te ootte ihqui ton sektiokammonne kanssa!
Mä jouduin sektioon suunnitellusti ja kaikki oli niin kamalaa kun olla ja voi. makasin viikon järkyttävän tulehduksen takia sängyssä (antibiootit ei tehonnu) ja vauvaa hoisi hoitajat melkeis koko ajan. haava ei meinannu parantua ja kaikki oli niin kaaosta kun olla ja voi! ja kuulkaa aivan yks lysti olenko leikkautunut (viddu miten hieno termi) vai synnyttänyt, pääasia että sieltä sairaalasta pääsi viimein KOTIIN!
Kommentit (5)
Ei siksi, etten olisi muiden silmissä synnyttäjä (kaksi alatiesynnytystä takana).
Jos joskus tulee tarvetta päteä, niin on onneksi ihan muita saavutuksia joilla sen voi sitten tehdä ;)
napanuorankin ja meillä oli ihana kirurgi tosi komea vähä ku george glooney - iikks, arvatkaa et oliks mä ihan et voitasko me hei tavata joskus myöhemmin ;) - no ei se välii mut sitte kummiski kaikki meni tosi hyvin.
Et ei millään pahalla, mut asenteesta kaikki on kiini! Ei mulla segtio ollu mikään iso juttu, ei paljo tullu ees hiki! Ja leikkausarpi on tosi siististi bikinirajassa! Yks rutiinileikkaus sinne tänne mulle on tehty umppari aikasemmin ja vittu se oli kipee!
Tää ei ollu yhtään samanlainen, et emmä ihan sori vaan tajua tollasta häröilyä. Sitäpaitsi on se vauvalleki kivempi ku ei tartte pusertuu ja huutaa ku syötävä!
Paitsi, että mulle sattui oikeesti aika namu leikkaava lääkäri...
Niin ja onhan se kiva jos alapääkin on ehjä ;)