Isyydentunnustamisesta kieltäytyminen

Vaikka poliisit kävisivätkin kolkuttelemassa ovella, he eivät mene sorkkaraudan kanssa sisään. Eivätkä ala kaivella isää koloista ja kallioista. Kyllä tässä maassa riittää poliisille muutakin tekemistä kuin riitaisten isyysjuttujen selvitykset!

Tiedän tämän asian niin varmasti, koska lapseni isä on menestyksekkäästi välttänyt jo vuosia niin oikeudenkäynnit kuin poliisien noudotkin.

-äiti80-:

Jos isä kieltäytyy, vie lastenvalvoja asian eteenpäin ja oikeus pistää poliisit hakemaan isän verikokeisiin. Suomessa isä EI VOI kieltäytyä isyydestä jos äiti tätä vaatii. Vaikka isä ei tunnustaisi lasta, mutta jos verikokeet osoittavat miehen olevan lapsen isä niin oikeus vahvistaa asian ilman isän suostumusta. Joku tuolla alempana antoi asiasta väärää tietoa. Suomessa siis äiti VOI kieltää isä EI.

Isyyslain mukaan isällä on halutessaan oikeus ajaa isyyskannetta oikeusteitse koska tahansa siihen asti, kunnes lapsi on täysikäinen ja senkin jälkeen, mutta tietystä iästä (olisko 12 vai 15v) lähtien isyyden vahvistamisesta kysytään myös lapsen mielipidettä. (www.finlex.fi --> haku --> isyyslaki)



Eli äiti ei voi kieltää isää tunnustamasta isyyttään, jos isä näin haluaa. Vain lapsi voi jossain iässä vaikuttaa asiaan jonkin verran. Isällä on yhtäläinen oikeus kuin äidillä vaatia asiassa verikokeita ja saada isyytensä vahvistettua oikeusteitse. Tästä esimerkkinä Kata Kärkkäisen lapsen juoruotsikoissakin ollut tapaus..



Poikkeus on avioliitossa syntynyt lapsi, jonka isäksi vahvistetaan aina äidin aviomies, vaikka tämä ei olisi lapsen biologinen isä. Tällöin mahdollisen biologisen isän ilmaantuessa ajamaan isyyskannetta isyyden muuttamiseen vaaditaan aviomiehen suostumus.



Sen sijaan äidillä on oikeus kieltää *lastenvalvojaa* selvittämästä isyyttä, eikä äidillä myöskään ole mitään velvollisuutta kertoa biologiselle isälle, että tämä on tullut isäksi.

eivät päästäneet mm.vessaan jne.. Jos isä haastaa äidin niin äidin ei ole pakko viedä itseään eikä lasta verikokeisiin. Ainakaan omalla kokemuksella poliisit eivät hae äitiä ja lasta verkokeisiin toisin kuin isän hakevat.

Kyllä,



uskon täysin, että käytännössä äiti voi asiaa hankaloittaa yhtä hyvin ellei paremmin kuin isä, ja pahimmassa tapauksessa esim. muuttaa ulkomaille tmv. Kyllä kissa konstit keksii, sanoisivat viisaat. Mutta lain mukaan äiti ei voi isyyden tunnustamista kieltää.



Kuten ylempänä viesteistä käy ilmi, ilmeisesti myös isä voi käytännössä kieltäytyä verikokeista ja pakoilla poliisia, jos oikein haluaa. Sitten on aivan eri asia, mikä on käytännössä helpoin/paras ratkaisu, pakoilu vai lain noudattaminen ja seurausten kanssa eläminen. Kukin ratkaisee tämän omasta lähtökohdastaan. Pakoilu ja välttely vaan vaatii aika paljon energiaa kaikilta osapuolilta, enkä mielelläni ainakaan minä eläisi tilanteessa, jossa on haaste niskassa ja poliisit potentiaalisesti ovella. Toivottavasti ap saa asiat sujumaan ilman suurempia tappeluja. :)

zel:

Poikkeus on avioliitossa syntynyt lapsi, jonka isäksi vahvistetaan aina äidin aviomies, vaikka tämä ei olisi lapsen biologinen isä. Tällöin mahdollisen biologisen isän ilmaantuessa ajamaan isyyskannetta isyyden muuttamiseen vaaditaan aviomiehen suostumus.

Eli seksipoliisia ei ole.

Ja lain mukaan mies ei saa tehdä lapsia jonkun toisen vaimon kanssa.

mar1anne:

Eli seksipoliisia ei ole.

Ja lain mukaan mies ei saa tehdä lapsia jonkun toisen vaimon kanssa.

Eli jos isyyttä ei ole vahvistettu, niin lapsi ei ole oikeutettu perintöön. Ja vaikka isä tekisikin testamentin lapsensa hyväksi, niin perintöverotuksessa lasta kohdellaan tässä tapauksessa kuin vierasta ihmistä ja verot ovat sen mukaiset.



Vaikka isä olisi kuinka terve ja hyvissä voimissa tahansa, niin kannattaa muistaa, että mitä tahansa voi tapahtua ja isä voi kuolla äkillisesti ilman, että asioita ehditään siinä välissä järjestellä.



Itse kannatan isyyden selvittämistä lähes tapauksessa kuin tapauksessa LAPSEN oikeuksien vuoksi. Lapsella pitäisi olla oikeus sekä perintöön, että isään ja isän puoleiseen sukuun riippumatta siitä, mitä mieltä äiti siitä on.

Muistaakseni yksin- ja yhteishuoltajien liiton sivuilla on isyyden tunnustamisen tapahtumisesta tarkat sepustukset, miten sen enempää isä kuin äitikään ei voi tunnustamista estää jos toinen sitä haluaa, ja ellei kukaan halua niin silloin ei tunnustamista myöskään tapahdu. Myöskin mahdollisista oikeusjutuista sielä oli jotain.



www.yyl.fi



Toinen sivusto johon kannattaa tutustua on elatusvelvollisten liiton sivut, tarkoitettu enemmänkin sille toiselle vanhemmalle mutta löytyy paljon tietoa mihin kannattaa varautua mikäli lapsen isä haluaa todella olla lapsen elämässä mukana, siitäkin huolimatta ettei lapsen äiti sitä tahtoisi.



www.elatusvelvolliset.fi



Itsellä nämä asiat ovat parhaillaan mielessä, itse en tahtoisi että isyyttä tunnustetaan, toisaalta, lapsen enkä isän takia voi tai halua olla se joka asiasta päättää, joten vaikkei lapsen isää voisi vähempää lapsensa asiat kiinnostaa, emme ole olleet missään tekemisissä enää sen jälkeen kun lapsi sai alkunsa, enkä usko että häntä enää näenkään. Mutta koska hän lapsestaan tietää eikä ole myöskään kommentoinut millään tavalla asiaa kun ehdotin että jos ei isyyttä tunnusteta niin samapa tuo minulle jos tahtoo elatusmaksut maksaa.

Olemme keskustelleet yhdessä, että isyys jätettäisiin tunnustamatta, mutta nimi on kuitenkin jo neuvolan papereissa ja sieltähän tiedot menevät sitten eteenpäin. Kuinka toimia tässä tilanteessa?

ainakaan meidän tapauksessa eivät ole menneet, vaikka isän tiedot ja kaikki terveystaustat ja muut kirjattiin neuvolan papereihin. (Minut ei-synnyttävänä äitinä kirjattiin siihen " isän" kohdalle lomakkeeseen toiseksi vanhemmaksi, isän tiedot menivät sitten erikseen kohtaan " lisätietoja" .)



Varmistimme vielä asian neuvolan terkkarilta, kun tietoja kirjattiin ylös, ja hänen mukaansa ainoa paikka, mihin nämä tiedot menevät, on terveydenhoitojärjestelmän sisäinen potilastietokanta, johon taas lastenvalvojilla eikä muillakaan viranomaisilla ole pääsyä.



Eikä asia tuottanut minkäänlaisia ongelmia, kun vaimoni kävi kieltämässä isyyden selvittämisen. Lastenvalvojalle ei ollut mennyt edes sitä tietoa, että vaimoni elää rekisteröidyssä parisuhteessa.



Hupaisa tapaus muuten sattui neuvolassa, kun näitä " vanhempien terveystietoja" kirjattiin ylös. Neuvolan täti alkoi ihan suvereenisti kysellä minulta suvussani esiintyviä diabetes-tapauksia ja sydänkohtauksia. Hetken aikaa vastailin kiltisti, ennen kuin tajusimme, että niin, tässä kohtaa saattaa olla enemmän merkitystä sellaisen vanhemman tiedoilla, joka on lapselle geneettistä sukua.. Joten ei kun samat kysymykset alusta lapsen isälle. :)

Zel:



Väärin arvattu! Sosiaalipuolella ON oikeus saada tietoja neuvolan papereista. Eri asia tietysti on, onko heillä halua tai aikaa ruveta asiaa penkomaan, mutta oikeus heillä siihen on.



Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812 toteaa asiasta näin:



" Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, koulutuksen järjestäjä, sosiaalipalvelun tuottaja, terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten."



Ja tämä koskee myös elatustukea: " Tässä laissa tarkoitetaan ... sosiaalihuollolla sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 §:ssä mainittuja sosiaalipalveluja, tukitoimia, toimeentulotukea, elatustukea sekä mainittuihin palveluihin ja etuuksiin liittyviä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön tai perheen sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä..."



Laki kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta: http://www.trasek.net/lakiasiat/Lakisosiaalihuollonasiakkaanasemastajao…

Oho, saimme siis neuvolasta väärää tietoa. :-( Onneksi tämä ei johtanut meidän tapauksessa toimiin, lastenvalvojalla ei sitten ilmeisesti ollut intoa lähteä asiaa tarkistamaan. (Edes sen vertaa, että olisi ottanut etukäteen selvää siippani siviilisäädystä.)



Korjaa Nipo edelleen jos olen väärässä, mutta käsittääkseni äidillä on kuitenkin oikeus kieltää isyyden selvittäminen, vaikka lastenvalvoja faktisesti tietäisikin isän olemassaolosta? Eikä kiellon pitäisi vaikuttaa valtion elatustukeen? (Ainoa siihen vaikuttava asia on, selvitti lastenvalvoja kohdallamme, jos äidin tulot ovat todella korkeat..) Mutta tämä siis puhtaasti veikkauksen tasolla.

Tuosta jälkimmäisestä asiasta en oikeasti tiedä yhtään enempää kuin sinäkään. Voisin kuitenkin arvailla, että jos lastenvalvoja olisi kovin virkaintoinen, niin hän kyllä löytäisi pykälät puolelleen tuossakin asiassa, mutta kovin moni ei taida olla ja työtä lienee muutenkin riittävästi. Sinänsähän laki oikeuttaa sosiaalipuolen ainakin periaatteessa lähestulkoon mihin tahansa urkintaan ja tiedonsaantiin melkein mistä tahansa - kyllähän tuossa tilanteessa voi esimerkiksi väittää kyseessä olevan sekä lapsen edun valvomisen, että yhteiskunnan rahojen väärinkäytön estämisen...



Tähän sosiaalipuolen tiedonsaantioikeuteen ja terveydenhuoltohenkilöstön lähestulkoon täydelliseen tietämättömyyteen asiasta olen sen sijaan törmännyt useammassakin yhteydessä ;)

kyllä äiti voi kieltää isyydenselvityksen vaikka isä olisi lastenvalvojalla tiedossa. kävin raskausaikana lapseni isän kanssa palaveeraamassa lastenvalvojan kanssa eron jälkeen. ikävä tilaisuus kaikin puolin, mutta käytiin faktat läpi. syntymän jälkeen kävin allekirjoittamassa kieltopaperin, ja lastenvalvoja sanoi että hänen työnsä päättyy sitten tähän. eli vaikka tiesi isän ei voinut puuttua asiaan. en tiedä onko sitten eri ihmisten kohdalla erilaista toimintaa, näin kävi mulle. edes siinä allekirjoitustilanteessa se ei sanonut tai kysynyt muuta kuin että " olet sitten miettinyt tämän asian loppuun asti?" . (mikä melkein harmitti koska olin valmistellut perusteellisen puolustuspuheen...)

Kiitos vastauksista. Minulle maailman ihanin asia nimittäin pilasi liian monen ihmisen elämän ja parempi on ettei isä ole tiedossa. Toivottavasti munkin kohdalle sattuisi " virkainnoton" lastenvalvoja ja kaikki menisi tämän osalta hyvin. :) Nyt niitä ihania sydänääniä kuuntelemaan.

Kaverilla ainakin olisi poliisit hakeneet isän verikokeeseen!! Kuulostaa kummalta että ei suostunut!! Ei se vapaaehtoista todellakaan ole. Olisit soittanut käräjäoikeuden päätöksen jälkeen poliisille!!



Vaikea uskoa että siitä voi noin vain muka kieltäytyä!!

Hemuli5:

Kaverilla ainakin olisi poliisit hakeneet isän verikokeeseen!! Kuulostaa kummalta että ei suostunut!! Ei se vapaaehtoista todellakaan ole. Olisit soittanut käräjäoikeuden päätöksen jälkeen poliisille!!

Vaikea uskoa että siitä voi noin vain muka kieltäytyä!!

Eivät poliisit ala joka päivä käymään jonkun isyystestipakoilijan kotona.

Itse kannatan isyyden selvittämistä lähes tapauksessa kuin tapauksessa LAPSEN oikeuksien vuoksi. Lapsella pitäisi olla oikeus sekä perintöön, että isään ja isän puoleiseen sukuun riippumatta siitä, mitä mieltä äiti siitä on.

[/quote]

Itse haluan isän tunnustavan tulevan tyttärensä juuri em. syistä. Muuten olkoon sitten miten haluaa.

ainakin on kahdet isovanhemmat vaikka isyyttä ei ole vahvistettu. eikä isän kanssa olla missään tekemisissä. isän vanhemmat silti käyvät katsomassa lasta aika usein. joten mun mielestä nimi jossain paperissa ei " oikeuta" lasta mihinkään sukuun. päinvastoin, tiedän ydinperheitä joissa on isovanhempiin etäisemmät välit (tai ei ollenkaan) vaikka kuinka ollaan virallisesti sukua.



isyyden voi käsittääkseni selvittää myös kuoleman jälkeen, vai kuinka? eli perintö olisi sitten turvattu. omalta kohdaltani voin sanoa, että koska lapseni isä ei kiinnosta tavata lastaan eikä osallistua tämän elämään rahallisesti tai muutekaan, niin kyllä me varmaan pärjätään ilman sitä perintöäkin.



pääasia mun mielestä on se, että lapsella on onnellinen ja tasapainoinen elämä, eikä se että onko siellä paperissa se nimi vai ei.

Mun mielestä on käsittämätöntä että täällä puhutaan lapsen parhaasta ja sitten todetaan että on helpompaa kieltää isyyden tunnustaminen ! !



Mielestäni tuo osoittaa ihmisessä suurta kypsymättömyyttä. Tosiasia on niinkin yksinkertainen että kun lapsi on syntynyt on hänellä äiti ja isä ja hän on myös oikeutettu kumpaankin ! Siis ainakin tietämään kuka hänen biologinen isänsä on...voi olla että isäänsä hän ei ikinä näe eikä näin ollen isä vaikuta mitenkään lapsen elämään, mutta isä hän kuitenkin on.



Koittakaa näitä päätöksiä miettiessänne pohtia todella LAPSEN PARASTA...unohtaen omat halunne, pelkonne ja mietteenne. Tämä isyys asia tulee eteenne kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kun lapsi kasvaa. Aiotteko sitten selittää lapsellenne ettei hänellä ole isää vai valehdella nykyisen puolisonne olevan lapsen isä ? Ei sillä ettäkö tämä nykyinen ei voisi olla " isä" lapselle...tottakai ! ja varmasti parempikin kun tuo biologinen joka ei kanna vastuutaan lapsestaan, mutta miettikää miltä lapsesta tuntuu kun hän kuitenkin jonain kauniina päivänä saa kuulla sinun valehdelleen...ei isä olekkaan minun isä !! Ei siinä' selitykset paljoa lohduta. Olkaa rehellisiä itsellenne, mitä jos sinulle itsellesi selviäisi että oma äitisi on koko elämäsi salannut sinulta tortuuden isästäsi ?!?