Pehmeä yövieroitus?

kun päätin illalla, että aloitan samantien aamuheräämisen sirtämisen myöhäisemmäksi.



No, yö meni taas ihan mahtavasti, poika heräsi ekan kerran vasta puoli viideltä. Isä päätti mennä laittamaan poikaa makuulleen ja jäin nukkumaan. Kuulin kyllä itkun viereisestä huoneesta. Välillä itku laimeni useiksi minuuteiksi jne. ja jossain vaiheessa poika oli nukahtanut. Isä toi pojan sitten puolen seitsemän aikoihin syömään ja siinä sitten tissiteltiin puoleen yhdeksään!



Täytyy vielä lisätä, että tää systeemi tosiaan toimii hyvin myös päivällä. Tänään kun oli aika kova pakkanen ja aamupäivällä nukuttiin rattaissa vain noin 45min., eli aivan liian vähän aikaa, poika alkoi olla kolmen aikaan tosi väsynyt enkä pakkasen takia laittanut ulos nukkumaan, vaan päätin kokeilla sisällä nukkumista. Pari kertaa poika nousi pystyyn ja vähän itkeskeli, mutta nukahti aika helposti päiväunille omaan sänkyyn ja nukkuikin mukavasti kaksi tuntia.

Heräsi puolen kuuden aikaan, söi, leikki, söi iltapalan, tissitteli ja nukahti taas ennen kahdeksaa yöunille.



Huomenaamuna jatkan sinnikkäästi tuonne aamuseitsemään nukkumaan opettelua, jos tilanne niin vaatii.

Meilla ollaan koitettu naiden ohjeiden mukaan kanssa nukkua lapi yon ja ilman rintaa. Poika on 8 kk ja kovin voimakastahtoinen. Me aloitettiin viime lauantaina, joten nyt ollaan menty yli viikon ajan jo. Pari ekaa yota meni tosi hyvin, 30 minuuttia itkemista ja sitten sen jalkeen huononi pariksi tunniksi, sitten taas viikonlopun yli ei yhtaa itkua (!) ja sitten taas viime yona 45 minuuttia. Poika tuntuu jarjestaan heraavan kello 4;n aikoihin. Tassa sitten vaan jatketaan...ei voi oikein takaisinkaan enaa kaantya ja tama kerran yossa heraaminenkin on paljon parempaa kuin meidan aikaisempi kello 1, kello 4, kello 6 tahti. Kiitos, etta jaatte kokemuksenne, tekee olon paremmaksi.

Mutta kommentoisen sen verran ettei mielestäni ole olemassa sellaisia tarkkoja rajoja,että nyt 6 kk ei tarvitse yöpalveluja jne. Meillä yritettiin pitää vauvana lempeää unikoulua useampaankin otteeseen,mutta se oli kyllä todella kamalaa ja ahdistavaa huutoa ja yö toisensa perään!!! Pojalla tosin oli ruoka-aineallergioita joten mahavaivojakin saattoi olla mukana,onneksi en huudattanut tuolloin enempää vaikka väliin hiipi mieleen että olinko liian lepsu. tissiä söi öisin siihen saakka että lopetettiin koko imetys 1 v iässä.(oli pakko allergioiden takia) sen jälkeen siirtyi juomaan erikoiskorviketta pullosta,jota alkuun oli tärkeää saada menemään 8 dl päivässä ja aluksi suostui ottamaan vain yöllä,joten poika sai yömaitonsa kerran yössä 1 v lähtien,mikä sisnänsä oli suurihelpotus aikasenmpiin heräilyihin verrattuna.



Nyt 1 v 4 kk päätettiin et kokeillaan yötarjoilua lopettaa. varauduttiin korvatulpilla yms kun muistissa oli kesän unikoulut ja mielestäni tosi vaikea imetyksen lopetus ja voi kuinka helposti tämä menikään. muutamana yönä valvoskeltiin tunti ja kitinää/ kiehnäämistä,muttei mitään mahdotonta huutoa. iltaisinkin oppi rauhoittumaa silitelyihin muutamassa illassa. nukutaan perhepedissä ja poika saa siirtyä omaan huoneeseen siinä vaiheessa kun yöheräilyt loppuu.minä en jaksa ravata toisessa huoneessa rauhottelemassa lasta,kun se onistuunyt hyvin puoliunessa taputellen.



tarkoitan vaan että lapset on erilaisia eikä kaikkiin voi samaa sääntöä soveltaa,lopeta yötarjoilu 6 kk tai 1 v ja ole jämynä. ajankohtakin on tärkeä,että muutoi ois elämä tasaista eikä isoja muutoksia. minä ainakin stressasin kovasti viimekesänä tätä yösyöpöttelyä,mutta meillä aika helpotti ja meillä ei myöskään lempeä vierotus onnistunut vaan muutamassa viikossa piti lopettaa koko imetys vaikka alunperin olin toki ajatellut että pikkuhiljaa sitten. toki olen kuullut että isommilla lapsilla on aina vaikeampaa kun tahto on voimakkaampi,mutta toisinkin päin voi olla.



tiivii ja maito-poika 1v4kk

Havahduin nimittäin heti, kun Tracy Hoggin nimi mainittiin. Olin aivan äimistynyt, kun joku piti hänen neuvojaan lapsiystävällisinä ja pehmeinä! Minusta nämä vauvakuiskaajan ohjeet eivät todellakaan opasta kuuntelemaan lasta, vaan pikemminkin ohjailemaan lasta. Itse olin aivan järkyttynyt luettuani hänen kirjansa.



Tracy Hogg on kaiken lisäksi hylännyt omat lapsensa ja muuttanut Englannista Yhdysvaltoihin, jossa tällaisilla oppailla on suuremmat markkinat. Hänellä ei ole mitään alaan liittyvää koulutusta ja esimerkiksi osa hänen imetysohjeistaan saattavat olla jopa vaarallisia lapselle. Hänen kirjansa neuvojen todenperäisyyttä ei kannata uskoa. Suomennettuun painokseen oli ainakin alkuun tehty lisäys, jossa sanottiin, että hän on keksinyt suurimman osan esimerkkitapauksistaan kirjaa varten.



Hyvä siis jos ketjun aloittaja on päässyt toivomaansa ratkaisuun, tarkoitukseni ei siis ole mitenkään arvostella häntä (kun en edes ole tätä ketjua lukenut). Kaikki kritiikki tässä on siis kohdistettu vain ja ainoastaan Tracy Hoggia vastaan.

Ihan totta on, että yömaidoista yms ei kannata alkaa luopumaan, jos on elämässä muitakin muutoksia menossa. Joskus nää muutokset voi olla " pieniä" aikuisen silmissä... mutta uusi lapselikka, muutto, vanhemman sairastuminen (puhumattakaan lapsesta), kuolintapaus perheessä, vanhemmalla vaikea aika työelämässä...mikä vain asia, mikä vie energiaa ja ajatusta muualle, ei auta ollenkaan lapsen uuteen sopeutumisessa. Eli tosiaan kannattaa aloittaa vaikka lomalla tai viikonloppuna, ja silleen, että molemmat vanhemmat ovat asialle antautuneita.



Sit tuosta ikärajasta... Jos ihan fyysisesti puhutaan, niin lapsi ei " tarvitse" , siis ravinnokseen, sitä yömaitoa enää 7-8kk iässä. Pienempi vauvahan siis oikeasti tarvii ruokaa myös yön läpi, mutta isompi pärjää iltaruoilla. Eri asia on sitten se henkinen ja läheisyyden tarvitseminen, johon lapsi monesti syömisen liittää...äiti on vieressä ja antaa rintaa...siihen on lapsi tottunut, eikä halua muutoksia.



Kiva kuulla, että muidenkin lapset ovat yksin huudattamatta oppineet nukahtamaan ja nukkumaan yön yli!



Suuri asia, mitä Tracy kirjassaan aina painotti oli se, että lasta täytyy oppia " lukemaan" ja ymmärtämään häntä pienenä persoonana, jolla on mieltymyksiä ja omia kommunikointitapoja.



Sit ihmettelen tuota Tracy vastaisuutta...että missä ne tosiseikat on. Esim. lähetä vaikka linkkejä artikkeleihin (niin kuin internetti olisi kaiken totuuden lähde) tai muuten lähdeviitteet mainittuihin lapsenhylkäämiseen jne. Olen lukenut hänen uusimman kirjansa englanniksi, jota ei tietääkseni ole suomennettu (ilmestyi 2004 lopulla). Hän oli koulutukseltaan sairaanhoitaja ja imetysneuvoja (eihän suomessakaan toimivat imetystukihenkilöt mitään koulua käy, kurssi lähinnä). Valitettavasti Tracy Hogg menehtyi harvinaiseen ruokatorvensyöpään Kiitospäivänä 2004. Hänen aikuiset tyttärensä aikovat jatkaa äitinsä " uraa" , joten ei kai sen suurempia traumoja siitä ole jäänyt. Tracyn babywhisperer.com kotisivuilla on tuhansien äitien viestejä luettavissa, ja sieltä hän on kirjaansakin ottanut monet esimerkkinsä.



Itse koin Tracyn ohjeet todella maalaisjärkisiksi ja lapsea ymmärtäviksi...ja hänellä oli tosiaan kokemusta n. 5000 vauvasta, joten kyllä uskon sellaista henkilöä helpommin, joka työksen tätä tekee, kuin äitiä, jolla on parhaimmillaankin vain muutama lapsi... Mikä oli semmoinen Tracyn imetysohje, joka on vaarallinen lapselle? Että tiedän välttää.







lainaus: " Kaikki kritiikki tässä on siis kohdistettu vain ja ainoastaan Tracy Hoggia vastaan."

Tosi ihanaa,että jaksoit kertoa miten teidän unikoulutus sujui! Nyt kiinnostaisi tietää, että vieläkö jatkuu samalla tavalla vai joko se aamusyöttökin on jäänyt pois/siirtynyt inhimilliseen aikaan?



Kyselee eräs joka on kyllästynyt 8-kuisen kukkumiseen....

4vilja:

Hyvä siis jos ketjun aloittaja on päässyt toivomaansa ratkaisuun, tarkoitukseni ei siis ole mitenkään arvostella häntä (kun en edes ole tätä ketjua lukenut). Kaikki kritiikki tässä on siis kohdistettu vain ja ainoastaan Tracy Hoggia vastaan.

Ketjun aloittaja ei ole kokeillut noita Tracy Hoggin ohjeita (en kokenut niitä meidän tilanteeseen sopiviksi, koska halusin vielä pitää tytön vieressä). En lukenut viestejä niin hyvin läpi että voi olla että ymmärsin jotain väärin, mutta ihmettelin jossain viestissä ollutta parin tunnin huudattamista, että mitä tekemistä sillä on pehmeän unikoulun kanssa? Nyt meillä siis on kuitenkin kolme yötä oltu imettämättä, isi hoiti tassuttelulla ja syliin ottamisella pari yötä (itku ei ollut mitenkään kovaa eikä kestänyt kauaa). Itse en ihan niin hyvin onnistunut viime yönä vaan syötiin ekan kerran herättyä viideltä banaania kun ei nukahtaminen meinannut onnistua (puolisen tuntia torkahdeltiin ja herättiin yms.)

Meillä menee nyt niin, että yöt menee tosi hyvin. Poika nukahtaa illalla

19-20 aikoihin, mutta aamuherätys on edelleenkin kuuden aikaan, joskus voi nukkua pitempäänkin, mutta yleensä kuudelta. Eli aamuheräämistä ei olla pystytty siirtämään millään konstilla.



Sille, joka ihmetteli lähes kahden tunnin huudattamista. Minusta tämä yövieroitus on ollut pehmeää siinä mielessä, ettei lasta jätetä yksin huutamaan. Ei huutaminen vahingoita lasta, se vahingoittaa jos jätetään yksin huutamaan. On ihan luonnollista, että 1-vuotias protestoi voimakkaasti, kun ei saakaan yöllä tissiä suuhunsa. Toimin silloin niin, että aina kun poika nousi seisomaan sängyssään laitoin hänet hellästi takaisin makuuasentoon sanoin rauhallisella änellä, että nyt nukutaan ja silitin välillä selkää, ja sanoin, vielä, että olen tässä lähellä isoveikan sängyssä. Olin siis lapsen lähellä koko ajan ja lapsi myös näki minut vaikka oli pimeää.



Yritin siis lohduttaa itkevää lasta muulla tavoin,kuin antamalla tissin suuhun. Poikamme vaikuttaa aika sitkeältä luonteelta ja siksi varmaan protestoikin niin pitkään huutamalla. Esikoisen yövieroitus onnistui nimittäin kahdessa yössä ja huutoa oli ekana yönä 10 min. toisena yönä 5min.



En tiedä mitä olisi ollut vaihtoehtona yösyömisestä oli päästävä eroon.

Ennenkuin ryhdyin tähän vieroitusurakkaan yritin myös nukuttaa vieressä, mutta siitä ei tullut mitään koska poika ei yksinkertaisesti pystynyt nukkumaan maidonlähteen lähellä. Irroitettuaan tissistä hamusi sen uudelleen suuhunsa ja taas irroitti ja hamusi eikä nukkumisesta tullut mitään. Jos sain käännettyä kylkeä pojan irroitettua alkoi hän hetken päästä raapia selkääni ja etsiä tissiä suuhunsa.



En ota mitään kantaa tämän unikoulumallin kehtittäjään, mutta voin lämmöllä suositella kokeilemaan tätä unikoulutapaa.

@lli:

Sille, joka ihmetteli lähes kahden tunnin huudattamista. Minusta tämä yövieroitus on ollut pehmeää siinä mielessä, ettei lasta jätetä yksin huutamaan. Ei huutaminen vahingoita lasta, se vahingoittaa jos jätetään yksin huutamaan. On ihan luonnollista, että 1-vuotias protestoi voimakkaasti, kun ei saakaan yöllä tissiä suuhunsa. Toimin silloin niin, että aina kun poika nousi seisomaan sängyssään laitoin hänet hellästi takaisin makuuasentoon sanoin rauhallisella änellä, että nyt nukutaan ja silitin välillä selkää, ja sanoin, vielä, että olen tässä lähellä isoveikan sängyssä. Olin siis lapsen lähellä koko ajan ja lapsi myös näki minut vaikka oli pimeää.

.

Ymmärrän nyt pointtisi:) Selvyydeksi todettakoon vielä että meilläkin huudatusta sitten kokeiltiin kun ystävällisimmillä konsteilla ei tuntunut olevan vaikutusta, tosin meillä jaksettiin vain n. 15 min. kerrallaan (ilmeisesti vähemmän sitkeämpi tyyppi kuin teillä?) ja nämäkin yritykset aina tyssäsivät johonkin esim. sairastumiseen tai omaan väsymiseen. Nyt viimeisimmässä onnistuneessa yrityksessä (tosin ei vielä pitkään kestänyt), ei edes ollut huutamista vain lähinnä pientä itkeskelyä korkeintaan kymmenisen minuuttia eli en tiedä oliko aika vain sopivampi nyt vieroitukselle. Hyvä jos teilläkin onnistui, tarkoitus ei ollut arvostella:)

kissy:

... ihmettelin jossain viestissä ollutta parin tunnin huudattamista, että mitä tekemistä sillä on pehmeän unikoulun kanssa? Nyt meillä siis on kuitenkin kolme yötä oltu imettämättä, isi hoiti tassuttelulla ja syliin ottamisella pari yötä (itku ei ollut mitenkään kovaa eikä kestänyt kauaa). ...

--Ensin kiitos Allille päiväkirjanpidosta, luin viestit kiinnostuneena koska meillä on edessä vierotukset ja nukkumaan opettelut.

Kerran jo sitä yritimme, 8kk ikäisenä, mutta kun vauva ei rauhoittunut huudoltaan 2,5 tunnin jälkeen, niin jäämme odotamme ' kypsempää' aikaa.

Koko tuon 2,5 tunnin ajan lapsi oli sylissä joko kävellessä, keinutuolissa, paikoillaan ollessa tai sängyllä maaten.. mikään ei ollut hyvä. Hänelle tarjottiin tuttipulloa, tuttia, rättiä tai pehmoa.. mikään ei kelvannut. Hänelle puheltiin rauhottavasti, pussailtiin, laulettiin, siliteltiin tai oltiin hiljaa.. mikään ei auttanut. Mitenkä tuosta pehmeämmin vanhemmat voivat enään olla?

2,5 tunnin huudon sai loppumaan vasta äidin rinta. Ja tuskin paria imua pitemmälle ei uupunut raukka jaksanut, kun oli jo unten mailla.

Äiti vaan alkaa olemaan täällä aika poikki, kun nukkuu(?) koko yön asentoa vaihtamatta, rinta aina vauvan tavoitettavissa:/

..kun päätin lopettaa imetyksen, parinä yönä vähän itki ja sen jälkeen nukkunu hyvin, eli huipusti meni! minä olisin kai antanu pullosta mutta mies sano että ei opeteta..ja ei ollu kauheeta kun parina yönä vähän itki :) en ois uskonu että meijän mammanpojalla ois noin helposti se jäänyt :)