ja pelon" ote hieman hellittänyt tämän ultran myötä!!
Voi miten kurjaa, Hermione! Ei ehkä se toivotunlainen ikimuistettava juhannus... No, onneksi on kuitenkin todennäköistä, että tellä käy tuuri taas melko pian. On kiva voida lohduttautua edes sillä, ettei uuteen plussaan välttämättä mene ihan tuhottoman pitkään. En tajua, miten lapsettomuudesta kärsivät selviävät keskenmenosta. Mulla ainakin yksi kantava ajatus oli se, että onneksi tietää raskautuvansa pian uudestaan.
Mutta se onkin taas sitten oma pieni helvettinsä, kun joudut uuteen alkuraskauteen aikanaan. Voimia jo nyt! Ja yritä jaksaa tämän vaikean ajan läpi. Kaikki keinot sallittuja surun läpikäymisessä!
Kandivaihe 11+
ja ultra tiedossa perjantaina, iiks!
Kurjaa, että kaiken surun lisäksi joudut vielä kärvistelemään kivuissasi. Voimia seuraaviin päiviin ja toivottavasti olet taas pian täällä, vahvempana kuin koskaan!
Miina
Voimia sinulle näihin päiviin. Nyt se repii ja raastaa eikä sinun tarvitse yrittääkään olla reipas. Kun aika kuluu, pääset tästä yli ja vielä teitäkin onnistaa.
Rallentando
en tiedä mistä johtui mutta mulla tuli eilen illalla voimakas tunne että pitää sut etsiskellä jostain pinosta ja lueskella sun kuulumiset. Todella ikävää että kuulumiset oli näin surulliset =( monesti olet kaima mielessäni. Lohduttavia sanoja en osaa sanoa muuta kuin että olen todella pahoillani. Elämä on välillä ihan perhanan epäoikeudenmukaista! Voimia ja jaksamisia surun keskelle!!
hermione
Eilen oli ensimmäinen neuvola käynti, josta tuli ihmeen hyvä ja positiivinen mieli.Oma neuvolantäti oli lomalla ja tilalla aivan ihana sijainen.Itse käynti nyt oli sitä samaa rutiinia kuin ennenkin, mutta "sijaistätin" asenne oli jotain aivan toista kuin "oman" terveydenhoitajan.Sain ajan ens viikoksi lääkärille,joka tarkastaa kohdun koon ja yrittää kuunnella sydänääniä yms.
Puolessa välissä enskuuta olisi sitten se kauan odotettu ultra.Pitkältä tuntuu nämä viikot....
Pahoinvointi on ollut pari päivää aika lievää ja on nyt vähän pelottanut,että ei kai se nyt taas mene kesken, kun näillä viikoilla elämä kohdussa on ennenkin päättynyt.Vaikka verenvuotoa tai kipuja ei olekkaan ollut niin jostain se mörkö aina mieleen tulee.
Viikonloppuna olisi miehen serkun häät ja pukuongelma on valtava.En kehtaisi mitään uuttakaan ostaa,mutta omat ei taida enää olla kovin istuvia.Oli tullut "muutama kilo"jo lisää painoa tämän jatkuvan syöpöttelyn seurauksena.En tosin ole vielä mitään kokeillutkaan kun jotenkin se vaan masentaa jos mikään ei mahdu päälle.
Hermionelle paljon haleja ja jaksamista,tuli omat kokemukset niin elävästi mieleen,että itkuhan siinä tuli! :(
Jonna 9+2
Hermionelle paljon haleja ja jaksuja! Piti tirauttaa kyyneleet kun luin sun juttua. Ihan kamalaa ja en osaa oikein lohdutuksen sanoja sanoa. Voimia!
ON: Kesto ällötys päällä. Aamulla jo ajattelin että nyt on parempi päivä. No olikin aamupäivän, mutta kyllähän se olotila löysi taas kotiin... Oikeastaan hyvä näin. Oireettomana olisin jo ihan paniikissa. Tissit on kipeät ja haittaa jo nukkumista. Nukkua voisin vaikka viikon. Nukun nytkin jo noin 12tunnin yöunia ja silti päivällä voisi nukkua ja miltei joka päivä nukunkin... onneks on loma ja voi nukkua.
Outoa tässä on se ettei oikein mikään maistu ja koko ajan on nälkä. Kaikki mikä mun mielestä on tähän saakka ollut taivaallisen hyvää, maistuu nyt vastenmielisestä. Edes ruisleipä ei maistu. Omenat, päärynät ja ananas maistuu tällähetkellä parhaalle. Niillä ei pitkälle pötki. Kaikki liharuoka kuvottaa ja sitä saa todella nieleksiä. Aika voimaton on jo senkin takia ettei ole paljonkaan syönyt viimeiseen viikkoon. Yritän kuitenkin vähän jotain syödä aina kun mahdollista. Suolaiset ja rapeat taitaa olla nyt in=)
Kaikki nämä oireet on vaan plussaa vaikka välillä väsyttää ihan tosi paljon;D
Irish 7+
Kohta olis ultra ja mua ihan kamalasti pelottaa ja jännittää. Yhden ultan olen käynyt ja siellä jo syke löytyikin, mutta silti ihan hirvee pelkotila päällä. En ole nukkunut juuri lainkaan viime yönä ja nyt tuntuu etten pysy housuissani.
Ultran mukaan ja neuvolan mukaan viikkoja olis 9+4 ja omat laskut kyllä olis samaa mieltä.. Edellisessä raskaudessa sikiö oli kuollut jo varhain vaikka vuosikin pois vasta viikolla 11. Tuntuu etten kestä tätä jatkuvaa odotusta ja jännitystä. Pelkään koko ajan pahinta ja silti kuitenkin varovasti haluaisin jo miettiä tulevaa. Hypistellä vauvojen vaatteita ja suunnitella isompia ostoksia. Ja ennen kaikkea kertoa kaikille läheisille tästä. En kuitenkaan uskalla ettei taas pudota korkealta ja kovaa. Huh että osaa olla vaikeeta.
Toivotaan että kaikki olis kohta tehtävässä ultrassa hyvin ja osaisin taas muutaman päivän nauttia tästä. Ja kunpa aika vain kuluisi nopeasti...
housunpuntit tutisten Irish