Isyydentunnustamisesta kieltäytyminen

Isyyden tunnustaminen = juridinen toimenpide, jossa kirjataan paperiin virallisesti, kuka on kenenkin jälkeläinen. Siitä seuraa erilaisia oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia, jotka voivat olla sekä isän että äidin kannalta enemmän ja vähemmän toivottuja, ja siitä syystä jotkut saattavat päätyä siihen, että ainakin aluksi jätetään isyys tunnustamatta.



kun taas



valehteleminen = epätoden kertominen lapselle. Tämä ei ole sama kuin isyyden tunnustamisen kieltäminen, vaan nimenomaan kuten sanoit esim. sitä, jos antaa lapsen ymmärtää, että hänen sosiaalinen isänsä on myös hänen biologinen isänsä.



Itse voisin hyvinkin äitinä antaa lapselle, jolla ei olisi minkäänlaista suhdetta biologiseen isäänsä, mahdollisuuden päättää itse viidentoista vanhana, haluaako hän luoda juridisen vanhemmuussuhteen bioisäänsä vai kenties tulla sisäisesti adoptoiduksi mahdollisen sosiaalisen isänsä lapseksi. Enkä näkisi sitä mitenkään kauheana tai vastuuttomana tai lapsen edun vastaisena.



Sen sijaan kertoisin kyllä lapselle hänen biologisen isänsä henkilöllisyyden jo varhaisessa vaiheessa, jos sen vain itse tietäisin - se saattaa olla lapselle erittäinkin tärkeä tieto ja olen edellisen kirjoittajan kanssa täysin samoilla linjoilla siitä, että tässä asiassa valehteleminen ei ole lapselle hyväksi.

veit sanat suustani :)). Noin siis kaverillakin kävi, mies yritti ensin kieltäytyä! Riippuu varmasti sitten lastenvalvojasta, mutta kyllä ne poliisit hakee verikokeeseen tarvittaessa!!









hei

Mikä ihme teksti oli alhaalla että mies voi kieltäytyä tunnustamasta?ei pidä paikkaansa ainakaan meidän kohdalla. Sanoin lapsen synnyttyä lastenvalvojalla lapsen isän nimen ja lastenvalvoja otti isään yhteyttä. Mies ei halunnut tunnustaa isyyttä joten hänet passitettiin isyystesteihin ja minulle lastenvalvoja sanoi että isä joutuu testeihin viime kädessä poliisien viemänä. Eli mahdollisuutta kieltäytyä ei ollut. testi vahvisti miehen isyyden ja thats it. Sinuna miettisin vielä, minulle asia merkkasi todella paljon, lapseni takia halusin että lapsen biologisen isän nimi edes lukee jossain paperissa jos hän ei muuten koskaan lastaan tapaa.itse en miehestä välitä pätkääkään, mutta tiedän että lastani kiinnostaa joskus varmasti hyvinkin paljon. Lisäksi isyyden vahvistamisen jälkeen lapselle tulee perimisoikeus isäänsä mitä ei voi ohittaa.

Siis hänen vanhemmat eivät kertoneet hänellä mitään hänen oikeasta isästään. Sai vasta aikuisena tietää että hänen äitinsä aviomies ei ole hänen isä.

Hänen isä oli kuollut kun hän oli vauva ja sitten meni uudestaan naimisiin. Minä ymmärrän hänen vanhempia. Heidän piti hänet kuitenkin kasvattaa ja he varmasti parasta ajatellen päättivät että kertovat asiasta sitten kun se on ajankohtainen.

Hemuli5:

. Lisäksi isyyden vahvistamisen jälkeen lapselle tulee perimisoikeus isäänsä mitä ei voi ohittaa.

Perimisoikeus? Tietenkin sen voi ohittaa. Omaisuus voidaan antaa haluamille jälkeläisille ennakkoperintonä ja loput voi laittaa osakeyhtion nimeen ja niitä osakkeita voi antaa kenelle tahtoo.

Ja tietysti voi tuhlata kaiken ja jättää vain velkoja.

Kiitos zel rakentavasta kannanotosta kirjoitukseeni ! Piti oikein pysähtyä pohtimaan myös tuota puolta asiasta :)



Pohjimmiltani ajoin kirjoituksessani takaa sitä että mielestäni isyyttä ei tulisi kieltää siksi että isä ei halua tunnustaa, isä ei ole tekemisissä lapsensa kanssa, tai yleensäkin on jotenkin äidin mielestä kelvoton isäksi. Biologista isää ei kuitenkaan voi vaihtaa, vaikka kuinka osuisi parempi isä kohdalle. Sitäpaitsi mikäli en ole väärin ymmärtänyt, adoptointi on mahdollista vaikka isyys oliiskin tunnustettu - isän luvalla ?!

Ja mitä elatusmaksuihin tulee niin mielestäni velvollisuus on isällä, ei valtiolla ! Ja jos isä ei maksa ajallaan jne. voi käytännön aina vaihtaa niin että saat elatusmaksun viranomaisten kautta, isä hoitakoon maksut sitten sillä tavalla kun parhaaksi näkee.

siitä, ettei isyyttä pidä missään nimessä kieltää. Mutta eri mieltä siitä, että paperi-isyys olisi jotenkin ensiarvoinen. :) Varsinkin, kun lapsi voi sitten itse myöhemmin päättää, haluaako siitä paperin (ja äitihän voi lapsen pyynnöstä ajaa isyyskannetta jo ennen lapsen 15 ikävuotta).



Adoptio on tosiaan mahdollinen bioisän luvalla, mutta vaarana on aina, että vaikka yhteyttä ei ikinä pidettäisikään, bioisä haluaa hankaloittaa tilannetta eikä anna suostumustaan.



Näin on esim. eräällä tuttavaperheelläni, jossa molemmat nyt murrosikäiset lapset haluaisivat tulla sisäisesti adoptoiduiksi, mutta bioisä on päättänyt olla vastaamatta mihinkään yhteydenottoihin asian tiimoilta, eli suostumusta ei ole saatu. Tämä on ennen kaikkea lasten kannalta todella ikävä tilanne, jota puidaan nyt ilmeisesti hovioikeutta myöten.. -huokaus-



En kyllä tiedä, miten itsekään biovanhempana suhtautuisin siihen, että joku " ulkopuolinen" haluaa vanhemmaksi lapsille, jotka ovat geneettisesti minun, vaikken olisi lapsia edes koskaan tavannut.. Toisaalta kuulin juuri tapauksesta, jossa mies oli seurustellut vakavasti naisen kanssa kaksi vuotta eikä ollut " huomannut" kertoa, että hänellä on kaksi lasta edellisestä avioliitosta (avioliitosta oli kyllä avoimesti kertonut).. Meitä on moneen junaan.



Elatusmaksut ovat sitten tietenkin oma juttunsa, periaatteessa olen minäkin sitä mieltä, etteivät ne yhteiskunnan laskuiksi kuulu jos isä on tiedossa. Mutta niidenkään vastaanottaminen ei ole pakollista, vaikkei isyyttä olisikaan tunnustettu.

Meillä ei ole paperilla mitään isää, mutta lapselle kerrotaan heti kun hän jotakin ymmärtää, niin kuka on isä. Lapsi tulee varmasti puoli isäänsä kutsumaan isäksi, mutta tehdään selväksi ettei hän ole oikea isä vaan biologinen isä on jossain ihan muualla.



Lähden parin viikon päästä lastenvalvojalle tappelemaan asiasta ettei isää selvitetä ja aion pysyä kovana. Nimi on kyllä tiedossa neuvolassa ja sairaalassa, jos se valvoja sen sieltä kaivaa. Vastassa saattaa olla kovakin työntekijä, koska on myös sossun joku pomo.



Meillä hankaloittaisi tunnustaminen vain elämää, koska yhteishuoltajuudessa tarvitsee toisenkin nimen paperiin ja sellaista ei saa kyllä isältä kun huitelee pitkin maailmaa eikä muutenkaan ole tekemisissä kovinkaan paljoa. Lisäksi jos häntä vaaditaan väkisin tunnustamaan isyys, niin saattaa sekin kääntyä vain vihaksi meitä kohtaan.

Moi!

pioneer53:

Meillä hankaloittaisi tunnustaminen vain elämää, koska yhteishuoltajuudessa tarvitsee toisenkin nimen paperiin ja sellaista ei saa kyllä isältä kun huitelee pitkin maailmaa eikä muutenkaan ole tekemisissä kovinkaan paljoa.

Tämän osalta ei tarvitse pelätä lastenvalvojalla käyntiä. Isyyden tunnustaminen ei tarkoita samaa kuin yhteishuoltajuus eikä edellytä tai automaattisesti synnytä yhteishuoltajuutta. Eli vaikka lastenvalvoja pakottaisi isyyden tunnustamiseen, isästä ei tarvitse tulla lapsen huoltajaa.

Esim. meillä isä ei ole lapsen huoltaja, vaikka isyys on tunnustettu ja hänellä on tapaamisoikeus lapseen ja olemme lähes päivittäin yhteyksissä. Huoltajuus on vanhempien vapaasti itse päätettävissä eikä lastenvalvoja voi ketään huoltajaksi pakottaa.

Niin ei tarvitse pelätä sellaista tilannetta että jos kuolisit niin isä voisi tulla ja hakea lapsensa. Laki ei voi kieltää huoltajuutta isältä siinä tapauksessa.



Jos isä on kirjoilla niin tietysti saat elarit ja ne voivat olla jopa suuremmat kuin mitä saat kunnalta.



Mutta onko mielestänne oikein laittaa veronmaksaja lapsesi elareita maksamaan vain sen takia että et halua olla isän kanssa tekemisissä?

Eiköhän me kaikki makseta veroja! Oli tilanne sit mikä hyvänsä! Ei ne rahat sun pussista pois ja ei tääl kukaan oo aatellu tätä asiaa noin!? Sori vaan.

Isä voi tehdä testamentin, ja jättää lapsen perinnöttä.

Edelleen laki määrää, että rintaperilliselle (=tunnustetulle lapselle) kuuluu perinnöstä lakiosa, jota ei voi testamentilla säädellä. Lakiosaa lienee juuri pienennetty (tai ainakin se oli suunnitelmissa), mutta jotakin 10% luokkaa se edelleenkin vähintään on.. Ennen oli 50 %.



Sitten on tietenkin eri asia tuo jonkun aiemman kirjoittajan mainitsema " ulkomaiset tilit ja omaisuuden lahjoittaminen ennen kuolemaa" -tyyppinen ratkaisu.. (Tätä on tosin hankalampi soveltaa jos tulee kuolleeksi yllättäen.)

Perintö? Se, että on näyttää kaikille dokumentti siitä että tietää kuka lapsen isä on? Että saa ne rahat suoraan isältä eikä kunnalta?



Niin kivaa kuin se olisikin, se lappunen ei saa miestä innostumaan isyydestä kuin ehkä yhdessä tapauksessa sadasta. Se isyys on jotakin ihan muuta kuin nimi paperissa, eikä siihen voi pakottaa, vaikka muuten isyyden voikin pakottaa tunnustamaan.



Kuten arvata saattaa, meillä ollaan tultu hienosti toimeen nyt kohta kolme vuotta ilman virallisuuksia. Isällä ei lapsi kiinnosta valitettavasti paskaakaan, ja selvitys/jäljitystyö isyyden virallistamiseksi olisi aika urakka, miehen liikkeistä kun ei ota kukaan selvää. Mitä siitä jäisi käteen? Voisin esitellä lapselleni sitä dokumenttia sitten kymmenen vuoden päästä ja vakuuttaa, että on sulla sitten ihan oikeasti isä ja se on tämä tyyppi - ilman tätä paperilappua et sitä varmasti olisi uskonut.





En siis todellakaan sano, että se selvitys olisi aina ihan turha ja typerä, ei missään nimessä. Tilanteita on vain niin erilaisia, että karvat nousevat pystyyn aina kun törmään kapeakatseisiin ennakkoasenteisiin. Nämä tilanteet ovat niin erilaisia, ettei sitä samaa kaavaa voi soveltaa kaikkiin. Siksi on mielestäni todella väärin, että tämmöistä painostusta harjoitetaan. Kyllä jokaisen pitää itse rauhassa saada miettiä ne asiat kuntoon omalla kohdallaan, eikä tehdä jollakin tavalla vain siksi että annetaan ymmärtää, ettei muita vaihtoehtoja ole jos haluaa tehdä " oikein" . Tässäkin asiassa kun sitä miettimisaikaa on.



Iso pointti on myös tuo adoptointi, vaikken tiedä kuinka monen kohdalle se ongelma joskus tulee. Näissä jutuissa on mukana niin paljon katkeruutta, ettei ole todellakaan mikään läpihuutojuttu saada se biologinen isä suostumaan adoptioon.

Lapseni on jo 12v ja vasta nyt haen isyydentunnustamista. Asia on laitettu vireile viime viikolla. Iaä kyllä tietää lapsen olemassa olosta. Aikanaan en halunnut isälle vaikeuksia koska hän ei olisi pystynyt maksamaan elareita, nyt asiat on toisin. Isällä on mahdollisuus tunnustaa suoraan tai tehdä asia hankalaksi...siinä tapauksessa lastenvalvoja edustaa lasta käräjillä.

Ymmärrän toki että ihmisillä on niin kovin erilaisia elämäntilantaita ja syitä isyyden kieltämiseen...mutta en ymmärrä miksi isiä pitäisi tässä asiassa ajatella...niin kuin esim.edellisessä kirjoituksessa kirjoittaja ei halunnut vaikeuksia isälle kun isä ei pystynyt aiemmin maksamaan elareita !?! Ja sitäpaitsi olenko täysin väärässä kun minulla on käsitys että isä voidaan " vapauttaa" elareista jos todetaan ettei taloudellisen tilanteen takia pysty niitä maksamaan ?

olen tässä elari asiassa samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa joka mietti/kommentoi että onko oikein että veronmaksajan maksavat elareita...ei ole ! Kyllä se isälle ensisijaisesti kuuluu !

Isät vastuuseen...jos eivät vaadi oikeuksiaan olkoon se heidän häpeänsä !

katjaana79:

olen tässä elari asiassa samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa joka mietti/kommentoi että onko oikein että veronmaksajan maksavat elareita...ei ole ! Kyllä se isälle ensisijaisesti kuuluu !

Isät vastuuseen

Sitä minäkin ajattelin. Elarit on lapsen hyväksi ja ne menee miehen lapselle joten isän pitäisi ne maksaa. Ei kenenkään muun. Eihän miehen ole pakko tehdä naisia raskaaksi.

Se on tietenkin eri asia jos on niin huono tilanne että on parempi että miehellä ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia lapseen.

Mikä ihme teksti oli alhaalla että mies voi kieltäytyä tunnustamasta?ei pidä paikkaansa ainakaan meidän kohdalla. Sanoin lapsen synnyttyä lastenvalvojalla lapsen isän nimen ja lastenvalvoja otti isään yhteyttä. Mies ei halunnut tunnustaa isyyttä joten hänet passitettiin isyystesteihin ja minulle lastenvalvoja sanoi että isä joutuu testeihin viime kädessä poliisien viemänä. Eli mahdollisuutta kieltäytyä ei ollut. testi vahvisti miehen isyyden ja thats it. Sinuna miettisin vielä, minulle asia merkkasi todella paljon, lapseni takia halusin että lapsen biologisen isän nimi edes lukee jossain paperissa jos hän ei muuten koskaan lastaan tapaa.itse en miehestä välitä pätkääkään, mutta tiedän että lastani kiinnostaa joskus varmasti hyvinkin paljon. Lisäksi isyyden vahvistamisen jälkeen lapselle tulee perimisoikeus isäänsä mitä ei voi ohittaa.

Sheila:

lastenvalvoja sanoi että isä joutuu testeihin viime kädessä poliisien viemänä. Eli mahdollisuutta kieltäytyä ei ollut.

Käytännössähän moni kunnioittaa sillä lailla virkavaltaa, että pelästyy jo kuullessaan mahdollisuuden siitä, että " poliisi hakee" .

Mutta jos asia ei paljoa paina, niin mies voi kyllä sen ymmärtää, että tärkeysasteikossa yhden isyystunnustusta pakoilevan miehen saaminen verikokeeseen ei ole valtakunnassa ihan ykkösenä!

Tietysti voi olla, että jos miehellä on merkintä hausta, niin saattaa jäädä ns. haaviin jos pysäytetään tien päällä ja kysytään ajokorttia. Jos vain puhallutusratsia, niin...

lapsi on oikeutettu kunnan maksamaan elatustukeen.

Siihen, että kannattaako isyys jättää vahvistamatta, en oikein osaa kommentoida. Kannattaa miettiä asiaa lapsen kannalta, tulisiko isä olemaan osa hänen elämäänsä jos isyys vahvistetaan. Entä haluaako lapsen isä vahvistaa isyytensä.

Ilmankin isyyden vahvistamista on meidän perheessä pärjätty, mutta nyt jos mietin asiaa taaksepäin yli kahdeksan vuoden aikaa, niin kaikkein paras olisi ollut jos isyys olisi vahvistettu. Meillä sitä mahdollisuutta ei vaan ollut.

Oma poikani on nyt 4v, mutta en ole vielä törmännyt siihen, että tällä " paperi-isättömyydellä" olisi mitään erityistä merkitystä.



Meillä isä ei ole suostunut tunnustamaan isyyttä, joten homma on siis kaatunut siihen. Käytännössä isä pystyy olemaan tunnustamatta, jos niin haluaa, oikeuden istunnoista viis.

stellanord:

Onko " helpompi" vaatia isyyden tunnustus vai olla suosiolla yksin?

Riippuu tilanteesta. Jos haluat, että lapsi tapaa isäänsä ja että asiat sovitaan virallisesti ja lainvoimaisesti, isyyden tunnustaminen kannattaa. Jos taas ette aio olla missään tekemisissä isän kanssa, ei " paperi-isää" oikeastaan tarvita mihinkään vaan tunnustus voi ennemmin hankaloittaa asioita.

Isoin (taloudellinen) ero on siinä, että jos isyys tunnustetaan, elatusmaksut tulevat isältä, jos ei tunnusteta, ne tulevat kunnalta. Periaatteellisia eroja on sitten vaikka kuinka, mutta ne ratkotte omassa tilanteessanne parhaaksi katsomallanne tavalla.. Isyyden tunnustamisella annatte myös lapselle perintöoikeuden isäänsä, kun tämä aikanaan siirtyy ajasta ikuisuuteen.

Meillä lapsen isyyttä ei ole selvitetty, vaan kielsimme sen selvittämisen lastenvalvojan tapaamisessa (tämä tukee minun vanhemmuuttani sosiaalisena äitinä, isyys tullaan vahvistamaan myöhemmin ja isä on aktiivisesti mukana lapsen elämässä, mutta nyt mennään näin).

Käytännössä isyyden selvittämisen kieltäminen tapahtuu lastenvalvojan luona synnytyksen jälkeen, kutsu tulee postissa. Kieltäminen ei sinänsä vaadi suurta byrokratiaa, vain lastenvalvojan kriittisen sävyn kestämistä, lujana pysymistä ja tietoisuutta omista oikeuksista. Jotkut lastenvalvojat ovat yrittäneet evätä kunnallista elatusapua sillä perusteella, että isyyden selvittäminen on kielletty, mutta se ei ole lain mukaan mahdollista. Tämä on hyvä pitää mielessä ja pysyä vain tiukkana omista oikeuksistaan (tarvittaessa kehottaa lastenvalvojaa konsultoimaan esimiestään, jos ei muuten usko..).