Lue keskustelun säännöt.
Tajusin, että olen totaalisen yksin, eikä kukaan välitä minusta oikeasti
12.02.2015 |
Vain äiti ja isä välittää.
En ole kenellekään se ykköskaveri vaan sellainen varakaveri, jota pyydetään jos ensimmäisille vaihtoehdoille ei sovi. Minuun ollaan yhteydessä silloin, kun apuani tarvitaan, silloin kun minusta on hyötyä. Mutta kun itse pyydän heitä kanssani jonnekin, niin eipä käy, on muuta nyt... Ja jos minua pyydetään johonkin, kyseessä on ryyppääminen. Kelpaan vain ollessani kännissä.
Tämä on oikeasti todella musertavaa. Ei minulla ole sellaista aitoa ystävää, joka todella välittää. Joka kuuntelisi omasta tahdostaan, eikä siksi, että on pakko. Olen niin yksin tässä maailmassa.
Kommentit (55)
Minun ainoa ystäväni perusti perheen nuorena muutti kauas, ja lopulta alkoholisoitui. Ankeaahan tämä on mutta olen ajatellut, että onneksi mulla on edes vanhempani. Tiedän sellaisia joilla ei ole heitäkään tukemassa syystä tai toisesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mua ei vanhemmatkaan paljon halua nähdä :D Äiti ei edes vastaa aina viesteihin. Rupeisit mun kaveriksi, oon Pirkanmaalta :) ♡
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 15:42"]
No mua ei vanhemmatkaan paljon halua nähdä :D Äiti ei edes vastaa aina viesteihin. Rupeisit mun kaveriksi, oon Pirkanmaalta :) ♡
[/quote]
Niin olen minäkin. Saako sinuun jotenkin yhteyden?
Et ole yksin, haluan väittää :) Etkä ole turhaan täällä, vaan tulet vielä löytämään elämäsi tarkoituksen! Et myöskään ollut vahinko, vaan sinun tahdottiin syntyvän, ja täyttävän oman paikkasi maailmassa, vaikkei kukaan olisi sinulle niin vielä sanonutkaan. Elämäsi on tärkeä ja arvokas; sinä itse olet arvokas :) Lisää rohkaisevia ja toivoa-antavia ajatuksia voit kuulla tästä: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju pinnalle koska ajankohtainen asia aina.
Olen itsekkin täysin yksin oleva ihminen. En käytä päihteitä enkä polta tupakkaa.
Kun vielä päihteitä käytin minulla oli aina seuraa ja menoa päihteet kun jäi elämästä pois niin tajusin olevani täysin yksin.
Lisäksi olen erittäin huono luomaan sosiaalisia suhteita enkä uskalla mennä minnekään missä voisi tavata ihmisiä koska minulla on todella paha SOS.tilanteiden pelko.
En tajua miten olenkin jaksanut elää näinkin kauan sumussa.
Jospa se pitää paikkansa että hyvät ihmiset löytävät sen onnen ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tuttua asiaa minulle. Elämänkumppanin kuoltua olen totaalisen yksin.
Kelpaan kuuntelijaksi, "palvelevaksi puhelimeksi", ryyppykaveriksi, muuttoavuksi, koiravahdiksi ym tilapäistarpeeseen.
Todellisia ystäviä, jotka aidosti olisivat kiinnostuneet asioistani ei oikeastaan ole. Ehkä olen ikävä persoona ja lapsuuden traumatausta vaikuttaa myös, tunnen olevani ikuinen ulkopuolinen.
Yksinäni itkeskelen ja väänsin puukkoa haavassa kun kuuntelin surullista tunteisiin vetoavaa musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tuttua asiaa minulle. Elämänkumppanin kuoltua olen totaalisen yksin.
Kelpaan kuuntelijaksi, "palvelevaksi puhelimeksi", ryyppykaveriksi, muuttoavuksi, koiravahdiksi ym tilapäistarpeeseen.
Todellisia ystäviä, jotka aidosti olisivat kiinnostuneet asioistani ei oikeastaan ole. Ehkä olen ikävä persoona ja lapsuuden traumatausta vaikuttaa myös, tunnen olevani ikuinen ulkopuolinen.
Sama täällä. Tosin ei ole ollut edes elämänkumppania enkä ole ikävä persoona.
Laita ne oluet, alkoholittomat tai alkoholilliset, pois. Luulet että kelpaat vain kännissä, mutta kelpaat vain kännissä koska olet tunnettu kännääjä. Tee jotain ilman alkoholia, mene tilanteisiin. Anna muille mahdollisuus löytää parempi sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy myöntää, että joskus lähden kapakkaan juomaan alkoholia ihan vain yksinäisyyttäni. No ei se ole kuin hetken helpotus, ja ihmiset siellä aika sekalaista sakkia.
Jotenkin tajuan, että kotona jos alkaisi juomaan niin helposti tulisi ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap muistuttaa yhdestä kaverista jonka kanssa en oo ollut tekemisissä enää. itsekin olin monta vuotta yksin ja nyt mulla on kaks hyvää ystävää ja paljon puolituttuja. meni kauan tajuta ketkä oli oikeita ystäviä. tärkeä huomio oli kanssa oli etten voi väkisin saada ketään tykkäämään itsestäni. pakonomainen halu olla tykätty vie ihmisiä pois. sama oli tuon alussa mainitun ystävän kohdalla. tutustutin moneen kaveriini, mutta itsenäisesti ei pitänyt kehenkään yhteyttä vaan valitti minulle kun kukaan ei tykkää.