Mieheni on hirviö =(

tuosta vauvansaantiasiasta. Onkohan miehesi ahdistunut siitä, että asiasta on tullut niin iso ongelma (ymmärrettävästi!) ja purkaa ahdistustaan tuon kertomasi tapauksen kaltaisissa tilanteissa. Keskustelkaa?

Mies kysy eilen että oisinko iloinen jos esim. mun sisko ois saanu lapsen? sanoin että kukaan synnyttävä nainen ei nyt tee mua erityisen iloiseksi.

Lisäksi mua todella loukkaa se, ettei mies ole kertonut sitä, että vauva on joutunut teholle, vaan on pantannut tietoa koko päivän! Niinku se ei kuuluis mulle...?

ap

sanoo, ettei se (vauva) ennnekään kiinnostanut =(

Miten se voi tehdä musta noin sydämettömän!!?? Enhän mä nyt sitä halunnut! Nyt tuntuu niinkuin oisin jotenkin " manannut" sen sinne teholle... =( Voi vauva parka!

ap

Sinä se hirviöltä vaikutat, ei millään pahalla

onhan teillä jo yksi lapsi, mikset voi iloita siitä ja viettää hänen kanssa aikaa niin paljon kuin pystyt.

Enkä yhtään ihmettele miehesi reaktiota ettei kertonut,että vauva on joutunut teholle, mutta mieheltäsi oli ehkä liikaa sanoa että toivoisit varmaan että se toinen vauva kuolisi, en tunne sinua mutta en usko että kukaan voisi toivoa toisen vauvan kuolevan.

Ja ajattele jos sinusta olisi tullut täti, ja miehesi ei osaisi iloita vauvasta ja siitä että sinusta on tullut täti.



Minulla on yksi lapsi ja olen erittäin iloinen että hän on ainut koska nyt pystyn huolehtia hänestä kunnolla ja antaa hänelle aikaa kunnolla.

varsinkin sulla tosta jutusta. Oon mäkin raivonnut tuhannet kerrat ku miehen siskolla on liuta lapsia ja me tahkottiin omaamme, yhtä ainoota, koko se aika. Voi että sitä valituksen määrää mitä mä oon suoltanut! Ja todellisuudessa mulla ei ole miehen siskoa ja sen perhettä vastaan juuri mitään. Kateus vaan. Ja nyt kun mulla on yksi lapsi, niin silti en meinaa päästä vanhasta kaavasta eroon.



Et ole hirviö. Ja miehesi ei luultavammin myöskään ole, ei vaan tajuu ton jutun keskeisyyttä sulle.

Se hävetti minua itseänikin, että voinko oikeasti olla näin alhainen ja kadehtia jotain mikä ei ole itseltäni pois. Kesti vähän aikaa kun edes tajusin mistä tuntemukseni johtuivat.

Asia oli niin arkaluonteinen, etten olisi sitä maininnut kuin painostuksen alla rakkaimmalle ihmiselle... (ja sitten tulos on tämä).

ap

haluaisit että miehesi olisi luotettusi, jonka kanssa voisi jakaa _ajatuksia_, ei vain päivänvalon kestäviä loppuun hiottuja mielipiteitä.



Mikä suhde se semmonen on, jossa ei voida puhua asioista, vaan pitää valita sanansa harkiten. No ei ainakaan parisuhde. Työnantajalleni valitsen sanani tarkkaan, miehen kanssa haluaisin keskustella.

Itsehän olisin ehkä miehenä suutuspäissäni sanonu jotain samantyylistä. Oikein naurattaa, siis ei se asia vaan toi samanlaisuus. Kyllä se siitä.. Kasvattaa molempia..

Olet varmaan liikaa purkanut stressiäsi mieheen tuosta vauva-asiasta,että hänelläkin on hermot kireällä.

Ei se hänestä hirviötä tee.Mutta sinä olet miehesi silmissä hirviö,kun ajattelet noin.

Ja munkin korvissani enemmän hirviö sinä olet.



Oikeasti miestäsi on varmaan loukannut se, että et voi iloita hänen veljensä perhetapahtumasta, ja en yhtään ihmettele, ettei halua puhua sulle yhtään mitään koko vauvasta.



Karseita ihmiset, jotka ovat niin pieniä, etteivät pysty uudesta ihanasta vauvasta iloitsemaan, vaikka se ei oma olisikaan.



No joo ap. yritä säkin vähän kasvaa, ja keskustele sen miehesi kanssa. Ja ymmärrä, että ihan vähintään yhtä hirviö sinä olit kuin miehesi. Mun mielestä kyllä paljon enemmänkin.

pelastamaan teidän parisuhdetta...

Ap ei varmasti oikeasti tarkoita vauvalle pahaa. Hän purkaa vain tunteitaan. On täysin ymmärrettävää olla vihainen ja surullinen! Se, joka neuvoo sinua vain hymyilemäänja käsittelemään asiaa positiivisuuden kautta, on sielunelämältään köyhä. Joskus joudut vielä sinäkin olemaan rehellinen... Kyllä negaatiot kuuluvat ihmisen luonteeseen. Älä turhaan syyllisty tunteistasi!!!! On hienoa, että pystyt tuntemaan ja tunnistamaan tunteitasi, se on henkisen kasvun perusta. Ja noi hyssyttelijät eivä todellakaan ole edes päässeet henkisen kasvun alkuun!!!!!!!!

moni ole kokenut lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa. myötätuntoni ap:lle. lapsettoman on lähes mahdotonta nauttia toisen vauvasta, vaikka ei itse siitä kateuden tunteesta todellakaan nauti!

Jos joku on pieni ihminen niin se olet sinä ja kaltaisesi jotka eivät ymmärrä miltä tuntuu olla lapseton kun muut lisääntyvät ympärillä ilman mitään ongelmaa.

Itselläni on lapsia mutta erittäin läheiset ihmiset kärsivät lapsettomuudesta ja ei tulisi mieleenkään ehdottaa heille että " iloitkaa kaikista vauvoista, muuten olette kateellisia ja huonoja ihmisiä!"



Kukaan siinä elämäntilanteessa ei pysty kontrolloimaan tunteitaan niin tarkaan rttrikö pintaan nousisi välillä vihan ja kateuden tunteita raskaana olevia ja lapsen saaneita kohtaan. Se ei ole tahdosta kiinni.

Rehellisyys ei kannata,saat ikävän ihmisen maineen, niinkuin ap nyt. Siis ap puhui suoraan omista tuntemuksistaan miehelleen, mitään salaamatta.Hienoa! Olet rehellinen ja uskallat puhua. Kahdehdittava asia, minusta tuohon ei ole vaan pidän sisälläni kaikki epämiellyttävät tuntemukset ja ajatukset. Mies vaan ei ilmeisesti ymmärtänyt. Minusta ap ei ole hirviö, ei hänen miehensäkään. Aina ei vaan osaa pukea sanojka niinkuin ne tarkoittaa ja tulee väärin käsitetyksi. Puhu nyt miehesi kanssa, uskon että ymmärtää sinua. Tsemppiä teille ja hurjasti onnea vauvayritykselle!!!!!!

ja yritä siinä nyt sitten puhua. Mies sanoi ottavansa eron... joopa joo..

ap

minustakin pakkomielteesi toisesta lapsesta, itseäälissä rypevä masennuksesi asian johdosta ja itsekeskeisyytesi ja negatiiviset tunteesi muiden lapsia kohtaan ovat aika kamalia ja kestämättömiä. Jo lukea, saati elää kanssasi.



Uskomatonta, ihmisellä on jo yksi lapsi, mutta hän ei osaa iloita mistään koska on nyt keksinyt, että mikään ei ole hyvin ilman toista lasta! Ja on herrajumala kateellinen muiden lapsista, vaikka itsellään on jo omakin!



Olet ilmeisesti pilalle hemmoteltu ja neuroottinen prinsessa, joka ei ole oppinut, ettei elämässä kaikki mene juuri niinkuin ITSE haluaa????

Kuule, se toinen lapsikaan tuskin tekisi sinua onnelliseksi, sitten haluaisit taas jotakin muuta.

Ymmärrän, ettei miehesi tajua sinua, ja hänellä tuntuu olevan aika pitkä pinna kanssasi. Olisin suuttunut märehtimisestäsi jo kauan ennen toisen vauvan teholle joutumista....Miehesi on vauvan setä, mutta sua ei kiinnosta kuin oma napa ja omat halut.



SINÄ olet hirviö.

Ap:han on useampaan otteeseen myöntänyt olevansa turhautunut ja kateellinen ja pahoitellut omaa pienimielisyyttään.



Toisaalta ymmärrän, että ap olettaa voivansa jakaa rakkaimman ihmisensä kanssa myös ne kaikkein kielteisimmät tunteensa, mutta juuri nyt tilanne on miehen kannalta äärimmäisen stressaava. Mieskin lienee stressannut vauvanyrityksestä, mutta nyt sen yli on mennyt isompi murhe eli huoli sisaruksen vauvan kohtalosta. Mikä on ihan oikein ja inhimillistä.



Tilanne on johtanut siihen, että stressaantunut mies on purkanut huoliaan sanomalla hänkin asioita, joita ei välttämättä tarkoita. Se ei kummastakaan tee hirviötä, mutta molempien olisi oppia syytä tarkastelemaan asioita myös toisen kannalta.



Minä ottaisin tilanteessa aikalisän ja unohtaisin omat vauvansaantimurheeni hetkeksi, vaikka tiedän kokemuksesta että se ei ole helppoa.



Mikä ap:n tilanne muuten on: osaatko iloita siitä ensimmäisestä lapsestasi ja onko avioliittosi muuten ollut kunnossa? Tottahan sekin on, että jos mikään ei tunnu miltään (paitsi uudestaan raskaaksi tuleminen), ei se toinen lapsi asiaa pelasta.

katso peiliin! Sinähän se tunteeton hirviö olet eikä miehesi!