Mieheni on hirviö =(
Jälleen kerran syvästi ihmettelen, miksi hänen kanssaan naimisiin meninkään...
Ollaan yritetty toista lasta yli vuoden ja tänä aikana 4 perhetuttua/ sukulaista tullut raskaaksi. Eilen miehestäni tuli setä.
En kuitenkaan osannut iloita sukulaisvauvasta niinkuin olisi pitänyt ja mieheni huomasi alakuloni. Häpesin myöntää, että olen kai kateellinen kun meillä ei tärppää ja itkuisena erehdyin sitten sanomaan, etten ole heidän vauvastaan yhtään iloinen. Tarkoitin sanomisellani, että vaikea osallistua iloon kun omat tunteet niin pinnassa.
Mies haukkui mut siihen paikkaan eikä ymmärtänyt ajatuksiani yhtään. sanoi ettei heidän vauva ole meiltä pois.
Tänään meille tuli kinaa jostain muusta asiasta ja jotenkin aasinsilln kautta mies räväytti päin naamaa: " olet vissiin iloinen, että se Matin ja Maijan vauva on joutunut teholle!?"
Ihmettelin miksi hän ei ole kertonut mitään, niin vastaus oli vaan vitumainen " mitä se sua kiinnostais vaikka se kuolis..."
Tekis mieli ampua toi paska!
Kommentit (29)
mutta ilmaisette sitä hyvin erilaisin tavoin, mikä ajaa teidät toisianne vastaan. Yrittäkää löytää yhteisymmärrys joko kahdestaan keskustelemalla, taikka menkää pariterapiaan, jos ongelmat jatkuvat.
Meillä on myös yksi lapsi. Mutta toista olemme yrittäneet yli 2 vuotta. Kohta alkaa ikä tulla vastaan ja tämä tilanne alkaa todella käydä hermoille :(
Vaikka yritän olla iloinen toisten vauvoista niin siltikään en pysty olla täysin " iloinen" . Siis olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia. Olen katkera ehkä kateellinen tai jotain? En kyllä näytä sitä mitenkään ulospäin mutta sisimmässäni tunnen sellaisia tunteita joista en tiennnyt yhtään mitään ennen kuin tämä lapsettomus-ongelma kosketti meidän perhettä! Jos näistä ongelmista ei kärsi niin on aivan turha tulla tänne arvostelemaan kenenkään tunteita ja ajatuksia. Minusta on vain hyvä että voi itselleen myöntää nämä tunteet ja kyllähän niistä pitää pystyä miehenkin kanssa puhua. Minusta Ap:n mies käyttäytyi väärin!
Heilläkin yritystä oli yli vuosi ja sinä aikana aika moni ystävä tai tuttava alkoi odottaa. Aina kun joku ilmoitti raskaudesta onniteltiin pikaisesti ja vaihdettiin puheenaihetta. Kenenkään toisen raskaudesta ei osattu iloita tai edes osoitettu minkäänlaista kiinnostusta, mutta annappa olla kun heillä tikku näytti plussaa. Silloin piti iloita kaikkien ja onnitella useaan otteeseen ja puheenaihe liittyi aina sen jälkeen raskauksiin ja vauvoihin. Ei se yrityksen pituus tee kenenkään vauvasta enempää tai vähempää iloittavaa.
Eli älä ap oleta muidenkaan sitten joskus iloitsevan sinun odotuksestasi.
" Ei se yrityksen pituus tee kenenkään vauvasta enempää tai vähempää iloittavaa."
Kyllähän plussasta iloitaan aina jos lasta on yritetty mutta jos takana on keskenmenoja sekä vuosien yritys niin kyllä se plussa on paljon iloisempi asia kuin sellaisella jolla onnistaa kuukauden/kahden sisällä...
Jos haluaa, se on sinulle viesti, että tässä ei ole mies, jonka kanssa voi jakaa sisintään.
Haluatko sinä elää koko elämäsi niin, että et voi puhua tunteistasi, jakaa ajatuksiasia?
Minusta ainakin jokaisesta raskaudesta ja vauvasta tulee iloita ihan samalla lailla oli sitten yritetty kuinka kauan tahansa. Tietysti vanhemmat iloitsevat ja odottavat enemmän kauan odotettua lasta. Mutta miksi muiden pitäisi jos kyseiset ihmiset eivät ole huomioineet toisten odotusta tai vauvaa juuri mitenkään???
Eilen tuli äkkivääränä haukuttua mieskin siinä sivussa... vaikka ei me ola kyllä tänään montaa sanaa vaihdettu eikä mies varsinkaan pyytänyt anteeksi erouhkaustaan että liekö sitten ollut tosissaan?
Olo on aika halju tästä riitelystä, mutta ainakin yksi hyvä uutinen; vauva kuulemma pääsi tänään pois teholta (anoppi kertoi.)
ap
Ap sinä olet niin omassa hysteriassasi ettet näe kenenkään muiden tunteita. Yhtä hyvin kuin sinulle tämä on kova paikka niin miehellesi näyttää olevan kova paikka.
Se hänen " vauva on teholla, oletko nyt tyytyväinen" , olisi kenellä tahansa naisella loppunut siihen että purskahtaa itkuun ja kaikki olisi ymmärtäneet ettei sitä tarkoitettu, tilanne vain on niin kauhea ettei sitä kestä.
Kenen tahansa on vaikea ymmärtää että sinä et voi OLLENKAAN iloita vauvasta, kyllä se minustakin aika sairaalta kuulostaa. Mutta ymmärrän että lapsettomuus ajaa ihmiset sekaisin. Anna nyt kuitenkin armoa miehellesi, kuulostaa herkältä ihmiseltä eikä miltään hirviöltä!