Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko antanut anteeksi vanhemman sisaruksen kiusaamiset?
04.01.2025 |
Omalla kohdalla jatkui vttuilu ja nälviminen aikuisiälle saakka. Olin aina lapsena pelkkä kiusaamisen kohde vanhemmalle sisarukselleni. Ikäeroa oli 5v, eli ihan liikaa. Näiden asioiden takia hän jäi vieraaksi enkä edelleenkään edes uskalla hänelle juurikaan puhua mitään silloin harvoin kun näemme.
Kommentit (12)
Lapsena isoveljen kanssa oli koviakin riitoja, samoin teininä. Kiusattiinkin kyllä. Ollaan hyvin läheisiä. Ikäero 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sisko, mutta minä olen meistä se vanhempi. On kohdellut minua yhä edelleen aikuisena kuin olisin häntä vähäarvoisempi. Käskyttämistä, tilanteiden vääristelyä, raportointia vanhemmille "virheistäni" ja järkyttävää riitaa jos on esim. ollut eri mieltä jostakin henkilöstä.
En jaksa katsella moista enää. Käytti minua pitkään hyväkseen, mutta apu ei toiminut toisinpäin. On myös valehdellut, etten tee muuta elämässäni kuin istun vaan kotona. Todellisuudessa olin kokopäivätyössä, osallistuin vapaaehtoistoimintaan, menin luoksensa auttamaan kun käsky kävi ym. Peruskoulun jälkeen olen opiskellut 11 vuotta, hän 3. Tapanansa on siis jotenkin kääntää asiat nurinpäin.
Anteeksi voi antaa, mutta kynnysmatoksi ei kannata palata.
En. Väkivalta vain paheni ajan myötä. Olen katkaissut välit 20 vuotta sitten.
Asiat kannattaa käsitellä. Jottei jää ikuisesti loukkuun asioihin. Yleensä vanhemmat tietävät näistä kiusaamisista. Mutta sulkevat silmänsä asialta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisko, mutta minä olen meistä se vanhempi. On kohdellut minua yhä edelleen aikuisena kuin olisin häntä vähäarvoisempi. Käskyttämistä, tilanteiden vääristelyä, raportointia vanhemmille "virheistäni" ja järkyttävää riitaa jos on esim. ollut eri mieltä jostakin henkilöstä.
En jaksa katsella moista enää. Käytti minua pitkään hyväkseen, mutta apu ei toiminut toisinpäin. On myös valehdellut, etten tee muuta elämässäni kuin istun vaan kotona. Todellisuudessa olin kokopäivätyössä, osallistuin vapaaehtoistoimintaan, menin luoksensa auttamaan kun käsky kävi ym. Peruskoulun jälkeen olen opiskellut 11 vuotta, hän 3. Tapanansa on siis jotenkin kääntää asiat nurinpäin.
Anteeksi voi antaa, mutta kynnysmatoksi ei kannata palata.
Samoja kokemuksia. t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljällä on ollut kaikilla 4-6 vuotta ikäeroa, ja se on ollut ihan ok. Minä olen vanhin, enkä kiusannut pienempiä, päinvastoin minua kiusasi tai no ärsytti 6 vuotta nuorempi, mutta me olemme silti olleet aina läheisiä. Häntä kiusasi taas häntä nuorempi jne. Eli vanhemmat sisarukset eivät ole koskaan tehneet mitään pahaa nuoremmilleen, päinvastoin, mutta aina se itsestä nuorempi on se joka on tehnyt kaikkea ärsyttävää pikku pahuutta.
Kiusaaminen ei ollut sellaista että siitä olisi jäänyt mitään traumoja aikuisuuteen, vaan sellaista ohimenevää ärsyttävää käytöstä silloin tällöin. Hyvissä väleissä ollaan kaikkien kanssa.
Isosiskoni 3 v. vanhempi. On avoimesti kertonut vihaavansa minua ja haluavansa kostaa minulle edelleen sen, että olin isämme lellikki. Aikuisia ollaan... Tai minä olen :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-vuotias veljeni haukkuu ja vähättelee edelleen. Vanhemmiten pahentunut. tv:Pikkusisko, vuotta nuorempi.
Pari vuotta vanhempi veljeni kiusasi ja pilkkasi minua läpi lapsuuden. Kaiken kruunasi kun vanhemmat vain naureskelivat kun itkin. Yritin kyllä sietää ja ajattelin jahka ollaan aikuisia, mutta kun kiusasi 3v lastani niin se oli liikaa. Vanhenpani "ihmetteli" kun pistin välit poikki. Onneksi ovat kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisko, mutta minä olen meistä se vanhempi. On kohdellut minua yhä edelleen aikuisena kuin olisin häntä vähäarvoisempi. Käskyttämistä, tilanteiden vääristelyä, raportointia vanhemmille "virheistäni" ja järkyttävää riitaa jos on esim. ollut eri mieltä jostakin henkilöstä.
En jaksa katsella moista enää. Käytti minua pitkään hyväkseen, mutta apu ei toiminut toisinpäin. On myös valehdellut, etten tee muuta elämässäni kuin istun vaan kotona. Todellisuudessa olin kokopäivätyössä, osallistuin vapaaehtoistoimintaan, menin luoksensa auttamaan kun käsky kävi ym. Peruskoulun jälkeen olen opiskellut 11 vuotta, hän 3. Tapanansa on siis jotenkin kääntää asiat nurinpäin.
Anteeksi voi antaa, mutta kynnysmatoksi ei kannata palata.
Samoja kokemuksia. t.ap
Mitä helvettiä? Et ole ap. Minä olen ap.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljällä on ollut kaikilla 4-6 vuotta ikäeroa, ja se on ollut ihan ok. Minä olen vanhin, enkä kiusannut pienempiä, päinvastoin minua kiusasi tai no ärsytti 6 vuotta nuorempi, mutta me olemme silti olleet aina läheisiä. Häntä kiusasi taas häntä nuorempi jne. Eli vanhemmat sisarukset eivät ole koskaan tehneet mitään pahaa nuoremmilleen, päinvastoin, mutta aina se itsestä nuorempi on se joka on tehnyt kaikkea ärsyttävää pikku pahuutta.
Kiusaaminen ei ollut sellaista että siitä olisi jäänyt mitään traumoja aikuisuuteen, vaan sellaista ohimenevää ärsyttävää käytöstä silloin tällöin. Hyvissä väleissä ollaan kaikkien kanssa.
Ohimenevä ärsyttäminen pienemmän sisaruksen toimesta ei olekaan varsinaista kiusaamista. Lapsuudessa tehdään hölmöjäkin asioita. Kiusaamisessa vahingoitetaan toista sanoin tai teoin, väkivaltaa käyttäen, eristäen, haukkuen, ivaillen, syyttäen jne.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli pikkuveljen kanssa jatkuvasti riitaa kaikesta. Emme aikuisenakaan ole samaa mieltä juuri mistään.