Lue keskustelun säännöt.
En siedä veljeäni
09.04.2015 |
Hei!
Onko täällä muita jotka eivät voi sietää omaa veljeään? Joka päivä päivittelen miksi juuri minulle piti sattua sellainen veli, jonka kanssa pystyn tuskin olemaan samassa huoneessa. Hän ei itse ole ilmeisesti tietoinen, miten paljon häntä oikeasti vihaan. Lisäksi hänellä sattuu olemaan maailman ärsyttävin avopuoliso. Ällöttää olla tekemisissä koko porukan kanssa.
Onko muilla tälläisiä kokemuksia? Oletteko silti heihin yhteydessä vai oletteko pistäneet välit poikki? Pyrin itse siihen, ettei tarvitsisi olla heidän kanssaan tekemisissä muuten kuin pakollisissa juhlamenoissa, joulu yms.
Kommentit (37)
Kuinkahan monessa perheessä perheen äiti nostaa perheen vanhimman lapsen apuvanhemmaksi komentamaan nuorempiaan. Vanhin ei saa olla lapsi ollenkaan vaan jonkinlainen aikuisen apulainen. Roolitus jatkuu pitkälle aikuisuuteen, äiti kertoo kaikki nuorempien aikuisten mokailut ja olettaa vanhimman auttavan sisaruksiaan.
Monet perheen vanhimmat lapset yksinkertaisesti häipyvät tästä kuviosta. Perheen nuorin ei aikuistu koskaan vaan lypsää rahaa vanhemmiltaan ja kuvittelee kaikkien sisarusten näin tekevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli on rasittava hemmoteltu kakara, joka aina keksii negatiivista sanottavaa muista, naljailee ja valittaa turhasta. Jossain kohtaa tajusin etten jaksa olla enää hänen likasankonsa, ja sanoin vastaan. Ei ole enää aukonut päätään, ei ole oikeastaan puhunut juuri ollenkaan. Tasavertainen ja kunnioittava aikuisten välinen kommunikaatio on selkeästi liikaa vaadittua.
Ei ole pakko olla tekemisissä. Ei perheestään ole pakko pitää, ethän heitä ole valinnut.
Yrittäisin pitää silleen neutraalit välit jotta sukutilaisuuksissa pärjää ilman tappelua. Muuten ei mitään kontaktia.
Täälläkin yksi, jolla ei ole veljen kanssa mitään yhteistä. Yritän säilyttää silti jonkinlaiset välit, välillä onnistun paremmin, välillä huonommin. Vanhemmat ovat silittäneet veljeä myötäkarvaan aina, mikä johti siihen, ettei vieläkään lähes 50v seiso omilla jaloillaan. On jatkuvasti erilaisissa ongelmissa, joita välillä itsekin joudun selvittelemään. Toisaalta tuntuu, etten tunne häntä ollenkaan, en oikeasti tiedä, mitä hän ajattelee, tuskin mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän miehiä saa vihata ihan niin paljon kuin haluaa. Miehet on ainoita henkilöitä tässä yhteiskunnassa ketä saa vihata mutta miehet ei saa vihata ketään ilman syyttämistä
Mistäköhän se johtuu? Niin harva mies osaa hoitaa omat asiansa. Se aiheuttaa vihaa, kun sukupuolen vuoksi maailma olisi avoin, mutta silti ryssitään kaikki mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai juhlapyhinäkään mikään pakko ole olla tekemisissä?
Ajatelkaa ,mulla on 3 veljeä ja 5 siskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oke nähnyt veljeäni lähes 20 vuoteen, enkä voi kuvitellakaan näkeväni enää ikinä. Miksi näkisin kun olemme lapsesta saakka olleet vihamiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa ,mulla on 3 veljeä ja 5 siskoa.
Varmasti vaikeaa. Tai jos ei ole, niin se todennäköisesti johtuu siitä, että teillä oli upeat vanhemmat, jotka eivät ruokkineet kilpailua teidän välillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni sanoi minulle noin 15 vuotta sitten sellaiset sanat, että 15 vuoteen en ole jutellut enkä kyllä nähnytkään. Hän eteni johtajaksi ja suusta pääsi sellaisia kiemuroita, että äiti kääntyisi haudassaan.
Minun veljeni on ollut aina ahne, kaikki minulle mentaliteetilla. Ruokapöydässä jos oli viiden hengen lihapullat, saattoi rohmuta suurimman osan yksin. Sitten se jatkui niin että vähän väliä aikuisenakin ilmestyi vanhempieni ristiksi ja oletti että hänet elätetään tai kakaransa toi muiden hoidettavaksi päiväkausiksi ja häipyi. Vielä lähes 7-kymppisenä kerjää apua sisaruksilta milloin remonttiapua tai lainailee rahaa vaikka jokainen tietää ettei ikinä saa mitään takaisin. On se ihmisellä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lestadiolainen. En voi sietää 14 veljeäni. Kolmea voin.
Olen kolmesta veljeksestä nuorin, ja ainoa koulutettu ja suht hyvin menestynytkin. Veljilläni on kansakoulutausta. Siitä alkoi koko aikuisiän jatkunut kauna, vaikka omilla rahoillani kouluttauduin ja opintolainalla. Olin milloin mikäkin, välillä ylioppilas, joskus merkonomi, joskus tekomaisteri ja milloin mikäkin Helsingin "herra" .ja porvari. Ja tietysti kaikki kulminoitui perinnönjakoon vanhempien kuoltua, olin kuulemma varaskin kun otin oman osuuteni .Ikinä en enää aio tavata kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän joitakin sisarusparvia, jo vanhenevia miehiä ja naisia jotka tulevat erinomaisesti toimeen, kokoontuvat yhteen, matkustavat, tapaavat toisiaan eri kokoonpanoissa, myös ilman puolisoita. Muistelevat menneitä ja viihtyvät yhdessä. Minä en ymmärrä miten se onnistuu. Olen melkein tippa linssissä, että miksei meillä voi olla samaa, päinvastoin. Vanhempien hautajaisten jälkeen emme ole kukaan tavanneet toisiamme enää.
Vierailija kirjoitti:
Olen lestadiolainen. En voi sietää 14 veljeäni. Kolmea voin.
Enkä minä lestadiolaisia!
En pysty juttelemaan veljelle, tai no tervehtiä pystyn. Olemme hyvin erilaisia ihmisinä ja koulutukselta. Olen häntä nuorempi ja hän pahoinpiteli minua lapsena ja kiusasi monin eri tavoin. Ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Häntä ei koskaan kielletty satuttamasta minua tai haukkumasta tai viemästä tavaroitani. Jouduin myös auttamaan häntä nuoruuden työssä, jota itse harvemmin hoiti. Hän sai koko palkan. Suren tätä asiaa aika usein, ettei ole veljeä.
Kyllähän miehiä saa vihata ihan niin paljon kuin haluaa. Miehet on ainoita henkilöitä tässä yhteiskunnassa ketä saa vihata mutta miehet ei saa vihata ketään ilman syyttämistä