Siskoni synnytti eilen huulihalkio lapsen, nyt hänen miehensä kuvittelee että lapsi on jotenkin vammainen, **Tyhmä**mies

mutten huomannut mitään erikoista... En tosin tuijotellut jokaista lasta naamasta kovin tarkkaan.

Halkiopotilaille ja heidän perheilleen on oma yhdistys



http://www.halkio.fi/index.html

noista järjestöistä ja leikkauksista.

Kyllähän ne on sairaalassa tutkineet tätä lasta ultranneet sydämen ja selkärangan yms. koska saattaa kulema olla sydämessä reikä, selkärankahalkio ja sellaista huulihalkion lisänä, vaika olisi kai ne näkyneet ultrassakin?

http://www.samagency.fi/media/k005.jpg

Viikset peittävät kummasti :)

http://www.widesmiles.org/people/who.html

nykyisin ei huomaa mitään, sillä se leikattiin vauvana. Ihmiset eivät edes tiedä siitä. Hänellä on ehkä vähän pienempi suu kuin olisi muuten, mutta ihmiset luulee että se on hänellä luonnollisesti.

uskomattoman fiksuja ajatuksia. Ei sitä jotenkin osaa ajatella, että joku Rap-artistikin voi oikeasti olla todella älykäs.

Olen 28 v. nainen ja yleensä kauniiksi kehuttu. Eli huulihalkiota ei enää edes huomaa, ylähuulen yläpuolella on huomaamaton pieni viiva ja ylähuuli on suora ja paksu (ei siis amorin kaarta). Minulla oli vain toispuoleinen huulihalkio, eikä mitään kitalakihalkiota. Huulihalkioni leikattiin ensimmäisen kerran kun olin 2kk, seuraava korjausleikkaus tehtiin kun oli 6v ja viimeisin leikkaus on tehty kun olin 15v. Nämä leikkaukset ovat olleet siis sellaista hienosäätöä, eli 70-80 luvulla ei ehkä vielä osattu sitä mitä tänä päivänä osataan.



Päässä minulla ei ole vikaa, en ole mitenkään vammainen. Olen kouluttautunut maisteriksi ja minulla on kaksoistutkinto yo:sta. Minulla on hyvä työpaikka, komea aviopuoliso ja 1,5v lapsi. Ja lapsellani ei ole huulihalkiota, vaikka sitä kovasti pelkäsin. Olen urheilullinen, ulospäinsuuntautunut ja positiivinen ihminen.



Mitään haittaa minulle ei ole koskaan ollut huulihalkiostani, minua ei ole kiusattu sen vuoksi ja kavereiden keskuudessa olen ollut suosittu, myös poikakavereiden...



SItten haluaisin muistuttaa siitä, että huulihalkio on " syntymävioista" pienimpiä. Se ei vaikuta myöhemmässä elämässä ollenkaan (jos puhutaan pelkästä huulihalkiosta). Se on vain pieni kosmeettinen virhe, joka voidaan korjata. On olemassa paljon vakavampia kehityshäiriöitä yms. joiden hoitaminen ei olekaan samanlainen " pikku juttu" . Tiedän, että nyt varmasti siskostasi tuntuu isolle asialle, mitä se onkin tietysti, onhan edessä korjausleikkauksia ja kipuja vauvalle.



Toivon kaikkea hyvää siskollesi, hänen miehelleen ja pienelle vauvalle!



Terveisin entinen halkiovauva vm 77

" parantunut itsestään ihmeenomaisesti" sikiöaikana tms.

jolla huulihalkio, ei edes hyvin leikattu vaan vaikeuttaa puhetta (sitä ikäluokkaa ettei osattu hoitaa), älykäs ja hyvin toimeentuleva tyyppi silti