Lue keskustelun säännöt.
Olen pettänyt miestäni, kerronko?
20.01.2006 |
Tämä on niin kauheaa, olen maailman huonoin ihminen!
Olemme miehen kanssa seurustelleet teini-ikäisestä asti, molemmat olimme kokemattomia ja toistemme ensimmäisiä seksikumppaneita.
Olemme olleet onnellisia yhdessä kuutisen vuotta josta puoli vuotta naimisissa eli häät oli viime kesänä, lapsi on pian kaksi vuotta. Joskus mielessäni on käynyt se " tyypillinen" ajatus että millaista olisi olla jonkun toisen kanssa, ovatko kaikki samanlaisia jne, vaikka muuten olen elämäämme tyytyväinen. Olen ajatellut että en ikinä, en ikinä petä miestä mutta pikkujoulujen tullessa kuinkas kävikään.
Työpaikan pikkujouluissa olin todella humalassa ja sen enempää vaiheita kertomatta päädyin sänkyyn erään firmamme varastopojan kanssa. Tai no sänkyyn ja sänkyyn, pukutilojen sohva se taisi olla. Jo siinä tilanteessa kun olimme kaduin syvästi, se ei tuntunut hyvältä ja henkinen paha olo oli vielä paljon pahempaa, mutta annoin mennä loppuun asti kun olimme kerran aloittaneet.
Nyt mielessäni myllertää tämä asia. Olemme mieheni kanssa uhonneet jo alkuajoista asti että kerrankin jos toinen pettää on ero heti tiedossa ja tiedän että jos miehelle kerron ero tulee. En vaan tiedä pystynkö olemaan kertomatta. En haluaisin rikkoa perhettämme tuon maailman typerimmän kännihairahduksen takia. Jos vaan jotenkin tästä yli pääsen niin vannon kautta kiven ja kannon että ikinä en enää petä.
Mutta kertokaahan, kertoisitteko tilanteessani miehelle? Tiedän että miehellä olisi oikeus tietää vai pilaanko vain kaikkien elämän tällä?
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on olla kertomatta
että niinkuin säästäis puolisoa!
näin näille teinisuhteille sitten käy, on aivan normaalia, että ihminen on seksuaalisessa kontaktissa useamman kuin yhden kanssa
taidatte olla vielä tosi nuoria?
kerro pois, voihan se olla, että miehesikin on jo toista kopassut
Jos syrjähyppy ei merkinnyt sinulle mitään, niin älä kerro. Tämä on myös perheterapeuttien neuvo.
Kertomalla helpotat omaa syyllisyyttäsi, mutta vierität tuskan miehesi niskaan. Perheenne voi rikkoontua, ja ero tulla. Pettämistä on niin vaikea antaa anteeksi ja se loukkaa niin kovasti.
Olet saanut " rangaistuksesi" syyllisyytesi myötä.
Sinua varmasti hyödyttäisi päästä käsittelemään asiaa jonkun psykologin kanssa. Tiedätkö, mistä voisit löytää sellaisen? Olisiko sinulla varaa mennä yksityiselle psykologille? Voit kysyä neuvoa myös soittamalla Väestöliiton Parisuhdepuhelimeen. Siellä puhelimeen vastaavat psykologit. Soita rohkeasti - vaikka nimettömänä! Tässä Väestöliiton sivuilta kopsattua tietoa:
Parisuhdekysymysten neuvontapuhelin
Väestöliitto on avannut valtakunnallisen parisuhdeasioiden neuvontapuhelimen. Väestöliiton psykologit päivystävät numerossa 010 309 3900 maanantaisin klo 10-12 ja torstaisin 12-14.
Väestöliiton Parisuhdeprojektin valtakunnallinen neuvontapuhelin toimii lisämaksuttomassa palvelunumerossa 010 309 3900 (ma 10-12 ja to 12-14). Vastaajina ovat Väestöliiton psykologit.
Palvelu tarjoaa asiantuntijatietoa parisuhteesta ja sen hyvinvoinnista. Tarvittaessa ohjataan palveluiden piiriin. Puhelin on tarkoitettu tavallisille ihmisille ja asiantuntijoille, jotka kohtaavat työssään parisuhdeasioita. Yhteyttä voi ottaa, vaikka varsinaista ongelmaa tai kriisiä ei vielä olisikaan. Oikeita tai vääriä kysymyksiä ei ole. Numeroon on mahdollista soittaa nimettömänä. Keskustelu on luottamuksellista ja päivystäjä vaitiolovelvollinen.
Parisuhteen kysymykset saattavat olla niin henkilökohtaisia, että niistä keskusteleminen on joillekin puhelimitse helpompaa kuin kasvotusten. Pienillä paikkakunnilla avun hakemista vaikeuttaa ehkä työntekijöiden mahdollinen tuttuus.
Vierailija:
Kaikkea hyvää elämääsi!
Oliko hairahdus seurausta sinun OMISTA henkilökohtaisista syistä?? Vaiko teidän suhteenne tilasta johtuva teko?
Ymmärsin että kyse olisi ollut lähinnä siitä että olit jo aiemmin miettinyt mitä olisi seksi jonkun toisen kanssa..mieti mikä sinut sai tuohon tilaan?
Jos kyseessä on sinun oma ongelma, asia jonka voit ratkaista YKSIN niin älä sekoita siihen miestäsi.
Parisuhteessa tulee aina kriisejä mutta SUURIN OSA niistä ei johdu siitä toisesta osapuolesta/suhteesta vaan ne on omia hen.koht ongelmia. Eikä silloin se toinen osapuoli näinollen voi olla avuksi. Me ollaan parisuhteessakin lopulta aika yksin ja joudumme kantamaan vastuun teoistamme ja sanoistamme.
Selvitä asia itsellesi perinjuurin. Kun näet selvästi mikä sinut siihen tekoon ajoi niin voit myös siitä vahvistua ja antaa itsellesi anteeksi.
Me olemme kuitenkin kaikki vain ihmisiä ja valitettavasti teemme hirvittäviä virheitä toisinaan. Se ei kuitenkaan tee meistä pahoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja että miehelläsi on tosiaan oikeus tietää. Tämä mielipiteeni perustuu siihen, että itse haluaisin ehdottomasti tietää, jos miehelleni kävisi noin. Sillä haluan, että niin kauan kuin mitään ei kuulu, voin luottaa.
Itse petin miestäni suutelemalla toista, kun olimme vielä kihloissa. Olin myös hyvin järkyttynyt teostani, ja kuukauden verran painiskelin asian kanssa, kunnes oli pakko kertoa. Mieheni itki, kyseli miksi ja meinaammeko vielä tavata, ja sanoi lopuksi, että ei voi muutakaan kuin antaa anteeksi. Oma oloni ei kertomisesta helpottunut, kärsin pitkään. Eli itsekästä oman olon helpottamista kertominen ei ole. Se on sitä, että ei pidä toista elämässä valheessa. Siksi sinun on mielestäni kerrottava ja annettava miehen elämä tämän omiin käsiin: mitä nyt haluaa tehdä?
Sari
....ap katuu tekosiaan ja tästä viisastui(ja tämä jäi tähän yhteen kertaan). Niin minusta olisi oikein että kannat sen omalla tunnollasi.
Mutta jos tästä tuli tapa niin oisko paras kertoa miehelle ja tehdä sitten yhteissä johtopäätökset teidän suhteesta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnäkin tarpeeksi kärvisteltyäsi unohdat kyllä koko jutun (voi tietty olla vaikeaa jos näet ko. miestä koko ajan töissä), toiseksi mies voi " kostaa" , vaikkei oikeasti haluaisi pettää voi vastaavanlaisessa tilanteessa eli kännissä antaa houkutuksille helpommin periksi ja sitten on kyllä parisuhde todella vaikeuksissa, kolmanneksi haluaisitko itse tietää vastaavasta jos kyseessä olisi kännisekoilu.. eli itse en kertoisi vaan kärsisin hiljaa, asia unohtuu vuosien kuluessa eikä enää vaivaa nimimerkillä kokemusta on
Miten kukaan voi haluta elää valheessa? Musta se olis kauheinta, mitä elämässä vois tapahtua.
62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kertoa, mieti sen sijaan sitä miten paljon vähemmän seuraava kerta koskee. Ja lopulta se ei koske ollenkaan. Sitten voit rauhassa alkaa nauttia hyvästä seksistä muiden kanssa ja samalla jatkaa onnellista avioliittoasi.
Virheitä sattuu ja katuva oppii ja saat anteeksi. Älä petä enää.
t. Jeesus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies vain ulkoruokintaan. Tutki sen kännykkä. Soita sille naiselle. jne
Käy mielummin juttelemassa ammattiauttajan kanssa. Pura siellä huonoa olosi ja syyllisyyttäsi. Ei teidän liittonne tuohon kaadu!
Ne jotka sanovat, että olet nyt kännisähläämiselläsi pilannut liittonne, eivät tiedä elämästä MITÄÄN. Me olemme vain ihmisiä, ja liha on välillä heikko. Elämä EI ole musta-valkoista. Mutta älä kerro, missään nimessä. Tsemppiä!!
Nimim. Kokemusta on; itse petettynä ja pettäneenä, ja edelleen erittäin onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni petti minua ja sain tietää tästä ko. naisen kautta. Nainen halusi jakaa omaa pahaa oloaan kertomalla minulle ja rehellisesti sanottuna en olisi halunnut tietää. Meillä oli silloin vaikeaa ja siitä on aikaa. Nyt asiat ovat olleet jo pitkään hyvin. Mielestäni mieheni rangaistukseksi olisivat riittäneet omantunnontuskat ja se, että ne on kannettava yksin. Nyt myös minulla, joka en ole tehnyt mitään väärää, on kamala olla ja raskas taakka kannettavana. Erota emme aio, koska parisuhteemme on tätänykyä hyvä. Olen aina ollut yksinomaan rehellisyyden kannattaja, mutta nyt voin todeta, ettei kaikkea tarvitse tietää. Ja juuri tytärtänne sinun tulisikin nyt miettiä. Meillä on myös lapsia, ja heidänkin vuokseen emme eroa ja on väärin, että he joutuvat näkemään tätä tuskaa, vaikkakin sitä käsitellään hyvinkin sivistynein keinoin, eikä meillä mitään draamaa ole nähtävillä. Inhottavinta oli, ettei mieheni voinut kantaa taakkaansa yksin, vaan oli kertonut kavereilleen. Minua kiusaa ajatus, että useat ovat tienneet ja minä en. SUlje siis suusi, ajattele perhettäsi, sen etu on sinunkin etusi ja kanna vastuusi teostasi YKSIN. Et voi jakaa sitä edes ystäviesi kanssa. Asiasta on sitäpaitsi kulunut jo kuukausi, ja jos nyt kerrot, miestäsi inhottaa ajatus, että olet voinut olla kertomatta näinkin pitkään.
Kannattaa kertoa sillä vain rehelliseltä pohjalta voi alkaa rakentamaan suhdetta uudelleen. Itse petin myös aviomiestäni noin vuosi sitten ja tunnustin hänelle sen, mieheni on myös pettänyt minua samoihin aikoihin mun jutun kanssa...
todennäkösesti miehesi osaa itsekin epäillä jotain tapahtuneen, parempi siis kertoa ennen kuin hän saa sen tietää jotain muuta kautta.
Itselleni ainakin tuli paljon parempi olo tunnustamisen jälkeen...oli kuin raskas kivi olis pudonnu sydämmeltä pois.
Pidä huoli ettei toistu. Ajattele lapsia, he kärsivät eniten jos teille tulee isoja riitoja miehesi kanssa. Yritä unohtaa koko juttu ja keskittyä perheeseesi.
Ei varmasti ole helppoa, mutta uskon että fiksuin valinta sitten kuitenkin.
minäkin luin tippa linssissä juttusi...
51, luin tekstisi myös kyyneleet silmissä...
Piipahdin vielä nopeasti vilkaisemaan tätä ketjua josko ap olisi vielä kommentoinut, ja yllätyin saamastani sympatiasta,kiitos teille.Jotenkin odotin kommentteja tyyliin" Siitäs sait,hah,ihan oikein sulle huora" av:n tyylin tuntien, mutta oli ihana yllätys havaita olleeni väärässä ;-)
Sen vielä sanon,ennenkuin joku ehtii ilkeilemään vastaavilla kommenteilla,että ehkä minä tosiaan en ansainnut häntä,en kunnioittanut tarpeeksi sitä kaunista ja hyvää mitä meillä oli.Ja siitä olen maksanut (ja maksan edelleen..)kalliin hinnan.Välillä huono omatunto nykyisen miehenikin puolesta,kun ex on ajatuksissani niin usein(ei nykyiseni kyllä tiedä sitä,mutta silti),mutta en oikein voi tälle mitään.Kaipaan exääni ja -hullua ehkä-jopa yhteisiä mahdollisia lapsiamme(!),joita emme sitten koskaan saaneet,mutta siitä saan syyttää vain itseäni.Niin harmittavan pienestä on elämä joskus kiinni,näköjään.No, yritän elää päivän kerrallaan ja olla kiitollinen siitä mitä minulla on.Niin,ja onneksi on muistot,niitä ei voi kukaan viedä ikinä.
baarissa viettämänsä illan päätteeksi kertoi mulle mitä on tehnyt ja pyyteli anteeksi ja katui. Meilläkin siis yhteistä taivalta takana 10v ja teinistä asti. Olin täysin lamaantunut enkä reagoinut asiaan mitenkään silloin. Viha ja raivo tulivat jälkeenpäin, ja kun aikaa on kulunut tapahtuneesta 3 vuotta, en edelleenkään luota mieheen -hänen tukeensa tai siihen että hän on kumppanini myötä- ja vastamäessä. Välillä harkitsen eroa, valillä yritän taas luottaa. Ei tämä ehkä oo tämän arvoista....
Hän ei olisi kertonut, muuta asia olisi ehkä tullut tämän naisen kautta tietooni.
Sitä saa mitä tilaa....