Lue keskustelun säännöt.
Opamox ahdistukseen
06.04.2013 |
Käyn läpi avioeroani ja lääkäri suositteli että käyttäisin jonkun aikaa ahdistukseen opamoxia 15 mg 1/2-1 tablettia tarvittaessa 8 tunnin välein. Lääke tuntuu tehoavan mutta huomaan nyt kun reilu 8 tuntia on edellisestä lääkkeetsä niin ahdistua alkaa heti nostaa päätään. 4 viikkoa olen ollut ilman lääkitystä ja nyt oli ensimmäinen päivä että lääkkeen avulla päivä tuntui siedettävältä. Pelottaa jos lääkkeeseen jään koukkuun tai jos en pysty kohtaamaan näitä hetkiä ilman lääkettä. Tosin tarkoitus on vain päästä yli tästä tuskaisimmasta vaiheesta.
kellä olis kokemuksia lääkkeestä ja sen lopettamisesta? Tiedän että tämä on hyvin väärin käytetty lääke ja sillä vähän varovaisesti suhtaudun.
Kommentit (72)
Bentsoilla kuten Opamoxilla on hyvin vähän sivuvaikutuksia ellei sellaiseksi lasketa rauhallisuutta ja hyvää oloa. Ovathan nuo hyvin koukuttavia, mutta kun niitä käytetään lääkärin valvonnassa sairauden hoitoon, mitään vaaraa ei ole. Tietysti ajatus lääkekoukusta voi tuntua ikävältä, mutta kyllä sitä mieluummin on vähän aikaa riippuvainen lääkeaineesta kuin kokee hirvittävää ahdistusta. Et ole narkkari tai väärinkäyttäjä, vaan saat aivan perusteltua apua pahaan oloon! Lopettaminen tapahtuu joka tapauksessa hyvin hitaasti ja vasta sitten, kun olet terapiassa onnistunut kehittämään riittäviä selviytymiskeinoja ahdistukseen ja saat tilaisuuden todella käsitellä eron aiheuttamia epämiellyttäviä mutta aivan luonnollisia tunteita. Jaksamista kevääseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustavista ajatuksista. Tosiaan lääke tuo itselle sen olon että pystyn poistumaan kotoa. Joten se varmastikin siis on ihan tarkoituksen mukainen ja toimiva. Lääkärin seurannassa olen säännöllisesti ja käy terapiassa. Uskomatonta on miten koville ero ja jätetyn ja petetyn rooli on :(
Mutta eteenpäin on mentävä...
En lähtisi kevyin perustein käyttämään Opamoxia. Rauhoittavalla lääkkeellä on paikkansa esim. hyvin traumaattisten tapahtumien ylipääsemisessä parin viikon ajan. Mikäli avioeroon ei líity "ylimääräistä draamaa", yrittäisin ensisijaisesti lievittää ahdistusta muilla keinoin. Oletko kokeillut ulkoilua, liikuntaa tai mitään mikä ylipäätään sinulle on normaali ahdistuksen lievitys keino aikaisemmin ollut?
Normaaleja tunteita on turha lähteä psykiatrisoimaan ja näin ollen lääkitsemään!
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 09:41"]
En lähtisi kevyin perustein käyttämään Opamoxia. Rauhoittavalla lääkkeellä on paikkansa esim. hyvin traumaattisten tapahtumien ylipääsemisessä parin viikon ajan. Mikäli avioeroon ei líity "ylimääräistä draamaa", yrittäisin ensisijaisesti lievittää ahdistusta muilla keinoin. Oletko kokeillut ulkoilua, liikuntaa tai mitään mikä ylipäätään sinulle on normaali ahdistuksen lievitys keino aikaisemmin ollut?
Normaaleja tunteita on turha lähteä psykiatrisoimaan ja näin ollen lääkitsemään!
[/quote] No jos ahdistus on sitä luokkaa että ovesta ei pääse ulos niin voit uskoa että kyse ei ole mistään pikkuerosta ja kun tosiaa 4 viikkoa olen sinnitellyt etten aloita lääkettä ja sen seurauksena en pysty edes hengittämään kun koko ajan tuntuu niin pahalle niin ihan tässä ei vaan ulkoilut auta :(
Ei kannata jäädä noihin koukkuun. Koeta purkaa traumojasi EFT:n avulla. YouTubesta löytyy paljon videoita. Itse olen saanut tuosta terapiamuodosta ihan valtavan avun jatkuvaan ahdistukseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne auttaa, mutta kyllä lopettaminen on vaikeeta. Ja voi tosiaan käydä niin, että ahdistus iskee aina, kun et ole ottanut hetkeen lääkettä (jopa pahempana kuin ennen lääkkeen aloitusta).
Lyhytaikaisessa käytössä bentsoilla ei ole hirveästi sivuvaikutuksia riippuvuuden ja mahdollisen uneliaisuuden lisäksi, mutta pitkäaikaisessa käytössä ne voivat esim. heikentää kognitiivisia taitoja ja muistia. Lisäksi ne vaikuttavat elimistön serotoniinintuotantoon (mielihyvähormoni), jolloin mieliala itseasiassa laskee. Siksi bentsoja käytetään usein serotoniinia lisäävän masennuslääkkeen rinnalla.
Itselläni on kaksijakoinen suhde Opamoxiin. En olisi ilman sitä välttämättä selvinnyt, ja olisin esim. töissä ehkä nolannut itseni moneen kertaan pahimman ahdistuksen aikaan. Monesti se on antanut ihanan olon ahdistuksen tilalle. Toisaalta lukemattomia kertoja on käynyt juuri niin, että kun ei ole ottanut lääkettä, ahdistus on tullut pelkästään siksi (keho ikään kuin kaipaa lääkettä). Lopettaminen ei ollut hirveän vaikeaa, mutta alussa sai sietää kyllä aika paljon ahdistusta ja paniikkioireita. Pikku hiljaa helpotti.
On selvää että kun minkä tahansa aivokemiaan vaikuttavan lääkkeen lopettaa, om tiedossa viikko tai muutama epämiellyttävää oloa. silti vaikka lopettaisi suositusten mukaan vähitellen annosta vähentämällä. Mutta sen kyllä kestää kun tietää mistä on kyse, ja että tilanne todellakin on ohimenevä, eikä esim merkki siitä että ei enää ollenkaan kestä ikinä elämää ilman lääkettä tai että hoidettava vaiva olisi vieläkin niin paha että lääkettä ei voi lopettaa.
Muuten monella myös riippuvuutta aiheuttamattomaksi väitetyt tavalliset masennuslääkkeet aiheuttavat erittäin pahoja vieroitusoireita lopetettaessa tai annosta laskettaessa. Usein niiden lopetus on selvästi vaikeampaa kuon bentsojen, ja moni ei lopetakaan ollenkaan, koska toisin kuin bentsoista, lääkärit helposti niistä suosittelevat että kannattaa syödä lääketttä loppuikä, että oireet olisivat merkki siitä että masennus on vielä päällä.
Mä olen käyttänyt aikoinaan Rivatril-merkkistä bentsoa unettomuuteen ja aika helppo nakki oli sen lopetus. Joo, ahdistusta ja levottomuutta toki aina kun annosta laski, mutta se kesti vain pari viikkoa. Sen sijaan mirtatsapiini-masennuslääkkeen lopetus oli helvettiä, johon tarvitsin sairaslomaa. Lääkäri suositteli etten lopeta mutta halusin lihottavasta ja toimimattomasta lääkkeestä eroon. Seurauksena jatkuvaa päänsärkyä, hallitsematonta makeanhimoa ja voimakas lihominen, tahdonvastaisia lihasnykäyksiä jotka näkyi muös päälle, sähköiskun tunteita päässä, voimakasta itkuisuutta ja ahdistusta. Ja se kesti lähes kuukauden joka kerta kun annosta laskettiin neljäsosalla. Siihen verrattuna bentsoista pääsy oli helppo nakki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain julkiselta pyytämällä purkillisen 15mg Opamoxeja ja on niihin mahdollista jäädä koukkuun jo parin viikon napostelun jälkeen. Ihmiset varmaan reagoi viekkareihin hyvin eri tavoin. Toisten mielestä Opamox on lastenlääke, mutta omasta puolestani voin sanoa, että yliherkkänä tuo parin viikon vieroittautuminenkin oli aika kurja kokemus. Bentsoista kuitenkin puhutaan, eli yrittäkää pitää taukoja jatkuvasta käytöstä jos suinkin vain onnistuu. Lääkkeenä ihan ok, valitettavasti unettaa sen euforian sijaan.
Olen käyttänyt jo n.8 vuotta.Välillä menee 2-3 viikkoa etten tarvitse lainkaan ja huonoina aikoina joka päivä.Minulla paniikkihäiriö/ ahdistuneisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa käyttää vain tarpeeseen.
Ennen tilanteita jolloin pitää olla tyynen rauhallinen ja vakuuttava.
Tai että saa nukuttua.
Tai että tuntuu että tilanne vaatii, että rauha maassa.
Eikä sitä ole aina pakko ottaa kokonaista, neljänneskin voi riittää.
Aikoinaan tressaava työ ja yksityiselämän vaateet sai käyttämään, jonkun aikaa.
Erosuru on niin voimakas tunteiden tulva-aalto ettei sitä voi tietää vastamuuta sen on itse kokenut. Olen samassa tilateessa ja samojen lääkkeiden kanssa. Yhtään en ole vielä ottanut mutta aion ottaa. Jos olet petetty, jätetty ihmisen taholta jota rakastit ja johon uskoit ja luotit on tuska, ahditys, häpeä ja nöyryytys niin musertavaa että se lamaannuttaa. On yhtä aikaa turta ja tunnotan ja samalla vereslihaa. Siihen ei ulkoilu eikä iloisten tv sarjojen katselu auto. Tuska on koko läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa !!! Itse samassa tilanteessa ja tänään hain kyseisiä tabuja mutta en ole vielä ottanut kun vielä jaksaa käydä töissä ym.päivittäistä tapahtumaa.
Tiedän vaan että kohta tää koko paska lävähtää silmille niin on sitten apu siinä käden ulottuvilla.
En olisi ikinä uskonut että minulle näin voisi tapahtua.... :(
Mutta se mikä ei tapa niin vahvistaa ja ei muuta ku leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä!
Se vielä on pakko sanoa että ne toiset naiset on aika hanurista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miten te muut ootte ottaneet tätä, millaiseen ahdistukseen? Mä oon koko ajan ahdistunut vaikean elämäntilanteen takia ja elämäntilanne ei tule helpottamaan. En ole fyysisestikkään terve ja tässä on paljon kaikenlaista. Sain lopulta sit psykiatrilta _kinuttua_ pienen purkin Opamoxia. Tähän kuulemma jää heti koukkuun ja lisää ei kirjoiteta? Mulla siis on selkeitä ahdistushuippuja ja ajattelin tätä lääkettä niihin.. Oli vaan toi lääkäri tunkemassa SSRI-lääkkeitä, en aloita niitä enää ikinä. Mitä mä niillä edes teen kun ongelmana on välillä överiahdistus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 13:29"]
Miten te muut ootte ottaneet tätä, millaiseen ahdistukseen? Mä oon koko ajan ahdistunut vaikean elämäntilanteen takia ja elämäntilanne ei tule helpottamaan. En ole fyysisestikkään terve ja tässä on paljon kaikenlaista. Sain lopulta sit psykiatrilta _kinuttua_ pienen purkin Opamoxia. Tähän kuulemma jää heti koukkuun ja lisää ei kirjoiteta? Mulla siis on selkeitä ahdistushuippuja ja ajattelin tätä lääkettä niihin.. Oli vaan toi lääkäri tunkemassa SSRI-lääkkeitä, en aloita niitä enää ikinä. Mitä mä niillä edes teen kun ongelmana on välillä överiahdistus?
[/quote]
Minulla on traumaperäinen stressihäiriö ja käytän sitä kaikista ahdistavimpina hetkinä. Peruslekurit tarjoaa aina ssri-lääkkeitä, joten marssin suosiolla yksityiselle, joka antoi niitä omasta pyynnöstäni. Olin oman tutkimiseni johdosta päätynyt niihin, koska niillä on niin pitkä vaikutus aika. Sain kaksi kokonaista purkkia 30mg. Jos ne loppuu niin menen taas yksityiselle. Turha julkisten kanssa pelleillä.
Mä olen käyttänyt vuosikausia Opamoxia, ensin 15 mg 1-3 krt per päivä, sitten sen jälkeen kun vauvani isä pahoinpiteli vauvan ja minut ja uhkasi tappavansa meidät ennenpitkää tavalla tai toisella, annos nostettiin 3-5 tablettiin päivässä. Lisäksi syön ssri-lääkettä vaikeaan toistuvaan depressioon ja sillä pahimmat depiskaudet ovatkin pysyneet poissa, mm. sairaalahoidossa olen tarvinnut olla viimeksi 10 vuotta sitten. Lääkkeistä on ollut paljon apua, (olen saanut myös Kelan tukemaa psykoterapiaa ja nyttemmin keskusteluapua mtt:sta 1xvko) olen toimintakykyinen ja kykenen hoitamaan arkeni, huushollini ja lapseni aivan mallikkaasti. Toki tappotuomion niskassa elämä on varuillaan olemista, eniten pelkään lapseni puolesta jos hänen isänsä saa meidät jäljitettyä. Posttraumaattisen stressioireyhtymän kanssa joudun elämään.
Ero on niin traumaattinen tapahtuma jos varsinkin joutuu yht äkkiä kohtaamaan rakkaan ihmisen ilmoituksen. Mä oon kokenut sellaisen ja murenin täydellisesti, itsemurha yritykset ja vakava psykoosi masennus. Ny kuuden vuoden jälkeen on ollu parempi olo. Me oltiin 26 vuotta naimisissa. Olin pikkasen päälle neljäkymmentä ku tää tapahtu. Ja vaikka olen saanut kaiken kaikkiaan hyvän avun psy klinikalta niin trauma peräinen stressi reaktio on ollut niin voimakas. Tällä hetkellä on ssri lääkkeitä kaks kappaletta ja serequel illalla. Opamox 15mg tarvittaessa . Moneen viikoon en ole tarvinnu .
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 13:29"]
Miten te muut ootte ottaneet tätä, millaiseen ahdistukseen? Mä oon koko ajan ahdistunut vaikean elämäntilanteen takia ja elämäntilanne ei tule helpottamaan. En ole fyysisestikkään terve ja tässä on paljon kaikenlaista. Sain lopulta sit psykiatrilta _kinuttua_ pienen purkin Opamoxia. Tähän kuulemma jää heti koukkuun ja lisää ei kirjoiteta? Mulla siis on selkeitä ahdistushuippuja ja ajattelin tätä lääkettä niihin.. Oli vaan toi lääkäri tunkemassa SSRI-lääkkeitä, en aloita niitä enää ikinä. Mitä mä niillä edes teen kun ongelmana on välillä överiahdistus?
[/quote]
Vaihda lääkäriä. Mene myös terapiaan! Valitse sellainen terapeutti, jolla käyt kerran kuussa.
Muita postraumaattisesta stressistä kärsineitä? Ja siitä toipuneita...Mulla on ollut tuo postraumaattinen stressi, asteittain helpottumut, mutta oireet nostavat päätään kun tulee tilanteita missä ahdistun, tai jos joku käyttäytyy törkeästi tai on joku hankala ihmisuhde. Elämänhän ei kuulu olla hankalaa koko ajan. Olenkin seulonut niitä ihmissuhteita pois elämästä, jotka ei toimi: hyvä päätös on ollut. Ainut lääke mitä olen käyttänyt on nukahtamislääke, mutta sitäkin enää vain harvoin ja pienimmällä mahdollisella annostuksella. Liikunta on ollut paras lääke, uni ja lepo ainakin alkuun. :)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 13:29"]
Miten te muut ootte ottaneet tätä, millaiseen ahdistukseen? Mä oon koko ajan ahdistunut vaikean elämäntilanteen takia ja elämäntilanne ei tule helpottamaan. En ole fyysisestikkään terve ja tässä on paljon kaikenlaista. Sain lopulta sit psykiatrilta _kinuttua_ pienen purkin Opamoxia. Tähän kuulemma jää heti koukkuun ja lisää ei kirjoiteta? Mulla siis on selkeitä ahdistushuippuja ja ajattelin tätä lääkettä niihin.. Oli vaan toi lääkäri tunkemassa SSRI-lääkkeitä, en aloita niitä enää ikinä. Mitä mä niillä edes teen kun ongelmana on välillä överiahdistus?
[/quote]
Vaihda lääkäriä. Mene myös terapiaan! Valitse sellainen terapeutti, jolla käyt kerran kuussa.
[/quote] Kannattaa mennä terapiaan...kerran kuussa on aika harvoin, kerran viikossa tai 2 kertaa voi olla hyvä. Pääset purkamaan tuntemuksiasi. :) Itse olen todella pitkä aika sitten koettanut puolikkaan opamoksin, ja ahdistukseen...Auttoi ja teki kevyemmän olon. Mutta, koska olen luonteeltani sellainen, että en halua mitään käyttää ja olen nähnyt niitä jotka käyttää säännöllisesti, niin tuntuu että he menettävät pitkällä aikavälillä "hyvät tunteet" eöi lääke jotenkin latistaa tai vie pois normaalia tunteita, ainakin yksi henkilö kenet tunnen, hän käyttää juuri opamoxeja ja vaikuttaa siltä kuin olisi juonut pari lasia viiniä...Tunteet on jotenkin latistuneet. Ei kannata luovuttaa heti tai antaa ahdistukselle liian paljon voimaa, stressitekujöiden poistaminen, tarpeellinen uni, kaikki positiiviset asiat elämään ja ihmiset => hyvät tasapainoiset ihmissuhteet voi olla joskus parempi lääke kuin yksi tabu. Omat muutokset ja usko siihen, että kyllä tämä helpottaa ja aijon selättää tämän vaivan. Ja ajatuksilla on iso merkitys, jos päässä pyörii ahdistavia ajatuksia niin ne pitää käsitellä, ja yksi tabu ei ratkaise mitään. Ja muutenkin ahdistus on fysiologinen reaktio ja toki myös mielessä tapahtuu samaan aikaan asioita kun ahdistuu. Yks hyvä kikka on myös: hengittäminen. Miten hengität => hengitätkö pinnallisesti? Jos hengität pinnallisesti saat jo itse aikaan kehossa ahdistuksen oireita. Tsemppiä tänne kaikille.
Olen käyttänyt aikoinani paniikkihäiriöön ja yleiseen ahdistuneisuuteen. Oli tosi hyvä lääke, eikä minusta ollut erityisen vaikea lopettaakaan. Toki siinä vähän ahdistuneempi olo oli ekan viikon tai kaksi kun lääkkeen lopetin, mutta kun tiesin että se on vaan aivokemian sopeutumista ja menee ohi, hyvin sen kesti. Nuo pahat koukut on useimmiten väärinkäyttäjillä, jotka käyttää lääkettä paljon lääkärin määräämää enemmän ja usein vielä sekaisin viinan tai huumeiden kanssa. Siksi bentsojen määräämistä lääkärit arastelee, koska tosiaan monet hinkuu niitä viihdekäyttötarkoitukseen ja kun isoja satseja vetelee, kohta tosiaan on koukussa.